Lasten liikuntatunnit

Liikunnan ilo tulee eri lapsille eri lajeista. Siksi.

Vierailija kirjoitti:

Liikunnan ilo tulee eri lapsille eri lajeista. Siksi.

Rakentavaa.

Lähinnä ihmettelen miksi telinevoimistelu on edelleen liikuntatunneilla mukana, se vie liikunnasta ilon.

Vierailija kirjoitti:

Mitä koette lastenne oppineen liikuntatunneilla? Mitä haluaisitte lastenne oppivan?

Omilla lapsillani on koululiikuntaa 2h/ vko. Olenkin miettinyt että jos sitä on noin vähän, se pitäisi käyttää ensisijaisesti liikunnan ilon lisäämiseen. On täysin turhaa opettaa eri lajeja noin vähillä tunneilla. Lajeista saa vain pintaraapaisun ja lapsi ei välttämättä saa ollenkaan onnistumisen kokemuksia kun ei ehdi oppia kunnolla.

Tämä aloitus ei koske nyt opettajia siinä mielessä että heillä on opetussuunnitelma minkä puitteissa työ on tehtävä.

Itse olen alkanut pohtia asiaa nyt kun ollaan huolissaan lasten liikunnan määrästä. Mielestäni on hullua käyttää 2h liikuntatunti luistinten sitomiseen, suksien rahtaamiseen tai jonkun lajin opetukseen. Paras anti lapsille on oppia pienestä asti liikunnan ilo. Se kantaisi hedelmää tuleville vuosille jos ei jopa aikuisuuteen asti. Täällä oli joskus ketju jossa oli hurjia kokemuksia liikuntatunneista, jolloin lapsi on saanut kokea epäonnistuneensa vain koska ei ole välttämättä motorisesti yhtä lahjakas kuin muut ja jopa nöyryytäviä kokemuksia. Koen ettei tämä asia ole koulukiusaamisen lisääntyessä mihinkään muuttunut.

Toinen asia olisi ruuan merkitys keholle. Tämän opetus kaipaisi täydellistä uudistamista.

Liikuntatuntien nimen voisi vaihtaa vaikka kehonhuoltotunneiksi.

Lisäys vielä että olen ehdottomasti sitä mieltä että liikuntaa on koulussa liian vähän. Jos tätä saisi lisättyä ymmärtäisin eri lajien harjoittelun.

-AP

Eli siis luistelu ja hiihto eivät ap:n mielestä tuo sitä liikunnan iloa? Mitä ehdotat tilalle? Koko vuosi pallopelejä ja voimistelua? Voin kertoa, että itse inhosin kumpaakin lajia ja iloa toi nimenomaan luistelu, lätkä ja ringette. Vai ihan pokkanako ehdotat, että 2h viikossa pelkkää hippaa ja "kuka pelkää mustekalaa" ?

Vierailija kirjoitti:

Eli siis luistelu ja hiihto eivät ap:n mielestä tuo sitä liikunnan iloa? Mitä ehdotat tilalle? Koko vuosi pallopelejä ja voimistelua? Voin kertoa, että itse inhosin kumpaakin lajia ja iloa toi nimenomaan luistelu, lätkä ja ringette. Vai ihan pokkanako ehdotat, että 2h viikossa pelkkää hippaa ja "kuka pelkää mustekalaa" ?

Eli mielestäni kahden tunnin viikkoliikunnasta ei pitäisi käyttää tuntia siirtymisiin ja luistinten solmimiseen. Liikuntatunteja pitäisi saada lisää jotta kunnon opetus olisi mahdollista.

-AP

Ehkä haen pohtimisellani sitä että opetettaisiin se miksi liikutaan ja miksi syödään. Miksi on tärkeää nostaa välillä sykettä ja istumisen vastapainoksi tehdä vastaliikkeitä. Mitä liikunta tekee nivelten kunnolle ja miksi on tärkeää pitää tukilihakset kunnossa. Näiden asioiden toteaminen ei johda pitkälle, mutta konkreettinen tekeminen ja läpikäyminen voisi muuttaa ajatustapaa. Ei nähtäisi liikuntaa vain nykyisestä pakkopullamallista vaan kerrotaan syyt ja seuraukset ja opastetaan tie parempaan hyvinvointiin.

Minun aikaan sanottiin, että koululiikunnan tarkoitus on opettaa mitä kaikkia lajeja voi aikuisena harrastaa. Minulle koululiikunta opetti mitä kaikkia lajeja voi aikuisena inhota.

Nykyisin sanotaan, että koululiikunnan tarkoitus on opettaa, että liikunta on tärkeä osa elämää. Siihen tavoitteeseen ei päästä sillä, että kaikki pakotetaan ottamaan itsestään irti enemmän kuin kunto kestää. Opetuksen tuloksena on liikuntaa vihaava aikuinen, josta itse olen varoittava esimerkki.

Miten ihmeessä tuo liikunnan ilo (kaikille) toteutettaisiin liikuntatunnilla. Ihan mielelläni kuuluisin tämän ap:lta.

Meidän epäliikunnallinen lapsi _raahasi_ luistimet koululle, käytti puolet tunnista sitomiseen ja nautti lopputunnista. Illalla teki saman reissun kavereiden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmeessä tuo liikunnan ilo (kaikille) toteutettaisiin liikuntatunnilla. Ihan mielelläni kuuluisin tämän ap:lta.

Meidän epäliikunnallinen lapsi _raahasi_ luistimet koululle, käytti puolet tunnista sitomiseen ja nautti lopputunnista. Illalla teki saman reissun kavereiden kanssa.

Tämä on siis edelleen pohdintaa enkä ole täällä laukomassa mitään totuuksia :) . Se että ymmärtää miksi liikkuu on iso osa ahaa- elämystä. Miksi on hyvä nostaa sykettä ja miksi tarvitaan vahva tukilihaksisto. Mitä kropassa tapahtuu kun syke nousee. Miten syke laskee ja miten saadaan hermosto rentoutumaan. Ei niinpäin että nyt vedetään teidät aivan piippuun koska se nyt vaan on hyvä asia.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä haen pohtimisellani sitä että opetettaisiin se miksi liikutaan ja miksi syödään. Miksi on tärkeää nostaa välillä sykettä ja istumisen vastapainoksi tehdä vastaliikkeitä. Mitä liikunta tekee nivelten kunnolle ja miksi on tärkeää pitää tukilihakset kunnossa. Näiden asioiden toteaminen ei johda pitkälle, mutta konkreettinen tekeminen ja läpikäyminen voisi muuttaa ajatustapaa. Ei nähtäisi liikuntaa vain nykyisestä pakkopullamallista vaan kerrotaan syyt ja seuraukset ja opastetaan tie parempaan hyvinvointiin.

Tämä siis AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmeessä tuo liikunnan ilo (kaikille) toteutettaisiin liikuntatunnilla. Ihan mielelläni kuuluisin tämän ap:lta.

Meidän epäliikunnallinen lapsi _raahasi_ luistimet koululle, käytti puolet tunnista sitomiseen ja nautti lopputunnista. Illalla teki saman reissun kavereiden kanssa.

Tämä on siis edelleen pohdintaa enkä ole täällä laukomassa mitään totuuksia :) . Se että ymmärtää miksi liikkuu on iso osa ahaa- elämystä. Miksi on hyvä nostaa sykettä ja miksi tarvitaan vahva tukilihaksisto. Mitä kropassa tapahtuu kun syke nousee. Miten syke laskee ja miten saadaan hermosto rentoutumaan. Ei niinpäin että nyt vedetään teidät aivan piippuun koska se nyt vaan on hyvä asia.

Ja tämä myös AP

Vierailija kirjoitti:

Minun aikaan sanottiin, että koululiikunnan tarkoitus on opettaa mitä kaikkia lajeja voi aikuisena harrastaa. Minulle koululiikunta opetti mitä kaikkia lajeja voi aikuisena inhota.

Nykyisin sanotaan, että koululiikunnan tarkoitus on opettaa, että liikunta on tärkeä osa elämää. Siihen tavoitteeseen ei päästä sillä, että kaikki pakotetaan ottamaan itsestään irti enemmän kuin kunto kestää. Opetuksen tuloksena on liikuntaa vihaava aikuinen, josta itse olen varoittava esimerkki.

Itselläkin on täysin samoja kokemuksia! Liikuntatunneista ei tullut mitään muuta kuin ainainen epäonnistumisen tunne, olin hyvä vain parissa lajissa joita ei sitten ollut kuin kerran tai kaksi vaikka ihan perusliikuntaan kuuluivatkin. Nykyään en tykkää harrastaa liikuntaa kun mielessä on yhä tuo ettei mitään osaa ja kaikessa epäonnistuu. 

Liikunta on myös oiva paikka koulukiusaamiselle, naureskellaan kun yksi ei osaa, esitellään kuinka itse osataan asia paljon paremmin ja kuinka helppoa se oli, valitaan viimeisenä pakosta joukkueeseen...

Liikunnasta pitäisi tehdä kivaa kaikille, eikä vain niille oppilaille jotka jo siitä tykkäävät ja ovat hyviä siinä.

Vierailija kirjoitti:

Se että ymmärtää miksi liikkuu on iso osa ahaa- elämystä. Miksi on hyvä nostaa sykettä ja miksi tarvitaan vahva tukilihaksisto. Mitä kropassa tapahtuu kun syke nousee. Miten syke laskee ja miten saadaan hermosto rentoutumaan. Ei niinpäin että nyt vedetään teidät aivan piippuun koska se nyt vaan on hyvä asia.

Minä ymmärrän, miksi liikkuminen olisi tärkeää. Mutta ei sen ymmärtäminen auta minua kokemaan iloa liikuntasuorituksesta. Samaa pakkopullaa se on edelleen.

Liikunnassa varmaan esitellään laheja siksi että on monta mielipidettä mikä on kiva laji ja mikä ei. Esim suunnistuskin opettaa muutakin kuin liikkumista.

Mutta myös tuota kehonhuoltoa pitäisi kyllä olla, mutta kunnolla ohjattuna. Ei auta että sanotaan että nyt venytellään etureittä vaan pitäisi tarkistaa että jokainen tekee liikkeen oikein ja ymmärtää miksi venyttely tehdään.

Itsekin muistan että ei ne venyttelyt kivoja olleet ja niistä helposti lintsasi. Erityisesti harmitti kun jotkut olivat todella notkeita ja pääsivät esim. spagaatiin mutta itse ei päässyt. Olisi hyvä myös kertoa miksi toisilla tämä onnistuu helposti ja toisilla ei ja onko edes mahdollista/tarpeellista kaikkien päästä spagaatiin. Ja voiko asiaa auttaa jollain harjoitteella?

Myös rentoutumisen opettelu olisi hyväksi.

Koululiikunta alkaa jo ala-asteella, noin 7v lapsilla. Ei tuossa iässä kiinnosta vielä mitkään syketasot ja tukilihasten tärkeys, eikä liioin tuleva mahdollisuus korkeakouluun jos nyt tekee läksynsä ja kokeensa hyvin. No meillä ala-asteen liikunnan opettaja oli laiska ja pelasimme vain milloin mitäkin, huutoäänestyksellä päätettiin pesistä tai jalkapalloa.

Yläasteella meillä ainakin oli jo viime vuostuhannella terveystietoa, jossa siis liikunnan ja ravinnon tärkeyttä käsiteltiin. Samoin eri päihteiden haittoja ja seurauksia ja mielenterveyttä.

Ala-asteella opetettiin ruokaympyrä ja ennen ruokalaa oli aina pöydällä mallilautanen sen päiväisestä ateriasta maitolasineen, salaatteineen ja näkkileipineen. Että osattaisiin ottaa oikea määrä ruokaa.

Eikä nyt unohdeta vanhempien vastuuta lasten kasvatuksessa ja opettamisessa. Ei koulu nyt vaan yksinkertaisesti voi opettaa aivan kaikkea lapsille ja nuorille, tai koulussa pitäisi viettää lähes koko hereillä oloaika. Eiköhän jokainen tiedä fyysisen ja psyykkisen kunnon tärkeyden, toisia se kunnon kohotus ja ylläpito kiinnostaa enemmän kuin toisia. Aivan kuin toisia kiinnostaa uuden oppiminen lukemalla enemmän kuin toisia. Eivät kaikki opi pitämään kaikesta.

Ne pari tuntia viikossa ei todellakaan tee mistään lajista kivaa jos niitä ei osaa ja ainoa tunne liikuntatunneista on epäonnistuminen. Sen sijaan jos oppilaille annettaisiin valta päättää miten he haluavat liikkua voisi liikunnasta tulla vähemmän pakkopullaa.

Jos saisi valita että meneekö vaikka kävelemään, juoksemaan tai harrastamaan yleisurheilua luulen että monet valitsisi sen mistä tykkäisi ja siten saisi jotain positiivisia kokemuksia liikunnasta.

Liikuntatunnit järjestetään liian usein kilpailuiksi että ne jotka eivät osaa, ne jotka pitäisi saada liikunnasta pitämään, häviää ja kasvattavat sen vihan liikuntaa kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se että ymmärtää miksi liikkuu on iso osa ahaa- elämystä. Miksi on hyvä nostaa sykettä ja miksi tarvitaan vahva tukilihaksisto. Mitä kropassa tapahtuu kun syke nousee. Miten syke laskee ja miten saadaan hermosto rentoutumaan. Ei niinpäin että nyt vedetään teidät aivan piippuun koska se nyt vaan on hyvä asia.

Minä ymmärrän, miksi liikkuminen olisi tärkeää. Mutta ei sen ymmärtäminen auta minua kokemaan iloa liikuntasuorituksesta. Samaa pakkopullaa se on edelleen.

Entä jos siitä yritettäisi tehdä mielenkiintoista? Kaikki voisi oppia tuntemaan omaa kroppaansa ja tutkia mitä on meneillään. Opitaan tuntemaan stressi (joka johtaa kroonisena sairauksiin). Eikä vain luettelona ministeella vaan tuntemuksena kropassa. Opetellaan rauhoittamaan hermosto. Nostetaan syke ja tunnetaan seuraukset kropassa samalla kun selitetään mekanismit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se että ymmärtää miksi liikkuu on iso osa ahaa- elämystä. Miksi on hyvä nostaa sykettä ja miksi tarvitaan vahva tukilihaksisto. Mitä kropassa tapahtuu kun syke nousee. Miten syke laskee ja miten saadaan hermosto rentoutumaan. Ei niinpäin että nyt vedetään teidät aivan piippuun koska se nyt vaan on hyvä asia.

Minä ymmärrän, miksi liikkuminen olisi tärkeää. Mutta ei sen ymmärtäminen auta minua kokemaan iloa liikuntasuorituksesta. Samaa pakkopullaa se on edelleen.

Entä jos siitä yritettäisi tehdä mielenkiintoista? Kaikki voisi oppia tuntemaan omaa kroppaansa ja tutkia mitä on meneillään. Opitaan tuntemaan stressi (joka johtaa kroonisena sairauksiin). Eikä vain luettelona ministeella vaan tuntemuksena kropassa. Opetellaan rauhoittamaan hermosto. Nostetaan syke ja tunnetaan seuraukset kropassa samalla kun selitetään mekanismit.

*Monisteella

AP

Vierailija kirjoitti:

Koululiikunta alkaa jo ala-asteella, noin 7v lapsilla. Ei tuossa iässä kiinnosta vielä mitkään syketasot ja tukilihasten tärkeys, eikä liioin tuleva mahdollisuus korkeakouluun jos nyt tekee läksynsä ja kokeensa hyvin. No meillä ala-asteen liikunnan opettaja oli laiska ja pelasimme vain milloin mitäkin, huutoäänestyksellä päätettiin pesistä tai jalkapalloa.

Yläasteella meillä ainakin oli jo viime vuostuhannella terveystietoa, jossa siis liikunnan ja ravinnon tärkeyttä käsiteltiin. Samoin eri päihteiden haittoja ja seurauksia ja mielenterveyttä.

Ala-asteella opetettiin ruokaympyrä ja ennen ruokalaa oli aina pöydällä mallilautanen sen päiväisestä ateriasta maitolasineen, salaatteineen ja näkkileipineen. Että osattaisiin ottaa oikea määrä ruokaa.

Eikä nyt unohdeta vanhempien vastuuta lasten kasvatuksessa ja opettamisessa. Ei koulu nyt vaan yksinkertaisesti voi opettaa aivan kaikkea lapsille ja nuorille, tai koulussa pitäisi viettää lähes koko hereillä oloaika. Eiköhän jokainen tiedä fyysisen ja psyykkisen kunnon tärkeyden, toisia se kunnon kohotus ja ylläpito kiinnostaa enemmän kuin toisia. Aivan kuin toisia kiinnostaa uuden oppiminen lukemalla enemmän kuin toisia. Eivät kaikki opi pitämään kaikesta.

Tottakai vanhemmilla on vastuu, mutta mitä tehdä tilanteessa missä vanhempi/ vanhemmat vihaa liikuntaa (mahdollisesti koululiikunnan vuoksi)? Mistä lapselle kipinä?

Käsittelen nyt koululiikuntaa, sillä liikunta on kuitenkin osa opetussuunitelmaa, kuten myös terveystieto ja ruokaympyrät. Mutta kuitenkaan jostain syystä tämä ei tutkimusten mukaan toimi.

AP