Kollegan huono käytös - neuvoja, ihan vakavasti
Kun yöunet menevät, näen painajaisia ja asia painaa mielessä, niin onko oma hyvinvointi tärkeämpää kuin kuukausipalkka?
Vaihtoehto siis yrittäjyys, uudestaan, missä tietysti tulot ja toimeentulo ovat koko ajan epävarmoja.
Kollega yksi pienen firman perustajaosakkaista, joten turha mennä kenellekään puhumaan.
Käyttäytyminen on jatkuvaa raivoamista, syyttelyä, mitätöimistä, yms. Ei edes johdu mistään, on vain aivan tavallinen tapa henkilölle käyttäytyä.
Kommentit (30)
Läheiseni ovat sanoneet, että vaikeita ihmisiä löytyy kaikkialta ja niiden kanssa täytyy vain oppia toimimaan.
Joten ei kannata näinä taloudellisina aikoina luopua muuten erinomaisesta työpaikasta, oppia vain tulemaan vaikean ihmisen kanssa toimeen.
Sano näistä "palautteista" että mieluummin käsittelisit ja selvittäisit asiat asiallisesti ja että toivot, että virheet ja muut asiat voidaan käsitellä ja selvittää, mutta asiallisesti. Vetoa siihen, että tämä toimintatapa edistäisi asioiden sujuvuutta ja töiden hoitoa. Pidä puolesi.
Mutta siihenkin voi tietysti valmistautua, että tuollainen ihminen ei näe mitään vikaa omassa käytöksessään.
Liittoudu muiden kanssa työpaikalla, jotka ovat samaa mieltä hänen käytöksestään. Vähentää stressiä kun sinulla on tukea samoin ajattelevista.
Mitä vähemmän annat raivaamisen vaikuttaa itseesi sitä vähemmän hän viitsii huutaa. Muista että se huuto kertoo hänen hulluudestasn eikä sinusta. Jos asettaisit itsesi tarkkailijaksi
Et voi muuttaa tuon hullun käytöstä vain hän voi itse muuttua. Mutta voit valita reaktiosi. Sun ei tarvi välittää huudosta jos se on asiatonta.
Jos kaikki yhdessä teette niin ja hän näkee että ei saa teitä hyppimään varpaillaan niin ehkä rauhoittuu. Jos uskallat totea että menee rauhoittumaan ja tulee sitten uudelleen. Tai kyselet että saa selville mikä on oikea pelko/pääongelma
Jos läheiset ovat tuota mieltä, ehkä heidän näkökulmastaan olet turhan herkkä tai vielä kouliintumaton? Voisiko asiassa olla mitään perää?
Meillä tilanne on päinvastainen. Yrittäjä valittaa kotona, miten yksi työntekijä on aivan mahdoton, aamuisin kauhean vihainen ja aina pahalla päällä. Eikä sille uskalla mitään edes ehdottaa, ja työt jo kärsii. Minä taas en puolisona ymmärrä, mistä hän puhuu. Työntekijä ei ehkä ole aamuihmisiä, mutta ei tuo minun nähdäkseni ole millään tapaa hankala tai mahdoton. Lisäksi työntekijä itse on hyvin tyytyväinen. Katse kääntyy nyt siihen, miksi yrittäjällä on tuollainen herkkä kohta. Asiasta kun kärsin tietysti minäkin. MInultakin toivottaisiin ylipirteää otetta koko ajan, jos antaisin sille periksi, ja muristaan, kun en suostu teeskentelemään jotain muuta kuin olen, ihan vain jotta hänelle ei tulisi paha mieli. Enkä nyt siis puhu asiakaspalvelutilanteista tms, joissa työntekijä on suorastaan taituri. Vaan ihan siitä, että minun toivottaisin heräävän aamuisin peipposena vaikka olo on kuin risukasalla.
Olen varmasti ihmisenä sieltä herkemmästä päästä. Jotkut kun voivat sietää jatkuvaa haukkumista töissä esimiehen tms. taholta jatkuvasti, ilman että välittävät ollenkaan.
Mutta vaikka olen aikaisemminkin yrittänyt, niin en voi täysin muuttaa itseäni "tefloniksi". Eli se vaikuttaa minuun pidemmän päälle kun joku haukkuu minua tyhmäksi ja ties miksi monta kerta päivässä, joka päivä.
Työnteko on myös lähes mahdotonta. Hän heittelee minulle tehtäviä, ei anna mitään ohjeita, on sitä mieltä että olen tyhmä jos sellaisia kysyn, on aina tyytymätön lopputulokseen ja haukkuu työni ja minut.
Ja silti se työ, joka on kertaalleen heitetty roskakoriin haukkumisen kanssa, niin sitten myöhemmin kaivetaankin sieltä, mutta tottakai niin, että hän ottaa siitä kunnian, ja saan taas haukut siitä, miksi en ollut alunperin tajunnut tehdä sitä vaan hänen piti tehdä se puolestani. Ja sen osoittaminen, että alunperinkin olin kyseistä tapaa ehdottanut, ei vaikuta mitenkään. Ei vain tunnu uskovan vaikka voin mustaa valkoisella näyttää.
Ja tämä on tosiaan jatkuvaa. Ei niin, että liittyisi tiettyihin tilanteisiin. Eikä tietenkään koskaan anteeksipyyntöä. Joten se vaikuttaa olevan vain hänen persoonallisuutensa ja tapansa käyttäytyä.
Firmassa on vain 3 perustajaosakasta, joista hän on yksi, sekä 3 työntekijää, joista olen yksi ja ainoa kaltaisessani roolissa. Niinpä en voi kenenkään kanssa jakaa kokemuksia tai saada tukea.
>Ala dokumentoimaan ero tavoilla (nauhoittella sekä kirjallisesti aikoineen ja todistajineen) ja,valita kirjallisesti osakkaille tapahtumista. Sitten kun on tarpeeski materiaalia ja näyttöä myös siitä että olet yrittänyt korjata itse tilannetta olemalla yhteydessä osakkaisiin, vie asia oikeuteen pitkäaikaisesta työpaikka kiusaamisesta ja henkisestä väkivallasta.
>Profit
Vierailija kirjoitti:
>Ala dokumentoimaan ero tavoilla (nauhoittella sekä kirjallisesti aikoineen ja todistajineen) ja,valita kirjallisesti osakkaille tapahtumista. Sitten kun on tarpeeski materiaalia ja näyttöä myös siitä että olet yrittänyt korjata itse tilannetta olemalla yhteydessä osakkaisiin, vie asia oikeuteen pitkäaikaisesta työpaikka kiusaamisesta ja henkisestä väkivallasta.
>Profit
LOL 61
Vierailija kirjoitti:
Olen varmasti ihmisenä sieltä herkemmästä päästä. Jotkut kun voivat sietää jatkuvaa haukkumista töissä esimiehen tms. taholta jatkuvasti, ilman että välittävät ollenkaan.
Mutta vaikka olen aikaisemminkin yrittänyt, niin en voi täysin muuttaa itseäni "tefloniksi". Eli se vaikuttaa minuun pidemmän päälle kun joku haukkuu minua tyhmäksi ja ties miksi monta kerta päivässä, joka päivä.
Työnteko on myös lähes mahdotonta. Hän heittelee minulle tehtäviä, ei anna mitään ohjeita, on sitä mieltä että olen tyhmä jos sellaisia kysyn, on aina tyytymätön lopputulokseen ja haukkuu työni ja minut.
Ja silti se työ, joka on kertaalleen heitetty roskakoriin haukkumisen kanssa, niin sitten myöhemmin kaivetaankin sieltä, mutta tottakai niin, että hän ottaa siitä kunnian, ja saan taas haukut siitä, miksi en ollut alunperin tajunnut tehdä sitä vaan hänen piti tehdä se puolestani. Ja sen osoittaminen, että alunperinkin olin kyseistä tapaa ehdottanut, ei vaikuta mitenkään. Ei vain tunnu uskovan vaikka voin mustaa valkoisella näyttää.
Ja tämä on tosiaan jatkuvaa. Ei niin, että liittyisi tiettyihin tilanteisiin. Eikä tietenkään koskaan anteeksipyyntöä. Joten se vaikuttaa olevan vain hänen persoonallisuutensa ja tapansa käyttäytyä.
Firmassa on vain 3 perustajaosakasta, joista hän on yksi, sekä 3 työntekijää, joista olen yksi ja ainoa kaltaisessani roolissa. Niinpä en voi kenenkään kanssa jakaa kokemuksia tai saada tukea.
Olenko vain liian herkkä vai onko tällainen teidän mielestänne asiatonta käytöstä?
Oikeasti, kommentteja? Olenko vain liian herkkä vai onko kuvailemani käytös asiatonta?
Yritä hakea muualle töihin ja jättää tuollainen paska taakse.
Jos et pääse muualle töihin dokumentoi saamasi palaute päivineen ja sisältöineen ja vie asia eteenpäin.
Voi olla, että olet herkkä, mutta siitä huolimatta kollegasi käytös on törkeää ja asiatonta. Vaihtoehtoja sinulle jää lopuksi kaksi: vaihdat paikkaa tai kovetat itsesi. Itse valitsin samantyylisessä tilanteessa ensimmäisen vaihtoehdon. Hankala tyyppi oli lähin esimies. Ajat on ankeat työmarkkinoilla, mutta yritä kuitenkin paikanvaihtoa, ala etsimään uutta ja laita aarrekarttaasi myös uusi, hyvä työpaikka, jossa on hyvä henki. Ihmeitäkin tapahtuu: onnistuin itse saamaan vakipaikan pahimman laman keskellä. Jaksamista ja joulurauhaa!
törkeää on kirjoitti:
Voi olla, että olet herkkä, mutta siitä huolimatta kollegasi käytös on törkeää ja asiatonta. Vaihtoehtoja sinulle jää lopuksi kaksi: vaihdat paikkaa tai kovetat itsesi. Itse valitsin samantyylisessä tilanteessa ensimmäisen vaihtoehdon. Hankala tyyppi oli lähin esimies. Ajat on ankeat työmarkkinoilla, mutta yritä kuitenkin paikanvaihtoa, ala etsimään uutta ja laita aarrekarttaasi myös uusi, hyvä työpaikka, jossa on hyvä henki. Ihmeitäkin tapahtuu: onnistuin itse saamaan vakipaikan pahimman laman keskellä. Jaksamista ja joulurauhaa!
Voi kiitos ja samoin! :-)
Voihan tuon yrittää ottaa oppimiskokemuksenakin, tiettyyn rajaan. Voisit yrittää sisäistää ajatuksen, että toisen käytös ei välttämättä kerro itsestäsi mitään. Se on mielestäni aikuistumisriitti ja arvokas oppi elämässä. Voisi ajatella niinkin epämuodikkaasti, että on lopulta aika paljon ja lopultakin jotenkin kypsymättömästi vaadittu, että kaikkien työssä kohtaamiesi ihmisten pitäisi olla optimaalisia peilipintoja, joilta saisit aina parasta mahdollista palautetta.
Joskus paras tapa oivaltaa tämä voi olla piikkisikaan törmääminen. Sellainen ihminen ei jätä yöuniasi rauhaan, ennen kuin todellakin tajuat hänen ongelmiensa olevan ihan hänen omiaan. Työpaikan säilyttämiseksi siedettävin uhrauksin monen on ihan oikeasti kasvatettava paksumpi nahka. Lopulta se on myös ihmisrakkautta. Piikkisiallakin on omat syynsä siihen, miksi hänellä kasvaa asearsenaali selässä.
Vierailija kirjoitti:
Läheiseni ovat sanoneet, että vaikeita ihmisiä löytyy kaikkialta ja niiden kanssa täytyy vain oppia toimimaan.
Joten ei kannata näinä taloudellisina aikoina luopua muuten erinomaisesta työpaikasta, oppia vain tulemaan vaikean ihmisen kanssa toimeen.
Mullekin on sanottu että laske vaan toisesta korvasta ulos/älä välitä/koeta vaan asettua sen kiusaajan yläpuolelle
Ei oikein ole nuo neuvot auttaneet, sairastuin työkyvyttömäksi ja meinasi tappaa itseni.
On kyllä harvinaiset typeriä "neuvoja"
Hae muualle töihin, likasankona ei tarvitse olla.