Onko naisystäväni henkisesti sairas?
Olen alkanut epäillä, ettei kaikki ole ihan ok. Yhdessä ollaan oltu vasta 3-vuotta. Ei olla teinejä enään,mutta minulle tämä on ensimmäinen parisuhde, siksi varmaan vaikea erottaa oikea ja väärä..
Suhteemme alku ei ollut helpoin, en ensin ihastunut hänen ulkonäköönsä ollenkaan, sisäiseen kauneuteen vain. Tämän vuoksi suhteemme eteni seurusteluksi aika hitaasti.
Suhteemme on mennyt tälläiseksi, kun tutustuin naiseni hyvään ystävään. Siis tällä tarkoitan että olemme viettäneet aikaa välillä kolmestaan. Tämä naiseni ystävä kun kaunis ja sosiaalinen, mutten silti ole hänestä kiinnostunut. Valitettavasti toinen on saanut päähänsä että olisin.
Tilanne on mennyt siihen, että naiseni viettää kaiken vapaa aikansa kytäten joka paikassa olenko paikalla ja onko tämä hänen ystävässäkin. Jos satutaan olemaan vetää johtopäätöksen että juttelemme. On myös tehnyt selväksi etten saa jutella hänen ystävänsä kanssa tai nähdä tätä. Kerran törmäsimme sattumalla ja tarjosin kyytiä kun samaan suuntaan oltiin menossa, siitäkin hirveät Riidat tuli koska 5min ajomatkalla ehtii pettämään. Muutimme yhteen ja luulin että se toisi mielenrauhaa toiselle, mutta ei. Vapaa aika menee kytätessä minun tekemisiä, ei nää ystäviään enää koska minähän voisin pettää sillä välin. Hetkeä en saa olla rauhassa ja seksiä pitäisi olla kokoajan. Jos olen yövuorossa hän ei silti nuku vaan valvoo niin pitkään kunnes tulen kotiin. Myös ne harvat hetket kun saan olla yksin rauhassa kotona, on ahdistavaa. Minun pitää huolehtia että kaikki näyttää samalta kun toinen palaa kotiin. Koska jos sohvalla tyyny siirtynyt alkaa jo paniikkimainen syyttely olenko pettänyt ja kuka täällä ollut..
Jos meillä on riita, en saa edes rauhassa lähteä ottamaan raitista ilmaa, tuppautuu joka paikkaan mukaan. Olen monesti riidan aikana uhannut jättää, ei vaan usko ja hokee että selvitetään tämä ja viestiä pukkaa kokoajan.
Myös ystävänsä kanssa välit kärsinyt tästä, ystävänsä sanoi minulle että naiseni aina ollut mustasukkainen myös edellisissä suhteissaan ja hänellä on huono itsetunto.
En kyllä tiedä miksi eksyin tänne naisten palstalle kirjoittamaan, varmaan tämä kaikki saa minutkin niin sekaisin etten enää tiedä. Monesti päättänyt että tämä on tässä, silti vaan jään. Harmi että nykyään tuntuu jopa että tämän ystävän kanssa on hauskempaa kuin oman naiseni.Voiko tätä suhdetta saada rennoksi ja mikä toista vaivaa että noin käyttäytyy, vaikka uskollinen olen ja paljon huomioin ja tunteistani puhun.
Kommentit (143)
On ainakin hillittömän mustasukkainen persoona, jos ei muuta henkistä ongelmaa olisikaan! Todennäköisesti ei ainakaan vähene tuo mustis-juttu, todennäköisesti pahenee vain ajan kanssa. Itse olet myös ilmeisesti lähtenyt siihen, että varot siirtelemästä niitä tyynyjä, jotta mitään epäilyksen aihetta ei olisi! Se on huono ja loputon tie - millään tekemisilläsi et voi vakuuttaa toisen epäluuloista mieltä, valitettavasti!
Huono itsetunto todellakin naisella on ja omalla käytöksellään vahvistaa sitä, että ei hänellä ole arvoa ja tulee jätetyksi.
Lopeta turha uhkaileminen - kerro faktat, mitä ne nyt sitten ovatkin! Ovatko ne esim. siten, että ellei hän hae apua, niin todellakin lähdet ja suhde päättyy, mutta voitte jatkaa, jos hän hakee apua/haette yhdessä, mutta muutosta pitää käytöksessä tapahtua ja sinun ei tarvitse sietää moista käytöstä!
Tarvitsevan persoonan rakkauden nälkää ei täytä mikään!
Kuten toinen vastaaja kirjoittikin, tyttöystävälläsi on todella huono itsetunto ja kärsii sairaanloisesta mustasukkaisuudesta. Inhoan, ihan oikeasti inhoan kirjoittaa näin, mutta run Forrest run... :/ Tuon kaltaisia ongelmia on hyvin vaikea korjata. Sinä et voi käytökselläsi vaikuttaa asiaan mitenkään, ehkä oletkin jollain tasolla jo ymmärtänyt sen.
Olet kovin nuori vielä (eli 20+jotain, jos ette "ihan teinejä" enää ole. Olen pahoillani, mutta tilanne ei tule tuosta muuttumaan paremmaksi. Jotenkin tulee väistämättä mieleen myös läheisriippuvuus (pelottaako sua olla yksin kun jaksat tuollaista..?) Älä hermostu jos väärä oletus, enhän tunne sinua!
Varmasti tiedät jo itsekin vastauksen ettei toi ole enää millään muotoa normaalia. Suhteesta puuttuu se tärkein eli luottamus. Naisellasi on selkeästi todella huono itsetunto ja sieltä kumpuaa epävarmuus.
Kokemuksesta sanon, että kannattaa olla realisti. Esim. itsetunto muodostuu jo varhain lapauudessa. Toki ja tottakai itsevarmuutta voi saada lisää ja itsetuntokin voi ajan myötä parantua. Mutta itsetunnon perusta muodostuu jo varhaisella iällä. Niin ei kannata ajatella, että "nyt kun teen noin ja näin", niin nainenkin luottaa minuun enemmän ja meillä menee paremmin.
Hän ei tule muuttumaan ja se kannattaa hyväksyä jo tässä vaiheessa. Terapiasta saa apua mutta sielläkään asiat eivät muutu hetkessä, jos ikinä.
Lopulta tollanen käytös syö vain sinua itseäsi, kun yrität miellyttää toista.
Jos suhde on ensimmäisesi niin oletko sillä ajatuksella ettet uskalla erota naisesta, kun pelkäät ettet saa enää ketään muutakaan? Jos on näin, niin valitettavasti sinunkaltaisesi ihmiset ovat yleensä juuri niitä, jotka päätyvät tällaisten "persoonallisuushäiriöisten" kumppaneiksi.
Millainen on käyttäytymisesi tyttöystäväsi ystävän seurassa?
Tuollainen mustasukkaisuus ei ole normaalia. Huolestuttavaa on, jos nainen ei itse sitä tajua eikä halua hakea apua. Kuten aiemmin jo kommentoitiinkin, niin tuo vaan pahenee ajan myötä etkä mitenkään pysty elämään niin, etteikö toinen kuitenkin epäile.
Vaikka ero tuntuu pahalta, niin mieti, millaista elämäsi on 40 vuotta eteenpäin.
Millainen on käyttäytymisesi kun olette kahdestaan tyttöystäväsi kanssa? Entä kun olette kolmestaan? Entä silloin kun olet tyttöystävän ystävän kanssa kahdestaan?
Pelkän tämän kuvauksesi perusteella en lähtisi tekemään yhtään mitään arviota. Kiinnostaisi tietää, miten asian kertoisi sinun tyttöystäväsi tästä samasta asiasta.
Toivoa ehkä on, jos naisesi näiden "mustasukkaisuuskohtausten" jälkeen ymmärtää käyttäytyneensä väärin ja pyytää anteeksi. Silloin varmasti terapiasta voisi olla apua. Mutta jos hän vain puolustelee omaa käytöstään ja syyttelee sinua. Niin, eipä kai siinä voi muuta silloin kun ainakin tiedät mihin olet ryhtymässä ja mihin olet sitoutunut.
Onko nainen koko seuruatelumne ajan ollut samanlainen?
Se erolla uhkailu kannattaa kyllä lopettaa, asiallisesti siitä voi sanoa mutta tollanen on aika raukkamaista.
"Suhteemme alku ei ollut helpoin." -> Eipä tuohon muuta tarvitakaan että tulee haasteita, jotka näkyvät tässä hetkessä ja tulevaisuudessa, yhteiselossa. Luottamus? Miten paljon oikeasti rakastat ja haluat omaa tyttöystävääsi, miten sen osoitat tyttöystävällesi? Teot, sanat, välittäminen, käyttäytyminen?
Minä olin parisuhteen alussa samanlainen, mutta en sanonut epäilyksiäni ääneen. Toki mustasukkaisuuksissani käytöksestäni oli helppo arvata mistä kenkä puristaa. Oli aivan äärettömän raskasta pelätä koko ajan, että mies pettää, vaikkei mitään syytä antanutkaan epäillä. Edellinen parisuhteeni oli päättynyt miehen salasuhteeseen, ja muutenkin olen luonteeltani omistushaluinen ja mustasukkainen. E-pillereiden aloittaminen ei ainakaan auttanut asiaa...
Mutta olemme olleet nyt kaksi vuotta yhdessä, mies onneksi kesti sekoiluni ja mustasukkaisuus on hälventynyt luottamuksen kasvaessa. Puhu naisellesi ja kerro miltä sinusta tuntuu. Jos rakastat häntä ja uskot naisesi rakastavan sinua, yritä jaksaa vielä hetki. Jos käytös ei parane, eroa.
Kaveeraus se "ulkoisesti" pätevän ystävättären kanssa teidän parisuhteessanne, on huono tikki. Ystävättärellä tai sun tyttöystävällä pitäisi olla enemmän järkeä antaa toisilleen etäisyyttä. Tai vaihtoehtoisesti sinä tuot jotain omia kavereitasi niin ettei muodostu tuollaista ihme kolmiokomboa. Leikitte nyt tulella jokaikinen. Tyttöystäväsi on epävarma itsestään eikä teidän kaveeraus kolmestaan, jolloin hän väistämättä jää paremman näköisen kaverinsa varjoon tai häntä muistutetaan siitä jatkuvasti, tee hyvää suhteellenne. Heivatkaa kolmas pyörä ulos.
Alemmuudentunne yhdistettynä siihen että tietää ettei ole poikaystävän ihannenainen. Tuollainen tilanne vaatii kypsyyttä ja voimakasta tahtoa selvittää ongelmat. Puhukaa, puhukaa ja puhukaa. Olkaa avoimia toisillenne, miettikää yhdessä mitä tahdotte ja millaisena näette elämänne (kumpikin omansa, myös toisesta riippumattomia skenaarioita kannattaa uskaltaa käydä läpi) tulevaisuudessa.
Ei kannata jäädä tuleen makaamaan vaan selvittää oletko siinä missä tahdot olla ja viekö tiesi kohti päämäärääsi.
Vierailija kirjoitti:
Minä olin parisuhteen alussa samanlainen, mutta en sanonut epäilyksiäni ääneen. Toki mustasukkaisuuksissani käytöksestäni oli helppo arvata mistä kenkä puristaa. Oli aivan äärettömän raskasta pelätä koko ajan, että mies pettää, vaikkei mitään syytä antanutkaan epäillä. Edellinen parisuhteeni oli päättynyt miehen salasuhteeseen, ja muutenkin olen luonteeltani omistushaluinen ja mustasukkainen. E-pillereiden aloittaminen ei ainakaan auttanut asiaa...
Mutta olemme olleet nyt kaksi vuotta yhdessä, mies onneksi kesti sekoiluni ja mustasukkaisuus on hälventynyt luottamuksen kasvaessa. Puhu naisellesi ja kerro miltä sinusta tuntuu. Jos rakastat häntä ja uskot naisesi rakastavan sinua, yritä jaksaa vielä hetki. Jos käytös ei parane, eroa.
Hieman eri asia, jos sinun mustasukkaisuutesi johtui aiemman suhteen pettämisistä, vaikka ei tietystikään silti ole oikein kostaa luottamuspulaa nykyiselle miehelle. Mutta ainakaan ep ei sanonut, että taustalla olisi mitään konkreettista "traumaa." Vaikeampi asia, jos epäluottamus kumpuaa vain toisen huonosta itseluottamuksesta. Silloin näitä epäilyksen aiheita tulee ap:n tyttöystävälle koko ajan lisää.
Aika usein tuossa aikuisuuden alussa voi roikkua tutuissa, ehkä kouluajoilta tutuissa, kaverisuhteissa jotka perustuvat menneisyyden juttuihin. Siellä voi olla epätervettä taustaa, esim. mustasukkaisuuksia kaveruussuhteissa tai esim. selvä ykkönen/kakkonen asetelma jossa toinen on toisen kamarineitona ja tarvittaessa vaikka uhraa oman onnensa ykkösen eteen. Toivottavasti tällaisesta ei ole kyse.
Jos tyttöjen ystävyyssuhde on terveellä pohjalla, voisi olla hyvä idea avata teidän triangelia uusille ihmisille, niin naisille kuin miehillekin. Tuollaiset kolmen kimpat usein vain aiheuttavat kismaa kaikkien kolmen välille. Niissä sitten riiputaan kun ei muutakaan osata.
Vierailija kirjoitti:
Kaveeraus se "ulkoisesti" pätevän ystävättären kanssa teidän parisuhteessanne, on huono tikki. Ystävättärellä tai sun tyttöystävällä pitäisi olla enemmän järkeä antaa toisilleen etäisyyttä. Tai vaihtoehtoisesti sinä tuot jotain omia kavereitasi niin ettei muodostu tuollaista ihme kolmiokomboa. Leikitte nyt tulella jokaikinen. Tyttöystäväsi on epävarma itsestään eikä teidän kaveeraus kolmestaan, jolloin hän väistämättä jää paremman näköisen kaverinsa varjoon tai häntä muistutetaan siitä jatkuvasti, tee hyvää suhteellenne. Heivatkaa kolmas pyörä ulos.
Tää on ihan ilmiselvä juttu. Seuratkaapa joskus, miten naiset käyttäytyvät eri tavoin keskenään ja silloin kun soppaan heitetään yksi mies. Vaikka tietoisella tasolla ei pitäisi olla mitään värinää tai vipinää, niin lataus on eri näissä tilanteissa. Yllä on hyvä neuvo siihen, miten tuollaista tilannetta ei pidä ruokkia. Tai vartavasten ajautua siihen. Liian polarisoitunut ilmapiiri. Sitä voi hälventää joko laajentamalla niin, että porukassa on useampi mies/ nainen tai sitten vain rajaamalla kolmas osapuoli ulos.
Tännehän on tullu vastauksia. Eli siis ainakin yritän olla hyvä mies kun olemme kahdestaan tai ympärillä muita. Siis annan läheisyyttä ja puhun tunteistani vaikka kavereita olisi kanssamme. Eli meillä muuten menee hyvin, kunnes alkaa tenttaus juttelenko tämän ystävän kanssa kun oltiin samaan aikaan jossain paikalla. Olen sanonut etten jaksa tätä kyttäämistä ja roikkumista, kaipaan omaa tilaa.
Joku kysyi, miten kun ollaan kolmestaan. No nykyään aika harvoin nähdään Tämän tilanteen takia, joskus tuo ystävä tulee kahville tai käydään jossakin. Tämä ystävä oli sanonut naiselleni, ettei ole kiinnostunut minusta tmv, mutta ei jaksa pitkään ystävyyttä jos epäillään ja syytellään. Meillä on ollut hauskaa, mutta tilanne on aina vaivaantunut. Koska jos olen vilkaissut tätä hänen ystäväänsä saan kuulla kotona että miten olen häntä katsellut.
Tiedän tuon erolla uhkailun olevan typerää.. minulla vain nykyään keittää niin yli tuo tilanne että se purkautuu noin. Varmaan teilläkin jos jokaista tekemistä tarkkaillaan ja toinen kuvittelee kokoajan kaikkea omassa päässään.
Ja siis riidan yhteydessä tai jos olen sanonut että mitta nyt täysi hän tiedostaa että on mustasukkainen yms.. niin kai hän sitten sen ymmärtää
- aloittaja
Vierailija kirjoitti:
Tännehän on tullu vastauksia. Eli siis ainakin yritän olla hyvä mies kun olemme kahdestaan tai ympärillä muita. Siis annan läheisyyttä ja puhun tunteistani vaikka kavereita olisi kanssamme. Eli meillä muuten menee hyvin, kunnes alkaa tenttaus juttelenko tämän ystävän kanssa kun oltiin samaan aikaan jossain paikalla. Olen sanonut etten jaksa tätä kyttäämistä ja roikkumista, kaipaan omaa tilaa.
Joku kysyi, miten kun ollaan kolmestaan. No nykyään aika harvoin nähdään Tämän tilanteen takia, joskus tuo ystävä tulee kahville tai käydään jossakin. Tämä ystävä oli sanonut naiselleni, ettei ole kiinnostunut minusta tmv, mutta ei jaksa pitkään ystävyyttä jos epäillään ja syytellään. Meillä on ollut hauskaa, mutta tilanne on aina vaivaantunut. Koska jos olen vilkaissut tätä hänen ystäväänsä saan kuulla kotona että miten olen häntä katsellut.
Tiedän tuon erolla uhkailun olevan typerää.. minulla vain nykyään keittää niin yli tuo tilanne että se purkautuu noin. Varmaan teilläkin jos jokaista tekemistä tarkkaillaan ja toinen kuvittelee kokoajan kaikkea omassa päässään.
Ja siis riidan yhteydessä tai jos olen sanonut että mitta nyt täysi hän tiedostaa että on mustasukkainen yms.. niin kai hän sitten sen ymmärtää
- aloittaja
Kysymys kuuluu, mitä sinä haluat? Jos suhde on liian ahdistava niin kannattaa erota. Eikö sulla ole omia kavereita kun pitää jotenkin lillua tyttöystäväsi kavereiden kanssa? Kasvata pallit.
Jätä se hullu ruma läski. Ja muuta yhteystietosi salaisiksi sen jälk. vaikuttaa potentiaaliselta stalkkerilta suhteen päättymisen jälkeenkin.
Onko nainen aloittanut ehkäisypillerien käytön?
Joka tapauksessa sairaalloisen puolellehan tuo menee. Omalla käytökselläsi mahdollistat sen jatkumisen eikä erolla uhkaaminen ole oikea tapa ratkaista ongelmia. Aseta rajat sille, mitä suostut sietämään. Kotinne on sinunkin kotisi ja sinulla on lupa elää siellä vapaasti. Jos toinen alkaa kiukutella tyynyn siirtymisestä niin sinun tehtäväsi on olla lähtemättä riitaan mukaan, toteat esimerkiksi että et suostu enää kuuntelemaan aiheettomia syytöksiä etkä jatka keskustelua yhtään sen pitempään.