Voiko olla vakavasti masentunut, jos nauraa hohottaa tv-ohjelmille ym?

Kyllä aika vakavasti masentunutkin vielä voi ajoittain nauraa. 

No voi. Silloin kun ajattelee muuta kuin omaa elämäänsä voi olla ihan tyytyväinen siellä mielikuvitusmaailmassa, siksi pakoilin todellisuutta erityisen paljon pahimpina masennuskausina ja nauroin varmaan tavallista kovemmin juuri vaikkapa tv-ohjelmille, vastapainoksi normaalille ololleni.

Voi ei. Olisin niin toivonut päinvastaisia vastauksia.

T. läheisestään huolestunut ap

Voi.

Nauroin joskus niin paljon että nauru muuttui melkein hysteeriseksi itkuksi kun tajusi miten surkea olo on.

Masentunut voi jopa hymyillä ja tuntea miten elämä onkin ihan ok.

Sitten sairaus vie äkistä pohjan pois..

T: Vakavasti masentunut ja nykyään kroonistunut masennus.

Siis masennus on 100% subjektiivinen tila. Se diagnosoidaan siten, että lääkäri kysyy henkilöltä "kuinka olet voinut viime aikoina?" ja potilas vastaa "huonosti". Masennus on ilmoitusluontoinen asia.

Joillain yksilöillä masennus aiheuttaa sen, että hän on työkyvytön ja joillain toisilla sen, että hän pystyy ja haluaa tehdä jopa liikaa töitä!

Jotkut itkevät koko ajan, toiset nauraa hohottavat. Esim. Rosa Meriläinen kertoi muutama vuosi sitten olevansa masentunut, ja hän ravasi tv-lähetyksissä, oli puhelias ja nauroi niin että studio raikasi. Meriläinen myös harrasti paljon haasteellisia juttuja tuohon aikaan ja oli aktiivinen yhteiskunnallisesti ja sosiaalisesti.

Kun kaverini oli masentunut, hän soitti minulle puheluita, joiden aikana hän tilitti asioistaan jopa 4 tuntia yhtäperää (ilman että minä sain puheenvuoroa ollenkaan). Kun toinen läheiseni masentui, hän lakkasi puhumasta.

Jne jne.

Minut masennuksen subjektiivinen luonne on saanut epäilemään, onko masennusta sairautena olemassa ollenkaan. Ehkä se on vain asenne, joka johtuu normaaleista reaktioista sisäisiin ja ympäröiviin realiteetteihin, ja eri yksilöt omaksuvat erilaisen asenteen.

up

Vierailija kirjoitti:

Siis masennus on 100% subjektiivinen tila. Se diagnosoidaan siten, että lääkäri kysyy henkilöltä "kuinka olet voinut viime aikoina?" ja potilas vastaa "huonosti". Masennus on ilmoitusluontoinen asia.

No ei nyt ihan noinkaan...

Kyllä voi. Kun olin masentunut, saatoin pieniä hetkiä kerrallaan tuntea iloa, riehakastakin,  mutta sellaista rauhallista tyytyväisyyttä tai onnellisuutta en.

Masentuneena nimenomaan halusin paeta tv-ohjelmien maailmaan ja siihen samastuminen saattoi olla raivokastakin. Eläytyessä fiktioon masentunut saattaa kokea tunteet turvallisiksi. Omaa elämää tai reaalimaailmaa en uskaltanut ajatella, vaan se oli suljettava mielestä pois ja pidettävä mieli kylmänä, tyhjänä ja turtana. 

Mä oon kans miettinyt mitä masennus on. Diagnoosina keskivaikea ja päällepäin mun elämä näyttää ja tuntuu aika tavalliselta, tosin tapahtumaköyhemmältä kuin ehkä keskivertoihmisellä (ihmissuhteiden, ajanvietteiden suppeus). Ehkä diagnoosi vielä tarkentuu vuosien saatossa, kun opin enemmän mielenliikeistäni