Helkkarin ärsyttävää. Teen ruokaa ja pyydät miestä syömään. Suvaitsee saapua vasta kun olet itse jo syönyt

Kyllä te naiset olette uskomattomia. Ryhdytään kynnysmatoksi ja sitten tullaan vinkumaan AV:lle.

Jos teen ruuan perheelle, se syödään yhdessä, jos kotona ollaan. Vähän ennen valmistumista pyydän jonkun kattamaan pöydän, se havahduttaa muutkin. Kun kutsun, lasketaan sekunneissa, niin kaikki on pöydässä. Muuten meillä ollaan ku ellun kanat, mutta yhessä syömme.

Meillä mies tekee usein ruokaa ja samalla tavoin vaatii syömään juuri kun hänelle sopii eli kun ruoka on valmista.

Minulla voi olla muuta puuhaa tai en ole nälkäinen. Ukko loukkaantuu jos en syö hänen aikataulunsa mukaan.

Itse mieluummin syön voileipää ja ei tarvitsisi riidellä ruoka-asioista aikuisten ihmisten

En kuole nälkään vaikken hänen kanssaan samaa ruokaa samaan aikaan sattuisikaaan syömään. Minulle ei tarvitse valmistaa yhtään mitään jos sen syömisestä saadaan aikaan helvetinmoinen loukkaantumisralli päälle.

Siis apua, olenko ainoa nainen Suomessa, joka tänäpäivänä hoitaa koko huushollin yksin eikä näe tässä edes mitään ongelmaa? Käyn itse aina kaupassa, kokkaan, siivoon, pesen ja silitän pyykit, vien roskat, tiskaan ( nyt vielä tiskikonekin hajos, joten käsipelillä mennään ), hoidan lemmikit, korjaan tai ainakin yritän korjata jos jokin menee rikki, maalaan, nikkaroin. Minulla on jopa OMA työkalupakki. Hoidan myös kaikki autoon liittyvät asiat. Luojan kiitos, asumme kerrostalossa, muuten saisin vielä tehdä pihatyötkin. Teen siis kaiken. Ainoa asia, mitä hän joskus tekee, niin saattaa viedä tyhjän lautasen tiskipöydälle, jee.

Mitä tohon ruokailuun tulee, niin minä laadin kauppalistan, ostan ostokset ( hän osallistuu kuluihin ), kannan ne kaupasta kotiin, valmistan ruuan ja tarjoilen sen. Ruoka syödään meillä hänen aikataulunsa mukaan, eli silloin kun pääsee töistä ( vuorotyö ). Itse syön mitä huvittaa ja milloin huvittaa, mutta siis yhteinen ruoka valmistuu hänen aikataululle...Eikä tässäkään ole mitään ongelmaa. Ehkä oon sitten ihan orja. MUTTA, on ihan kiva päättää lähes 99,99% asioista yksin. Esim. nyt kun tuo tiskikone hajosi, mies oli jo suunnittelemassa uuden hakua, koska tuota ei kannata enää edes korjata. Totesin vaan, että eipä sitä vielä lähdetä hakemaan, kun MINÄ en ole vielä ehtinyt sopivaa katsomaan. Minä tiskaan, joten MINÄ valitsen sen koneenkin ja sen toimituspäivän, hän vain maksaa sen :) Minä valitsin jääkaapin, pesukoneen, hellan, tietokoneen, mikron, kahvinkeittimen,imurin, you name it, hänellä ei ole mitään sanottavaa kun ei niitä koskaan käytäkään. Ja näin meillä on ollut jo 20 vuotta. Käy mulle :)

Vierailija kirjoitti:

Ja miksi te passausta kammoksuvat edes perustatte perheitä, jos haluatte kuitenkin vain huolehtia itsestänne ja kokata vain itseänne varten? Kummallista.

Miksi passausta haluava ja toisista piittaamaton edes perustaa perhettä, jos haluaa kuitenkin vain omat halunsa hoidetuiksi? Kummallista. Menisi ravintolaan.

Vierailija kirjoitti:

Mä kutsuisin kerran ja kukaan ei saisi aloittaa ennenkuin kaikki ovat pöydässä. Nälkäiset lapset saavat miehenkin lopulta pöytään. Jos ruoka on jo kylmää, kaikki tietävät ketä siitä syyttää.....

Vahtisitko kaulin kädessä?

Minä en tuota kauan katselisi. Söisin itse ja korjaisin ruuat pois. Ei väkisin! Toinen vaihtoehto, nostaisin ruuat pöydälle enkä huolehtisi siitä, että ne jäähtyvät. Jos kutsu ei kuulu, niin syököön kylmää ruokaa. Ei sitä luultavasti kovin monta kertaa tarvitsisi tehdä, kun alkaisi sana kuulua. Ja jos olisin oikein kettuuntunut, pukeutuisin piikalikaksi valkoisine pikkuessuineen ja menisi miehen eteen ja niiata niksauttaisin ja sanoisin, että ruoka on katettu, herra on hyvä astuu pöytään. Jos nämä eivät tehoa, seuraavassa vaiheessa vapauttaisin miehen luontoon (lapsineen, jos nämä samanlaisia kovakorvia kuin isänsä).

Joku puoli tuntia tai varttia ennen ruoan valmistumista kun tietäisi, niin sitten osaa ajoittaa omat tekemisensä sillä tavalla, ettei ole mitään kesken juuri silloin.

Monessa suomalaisissa perheessä tuntuu muutenkin olevan ruokatavat hukassa. Kukin syö silloin, kun itseä sattuu huvittamaan, teinit räpläävät puhelimiaan ruokapöydässä eikä ruoasta kiitetä. Lapset saattavat kommentoida ruokaa tyyliin "hyi en kyl syö tota, onks mitään muuta". Keskelle pöytää pistetään kattila, josta kaikki lappavat ruokaa lautasilleen. Joissain perheissä lautanen kiikutetaan televisioon tai omaan huoneeseen.

Suhtaudun itse ruoanlaittoon ja perheen yhteisiin ruokailuhetkiin vakavasti ja kunnioittaen. Arkenakin meillä katetaan pöytä kauniisti, ja meillä on mieheni kulttuurista tullut tavaksi annostella ruoka valmiiksi lautasille. Alkukeitto tai -salaatti tarjoillaan erikseen ennen pääruokaa. Ruokailun aikana vaihdetaan kuulumiset ja keskustellaan. Olen ehkä ruokailua koskevien toiveitteni suhteen epätyypillinen suomalainen, mutta on hyvä, että miehen kanssa olemme samoilla linjoilla.

Ainoa, mikä mieheni ruokailuun liittyvissä tavoissa ärsyttää, on, että hän omalla kokkausvuorollaan kutsuu ruokailijat innoissaan pöytään ennen kuin ruoka on valmista. Siinä sitten istutaan pahimmillaan parikymmentä minuuttia tyhjä lautanen nenän edessä. Olen itse kärsimätön luonne ja haluaisin, että pöytään kutsutaan vasta, kun ruoka oikeasti on valmis.

En voi tajuta ainakaan aikuisten kesken ruoka-asioista skitsoamista.

Toimin kumppanin kanssa aivan samoin kuin kaverin kanssa - en loukkaannu jos valmistamani ruoka ei maistu silloin kun minulle ruoka maistuu.

Ihme pakottamista ja ahdistamista jos aikuisten kesken ollaan. Voipi tuollainen ruveta vituttAmaan ja sitten asiasta saadaankin isompi hässäkkä aikaan.

Miksi sinä teet minulle ja miehelleni ruokaa?

Teet ruokaa vain itsellesi. Ongelma ratkaistu.

Mies, joka ei tule kutsuttuna syömään, on epäkohtelias ja voi kokata itse omat ruokansa. 

Vierailija kirjoitti:

Teet ruokaa vain itsellesi. Ongelma ratkaistu.

Mies, joka ei tule kutsuttuna syömään, on epäkohtelias ja voi kokata itse omat ruokansa. 

Samaa mieltä. En toiste tekisi ruokaa. Normaaliälyinen ihminen tajuaa tulla syömään, kun pyydetään. Lapsia ja henkisesti kehitysvammaisia pitää muistuttaa asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä kutsuisin kerran ja kukaan ei saisi aloittaa ennenkuin kaikki ovat pöydässä. Nälkäiset lapset saavat miehenkin lopulta pöytään. Jos ruoka on jo kylmää, kaikki tietävät ketä siitä syyttää.....

Miksi alapeukutettu? Koska en passaa miestäni tarpeeksi?

Ei, vaan lapset joutuvat kärsimään itsekkään isän vuoksi. Syö sinä lasten kanssa ja korjaa sitten kaikki pois. Mies voi syödä kylmää ruokaa myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

Siis apua, olenko ainoa nainen Suomessa, joka tänäpäivänä hoitaa koko huushollin yksin eikä näe tässä edes mitään ongelmaa? Käyn itse aina kaupassa, kokkaan, siivoon, pesen ja silitän pyykit, vien roskat, tiskaan ( nyt vielä tiskikonekin hajos, joten käsipelillä mennään ), hoidan lemmikit, korjaan tai ainakin yritän korjata jos jokin menee rikki, maalaan, nikkaroin. Minulla on jopa OMA työkalupakki. Hoidan myös kaikki autoon liittyvät asiat. Luojan kiitos, asumme kerrostalossa, muuten saisin vielä tehdä pihatyötkin. Teen siis kaiken. Ainoa asia, mitä hän joskus tekee, niin saattaa viedä tyhjän lautasen tiskipöydälle, jee.

Mitä tohon ruokailuun tulee, niin minä laadin kauppalistan, ostan ostokset ( hän osallistuu kuluihin ), kannan ne kaupasta kotiin, valmistan ruuan ja tarjoilen sen. Ruoka syödään meillä hänen aikataulunsa mukaan, eli silloin kun pääsee töistä ( vuorotyö ). Itse syön mitä huvittaa ja milloin huvittaa, mutta siis yhteinen ruoka valmistuu hänen aikataululle...Eikä tässäkään ole mitään ongelmaa. Ehkä oon sitten ihan orja. MUTTA, on ihan kiva päättää lähes 99,99% asioista yksin. Esim. nyt kun tuo tiskikone hajosi, mies oli jo suunnittelemassa uuden hakua, koska tuota ei kannata enää edes korjata. Totesin vaan, että eipä sitä vielä lähdetä hakemaan, kun MINÄ en ole vielä ehtinyt sopivaa katsomaan. Minä tiskaan, joten MINÄ valitsen sen koneenkin ja sen toimituspäivän, hän vain maksaa sen :) Minä valitsin jääkaapin, pesukoneen, hellan, tietokoneen, mikron, kahvinkeittimen,imurin, you name it, hänellä ei ole mitään sanottavaa kun ei niitä koskaan käytäkään. Ja näin meillä on ollut jo 20 vuotta. Käy mulle :)

SINÄ sain minut nauramaan.

Lammashan sinä olet, ja ylpeilet sillä että saat ihan itse päättä mistä kohdasta ruohoa syöt, milloin sanot bää, ja missä kohtaa aitausta nukut.

Juu, ja lisäksi minä, kokki ja äiti, istun ruokapöydässä pienten lasten kanssa ja pidän langat käsissä sen ruokailushown ajan ja yritä laittaa omaankin suuhun välillä ruokaa. Eli hommahan menee jokseenkin kerta toisensa jälkeen näin; saadaan ne lapset ensin samaan aikaan ruokapöydän ääreen. Voidellaan leivät. Seurataan kuka lapsista syö ja mitä, vai syökö kukaan. Mitä menee laittalle ja kuka sen syö sieltä. Kuuntelee yököttelyt ja ottaa vastaan valitukset (ei koskaan kehut) ruuan mausta/koostumuksesta/tuoksusta/ulkonäöstä. Nostaa pöydältä pudonneet voileivät. Pyyhkii kaatuneet maidot. Joksu keräilee rikki menneet astiat kesken ruokailun. Komentaa ja lopulta nostaa kuopuksen ties kuinka monetta kertaa takaisin istumaan. Mies tulee sitten kaikessa rauhassa syömään ja nauttimaan päivällisestään kun muut on syöneet. Ja minä, vaimo/kokki/äiti/ilmainen palvelija, on koonnut ruokatarvikkeet jääkaappiin ja siistinyt pöydän sekä keittiön.