Lue keskustelun säännöt.
Työpaikalla kommentoidaan painoani - mitä tehdä?
14.12.2016 |
Olen alle kolmekymppinen työntekijä melko naisvaltaisessa työyhteisössä, muut naispuoliset työkaverit ovat n.40-55-vuotiaita. Olen normaalipainoinen (laihduin rajusti viime vuonna, minulla on suolistosairauksia ja allergioita, joista työkaverit tietävät). Sairauksistani johtuen en voi aina syödä kaikkea ja välillä syöminen on todella haastavaa (kipuja, omat eväät otettava mukaan jne). Tästä huolimatta syömisiäni ja painoani kommentoidaan esimerkiksi yhteisissä ruokailuissa. Jos toisinaan otan jälkiruokaa aterian päätteeksi olen mm. saanut kuulla, kuinka "kyllä mäkin saatoin syödä jälkiruokaa nuorempana" tai "kyllä mäkin olin nuorena tuossa kunnossa, odotapa kun tulet tähän ikään niin et voi enää syödä noin". Kommentit tuntuvat epämiellyttäviltä, sillä olen ihan normaalipainoinen ja syöminen on muutenkin haastavaa sairauksieni takia. Oletteko muut törmänneet vastaavaan käyttäytymiseen töissä ja miten olette tilanteissa toimineet?
Kommentit (20)
Kyllä oon. Olen itse aina ollut hurjan pitkä ja nuorena painavakin. Kun sairastuin pahasti niin painoni putosi. Aloin urheilemaan ja sairaalahoidossakin tuli oltua. Monta kiloa läksi pois ja olin tuolloin hetken vielä töissä. Kyllä sitä päiviteltiin kuinka olin "laiha" vaikka ihan normi olin, vaikk aoisin mieluummin halunnut armoa. Oonhan sairas.
Myöhemmin sairastuessa lihoin, mutta ku 20 kg sitten pudotin lääkitysten muututtua alkoi laihuusihannoijatätini (joka itekin on laiha) sanomaan että olen anorektikko. vieläkin kytätään että oonks mä taas laihtunut. Vaikka indeksit huitelee 21-23 hujakoilla.
Ne on vain kateellisia. Älä välitä, vaikka varmasti inhottaa tuo. Ihan ku elämässä ei muuten ois jo rankkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihana huomata, että tänne tulee ymmärtäväisiä kommentteja. :)
Ap
Sano ettet arvosta moisia kommentteja.
Ovat kateellisia. Ne katsoo et voit syödä "mitä vaan" ja pysyä silti heitä hoikempana. Eivät ehkä tajua, ettet välttämättä istu iltaisin kotona mässyttämässä karkkia, hamppareita ja litkimässä colaa ja viiniä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää menee varmaan samaan kategoriaan kuin erään laulajan kadehdinta, kuinka "ihanan hoikkia" nälänhädästä kärsivät afrikkalaislapset ovatkaan...
Minä olen työharjoittelu paikassa. Mutta olin lihava ( struuma, kilpirauhasenvajaatoiminta ongelmat) Laihdutin tai yritin, kun mikään ei auttanut, mutta välttelin herkkuja. Siellä oli varsinkin yksi, joka hohotteli minulle joka välissä, olin hänestä huvittava ja aina, kun jälkiruokaa oli tarjolla ja kieltäydyin, hän ihmetellen isolla äänellä "eikö se muka ota, kun se on niin..." mitä milloinkin. Tunsin opiskelijana olevani liian mitätön sanomaan vastaan oikealle työntekijälle. Nyt vanhempana sanoisin varmaan takaisin. Vaikeaa selittää hänen sanomisiaan ja väheksyntäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mene itkemään pomolle ja työsuojeluvaltuutetulle.
Voi mitä urpoja työpaikallesi on sattunut! Sano että jos kaipaat kommenttia ulkonäöstäsi niin pyydät sitä!
Myös toi, että vaihdat mielelläsi suolistosairaudet elopainoon oli hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset ei aina ymmärrä olevansa ilkeitä, kun kommentoivat toisen painoa tai syömisiä. Monella voi myös harmittaa oma ulkomuoto, iän ja elämäntapojen tuomat kilot. Sitten kun joku näyttää pysyvän hoikassa kunnossa ja syövän muutakin kuin salaattia niin varmasti ärsyttää.
Anna puheiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Mulla sama vika, välillä on päiviä jolloin "sopivien" ruokienkin syöminen saa olon kurjaksi ja tekisi vain mieli olla syömättä. Joskus on niitä päiviä, että jokin kummallinen ruoka-aihe (hedelmäpiltti, laktoositon suklaa, soijamaito jne) on ainoa, joka ei saa oloa kurjaksi. Sitten kun syön työpaikan kahvipöydässä noita eväitäni, niin tulee kyllä sanomista ja naureskelua. Vaihtaisin koska tahansa nämä suolistovaivani terveeseen elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kuullut samanlaisia kommentteja. Enpä keksinyt niistä mieltäni pahoittaa, mutta minä olenkin mies.
Toisten syömisten kyylääminen alkaa Suomessa jo pikkupenskanana. Sen sijaan voitaisi keskustella ruoasta itsestään. Mikä siinä on tänään erityisen herkullista, mitkä ovat lempiruokiamme, olemmeko oppineet uusia mielenkiintoisia tapoja valmistaa ruokaa jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainahan Suomessa on sellainen mentaliteetti ollut, että haukutaan toisia, jotta itselle tulisi parempi olo. Nämäkin työkaverit odottaa sun lihovan, niin kuin heille on käynyt ja yrittävät lohduttautua sillä.
Minulla on varmaan ihannetyöpaikka, painoa tai syömisiä ei kommentoida, ainakaan suoraan. Siitä en tiedä, mitä selän takana puhutaan.
Miksi se on muilta pois, jos joku syö eri tavalla työpaikalla? En mäkään mene valittamaan vieressä istuvalle keliakiasta kärsivälle "mikset syö tätä vehnäpullaa, ootko vähän nirso?"
Niistä kommenteista ei kannata välittää, ajattele vaikka lähimmäisenrakkaudella kommentoijaa ja hänen keskenkasvuisuuttaan ja pahaa oloaan kun täytyy niin ikävästi kommentoida.
Oletko siis kertonut heille painosi? Miksi?
Kysy joskus että vaihdetaanko. Että otatko sinä minun suolistosairauteni ja allergiani (jotka ehkä aiheuttavat sen hoikuuden?) niin minä otan sinun painosi.