Te muut hiljaiset ihmiset, kaipaatteko ystäviä ja sosiaalisuutta vai oletteko tyytyväisiä yksinäisyyteen?
Kommentit (26)
Nuorempana olin todella sosiaalinen ja menevä mimmi. Minulla oli paljon ystäviä ja olin aina suunnittelemassa menemistä ja tekemistä ystävieni kanssa.
Nyt keski-ikäisenä en jaksa käydä enää missään, eikä minua kiinnosta kenenkään seura. Viihdyn loistavasti yksin kotona kissan kanssa. Olen nykyään introvertti ja väsyn ihmisten seurassa. En enää juurikaan käy missään ja harvemmin jaksan tavata ketään. En ole masentunut, vaan luonteeni on jostain syystä muuttunut.
En oo tyytyväinen. Hyvät ystävät ovat muuttaneet muualle tai kiireisiä ja työkaverit ei jostakin syystä viitsi kutsua mukaan jos tekevät jotakin yhdessä vaikka meillä mielestäni normivälit onkin. Nyt ei oo varmaan ollut 5v tilannetta että sais kutsun joihinkin juhliin (happy, uv). Jos jotain meinaa juhlia niin pitää pitää itse ja kutsuttujakin saapuu vain kourallinen. Jännä käänne elämässäni joka ennen oli hyvinkin sosiaalinen ja jonka kaverit suurinpiirtein punkkas nurkissa. Kaikki muuttui eron ja uuden avopuolison myötä. Onneks on edes toi Netflix niin voi sukeltaa keksittyjen roolihahmojen elämään...
En ehkä ole suoranaisesti hiljainen, mutta huono tutustumaan. Kaipaan kyllä ystäviä ja sosiaalisuutta, mutta toisaalta olen aika valikoiva ihmisten suhteen. Kahden kesken en useimpia jaksa, tuntuu väkinäiseltä. Olen mieluummin mukana useamman hengen porukassa ja niin, että teemme jotakin yhdessä, vaikka pelataan jotain lautapeliä. Useimmat naiset vain eivät ole yhtä porukkahenkisiä kuin minä, vaan mieluummin nyhjäävät sen bestiksensä kanssa.
En todellakaan kaipaa ihmisten seuraa. Mieheni on puhelias ja sosiaalinen ja arvostelee mielellään mun haluani olla rauhassa. Olen sanonut hänelle, että mene ja tapaa ystäviäsi. Ei kelpaa. Mun pitäis olla mukana kaikessa. En jaksa.
Minulle riittää tieto siitä, että jos tahtoisin lähteä jonkun kanssa jonnekin, saisin seuraa eikä tarvitsisi olla yksin. Tämän tiedon turvin voin hyvillä mielin nauttia yksin kotona lähtemättä minnekään ja näkemättä ketään.
Minä en ole yksinäinen, vaikka viihdyn todella hyvin yksin. En ole koskaan tuntenut itseäni varsinaisesti yksinäiseksi. Ja olen kohtuullisen tyytyväinen itseeni.