Lue keskustelun säännöt.
Mies tienaa yli kymmenkertaisesti
16.12.2016 |
Tilanne on siis se, että mies tienaa yli kymmenkertaisesti oman palkkani verran eli on todella korkeapalkkaisessa työssä. Kaikki kulut, bensat ja asumiskulut menee kuitenkin puoliksi. Mies näkee asian niin, että saan asua "pilkkahintaan" hänen suuressa asunnossaan, vaikka suhteutettuna tuloistani menee melko suuri lohko kaikkiin menoihin. Nostaisitteko kissan pöydälle vai jättäisittekö noin "itsekkään" miehen kylpemään yksin rahoissaan? Suoraan sanottuna vituttaa kun hän leuhkii kuukausipalkoillaan jotka on melkein vuosituloni verran.
Parisuhde ei tunnu tasavertaiselta siinä kohtaa kun tuloerot on noin suuret, että toinen voi ostaa uuden auton joka kuukausi ja vaikken itsekään köyhä ole niin kyllä sitä joutuu rahojensa perään katsomaan. En tiedä ymmärrättekö mitä tarkoitan, mutten vaan tässä tapauksessa osaa olla iloinen mieheni menestyksestä.
Kommentit (76)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Jännä" ilmiö, joka on ongelma vain silloin, kun mies on se paremmin tienaava osapuoli. Miehet osaa olla itsekkäitä ja rahanahneita kusipäitä. Parempituloiselle naiselle taas on itsestäänselvää, että yhteisistä jutuista maksetaan suhteessa tuloihin. Paremmin tienaava maksaa yhteisistä enemmän, mutta hänelle jää silti enemmän myös ihan itselleen ja ihan omiin juttuihin. Näin meilläkin on tehty viimeiset 20 vuotta, mitä on kimpassa oltu. Mä tienaan, en nyt ihan kymmenkertaisesti, mutta moninkertaisesti mieheen nähden. Molemmat maksaa tuloistaan 60% yhteiselle tilille ja sieltä hoidetaan kaikki yhteiset jutut. Meidän elintaso on valittu jostain mun ja miehen palkkapussien välimaastosta, sen vuoksi 60% riittää. Molemmille jää 40% sit omiin juttuihin. Meidän tapauksessa mulle jää silti huomattavasti enemmän kuin miehelle.
No en kyllä haluaisi tällä hetkellä raataa näin vtusti opintojen eteen vain siksi, että joku samat vuodet rennompaa nuoruuselämää viettävä saisi myöhemmin palkastani puolet käyttöönsä. Nuorena olisi kiva jos ehtisi tehdä jotain kivaa, eikä aina aamusta iltaan 12h seitsemänä päivänä viikosta opiskelua ja kesällä töitä, mutta ainakin voi elää toivossa että saisi joskus palkan työstään.
Ja että sen palkan saisi itse pitää.
Ei se opintojen kesto tai rankkuus välttämättä kovin hyvin korreloi tulevan palkan kanssa. Sitä paitsi kommentoit väärää tekstiä, koska siinähän puolet palkasta ei suinkaan mennyt toiselle. Kolmanneksi, jos haluat pitää kaikki rahat itselläsi, älä rakastu tai ainakaan mene naimisiin ja hanki lapsia. Sillähän siitä selviää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No jos rehellisiä ollaan niin pidin ''köyhemmästä'' miehestäni enemmän. Silloin oltiin samalla viivalla ja pystyttiin suunnittelemaan yhdessä tulevia hankintoja. Nyt miehellä on täysin omat erilliset suunnitelmansa mitä tekee tulevaisuudessa. Suunnittelee itselleen sijoitusasuntoa ja itselleen sitä sun tätä. Mikään ei mene enää yhteiseen pussiin. AP
Eli ongelma ei olekaan ero tuloissa vaan miehen asenne. Hän joko elää sinkkuelämää tehden suunnitelmia vain itsensä varalle tai sitten hän kuvittelee voivansa palkkansa takia määrätä suhteessanne.
Ei tuossa auta kuin keskustella miehen kanssa, että mikä onkaan suhteenne tilanne.
Lisäksi tasa-arvoista on jakaa tulot tasan niin, että kumpikin maksaa yhteiset kulut suhteutettuna prosentuaalisesti (eikä euromääräisesti) tuloihin.
Teidän kannattaa istua pöydän ääreen ja hahmottaa ihan konkreettisesti taloutanne. Mitä kumpikin tienaa, paljonko maksaa yhteisiä menoja tuloistaan ja paljonko saa säästöön. Jos miehesi saa sinua enemmän säästöön siksi, että pakottaa sinut pienempipalkkaisena maksamaan liikaa yhteististä menoista, silloinhan olisi reilua että hänen säästöistään osa olisi sinunkin nimellä, sinähän autat häntä säästämään.
Jos ette onnistu sopimaan tasapuolisesti näistä asioista, voikin olla että tasa-arvon puute ulottuu syvemmälle suhteeseen. Ainakin sinua se on jo ruvennut vaivaamaan, eikä miehesi välitä siitä.
Jos nainen jää yhteisestä päätöksestä kotiin hoitamaan lapsia, kannattaa ilman muuta vaatia avioehdon poistamista tai siihen eläkerahaston lisäämistä niin että mies maksaa.
Törkeää itsekkyyttä. Mun lapsuudenperheessä rahat olivat yhteisiä ja niin ex liitossanikin.
Mun mielestä ihan kusipää jätkä. Jos kerran rakastaa niin pitäisi tulla raha-asioissa vastaan ja jakaa talous eri tavalla. Esim. hän maksaa asumisen kustannukset jne. sinä ruoat.
Millä perusteella ap maksaa puolet kuluista?
Kun puhutaan luksusasunnoista ja luksusautoista, juoksevat kulut on vain osa kuluista. Isoin kulu syntyy siitä että pääomaa joutuu sitomaan erityisesti auton tapauksessa kuluvaan omaisuuteen.
Jos minä saisin asua luksusasunnossa maksamalla puolet juoksevista kuluista (vastike ym), hyvä diili. Jos saisin ajella luksusautolla maksamalla puolet bensoista, vielä parempaa.
Eikö kelpaa?
Näissä näkyy naisten periaate että yhteen muuttamisen olisi aina hyödytettävä naista taloudellisesti, ja rikkaan miehen tapauksessa oikein kunnolla. Kun on saatu vaihdettua kauneus rikkauteen, sitten harmittaakin kun miehen rahoihin ei pääse käsiksi eikä liitolla saa ostettua takeita varallisuudesta kalliin asunnon 50/50 omistamisen muodossa.
Hypergamia elää ja voi hyvin, pariskuntia joissa mies tienaa reippaasti enemmän kuin nainen on moninkertainen määrä verrattuna pariskuntiin joissa nainen tienaa reippaasti enemmän. Lääkärimiehelle käy lähihoitajanainen, lääkärinaiselle ei käy lähihoitajamies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Jännä" ilmiö, joka on ongelma vain silloin, kun mies on se paremmin tienaava osapuoli. Miehet osaa olla itsekkäitä ja rahanahneita kusipäitä. Parempituloiselle naiselle taas on itsestäänselvää, että yhteisistä jutuista maksetaan suhteessa tuloihin. Paremmin tienaava maksaa yhteisistä enemmän, mutta hänelle jää silti enemmän myös ihan itselleen ja ihan omiin juttuihin. Näin meilläkin on tehty viimeiset 20 vuotta, mitä on kimpassa oltu. Mä tienaan, en nyt ihan kymmenkertaisesti, mutta moninkertaisesti mieheen nähden. Molemmat maksaa tuloistaan 60% yhteiselle tilille ja sieltä hoidetaan kaikki yhteiset jutut. Meidän elintaso on valittu jostain mun ja miehen palkkapussien välimaastosta, sen vuoksi 60% riittää. Molemmille jää 40% sit omiin juttuihin. Meidän tapauksessa mulle jää silti huomattavasti enemmän kuin miehelle.
No en kyllä haluaisi tällä hetkellä raataa näin vtusti opintojen eteen vain siksi, että joku samat vuodet rennompaa nuoruuselämää viettävä saisi myöhemmin palkastani puolet käyttöönsä. Nuorena olisi kiva jos ehtisi tehdä jotain kivaa, eikä aina aamusta iltaan 12h seitsemänä päivänä viikosta opiskelua ja kesällä töitä, mutta ainakin voi elää toivossa että saisi joskus palkan työstään.
Ja että sen palkan saisi itse pitää.
Ei se opintojen kesto tai rankkuus välttämättä kovin hyvin korreloi tulevan palkan kanssa. Sitä paitsi kommentoit väärää tekstiä, koska siinähän puolet palkasta ei suinkaan mennyt toiselle. Kolmanneksi, jos haluat pitää kaikki rahat itselläsi, älä rakastu tai ainakaan mene naimisiin ja hanki lapsia. Sillähän siitä selviää.
Ensinnäkin, minun ja muiden sellaisten kohdalla aika hyvin korreloi, jotka tajuavat lukea hyödyllisiä kovia luonnontieteitä huuhaan sijaan. Toiseksi, en kommentoinut väärää tekstiä koska puolsi maksamista puolisolle. Kolmanneksi, olen rakastunut ja seurustellutkin jo 9 vuotta saman henkilön kanssa, samassa koulussa opiskelee hänkin. Hänelle minun ei tarvitse maksaa siitä en suostuu olemaan kanssani yhdessä. Sillähän siitä selviää :)
Ps. liikakansoituksen vuoksi en myöskään lapsia ole hankkimassa, vaikka muuten niitä kyllä haluaisinkin.
Vierailija kirjoitti:
No omalla kokemuksellani ''köyhempi'' antaa vähästäänkin enemmän kuin rikas mies. Olipa tulotaso mikä tahansa niin kyllä normaalisti mies on minulle maksanut esimerkiksi ulos syömään mentäessä. Nykyisen mieheni kanssa on täysin selvää, että maksan itse oman laskuni.
Välillä hän heittää naljailevia kommentteja, kuinka on ostanut sitä ja tätä (puhutaan kympeistä) eikä ole edes pyytänyt minulta osuuttani. AP
Miksi mies on maksanut ulos syömään mentäessä o_O
Perinne on peräisin ajalta jolloin naisilla ei ollut omaa rahaa.
Haluat tasa-arvoa yhteiskutaan, mutta vain valikoivasti?
Muija itsekin, mutta itse laskuni tietenkin maksan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Jännä" ilmiö, joka on ongelma vain silloin, kun mies on se paremmin tienaava osapuoli. Miehet osaa olla itsekkäitä ja rahanahneita kusipäitä. Parempituloiselle naiselle taas on itsestäänselvää, että yhteisistä jutuista maksetaan suhteessa tuloihin. Paremmin tienaava maksaa yhteisistä enemmän, mutta hänelle jää silti enemmän myös ihan itselleen ja ihan omiin juttuihin. Näin meilläkin on tehty viimeiset 20 vuotta, mitä on kimpassa oltu. Mä tienaan, en nyt ihan kymmenkertaisesti, mutta moninkertaisesti mieheen nähden. Molemmat maksaa tuloistaan 60% yhteiselle tilille ja sieltä hoidetaan kaikki yhteiset jutut. Meidän elintaso on valittu jostain mun ja miehen palkkapussien välimaastosta, sen vuoksi 60% riittää. Molemmille jää 40% sit omiin juttuihin. Meidän tapauksessa mulle jää silti huomattavasti enemmän kuin miehelle.
No en kyllä haluaisi tällä hetkellä raataa näin vtusti opintojen eteen vain siksi, että joku samat vuodet rennompaa nuoruuselämää viettävä saisi myöhemmin palkastani puolet käyttöönsä. Nuorena olisi kiva jos ehtisi tehdä jotain kivaa, eikä aina aamusta iltaan 12h seitsemänä päivänä viikosta opiskelua ja kesällä töitä, mutta ainakin voi elää toivossa että saisi joskus palkan työstään.
Ja että sen palkan saisi itse pitää.
Monet voivat vain haaveilla niin huolettomasta nuoruudesta, että olisi mahdollisuus keskittyä opintoihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Jännä" ilmiö, joka on ongelma vain silloin, kun mies on se paremmin tienaava osapuoli. Miehet osaa olla itsekkäitä ja rahanahneita kusipäitä. Parempituloiselle naiselle taas on itsestäänselvää, että yhteisistä jutuista maksetaan suhteessa tuloihin. Paremmin tienaava maksaa yhteisistä enemmän, mutta hänelle jää silti enemmän myös ihan itselleen ja ihan omiin juttuihin. Näin meilläkin on tehty viimeiset 20 vuotta, mitä on kimpassa oltu. Mä tienaan, en nyt ihan kymmenkertaisesti, mutta moninkertaisesti mieheen nähden. Molemmat maksaa tuloistaan 60% yhteiselle tilille ja sieltä hoidetaan kaikki yhteiset jutut. Meidän elintaso on valittu jostain mun ja miehen palkkapussien välimaastosta, sen vuoksi 60% riittää. Molemmille jää 40% sit omiin juttuihin. Meidän tapauksessa mulle jää silti huomattavasti enemmän kuin miehelle.
No en kyllä haluaisi tällä hetkellä raataa näin vtusti opintojen eteen vain siksi, että joku samat vuodet rennompaa nuoruuselämää viettävä saisi myöhemmin palkastani puolet käyttöönsä. Nuorena olisi kiva jos ehtisi tehdä jotain kivaa, eikä aina aamusta iltaan 12h seitsemänä päivänä viikosta opiskelua ja kesällä töitä, mutta ainakin voi elää toivossa että saisi joskus palkan työstään.
Ja että sen palkan saisi itse pitää.
Ei se opintojen kesto tai rankkuus välttämättä kovin hyvin korreloi tulevan palkan kanssa. Sitä paitsi kommentoit väärää tekstiä, koska siinähän puolet palkasta ei suinkaan mennyt toiselle. Kolmanneksi, jos haluat pitää kaikki rahat itselläsi, älä rakastu tai ainakaan mene naimisiin ja hanki lapsia. Sillähän siitä selviää.
Ensinnäkin, minun ja muiden sellaisten kohdalla aika hyvin korreloi, jotka tajuavat lukea hyödyllisiä kovia luonnontieteitä huuhaan sijaan. Toiseksi, en kommentoinut väärää tekstiä koska puolsi maksamista puolisolle. Kolmanneksi, olen rakastunut ja seurustellutkin jo 9 vuotta saman henkilön kanssa, samassa koulussa opiskelee hänkin. Hänelle minun ei tarvitse maksaa siitä en suostuu olemaan kanssani yhdessä. Sillähän siitä selviää :)
Ps. liikakansoituksen vuoksi en myöskään lapsia ole hankkimassa, vaikka muuten niitä kyllä haluaisinkin.
Vaikutat niin omahyväiseltä, että jopa ihmettelen, että sinun ei tarvitse maksaa kenellekään siitä, että suostuu olemaan kanssasi. Mutta ehkäpä olette yhdessä yhtä omahyväisiä. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies on koko liittomme (26v) ajan tienannut huomattavasti enemmän kuin minä, nykyisin noin 12-kertaisesti sen, mitä minä saan palkkaa. Silti minulla ei ole käynyt edes mielessä, että en maksaisi omia kulujani ja omaa osuuttani perheen kuluista. Se ei muuten tarkoita, että kaikki maksetaan puoliksi. Ehei, minä vastaan oman autoni kuluista, mies omansa. Ruokakulujakaan ei puoliteta vaan kumpikin ostaa omat ruokansa ja vain yhteiset maksetaan yhdessä (esim. en syö makkaraa => en maksa sitä, mies käy itse kaupassa sen ostamassa, toimii ihan hyvin eikä jääkaapissa tarvita omia hyllyjä, koska mies ei koske rahkaan enkä minä jugurttiin).
En ole ikinä ymmärtänyt, miksi miehen tulojen pitäisi olla minun käytössäni siksi, että elämme yhdessä. Ehkä juuri siksi olemme olleet yhdessä näin pitkään, koska mies tietää, että hänen rahansa eivät minua kiinnosta, en halua niitä käyttööni.
Mielenkiintoinen tapaus. Teillä on varmaan sitten ollut omat asuntolainatkin? Käyttekö lomamatkoilla? Onko teillä lapsia?
Tietenkin lainat ovat omat, miksi ihmeessä miehellä olisi osuutta sijoituskämppieni tai kesämökin lainoihin? Lomamatkoilla on käyty aika harvoin, meillä ei pääsääntöisesti ole lomia samaan aikaan ja mies viettää mielellään lomansa mökillä, minä taas matkustelen viikonloppureissuja Barcelonaan tai Prahaan siskoni tai kavereitten kanssa. Lapsia on, kaksi vanhinta jo aikuisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Jännä" ilmiö, joka on ongelma vain silloin, kun mies on se paremmin tienaava osapuoli. Miehet osaa olla itsekkäitä ja rahanahneita kusipäitä. Parempituloiselle naiselle taas on itsestäänselvää, että yhteisistä jutuista maksetaan suhteessa tuloihin. Paremmin tienaava maksaa yhteisistä enemmän, mutta hänelle jää silti enemmän myös ihan itselleen ja ihan omiin juttuihin. Näin meilläkin on tehty viimeiset 20 vuotta, mitä on kimpassa oltu. Mä tienaan, en nyt ihan kymmenkertaisesti, mutta moninkertaisesti mieheen nähden. Molemmat maksaa tuloistaan 60% yhteiselle tilille ja sieltä hoidetaan kaikki yhteiset jutut. Meidän elintaso on valittu jostain mun ja miehen palkkapussien välimaastosta, sen vuoksi 60% riittää. Molemmille jää 40% sit omiin juttuihin. Meidän tapauksessa mulle jää silti huomattavasti enemmän kuin miehelle.
No en kyllä haluaisi tällä hetkellä raataa näin vtusti opintojen eteen vain siksi, että joku samat vuodet rennompaa nuoruuselämää viettävä saisi myöhemmin palkastani puolet käyttöönsä. Nuorena olisi kiva jos ehtisi tehdä jotain kivaa, eikä aina aamusta iltaan 12h seitsemänä päivänä viikosta opiskelua ja kesällä töitä, mutta ainakin voi elää toivossa että saisi joskus palkan työstään.
Ja että sen palkan saisi itse pitää.
Monet voivat vain haaveilla niin huolettomasta nuoruudesta, että olisi mahdollisuus keskittyä opintoihin.
Valtaosalla Suomen nuorista kuitenkin on mahdollisuus niihin keskittyä. Ei tue pointtia keskittyä marginaaliryhmiin. Suomessa ei ole lukukausimaksuja, opinnoista maksetaan tukea. Missään muualla ei ole näin hyviä mahdollisuuksia opiskella itselleen osaamista josta joku haluaa tulevaisuudessa maksaa. Vaikka raskasta ja vaikeaahan se silti on ja täytyy nähdä vaivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Jännä" ilmiö, joka on ongelma vain silloin, kun mies on se paremmin tienaava osapuoli. Miehet osaa olla itsekkäitä ja rahanahneita kusipäitä. Parempituloiselle naiselle taas on itsestäänselvää, että yhteisistä jutuista maksetaan suhteessa tuloihin. Paremmin tienaava maksaa yhteisistä enemmän, mutta hänelle jää silti enemmän myös ihan itselleen ja ihan omiin juttuihin. Näin meilläkin on tehty viimeiset 20 vuotta, mitä on kimpassa oltu. Mä tienaan, en nyt ihan kymmenkertaisesti, mutta moninkertaisesti mieheen nähden. Molemmat maksaa tuloistaan 60% yhteiselle tilille ja sieltä hoidetaan kaikki yhteiset jutut. Meidän elintaso on valittu jostain mun ja miehen palkkapussien välimaastosta, sen vuoksi 60% riittää. Molemmille jää 40% sit omiin juttuihin. Meidän tapauksessa mulle jää silti huomattavasti enemmän kuin miehelle.
Ei se itsekkyys ja ahneus kyllä pelkästään miesten ongelma ole. Oli mullakin opiskeluaikoina heila, joka edellytti 50/50 jakoa kuluista, vaikka bruttopalkka oli n. 20 kertainen opintotukeen nähden. Odotti myös täyttä siivous-, ruoka ym palvelua kotona koska hänen omistama kämppä ja puolet juoksevista kuluista ei vastaa vuokranpuolikasta. Tietty narisi päälle, kun tein välillä safkaa opiskelijabudjetilla ja kun mihinkään ei voi mun kanssa lähteä, "joutuu" jatkuvasti vaan kavereiden kanssa reissaamaan. Joul- ja synttärilahjoista tuli aina sanomista kun ei niihin voinut montaa satasta laittaa. Eipä tuota kauaa kyllä jaksellut kuunnella ja samaa suosittelen ap:llekin. Maailmasta löytyy ihan mukaviakin kumppaneita, joku itsekeskeinen materialisti joutaa laskeskella pennosiaan ihan keskenään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Jännä" ilmiö, joka on ongelma vain silloin, kun mies on se paremmin tienaava osapuoli. Miehet osaa olla itsekkäitä ja rahanahneita kusipäitä. Parempituloiselle naiselle taas on itsestäänselvää, että yhteisistä jutuista maksetaan suhteessa tuloihin. Paremmin tienaava maksaa yhteisistä enemmän, mutta hänelle jää silti enemmän myös ihan itselleen ja ihan omiin juttuihin. Näin meilläkin on tehty viimeiset 20 vuotta, mitä on kimpassa oltu. Mä tienaan, en nyt ihan kymmenkertaisesti, mutta moninkertaisesti mieheen nähden. Molemmat maksaa tuloistaan 60% yhteiselle tilille ja sieltä hoidetaan kaikki yhteiset jutut. Meidän elintaso on valittu jostain mun ja miehen palkkapussien välimaastosta, sen vuoksi 60% riittää. Molemmille jää 40% sit omiin juttuihin. Meidän tapauksessa mulle jää silti huomattavasti enemmän kuin miehelle.
No en kyllä haluaisi tällä hetkellä raataa näin vtusti opintojen eteen vain siksi, että joku samat vuodet rennompaa nuoruuselämää viettävä saisi myöhemmin palkastani puolet käyttöönsä. Nuorena olisi kiva jos ehtisi tehdä jotain kivaa, eikä aina aamusta iltaan 12h seitsemänä päivänä viikosta opiskelua ja kesällä töitä, mutta ainakin voi elää toivossa että saisi joskus palkan työstään.
Ja että sen palkan saisi itse pitää.
Ei se opintojen kesto tai rankkuus välttämättä kovin hyvin korreloi tulevan palkan kanssa. Sitä paitsi kommentoit väärää tekstiä, koska siinähän puolet palkasta ei suinkaan mennyt toiselle. Kolmanneksi, jos haluat pitää kaikki rahat itselläsi, älä rakastu tai ainakaan mene naimisiin ja hanki lapsia. Sillähän siitä selviää.
Ensinnäkin, minun ja muiden sellaisten kohdalla aika hyvin korreloi, jotka tajuavat lukea hyödyllisiä kovia luonnontieteitä huuhaan sijaan. Toiseksi, en kommentoinut väärää tekstiä koska puolsi maksamista puolisolle. Kolmanneksi, olen rakastunut ja seurustellutkin jo 9 vuotta saman henkilön kanssa, samassa koulussa opiskelee hänkin. Hänelle minun ei tarvitse maksaa siitä en suostuu olemaan kanssani yhdessä. Sillähän siitä selviää :)
Ps. liikakansoituksen vuoksi en myöskään lapsia ole hankkimassa, vaikka muuten niitä kyllä haluaisinkin.
Vaikutat niin omahyväiseltä, että jopa ihmettelen, että sinun ei tarvitse maksaa kenellekään siitä, että suostuu olemaan kanssasi. Mutta ehkäpä olette yhdessä yhtä omahyväisiä. :)
Siellä kunnon provosoitunut ylianalysoija :D
Hienosti osasit päätellä kaikenlaista satunnaisista sanoista. Eikö siitä taidosta makseta tarpeeksi ettet tarvitsisi mieheltäsi viikkorahaa? :O Jos nyt kukaan ylipäätään on sinun kanssasi yhdessa. Ilmaiseksi :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
12121212 kirjoitti:
Millä perusteella ap maksaa puolet kuluista?
Kun puhutaan luksusasunnoista ja luksusautoista, juoksevat kulut on vain osa kuluista. Isoin kulu syntyy siitä että pääomaa joutuu sitomaan erityisesti auton tapauksessa kuluvaan omaisuuteen.
Jos minä saisin asua luksusasunnossa maksamalla puolet juoksevista kuluista (vastike ym), hyvä diili. Jos saisin ajella luksusautolla maksamalla puolet bensoista, vielä parempaa.
Eikö kelpaa?
Näissä näkyy naisten periaate että yhteen muuttamisen olisi aina hyödytettävä naista taloudellisesti, ja rikkaan miehen tapauksessa oikein kunnolla. Kun on saatu vaihdettua kauneus rikkauteen, sitten harmittaakin kun miehen rahoihin ei pääse käsiksi eikä liitolla saa ostettua takeita varallisuudesta kalliin asunnon 50/50 omistamisen muodossa.
Hypergamia elää ja voi hyvin, pariskuntia joissa mies tienaa reippaasti enemmän kuin nainen on moninkertainen määrä verrattuna pariskuntiin joissa nainen tienaa reippaasti enemmän. Lääkärimiehelle käy lähihoitajanainen, lääkärinaiselle ei käy lähihoitajamies.
Aika hintsusti on noita lääkäri-lähäripareja kyllä tullut nähtyä 30-vuotisen sairaalauran aikana. Tuppaa olemaan lääkäri-lääkäri pareja ennemminkin. Seksisuhteita on toki tullut nähtyä ja särkyneitä sydämiä kun joku on kuvitellut vähän liikoja, mutta sairaalat on yhä edelleen paljon lähempänä luokkayhteiskuntaa kuin moni muu ympäristö Suomessa eikä luokkarajojen yli juuri pariuduta.
Vierailija kirjoitti:
Jos nainen jää yhteisestä päätöksestä kotiin hoitamaan lapsia, kannattaa ilman muuta vaatia avioehdon poistamista tai siihen eläkerahaston lisäämistä niin että mies maksaa.
Törkeää itsekkyyttä. Mun lapsuudenperheessä rahat olivat yhteisiä ja niin ex liitossanikin.
Voisi alkaa olla vähän useammin niin että mies jäisi yhteisestä päätöksestä kotiin hoitamaan lapsia.
Vähentyisi niiden lapsien tekeminen siitä syystä että saisi olla kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Jännä" ilmiö, joka on ongelma vain silloin, kun mies on se paremmin tienaava osapuoli. Miehet osaa olla itsekkäitä ja rahanahneita kusipäitä. Parempituloiselle naiselle taas on itsestäänselvää, että yhteisistä jutuista maksetaan suhteessa tuloihin. Paremmin tienaava maksaa yhteisistä enemmän, mutta hänelle jää silti enemmän myös ihan itselleen ja ihan omiin juttuihin. Näin meilläkin on tehty viimeiset 20 vuotta, mitä on kimpassa oltu. Mä tienaan, en nyt ihan kymmenkertaisesti, mutta moninkertaisesti mieheen nähden. Molemmat maksaa tuloistaan 60% yhteiselle tilille ja sieltä hoidetaan kaikki yhteiset jutut. Meidän elintaso on valittu jostain mun ja miehen palkkapussien välimaastosta, sen vuoksi 60% riittää. Molemmille jää 40% sit omiin juttuihin. Meidän tapauksessa mulle jää silti huomattavasti enemmän kuin miehelle.
Ei se itsekkyys ja ahneus kyllä pelkästään miesten ongelma ole. Oli mullakin opiskeluaikoina heila, joka edellytti 50/50 jakoa kuluista, vaikka bruttopalkka oli n. 20 kertainen opintotukeen nähden. Odotti myös täyttä siivous-, ruoka ym palvelua kotona koska hänen omistama kämppä ja puolet juoksevista kuluista ei vastaa vuokranpuolikasta. Tietty narisi päälle, kun tein välillä safkaa opiskelijabudjetilla ja kun mihinkään ei voi mun kanssa lähteä, "joutuu" jatkuvasti vaan kavereiden kanssa reissaamaan. Joul- ja synttärilahjoista tuli aina sanomista kun ei niihin voinut montaa satasta laittaa. Eipä tuota kauaa kyllä jaksellut kuunnella ja samaa suosittelen ap:llekin. Maailmasta löytyy ihan mukaviakin kumppaneita, joku itsekeskeinen materialisti joutaa laskeskella pennosiaan ihan keskenään.
No ihmekös oli isompi palkka muijalla, kun kerran vertasit opintotukeen :D
Yhdessä 20 vuotta 19-vuotiaista lähtien, opiskeltu yhdessä ja suunniteltu yhdessä koko elämä. Kolme lasta ja alusta asti ollut kaikki yhteistä, yhteiset tilit,kortit,asunnot,autot jne. Ei ole minun ja sinun vaan meidän.
Prosenttisysteemi on minusta ihan kohtuullinen ja itsekin sitä aikanaan vaimolle ehdotin kun yhteen muutettiin. Varsinkin lapsiperheessä eurojen lisäksi on kortilla yleensä vielä enemmän aika, joten jos kumpikin sen 8h päivästään käyttää duuniin niin panos on tavallaan yhtä suuri. Jonkin aikaa olin hommissa jossa työtunteja ja reissupäiviä kertyi todella paljon ja sillon oli ihan selvää, että maksoin isomman osan kuluista (mm. siivoojan ja lastenhoitajan), koska kotityöt jäivät pitkälti vaimon kontolle.
Minusta olisi ollut todella itsekästä kasvatella omia sijoituksiani perheen kustannukselta, mutta tämän ketjun perusteella moni muu näkee asian toisin.
Nykyään nettotulot noin kolminkertaiset vaimoon nähden, joskin siihen ei ole laskettu (eikä tuohon prosenttijakoonkaan) mukaan perinnöistä tulevia pääomatuloja jotka sijoitan edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Jännä" ilmiö, joka on ongelma vain silloin, kun mies on se paremmin tienaava osapuoli. Miehet osaa olla itsekkäitä ja rahanahneita kusipäitä. Parempituloiselle naiselle taas on itsestäänselvää, että yhteisistä jutuista maksetaan suhteessa tuloihin. Paremmin tienaava maksaa yhteisistä enemmän, mutta hänelle jää silti enemmän myös ihan itselleen ja ihan omiin juttuihin. Näin meilläkin on tehty viimeiset 20 vuotta, mitä on kimpassa oltu. Mä tienaan, en nyt ihan kymmenkertaisesti, mutta moninkertaisesti mieheen nähden. Molemmat maksaa tuloistaan 60% yhteiselle tilille ja sieltä hoidetaan kaikki yhteiset jutut. Meidän elintaso on valittu jostain mun ja miehen palkkapussien välimaastosta, sen vuoksi 60% riittää. Molemmille jää 40% sit omiin juttuihin. Meidän tapauksessa mulle jää silti huomattavasti enemmän kuin miehelle.
Ei se itsekkyys ja ahneus kyllä pelkästään miesten ongelma ole. Oli mullakin opiskeluaikoina heila, joka edellytti 50/50 jakoa kuluista, vaikka bruttopalkka oli n. 20 kertainen opintotukeen nähden. Odotti myös täyttä siivous-, ruoka ym palvelua kotona koska hänen omistama kämppä ja puolet juoksevista kuluista ei vastaa vuokranpuolikasta. Tietty narisi päälle, kun tein välillä safkaa opiskelijabudjetilla ja kun mihinkään ei voi mun kanssa lähteä, "joutuu" jatkuvasti vaan kavereiden kanssa reissaamaan. Joul- ja synttärilahjoista tuli aina sanomista kun ei niihin voinut montaa satasta laittaa. Eipä tuota kauaa kyllä jaksellut kuunnella ja samaa suosittelen ap:llekin. Maailmasta löytyy ihan mukaviakin kumppaneita, joku itsekeskeinen materialisti joutaa laskeskella pennosiaan ihan keskenään.
No ihmekös oli isompi palkka muijalla, kun kerran vertasit opintotukeen :D
Sekö se oli sinusta tuon viestin olennaisin sisältö? :D
No en kyllä haluaisi tällä hetkellä raataa näin vtusti opintojen eteen vain siksi, että joku samat vuodet rennompaa nuoruuselämää viettävä saisi myöhemmin palkastani puolet käyttöönsä. Nuorena olisi kiva jos ehtisi tehdä jotain kivaa, eikä aina aamusta iltaan 12h seitsemänä päivänä viikosta opiskelua ja kesällä töitä, mutta ainakin voi elää toivossa että saisi joskus palkan työstään.
Ja että sen palkan saisi itse pitää.