Kollegan huono käytös - neuvoja, ihan vakavasti

Vierailija kirjoitti:

Voihan tuon yrittää ottaa oppimiskokemuksenakin, tiettyyn rajaan. Voisit yrittää sisäistää ajatuksen, että toisen käytös ei välttämättä kerro itsestäsi mitään. Se on mielestäni aikuistumisriitti ja arvokas oppi elämässä. Voisi ajatella niinkin epämuodikkaasti, että on lopulta aika paljon ja lopultakin jotenkin kypsymättömästi vaadittu, että kaikkien työssä kohtaamiesi ihmisten pitäisi olla optimaalisia peilipintoja, joilta saisit aina parasta mahdollista palautetta.

Joskus paras tapa oivaltaa tämä voi olla piikkisikaan törmääminen. Sellainen ihminen ei jätä yöuniasi rauhaan, ennen kuin todellakin tajuat hänen ongelmiensa olevan ihan hänen omiaan. Työpaikan säilyttämiseksi siedettävin uhrauksin monen on ihan oikeasti kasvatettava paksumpi nahka. Lopulta se on myös ihmisrakkautta. Piikkisiallakin on omat syynsä siihen, miksi hänellä kasvaa asearsenaali selässä.

Sössön sössön. Lässyn lässyn.

On asiatonta ja tiedät sen itsekin.

Pitääkö sinun palauttaa tehtävät kyseisen henkilön kautta? Jos pitää niin palauta huonompilaatuisia tehtäviä jos kuitenkin tämä henkilö joutuu ne tekemään uudelleen puolestasi.

Voi, otan osaa! Aivan hirveä tilanne ja varmasti kuormittaa fyysisestikin. Ei ole terveellistä.

Itse olen miettinyt samaa asiaa: miten tärkeää on säännöllinen kuukausipalkka - varsinkin minulle joka juuri olen vasta päässyt toimeentulotuelta palkannauttijaksi.

Muutama kuukausi sitten aloitin työt ja aluksi kollega oli mukava. Sitten alkoi tiuskiminen ja ilkeily. En haluaisi jatkaa päivääkään. En siksi, etten pystyisi antamaan takaisin. Varmasti lopulta annatan kunnolla, ja ilkeilen takaisin (tai sitten jonain päivänä vain lyön sitä ihmistä suoraan naamaan). Mutta kun en halua muuttua sellaiseksi ihmiseksi! Pahuutta ei saisi sietää eikä sille alistua.

Mielestäni työpaikalla pitää edellyttää kaikilta asiallista käytöstä ja varsinkin uudet pitää ottaa huomioon, ettei heti alussa lähde kaikki menemään vikaan. Kaikista ei tarvitse pitää, mutta kaikkien kanssa pitää pystyä tarvittaessa toimimaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Läheiseni ovat sanoneet, että vaikeita ihmisiä löytyy kaikkialta ja niiden kanssa täytyy vain oppia toimimaan.

Joten ei kannata näinä taloudellisina aikoina luopua muuten erinomaisesta työpaikasta, oppia vain tulemaan vaikean ihmisen kanssa toimeen.

Mullekin on sanottu että laske vaan toisesta korvasta ulos/älä välitä/koeta vaan asettua sen kiusaajan yläpuolelle

Ei oikein ole nuo neuvot auttaneet, sairastuin työkyvyttömäksi ja meinasi tappaa itseni.

On kyllä harvinaiset typeriä "neuvoja"

Samaa mieltä - harvinaisen typeriä neuvoja.

Samoin sanottiin minulle: "Anna mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, sinuna en välittäisi."

Tuollainen kommentti on pelkkää käsienpesua ja välinpitämättömyyttä. Jos työpaikalla noin sanotaan, niin koko yhteisö on jo sairastunut - jos epäasiallista käytöstä pidetään niin normaalia, että sitä pitää vaan sietää ja antaa mennä toisesta korvasta ulos.

Mitä järkeä kiduttaa itseään tuollaisella, vaikka onkin "epävarmat ajat"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen varmasti ihmisenä sieltä herkemmästä päästä. Jotkut kun voivat sietää jatkuvaa haukkumista töissä esimiehen tms. taholta jatkuvasti, ilman että välittävät ollenkaan.

Mutta vaikka olen aikaisemminkin yrittänyt, niin en voi täysin muuttaa itseäni "tefloniksi". Eli se vaikuttaa minuun pidemmän päälle kun joku haukkuu minua tyhmäksi ja ties miksi monta kerta päivässä, joka päivä.

Työnteko on myös lähes mahdotonta. Hän heittelee minulle tehtäviä, ei anna mitään ohjeita, on sitä mieltä että olen tyhmä jos sellaisia kysyn, on aina tyytymätön lopputulokseen ja haukkuu työni ja minut.

Ja silti se työ, joka on kertaalleen heitetty roskakoriin haukkumisen kanssa, niin sitten myöhemmin kaivetaankin sieltä, mutta tottakai niin, että hän ottaa siitä kunnian, ja saan taas haukut siitä, miksi en ollut alunperin tajunnut tehdä sitä vaan hänen piti tehdä se puolestani. Ja sen osoittaminen, että alunperinkin olin kyseistä tapaa ehdottanut, ei vaikuta mitenkään. Ei vain tunnu uskovan vaikka voin mustaa valkoisella näyttää.

Ja tämä on tosiaan jatkuvaa. Ei niin, että liittyisi tiettyihin tilanteisiin. Eikä tietenkään koskaan anteeksipyyntöä. Joten se vaikuttaa olevan vain hänen persoonallisuutensa ja tapansa käyttäytyä.

Firmassa on vain 3 perustajaosakasta, joista hän on yksi, sekä 3 työntekijää, joista olen yksi ja ainoa kaltaisessani roolissa. Niinpä en voi kenenkään kanssa jakaa kokemuksia tai saada tukea.

Olenko vain liian herkkä vai onko tällainen teidän mielestänne asiatonta käytöstä?

On asiatonta. Työnantaja on vastuussa turvallisesta työpaikasta myös henkisesti.

Vierailija kirjoitti:

Mitä järkeä kiduttaa itseään tuollaisella, vaikka onkin "epävarmat ajat"?

No jos vaihtoehto on työttömyys ja köyhyys?

Mieslukija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä järkeä kiduttaa itseään tuollaisella, vaikka onkin "epävarmat ajat"?

No jos vaihtoehto on työttömyys ja köyhyys?

Jos et ole henkisesti täysin nujerrettu, niin jaksat hakea uusia töitä. Jos irtisanoudut tai saat potkut kun olet jo imetty kuiviin, niin menee monta kuukautta kun edes pystyt työnhakurumbaan. Ja sanon tämän kokemuksesta. Pitkään jatkunut huono kohtelu nujertaa niin, ettei tunne olevansa sama ihminen kuin ennen.

Mä olin ennen kuin kala vedessä kaikkien kanssa, urheilin säännöllisesti, kävin töissä, olin yh. Pääsin myös aikoinaan huippupisteillä Helsingin yo:lle ja tein töitä yksinhuoltajana koko opiskeluajan. Jäin valitettavasti huonoon firmaan, jossa omia kykyjä ei arvostettu ja esimiehet olivat alemmin koulutettuja. Minut uuvutettiin täysin ja sitten heitettiin ulos kuin roska.

Kiitos tosi paljon kaikista kommenteista!

Auttoivat minua ajattelemaan tilannetta.