Sääliksi käy jo parikymppisenä sitoutuneita, menee nuoruus hukkaan

Keksi parempi provo

En ymmärrä tuota ajatusta että vastuuttomuus olisi jollain tavalla elämän hyötykäyttöä.

Kyllä se on kuule niin päin että moni on hukannut osan elämästään nuorena tehdyillä typeryyksillä.

Kerrohan missä vaiheessa se sitten alkaa kaduttaa? Ei ole vielä näkynyt, ikää yli 40 ja saman miehen kanssa olen ollut yhdessä 17-vuotiaasta lähtien.

Kun ei se sitä tarkoita, että pitäisi naida ympäriinsä ja sitten vasta on kokenut riittävästi.

Vapaamielinen seksuaalikäyttäytymine -> sukupuolitauteja -> lapsettomuus -> murheita koko loppuelämäksi

Runsas rahan käyttö viihdetoimintaan -> velkaantuminen -> luottohäiriömerkintä -> murheita koko loppuelämäksi

Lässyn lässyn. Avoliitto alkoi kun olin 21-vuotias, kerrotko nyt jooko konkreettisesti mistä jään paitsi? Aviomies estää hauskanpidon?

No nimenomaan!

Ei se ole nainen eikä mikään, jos ei ole vähintäänkin sadan kanssa vehdannut ennen avioliittoa ja hommannut mahdollisimman monta sukupuolitautia.

Sitoutumista voi alkaa harkita sitten kun on kolmekymppinen alkoholisti, jolla on muutoma abortti ja pari muuta "seikkailua" koettuna.

Sinkkuna ollessani oli tasan 1 yhden yön juttu ja sekin olin surkeeta, aina viime hetkellä kieltäydyin muiden kanssa. Ryyppäämistä en tajua ja matkustan nyt enemmän kuin sinkkuna. Miten tämä muka on väärin? 😂

Päättämään koko elämästä? Ihmiset eroo koko ajan. Itsellä ei ole suunnitelmassa, mutta avioliittokin on helppo purkaa.

Voihan sitä nuorenakin sitoutua menemättä naimisiin. Ja olla parisuhteessa. Hauskempaahan se on, kuin istua kotona odottamassa, että miksei kukaan hae, tai kiertää baareja ja tavata toinen toistaan tyhmempiä juntteja.

Ja jos tuntuu hyvältä, niin miksei voi mennä naimisiinkin vaikka? ;) Eroattehan te kumppaninetsinnässä kauankin hillonneet aika usein.

Menes hoitoon pakkomielteinen hullu.

Kyllä voin myöntää, vaikka kulunut provo onkin, että kyllä minua harmittaisi ja ahdistaisi kovasti, jos olisin ollut nuoruuteni kiinnitettynä yhteen jätkään ja mieheen, ja kaikki kokemukseni olisivat jääneet kokematta. Ja näin sanon siis minä, joka olen kokenut tasan yhden yhden illan jutun. Loput seksikokemukseni ovat olleet osa tapailua ja seurustelua (kaksi eri asiaa.)

Tosin sitoutumiskammoisena neitosena en mitenkään olisi voinutkaan olla nuoruuttani kahlittuna yhdessä ja samassa suhteessa. Tällä hetkellä ikäni toki alkaa vielä kakkosella, mutta en koe mitään älytöntä tarvetta hyppiä enää ympäriinsä miehestä toiseen. No okei... Valehtelin. Kyllä siinä on oma hohtonsa. Tällaiseksi minä vain muovauduin. Mutta rakastan miesystävääni ja osaan ajatella pidemmällä tähtäimellä asioita. Haluan panostaa meihin, en muihin. Aamen.

#avautuminen #aamutuimaan #hyvää #huomenta

Miesystävä on sitten typerä sana. Korjataan se poikaystäväksi. :)

Lopeta sääliminen ja turha murehtiminen, se on ainoastaan sinulta pois. Monet ovat kokeneet vauhdit ja vaaralliset tilanteet jo 15-20 vuotiaana, joten miksei haluaisi jotain pysyvää ja turvallista sitten. Sitä paitsi, kumppaninkin kanssa voi seikkailla ja kokea uusia kokemuksia, silloin se vain on jotain vieläkin erityisempää :) Annetaan jokaisen päättää omasta elämästään. Ellei tää ollut provo ihan vaan sen takia että olet kateellinen jollekkin lähipiirissäsi (kuten epäilemattä olet), niin pää pois pyllystä ja sitä omaa elämää etsimään hophop!

Vaikken Ikistä ole koskaan vakavasti ottanut enkä ota nytkään, tässä tapauksessa minun kohdallani tämä pitää paikkansa (ei missään tapauksessa kaikkiin yleistäen). Olen käytännössä koko täysi-ikäisyyteni ollut tämän yhden miehen kanssa, vuoden naimisissa, ja nyt kaksvitosena olen alkanut ahdistua ja harmitella, jopa pyöritellä eroa mielessäni juuri mainitusta syystä. Ei minusta siihen oikeasti ole, menettäisin kasvoni ja kaikki ystäväni, mutta päivittäin yksin ollessani itken kaipuutani saada elää yksin.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä voin myöntää, vaikka kulunut provo onkin, että kyllä minua harmittaisi ja ahdistaisi kovasti, jos olisin ollut nuoruuteni kiinnitettynä yhteen jätkään ja mieheen, ja kaikki kokemukseni olisivat jääneet kokematta. Ja näin sanon siis minä, joka olen kokenut tasan yhden yhden illan jutun. Loput seksikokemukseni ovat olleet osa tapailua ja seurustelua (kaksi eri asiaa.)

Tosin sitoutumiskammoisena neitosena en mitenkään olisi voinutkaan olla nuoruuttani kahlittuna yhdessä ja samassa suhteessa. Tällä hetkellä ikäni toki alkaa vielä kakkosella, mutta en koe mitään älytöntä tarvetta hyppiä enää ympäriinsä miehestä toiseen. No okei... Valehtelin. Kyllä siinä on oma hohtonsa. Tällaiseksi minä vain muovauduin. Mutta rakastan miesystävääni ja osaan ajatella pidemmällä tähtäimellä asioita. Haluan panostaa meihin, en muihin. Aamen.

#avautuminen #aamutuimaan #hyvää #huomenta

Miksi sä panet ton tyhmän risuaidan joka sanan eteen?

Keskity omaan elämääsi ja jätä muiden säälimiset sikseen.

Niinkö kävi?

Kakskymppisen naisen pitää päästä kokemaan mahdollisimman monen jännämiehen parrua! Sitten voi ottaa kilttimiehen elättämään perhettä.

Mitä ap tarkoittaa sillä, että nuoruus menee hukkaan? Mitä sellaista nuoruudessa "pitää" kokea, jota ei voi kokea toisen (saman) ihmisen rinnalla? Seksisuhteita? Avaatko vähän ajatuksiasi, niin keskustellaan lisää? Vai oletko vain keksinyt kuluneen provon?

Vierailija kirjoitti:

Miesystävä on sitten typerä sana. Korjataan se poikaystäväksi. :)

Itse olet typerä. Käytin 3-kymppisenä itseäni 12 vuotta vanhemmasta kumppanistani sanaa miesystävä. Miehen tavattuaan eräs ahdasmielinen ihminen sanoi minulle "ai, toi sun kumppanis olikin ihan tuollainen iso mies, mua ärsytti kun et sanonut "poikaystävä", vaan "miesystävä", mutta nyt ymmärrän." No nii-i? Kai mä nyt itse osaan käyttää termejä oikein. Poikaystävä siitä miehestä olisi ollut naurettava termi.