Lue keskustelun säännöt.
Onkohan vauva-aika niin raskasta useille kohonneen synnytysiän vuoksi?
19.12.2016 |
Nykyäänhän monet saavat esikoisensa vasta pitkälle yli kolmikymmpisinä. Yli 40 vuottakaan ei ole harvinaista.
Itse sain esikoisen 23-vuotiaana 80-luvun lopppupuolella. Silloin useat ystävänikin saivat. Ja kyse ei näistä kuuluisista WT-piireistä todellakaan. Ylioppilaita vähintään olimme, monet akateemisissa opinnoissa kiinni tai valmistuneita jopa. Ajan henki oli vain erilainen.
En muista, että kukaan olisi erityisesti valittanut mitään unenpuutetta ym.? Onhan parikymppisen fyysinen kestokyky ihan toista luokkaa keskimäärin kuin neljääkymppiä lähentelevän.
Vai onko kyseessa jokin muoti-ilmiö, jossa pitää korostaa omaa väsymystään. Näitähän tulee ja menee, milloin ollaan burn out työstä ja milloin kiusattuja työpaikalla. Vuosikymmenessä aina vain valituksen aihe muuttuu.
Kommentit (47)
Olin 25-vuotias, kun ainoani syntyi. Nuoruudestani huolimatta kolmen vuoden valvominen lapsen allergioiden ja muiden vaivojen takia otti koville.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä nämä "sairaat" lapsetkin oikein sikiävät?
Vauvojen allergiat, mitä ne ovat?
Yhden tapauksen muistan, että atopian takia puolivuotiaalle syötettiin vain suunnilleen kahta ruoka-ainetta. Tämähän on kumottu idioottimaisena.
Mutta eiväthän vanhemmat voineet tiettä silloin. Kumpikaan ei kuitenkaan mitään väsymystä valittanut. Pointti on nyt tämä jatkuva väsymys ja uupumus. Toki kaikkea on tehty aiemminkin.
Sairaat lapset on hoidettu ilman jatkuvaa valitusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset valittavat turhasta. Somaliäidit voivat kasvattaa yksin 8 lasta, eivätkä valita väsymystä. Suomalaislapset eivät osallistu kotitöihin vaan ovat vaativia ja vanhempien pilalle lellimiä. Sen vuoksi arki on raskasta.
Ootko jutellut monenkin somaliäidin kanssa? Mulla on naapurina somaliäiti, jolla kolme lasta ja kuvioissa mukana oleva mies ja kyllä äiti välillä valittelee väsymystä.
On siis integroitunut yhteiskuntaamme.
Somaliassa olisi muut murheet ja mieli virkeänä.
Mä veikkaan että ihan yhtä raskasta se oli monelle ennenkin, silloin vain oli kulttuuri että väsymyksestä ei saanut puhua. Sitten sitä väsymystä purettiin lapsiin henkisellä ja fyysisellä väkivallalla, fyysinen kuritus oli paljon yleisempää ennen, kysy vaikka omilta vanhemmiltasi. Sekä äitini että isäni ovat kuusilapsisesta perheestä (eivät kuitenkaan uskonnollisista) ja kyllä molempien perheistä on aika järkkyjä tarinoita. Lapsille annettiin selkäsaunaa ja tukkäpöllyä säännöllisesti, pienestäkin rikkeestä saattoi seurata pitkä aresti tai ruuatta jättäminen, vanhemmat lapset siirrettiin syrjään ja pieniksi koriorjiksi kun nuorempia tuli perheeseen jne. Toinen lapsiperhe vielä oli aikaanaan (1960-70-luvulla) varakas ja koulutettu ja oli kodinhoitajakin kotona. On meillä suomessakin pitkä perinne myös piikakulttuurista, eli varakkailla on ollut aina lastenhoitoapua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset valittavat turhasta. Somaliäidit voivat kasvattaa yksin 8 lasta, eivätkä valita väsymystä. Suomalaislapset eivät osallistu kotitöihin vaan ovat vaativia ja vanhempien pilalle lellimiä. Sen vuoksi arki on raskasta.
Ootko jutellut monenkin somaliäidin kanssa? Mulla on naapurina somaliäiti, jolla kolme lasta ja kuvioissa mukana oleva mies ja kyllä äiti välillä valittelee väsymystä.
On siis integroitunut yhteiskuntaamme.
Somaliassa olisi muut murheet ja mieli virkeänä.
No ei varmasti olis mieli virkeänä sodassa ja nälänhädässä. Älä jaksa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Osittain voi vaikuttaa. Osittain varmasti vaikuttaa myös se, että lapsentahtisuus ja "kiintymyysvanhemmuus" on viety äärimmilleen. Ne ovat elämäntapana yllättävän raskaita. Kaikkeen suhtaudutaan hyvin ryppyotsaisesti. Esim. imetys ei ollut ennen niin haudanvakava asia, toki iloittiin, jos se oli helppoa, mutta ei pidetty itsestäänselvänä, että äiti makaa kuukausitolkulla itku kurkussa yrittämässä imetystä eikä millään muulla ole merkitystä. Raskasta mielenterveydelle on sekin, että äiti menettää nykyään kaiken yksityisyytensä ja intimiteettinsä. Perhepedit ovat yleistyneet, vauvoja pitää koko ajan viihdyttää, vauvaa ei saa jättää sitteriin tai taaperoa leikkikehään siksi aikaa, kun menee paskalle, vaan lapsi on otettava mukaan. Äiti lakkaa nykyisin useammin olemasta nainen, hänen ja vauvan välillä ei ole enää mitään rajoja. Raskasta on varmasti sekin, että moni nykyäiti joutuu elämään sotkun ja kaaoksen keskellä. Sellainen latistaa mielialaa. Nykyään tuttavapiirissäni on tosi paljon vauvoja, jotka eivät viihdy missään muualla kuin sylissä, vaan he alkavat heti itkemään, jos heidät yrittää laskea jonnekin. Eihän siinä jää äidiltä aikaa paljon mihinkään muuhun. Jostain syystä tällaisia vauvoja oli paljon vähemmän pari vuosikymmentä sitten. Lisäksi vauvoja ja taaperoita ei saisi nykyään yhtään rajoittaa, jotta heistä ei kasvaisi "passiivisia läskejä", kun taas ennen vanhaan oli ihan normaalia, että lapset eivät saaneet retuuttaa sohvatyynyjä tai hipelöitä ikkunoihin ja telkkariruutuun sormenjälkiä. Oli täysin erilaista olla vauvan tai pienen lapsen äiti silloin, kun kompromissit olivat sallittuja ja asenteet rennompia, kuin nykyään, kun aivan kaikki tapahtuu vauvan ehdoilla.
Tämä entinen siedätyshoitokasvatus näkyy nyt tilastoissa masennuksina, pitkäaikaistyöttömyytenä ja elämämkoululaisuutena. Nämä aikuiset eivät ole kykeneväisiä luomaan ihmissuhteita tai mitään muutakaan. Tottakai rajat pitää asettaa nykylapsillekkin, mutta en voi tajuta tuota ''laitetaan lattialle itsenäistymään''. No, olenkin nykyaikainen lapsentahtinen äiti, joka varmaan pilaa lapsensa rakkaudella. Terv. alkoholistin lapsi, ei kiintymyssuhdetta, terapian korjaama, mutta arpinen.
Vierailija kirjoitti:
Mistä nämä "sairaat" lapsetkin oikein sikiävät?
Vauvojen allergiat, mitä ne ovat?
Yhden tapauksen muistan, että atopian takia puolivuotiaalle syötettiin vain suunnilleen kahta ruoka-ainetta. Tämähän on kumottu idioottimaisena.
Mutta eiväthän vanhemmat voineet tiettä silloin. Kumpikaan ei kuitenkaan mitään väsymystä valittanut. Pointti on nyt tämä jatkuva väsymys ja uupumus. Toki kaikkea on tehty aiemminkin.
Sairaat lapset on hoidettu ilman jatkuvaa valitusta.
Viime vuosina työelämän paineet ja vaatimukset ovat Suomessa kasvaneet todella paljon. Kyllähän se väsyttää, jos on töissä ja pitää jaksaa myös sen päälle hoitaa lapest ja koti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset valittavat turhasta. Somaliäidit voivat kasvattaa yksin 8 lasta, eivätkä valita väsymystä. Suomalaislapset eivät osallistu kotitöihin vaan ovat vaativia ja vanhempien pilalle lellimiä. Sen vuoksi arki on raskasta.
Ootko jutellut monenkin somaliäidin kanssa? Mulla on naapurina somaliäiti, jolla kolme lasta ja kuvioissa mukana oleva mies ja kyllä äiti välillä valittelee väsymystä.
On siis integroitunut yhteiskuntaamme.
Somaliassa olisi muut murheet ja mieli virkeänä.
No ei varmasti olis mieli virkeänä sodassa ja nälänhädässä. Älä jaksa.
Ihminen terästäytyy ääritilanteissa. Ihan peruspsykologiaa tämä.
Kun kyseessä on eloonjääminen, ei kauheasti vaivaa unettomuus. Ei tule mieleen vinuka myöhässä olevasta bussista jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osittain voi vaikuttaa. Osittain varmasti vaikuttaa myös se, että lapsentahtisuus ja "kiintymyysvanhemmuus" on viety äärimmilleen. Ne ovat elämäntapana yllättävän raskaita. Kaikkeen suhtaudutaan hyvin ryppyotsaisesti. Esim. imetys ei ollut ennen niin haudanvakava asia, toki iloittiin, jos se oli helppoa, mutta ei pidetty itsestäänselvänä, että äiti makaa kuukausitolkulla itku kurkussa yrittämässä imetystä eikä millään muulla ole merkitystä. Raskasta mielenterveydelle on sekin, että äiti menettää nykyään kaiken yksityisyytensä ja intimiteettinsä. Perhepedit ovat yleistyneet, vauvoja pitää koko ajan viihdyttää, vauvaa ei saa jättää sitteriin tai taaperoa leikkikehään siksi aikaa, kun menee paskalle, vaan lapsi on otettava mukaan. Äiti lakkaa nykyisin useammin olemasta nainen, hänen ja vauvan välillä ei ole enää mitään rajoja. Raskasta on varmasti sekin, että moni nykyäiti joutuu elämään sotkun ja kaaoksen keskellä. Sellainen latistaa mielialaa. Nykyään tuttavapiirissäni on tosi paljon vauvoja, jotka eivät viihdy missään muualla kuin sylissä, vaan he alkavat heti itkemään, jos heidät yrittää laskea jonnekin. Eihän siinä jää äidiltä aikaa paljon mihinkään muuhun. Jostain syystä tällaisia vauvoja oli paljon vähemmän pari vuosikymmentä sitten. Lisäksi vauvoja ja taaperoita ei saisi nykyään yhtään rajoittaa, jotta heistä ei kasvaisi "passiivisia läskejä", kun taas ennen vanhaan oli ihan normaalia, että lapset eivät saaneet retuuttaa sohvatyynyjä tai hipelöitä ikkunoihin ja telkkariruutuun sormenjälkiä. Oli täysin erilaista olla vauvan tai pienen lapsen äiti silloin, kun kompromissit olivat sallittuja ja asenteet rennompia, kuin nykyään, kun aivan kaikki tapahtuu vauvan ehdoilla.
Tämä entinen siedätyshoitokasvatus näkyy nyt tilastoissa masennuksina, pitkäaikaistyöttömyytenä ja elämämkoululaisuutena. Nämä aikuiset eivät ole kykeneväisiä luomaan ihmissuhteita tai mitään muutakaan. Tottakai rajat pitää asettaa nykylapsillekkin, mutta en voi tajuta tuota ''laitetaan lattialle itsenäistymään''. No, olenkin nykyaikainen lapsentahtinen äiti, joka varmaan pilaa lapsensa rakkaudella. Terv. alkoholistin lapsi, ei kiintymyssuhdetta, terapian korjaama, mutta arpinen.
Voi blaablaa ja blaa!
T.80-luvun lapsi, terveessä ja mukavassa perheessä kasvanut. Kuria löytyi,mutta terapeutille ei ole tarvinnut mennä eheytymään.
Omat lapseni kasvatan samalla ajatuksella: rakastan, mutta joka rissaukseen ei tarvitse reagoida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä nämä "sairaat" lapsetkin oikein sikiävät?
Vauvojen allergiat, mitä ne ovat?
Yhden tapauksen muistan, että atopian takia puolivuotiaalle syötettiin vain suunnilleen kahta ruoka-ainetta. Tämähän on kumottu idioottimaisena.
Mutta eiväthän vanhemmat voineet tiettä silloin. Kumpikaan ei kuitenkaan mitään väsymystä valittanut. Pointti on nyt tämä jatkuva väsymys ja uupumus. Toki kaikkea on tehty aiemminkin.
Sairaat lapset on hoidettu ilman jatkuvaa valitusta.
Viime vuosina työelämän paineet ja vaatimukset ovat Suomessa kasvaneet todella paljon. Kyllähän se väsyttää, jos on töissä ja pitää jaksaa myös sen päälle hoitaa lapest ja koti.
Vauva-aikana ei olla työelämässä. Käisttääkseni aloitus koski tätä ajanjaksoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset valittavat turhasta. Somaliäidit voivat kasvattaa yksin 8 lasta, eivätkä valita väsymystä. Suomalaislapset eivät osallistu kotitöihin vaan ovat vaativia ja vanhempien pilalle lellimiä. Sen vuoksi arki on raskasta.
Ootko jutellut monenkin somaliäidin kanssa? Mulla on naapurina somaliäiti, jolla kolme lasta ja kuvioissa mukana oleva mies ja kyllä äiti välillä valittelee väsymystä.
On siis integroitunut yhteiskuntaamme.
Somaliassa olisi muut murheet ja mieli virkeänä.
No ei varmasti olis mieli virkeänä sodassa ja nälänhädässä. Älä jaksa.
Ihminen terästäytyy ääritilanteissa. Ihan peruspsykologiaa tämä.
Kun kyseessä on eloonjääminen, ei kauheasti vaivaa unettomuus. Ei tule mieleen vinuka myöhässä olevasta bussista jne.
Ei vaivaa unettomuus sodissa? :D Miten voit olla noin tyhmä. Opiskelepa sitä peruspsykologiaa vähän ja lue pakolaisten ja ensitsten sotilaiden kertomuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä nämä "sairaat" lapsetkin oikein sikiävät?
Vauvojen allergiat, mitä ne ovat?
Yhden tapauksen muistan, että atopian takia puolivuotiaalle syötettiin vain suunnilleen kahta ruoka-ainetta. Tämähän on kumottu idioottimaisena.
Mutta eiväthän vanhemmat voineet tiettä silloin. Kumpikaan ei kuitenkaan mitään väsymystä valittanut. Pointti on nyt tämä jatkuva väsymys ja uupumus. Toki kaikkea on tehty aiemminkin.
Sairaat lapset on hoidettu ilman jatkuvaa valitusta.
Viime vuosina työelämän paineet ja vaatimukset ovat Suomessa kasvaneet todella paljon. Kyllähän se väsyttää, jos on töissä ja pitää jaksaa myös sen päälle hoitaa lapest ja koti.
Vauva-aikana ei olla työelämässä. Käisttääkseni aloitus koski tätä ajanjaksoa.
No kyllä 50% vanhemmista on, ellei enemmänkin. Moni palaa heti äitiysloman loputtua työhön, silloin on vielä vauva-aika kesken. Ja käyväthän isät töissä vauva-aikaan, vai eivätkö he ole vanhempia?
Vierailija kirjoitti:
Eniten väsymystä valittavat ne äidit, joiden omat vanhemmat ovat vielä työelämässä. Eli käytännössä ns. nuoret äidit, jotka eivät ole vielä kasvaneet henkisesti aikuisiksi.
Tulin äidiksi 36-vuotiaana. Kummatkin vanhempani olivat tällöin vankasti työelämässä. Alle kuuikymmpisiä olivat. Minä toki vanha synnyttämään esikoisen. He täysin omalla aikakaudellaan normaaleja perheenperustajia.
Miten nyt voi olla niin vaikea laskea ikävuosia? Itse olin vanha, he eivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä nämä "sairaat" lapsetkin oikein sikiävät?
Vauvojen allergiat, mitä ne ovat?
Yhden tapauksen muistan, että atopian takia puolivuotiaalle syötettiin vain suunnilleen kahta ruoka-ainetta. Tämähän on kumottu idioottimaisena.
Mutta eiväthän vanhemmat voineet tiettä silloin. Kumpikaan ei kuitenkaan mitään väsymystä valittanut. Pointti on nyt tämä jatkuva väsymys ja uupumus. Toki kaikkea on tehty aiemminkin.
Sairaat lapset on hoidettu ilman jatkuvaa valitusta.
Viime vuosina työelämän paineet ja vaatimukset ovat Suomessa kasvaneet todella paljon. Kyllähän se väsyttää, jos on töissä ja pitää jaksaa myös sen päälle hoitaa lapest ja koti.
Vauva-aikana ei olla työelämässä. Käisttääkseni aloitus koski tätä ajanjaksoa.
No kyllä 50% vanhemmista on, ellei enemmänkin. Moni palaa heti äitiysloman loputtua työhön, silloin on vielä vauva-aika kesken. Ja käyväthän isät töissä vauva-aikaan, vai eivätkö he ole vanhempia?
Mikä on siis vauva-aika? Onko sille jokin virallinen määritelmä.
Itse katson, että vauva-aika käsittää n. 10 kk. lapsen syntymästä eteenpäin. Onko tässä jokin muutos?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset valittavat turhasta. Somaliäidit voivat kasvattaa yksin 8 lasta, eivätkä valita väsymystä. Suomalaislapset eivät osallistu kotitöihin vaan ovat vaativia ja vanhempien pilalle lellimiä. Sen vuoksi arki on raskasta.
Ootko jutellut monenkin somaliäidin kanssa? Mulla on naapurina somaliäiti, jolla kolme lasta ja kuvioissa mukana oleva mies ja kyllä äiti välillä valittelee väsymystä.
On siis integroitunut yhteiskuntaamme.
Somaliassa olisi muut murheet ja mieli virkeänä.
No ei varmasti olis mieli virkeänä sodassa ja nälänhädässä. Älä jaksa.
Ihminen terästäytyy ääritilanteissa. Ihan peruspsykologiaa tämä.
Kun kyseessä on eloonjääminen, ei kauheasti vaivaa unettomuus. Ei tule mieleen vinuka myöhässä olevasta bussista jne.
Ei vaivaa unettomuus sodissa? :D Miten voit olla noin tyhmä. Opiskelepa sitä peruspsykologiaa vähän ja lue pakolaisten ja ensitsten sotilaiden kertomuksia.
Ainakaan ei haittaa se, että bussi on myöhässä tai kaupasta ei saa Snellmannin nakkeja.
Pointti oli se, että pikkujutut ei haittaa. Silloin ei vinguta välttämättä siitäkään, että sain nukuttua vain kuusi tuntia kun lapsi valvotti.
Vierailija kirjoitti:
Osittain voi vaikuttaa. Osittain varmasti vaikuttaa myös se, että lapsentahtisuus ja "kiintymyysvanhemmuus" on viety äärimmilleen. Ne ovat elämäntapana yllättävän raskaita. Kaikkeen suhtaudutaan hyvin ryppyotsaisesti. Esim. imetys ei ollut ennen niin haudanvakava asia, toki iloittiin, jos se oli helppoa, mutta ei pidetty itsestäänselvänä, että äiti makaa kuukausitolkulla itku kurkussa yrittämässä imetystä eikä millään muulla ole merkitystä. Raskasta mielenterveydelle on sekin, että äiti menettää nykyään kaiken yksityisyytensä ja intimiteettinsä. Perhepedit ovat yleistyneet, vauvoja pitää koko ajan viihdyttää, vauvaa ei saa jättää sitteriin tai taaperoa leikkikehään siksi aikaa, kun menee paskalle, vaan lapsi on otettava mukaan. Äiti lakkaa nykyisin useammin olemasta nainen, hänen ja vauvan välillä ei ole enää mitään rajoja. Raskasta on varmasti sekin, että moni nykyäiti joutuu elämään sotkun ja kaaoksen keskellä. Sellainen latistaa mielialaa. Nykyään tuttavapiirissäni on tosi paljon vauvoja, jotka eivät viihdy missään muualla kuin sylissä, vaan he alkavat heti itkemään, jos heidät yrittää laskea jonnekin. Eihän siinä jää äidiltä aikaa paljon mihinkään muuhun. Jostain syystä tällaisia vauvoja oli paljon vähemmän pari vuosikymmentä sitten. Lisäksi vauvoja ja taaperoita ei saisi nykyään yhtään rajoittaa, jotta heistä ei kasvaisi "passiivisia läskejä", kun taas ennen vanhaan oli ihan normaalia, että lapset eivät saaneet retuuttaa sohvatyynyjä tai hipelöitä ikkunoihin ja telkkariruutuun sormenjälkiä. Oli täysin erilaista olla vauvan tai pienen lapsen äiti silloin, kun kompromissit olivat sallittuja ja asenteet rennompia, kuin nykyään, kun aivan kaikki tapahtuu vauvan ehdoilla.
Siitä saa niin vaikeaa kuin viitsii itselleen tehdä. Ei lapset tunnu haittaavan afrikkalaisia äitejä. Pienin on kantoliinassa selässä ja kuokka heiluu pellolla.
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset valittavat turhasta. Somaliäidit voivat kasvattaa yksin 8 lasta, eivätkä valita väsymystä. Suomalaislapset eivät osallistu kotitöihin vaan ovat vaativia ja vanhempien pilalle lellimiä. Sen vuoksi arki on raskasta.
Tämä voi olla raaka yleistys, mutta minusta näyttää että suomalainen kasvatustyyli kasvattaa paremmin pärjääviä kansalaisia. Ainakin vähemmän väkivaltaisia.
Vierailija kirjoitti:
Osittain voi vaikuttaa. Osittain varmasti vaikuttaa myös se, että lapsentahtisuus ja "kiintymyysvanhemmuus" on viety äärimmilleen. Ne ovat elämäntapana yllättävän raskaita. Kaikkeen suhtaudutaan hyvin ryppyotsaisesti. Esim. imetys ei ollut ennen niin haudanvakava asia, toki iloittiin, jos se oli helppoa, mutta ei pidetty itsestäänselvänä, että äiti makaa kuukausitolkulla itku kurkussa yrittämässä imetystä eikä millään muulla ole merkitystä. Raskasta mielenterveydelle on sekin, että äiti menettää nykyään kaiken yksityisyytensä ja intimiteettinsä. Perhepedit ovat yleistyneet, vauvoja pitää koko ajan viihdyttää, vauvaa ei saa jättää sitteriin tai taaperoa leikkikehään siksi aikaa, kun menee paskalle, vaan lapsi on otettava mukaan. Äiti lakkaa nykyisin useammin olemasta nainen, hänen ja vauvan välillä ei ole enää mitään rajoja. Raskasta on varmasti sekin, että moni nykyäiti joutuu elämään sotkun ja kaaoksen keskellä. Sellainen latistaa mielialaa. Nykyään tuttavapiirissäni on tosi paljon vauvoja, jotka eivät viihdy missään muualla kuin sylissä, vaan he alkavat heti itkemään, jos heidät yrittää laskea jonnekin. Eihän siinä jää äidiltä aikaa paljon mihinkään muuhun. Jostain syystä tällaisia vauvoja oli paljon vähemmän pari vuosikymmentä sitten. Lisäksi vauvoja ja taaperoita ei saisi nykyään yhtään rajoittaa, jotta heistä ei kasvaisi "passiivisia läskejä", kun taas ennen vanhaan oli ihan normaalia, että lapset eivät saaneet retuuttaa sohvatyynyjä tai hipelöitä ikkunoihin ja telkkariruutuun sormenjälkiä. Oli täysin erilaista olla vauvan tai pienen lapsen äiti silloin, kun kompromissit olivat sallittuja ja asenteet rennompia, kuin nykyään, kun aivan kaikki tapahtuu vauvan ehdoilla.
Ja sitten vielä sanotaan että ei pidä antaa ulkopuolelta tulevien paineiden vaikuttaa 😨
Ainakaan ei haittaa se, että bussi on myöhässä tai kaupasta ei saa Snellmannin nakkeja.
Pointti oli se, että pikkujutut ei haittaa. Silloin ei vinguta välttämättä siitäkään, että sain nukuttua vain kuusi tuntia kun lapsi valvotti. [/quote]
Ei kukaan varmaan valita vauva-ajan uupumusta, jos kuuden tunnin unia saa vedellä. Koitapa nukkua 20min - 2 tunnin pätkiä kuukausia tai vuosia, kyllä siinä uupuu ihan ikään katsomatta kuka vaan. Pitäisikö sitten vielä hävetä jos väsyy ja erehtyy valittamaan, toisin sanoen ilmaisemaan olevansa avun tarpeessa? Unen rajoittamista käytetään kidutukseen ja ihminen tarvitsee unta siinä missä ravintoa. Kumma että naisen ja äidin pitäisi olla joku yli-ihminen ja kumota fysiikan lait 😒
Ootko jutellut monenkin somaliäidin kanssa? Mulla on naapurina somaliäiti, jolla kolme lasta ja kuvioissa mukana oleva mies ja kyllä äiti välillä valittelee väsymystä.