Käsi ylös, kenellä muulla yksi sisarus perheineen varaa taas isovanhemmat koko joulun ajaksi?
Onko muilla samaa - taas on se sama (aikuinen) sisar perheineen menossa lapsuudenkotiinsa jouluksi? Ja kun sitä tilaa ei ainakaan meidän suvussa ole niin paljoa, että useampi lapsiperhe mahtuisi edes jotenkin mukavasti samaan paikkaan useammaksi päiväksi, niin kaikki muut jäävät kotiin/tekevät muita suunnitelmia. Ja se, joka menee isovanhemmille on juurikin se, joka on siellä aina muutenkin ja ylipäänsä asuu lähimpänä - eli se, jolla onnistuisi yöpyminen kotonakin.
Hep, meillä näin. Väistetään taas suosiolla. Ja isovanhemmat ihmettelee, kun 'ei koskaan käydä'. Hieman hankalaa on käydä, kun tilaa ei oikeasti ole (välimatkaa satoja km, joten vaatisi yöpymisen ja hotelliin ei tietenkään saa mennä, kun sitten loukkaannuttaisiin). Ja tämä lähimpänä asuva sisar on siis siellä _ihan_aina_ perheensä kanssa.
Kommentit (47)
Marttyyri kateellisena huutelee, kun sisaruksella on lämpimät välit vanhempiinsa.
Nyt puhelin käteen, ja soittamaan, että tultaisiin mielellämme jouluna käymään, sopiiko? Varataanko hotelli ja tuodaanko kinkku vai jälkiruuat?
No mikset sano asiasta vanhemmillesi silloin kun he ihmettelevät, tai sano että mennään hotelliin tilanpuutteen takia?
pistä paperille jo nyt etukäteen tulevat joulut vanhempiesi kanssa että koti on varattu sinulle, ja siitä ei enää luisteta, muista myös ilmoittaa sille ahneelle lapselle sama jo kesällä ettei ala viime hetkellä tunkemaan sinne. Tämmönen mullakin oli sisaruksena. Varasti vanhemman aina itselleen piittaamatta kenestäkään muusta. Todellinen kiusankappale ihmisenä, surullista että tuommoinen on osunut samaan sukuun, ei siitä oikein eroonkaan pääse, aiheuttaa kaikille muille kärsimystä. paljon muutakin paha teki, kuuluu antisosiaaliseen narsistiseen luonnehäiriöön tuo. Nyt ollaan lopetettu yhteydenpito siihen kokonaan.
ei kun menet sinne hyvissä ajoin, ja se varastava sisar lähetetään hotelliin tai omaan kotiinsa kun on tunkemassa sinne täyshoitoon. Pistä luu kurkkuun tuommoselle !
Meillä ei ole isovanhemmat enää elossa. Tästä näkövinkkelistä ongelmasi vaikuttaa säälittävältä ininältä.
Kuten yllä todettu, suureen ongelmaasi löytynee ratkaisu jotenkin muuten kuin täällä kirjoittamalla.
Tännehän se kannattaakin kirjoittaaa ja valittaa. Ei kannata puhua niille vanhemmille asiasta mitään, on niiiiiin kivaa olla joulumartyyri.
Meillä tahtoo jäädä ylijäämä isovanhempia, koska kukaan ei tahdo lähteä kotoaan jouluna. Ei isovanhemmat eikä lapset. Kaikki sitten mököttää kotonaan.
Mene asumaan sinne sisaresi kotiin siksi aikaa?
Meille vanhempieni toimesta myös sanottin ettei voida tulla edes aatto-illaksi tai joulupäivänä edes käymään!!! Syy: siskon perhe tulee jo aatonaattona kolmeksi yöksi ja kaikki paukut kuulemma menee heihin, heillä kolme pientä lasta ja koirat. Kuulemma hulinaa liikaa ja ruokaa pitää muutenkin vääntää urakalla ja paikat liian sotkussa muutenkin isoihin sukujuhliin. En ole mikäään siisteysnipo mutta tykkään että on siistiä kun tulee vieraita ja tätä äitinikin ehkä ajoi takaa, jokapaikkaan levittyvät yövieraat estävät toki "siistin" joulun.
Äiti kyllä sanoi lohdutukseksi ettei hulinan liiallisuuksiin kasvu siis pääosin edes johtuisi meidän (tosin myös kolmesta) lapsesta vaan kaikkien serkkujen yhteisvaikutuksesta ja jo valmiiksi villistä siskon poppoosta.
Loukkaannuin silti vähän mutta keräsin itseni ja kutsuin vanhempani meille tapaniksi (silloin jo sisko ulkona heiltä ja matkalla etelän lomakohteeseen). Siskoni on kuopus ja hänelle ei vaan koskaan sanota ei, minä olen taas ns. tottelevainen isosisko. No, me vietetään rauhallinen joulu pelkän oman perheemme kanssa, näkevät isovanhemmat sitten tapanina (jos ovat hengissä).
Tutut fiilikset ap:lla, vaikka meidän tilanteemme ei ihan samanlainen olekaan, sillä ahtaudumme samaan mummolaan hermo kireellä. Ja ei, siskolle ei voi asiasta sanoa, koska välit menisivät siinä varmasti pysyvästi. Eikä kyse ole vain joulusta, vaan ihan mistä tahansa kyläilystä. Siskon perhe tunkee silloinkin mummolaan, vaikka oikeasti ei mahtuisi. Isovanhemmat ovat luvanneet lapsillemme, että joskus saavat nauttia isovanhempien seurasta ilman serkkuja. Saa nähdä kuinka monta vuotta menee että tämä toteutuu.
Kutsu sinä ensi vuonna vanhempasi jo hyvissä ajoin teille joulunviettoon.
Kyllä on joulu kaikella tapaa vaikea. En nyt parhaimmallakaan tahdolla löydä elämästänne juurikaan juhlan aihetta. Sekasin taidatte olla.
Isovanhemmat kuolleet vuosia sitten. Itse tässä jo odottelen vähitellen lapsenlapsia. Tiedä sitten kuin anoppina oltava jos haluaa miellyttää kaikkia.... tai olla miellyttämättä. Aika näyttää ;)
Yllättäen naiset taas rieuhumassa eikä kukaan keskustele asiasta fiksusti toisen kanssa vaan kyräillään ja jouruillaan vanhempien (äidin?)kanssa selän takana. Kuule kyllä ne äidit teitäkin haukkuu samalla tavalla sille siskolle.
Ehkä tuossa on kysymys enemmänkin henkilökemioista. Meilläkin me sisarukset aikoinaan kokoonnuttiin joulua viettämään vanhempiemme kotiin, mutta kun perheet kasvoivat, tuli tilanahtaus. Jokainen alkoi viettämään joulua omissa kodeissaan. Äitini, isän kuoltua, tuli aina meille jouluksi, koska vaan viihtyi meillä parhaiten. Hän oli muutaman joulun toisten sisarusten kotona, mutta ei oikein kokenut olevansa "kuin kotonaan". Nyt on äitikin kuollut, ei tarvitse miettiä noita enää.
Kannattaa puhua omista tunteista sekä siskolle että omille vanhemmille. Eivät osaa lukea ajatuksiasi. Puhut aikuisena aikuisille, jooko?
En käsitä tuollaista marttyyriutta.
Me ollaan kutsuttu koko pieni suku meille, kerrostaloneliöön. Hyvin on mahduttu.
Miksei ne vanhemmat ota näissä tilanteissa ohjaksia käsiinsä ja jaa vuoroja kiinnostuneiden kesken?!
Vierailija kirjoitti:
Yllättäen naiset taas rieuhumassa eikä kukaan keskustele asiasta fiksusti toisen kanssa vaan kyräillään ja jouruillaan vanhempien (äidin?)kanssa selän takana. Kuule kyllä ne äidit teitäkin haukkuu samalla tavalla sille siskolle.
Tiedäthän tuhlaajapojan tarinan, kautta aikojen ovat vanhemmat kasvattaneet tai lapsen luonteesta tai ikäasemasta johtuen onnistuneet saamaan samaan perheeseen itsekkäitä ja ei-niin-omaan napaan tuijottavia yksilöitä. Yhtä rakkaita usein ovat vaikka toisen kanssa voi sopia joustavasti (juoruillen?) asioista kun toisen kanssa neuvottelut on kun tyhjyyteen huutaisi. Taisi kalahtaa omaan nilkkaan?
Mitäpä, jos avaisit suusi ja sanoisit jotain asiasta.