Lue keskustelun säännöt.
Herkkuriippuvuus ja ahmiminen
epätoivoinen
13.12.2016 |
Olen jäänyt koukkuun sipseihin sekä hampurilaisiin. Minulla menee yleensä 3-5 sipsipussia viikossa, ja grillillä tai mäkkärissä tulee käytyä yleensä myös 2-4 kertaa viikossa. En pidä normaalista kotiruoasta, enkä saa siitä samanlaista tyydytystä kuin herkuista. Olen ylipainoinen (yllätys) ja haluaisin todella laihtua ja oppia syömään kuin normaalit ihmiset. En vain tiedä miten se onnistuisi.
Olen myös masentunut. Koen, että herkkujen syönti antaa sen päivän tai viikon ainoan hyvänolon tunteen, mitä en muualta saa. Kun saan syödä herkkuja, aivoni nollaantuvat ja rentoudun. Miksei salaatista tai ihan vaan vaikka jauhelihakeitosta tule samanlaista fiilistä??
Miten olette päässeet herkkujen syönnistä eroon? Onko tällainen riippuvuus kuinka yleistä?
Tarvitsen kipeästi neuvoja. Onkohan tämä BED:iä, sitäkin olen miettinyt.
Kommentit (42)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ennakoida tilanteet. Vaihdat sipsit mikropoppareihin ja teet jo etukäteen itsellesi järkevät ruoka-annokset valmiiksi sekä vaihdat tien toiselle puolelle ettet mene vahingossakaan ostamaan mässyjä. Välillä voi tulla lankeemuksia mutta pitkällä aikavälillä voitat enemmän kuin menetät. Lankeemuksen jälkeen ei kannata jäädä voivottelemaan vaan jatkaa aivan kuin sitä ei olisi tapahtunut. Kannattaa googlata vaikka tietoa diabetesruokavaliosta ja syödä Diabetesliiton ravitsemusterapeutin ohjeiden mukaan. Kun syöt päivässä 5-6 kertaa, nälkä ei ehdi kasvaa kohtuuttomaksi.
Minulla menkkasyötätys on suuri ongelma. Silloin on pohjaton nälkä ja varaan aivan tietoisesti itselleni kevyttä mutta hyvää syötävää. Suklaan korvaan soseuttamalla ylikypsää banaania, pari taatelia ja sen lisäksi tippa vaniljan makuista steviaa ja kaakaojauhetta. Syön sitä sitten kun syötättää makeaa. Oikeasta nälästähän ei ole menkkoihin liittyvällä ruokahalun kasvussa kyse.
Täyttä sontaa!
Kuinka niin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ennakoida tilanteet. Vaihdat sipsit mikropoppareihin ja teet jo etukäteen itsellesi järkevät ruoka-annokset valmiiksi sekä vaihdat tien toiselle puolelle ettet mene vahingossakaan ostamaan mässyjä. Välillä voi tulla lankeemuksia mutta pitkällä aikavälillä voitat enemmän kuin menetät. Lankeemuksen jälkeen ei kannata jäädä voivottelemaan vaan jatkaa aivan kuin sitä ei olisi tapahtunut. Kannattaa googlata vaikka tietoa diabetesruokavaliosta ja syödä Diabetesliiton ravitsemusterapeutin ohjeiden mukaan. Kun syöt päivässä 5-6 kertaa, nälkä ei ehdi kasvaa kohtuuttomaksi.
Minulla menkkasyötätys on suuri ongelma. Silloin on pohjaton nälkä ja varaan aivan tietoisesti itselleni kevyttä mutta hyvää syötävää. Suklaan korvaan soseuttamalla ylikypsää banaania, pari taatelia ja sen lisäksi tippa vaniljan makuista steviaa ja kaakaojauhetta. Syön sitä sitten kun syötättää makeaa. Oikeasta nälästähän ei ole menkkoihin liittyvällä ruokahalun kasvussa kyse.
Täyttä sontaa!
Kuinka niin?
Diabetesliiton ruokaohjeet ja syöminen 5-6 kertaa päivässä ei perustu terveyteen.
Onko sinulla jokin lääkitys? Mainitsit masennuksen. Minä söin 15-vuotiaasta lähtien citalopramia (cipramil, sepram...) masennukseen ja myöhemmin paniikkihäiriöön. Aloin myös lihoa noihin aikoihin
Lopetin lääkityksen päälle 30-vuotiaana jolloin painoa oli kertynyt 90kg (olen 160cm pitkä...).
Nyt olen vajaassa puolessa vuodessa laihtunut 14 kiloa ilman laihduttamista. Lääkityksen myötä meni myös ruoka-addiktioni :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ennakoida tilanteet. Vaihdat sipsit mikropoppareihin ja teet jo etukäteen itsellesi järkevät ruoka-annokset valmiiksi sekä vaihdat tien toiselle puolelle ettet mene vahingossakaan ostamaan mässyjä. Välillä voi tulla lankeemuksia mutta pitkällä aikavälillä voitat enemmän kuin menetät. Lankeemuksen jälkeen ei kannata jäädä voivottelemaan vaan jatkaa aivan kuin sitä ei olisi tapahtunut. Kannattaa googlata vaikka tietoa diabetesruokavaliosta ja syödä Diabetesliiton ravitsemusterapeutin ohjeiden mukaan. Kun syöt päivässä 5-6 kertaa, nälkä ei ehdi kasvaa kohtuuttomaksi.
Minulla menkkasyötätys on suuri ongelma. Silloin on pohjaton nälkä ja varaan aivan tietoisesti itselleni kevyttä mutta hyvää syötävää. Suklaan korvaan soseuttamalla ylikypsää banaania, pari taatelia ja sen lisäksi tippa vaniljan makuista steviaa ja kaakaojauhetta. Syön sitä sitten kun syötättää makeaa. Oikeasta nälästähän ei ole menkkoihin liittyvällä ruokahalun kasvussa kyse.
Täyttä sontaa!
Kuinka niin?
Diabetesliiton ruokaohjeet ja syöminen 5-6 kertaa päivässä ei perustu terveyteen.
Näitä hifistelyjä ei kannata oikeasti syömisongelmaisten edes miettiä, vaan lähteä pienin askelin parantamaan omaa ruokavaliota. Ei ole mitään syytä yrittää johonkin optimaaliseen ruokavalioon heti ainakaan, koska todennäköisesti sellainen muutos on niin iso, että henkilö luovuttaa koko homman kanssa.
Joten jos kaipaa syömistä 5-6 kertaa päivässä, tai kaipaa hiilariruokia, tai voita, tai jotain mitä jotkut pitää epäterveellisenä, niin siitä vaan - on se silti paljon parempi kuin syödä sitä pizza, keskikalja, hampurilaisateria, cokis -ruokavaliota...
Olet syömäholisti. Hyi syöppö, pthyi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ennakoida tilanteet. Vaihdat sipsit mikropoppareihin ja teet jo etukäteen itsellesi järkevät ruoka-annokset valmiiksi sekä vaihdat tien toiselle puolelle ettet mene vahingossakaan ostamaan mässyjä. Välillä voi tulla lankeemuksia mutta pitkällä aikavälillä voitat enemmän kuin menetät. Lankeemuksen jälkeen ei kannata jäädä voivottelemaan vaan jatkaa aivan kuin sitä ei olisi tapahtunut. Kannattaa googlata vaikka tietoa diabetesruokavaliosta ja syödä Diabetesliiton ravitsemusterapeutin ohjeiden mukaan. Kun syöt päivässä 5-6 kertaa, nälkä ei ehdi kasvaa kohtuuttomaksi.
Minulla menkkasyötätys on suuri ongelma. Silloin on pohjaton nälkä ja varaan aivan tietoisesti itselleni kevyttä mutta hyvää syötävää. Suklaan korvaan soseuttamalla ylikypsää banaania, pari taatelia ja sen lisäksi tippa vaniljan makuista steviaa ja kaakaojauhetta. Syön sitä sitten kun syötättää makeaa. Oikeasta nälästähän ei ole menkkoihin liittyvällä ruokahalun kasvussa kyse.
Täyttä sontaa!
Kuinka niin?
Diabetesliiton ruokaohjeet ja syöminen 5-6 kertaa päivässä ei perustu terveyteen.
Ei niin, vaan politiikkaan ja talouteen.
Kiitos kaikille vastauksistanne.
Mitään lääkitystä minulla ei ole, kun joku sitä tuolla kysyi.
Onnistuin vuosi sitten tiputtamaan puolessa vuodessa n. 15 kg, mutta olen nyt lihonut sen kaiken takaisin. Silloin totaalikieltäydyin täysin herkuista, mutta jokainen päivä herkkuhimoja vastaan oli taistelu. Kun jotkut sanovat että aikanaan se himo loppuu, niin minulla ei ainakaan mennyt se ohi edes puolessa vuodessa, joten hieman epäilen menevätkö himot ohi koskaan.
Olen ollut taas noin viikon verran dieetillä, ja jokainen päivä on hirveää tuskaa mielitekoja vastaan. Nytkin tekisi niin mieli hakea sipsipiussi kaupasta ja katsoa ilta leffoja. Huoh. Totaalikieltäytyminen herkuista passaa siis minulle parhaiten, mutta se toimii vain hetkellisesti. Kukaan ei jaksa kieltäytyä ikuisesti. Mikään kerran viikossa tai kahdessa pidettävä herkkupäiväkään tuskin onnistuu, sillä minulla jää sitten herkkuputki päälle tai lappaan aamusta iltaan asti naamariini herkkuja. Vähän kuin alkoholisti, joka kerran retkahtaa eikä pysty lopettamaan.
Tiedän, sairas tilanne. Ehkä käännyn asian kanssa jonkin ammattilaisen puoleen, samalla kun haen apua masennukseeni.
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, älä pidä sellaisia herkkupäiviä, missä syöt suklaita, sipsejä ja karkkeja. Jos säännöllisesti pidät tällaisia herkkupäiviä, niin ei se makean ja suolan himo katoakaan.
Ujuta sen sijaan terveellisempiä herkkuja tasaisesti viikon ruokiin. Esim. paloittelet mangoa, vatkaa siihen kaveriksi vaniljavaahtoa ja ripottele päälle pähkinäröuhetta. Tai teet itse marjarahkaa (vanillavaahtoa, maitorahkaa ja mansikoita).
Pidä silloin tällöin pitsa yms. päiviä, mutta tietenkin itse ruuat tehden, jolloin voit valmistaa ne järkevämmin ja terveellisemmin.
Sipseistä ja popcorneista yms. luopuisin kokonaan. Muistutat, että ne ovat jaettavia herkkuja, joita syödään vain pieniä määriä jonkun luona kyläillessä, jos niitä tarjolla on. Niitä ei osteta kotiin.
Ei siihen auta mikään. Kokeiltu on kaikin mahdollisin tavoin. Herkkuhimo on ja pysyy.
En ymmärrä, miten jotkut voi olla ilman joka päiväistä suklaata tai sipsiä.. Mun on pakko saada aina :(
Oon kokeillu lisätä marjojen ja hedelmien syöntiä (joo ne on hyviä, mutta ei todellakaan sama asia kun herkut..)
Oon syöny 3-4h välein jotain pientä, ei auta sekään herkkuhimoon.
Liikun päivittäin, ei auta.
Oon kokeillu ihan vaan kovaa itsehillintää. Saattaa hetkeksi auttaa, mutta viimeistään illalla repsahdan.
Oon kokeillu kaiken maailman vitamiini ja hivenaine pillereitä, että jos mun makean ja suolaisen himo johtuu jostain puutoksesta. Ei ole auttanut.
Syön herkkuja iloon, suruun, ahdistukseen, masennukseen, vitutukseen. Pitäs saada päänuppi kuntoon niin ehkä sitten pääsisin tästä oravanpyörästä, tai ehkä ei silloinkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on tapana sortua syöpöttelyyn ns. palkinnoksi "kituuttelun" jälkeen, niin on sitäkin tärkeämpää pitää ruokapäiväkirjaa ja aloittaa uudestaan suunnittelemaan itselleen terveellisempiä vaihtoehtoja, jotta ei jää siihen syöpöttelykierteeseen kiinni. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Ei siihen auta mikään. Kokeiltu on kaikin mahdollisin tavoin. Herkkuhimo on ja pysyy.
En ymmärrä, miten jotkut voi olla ilman joka päiväistä suklaata tai sipsiä.. Mun on pakko saada aina :(
Oon kokeillu lisätä marjojen ja hedelmien syöntiä (joo ne on hyviä, mutta ei todellakaan sama asia kun herkut..)
Oon syöny 3-4h välein jotain pientä, ei auta sekään herkkuhimoon.
Liikun päivittäin, ei auta.
Oon kokeillu ihan vaan kovaa itsehillintää. Saattaa hetkeksi auttaa, mutta viimeistään illalla repsahdan.
Oon kokeillu kaiken maailman vitamiini ja hivenaine pillereitä, että jos mun makean ja suolaisen himo johtuu jostain puutoksesta. Ei ole auttanut.
Syön herkkuja iloon, suruun, ahdistukseen, masennukseen, vitutukseen. Pitäs saada päänuppi kuntoon niin ehkä sitten pääsisin tästä oravanpyörästä, tai ehkä ei silloinkaan.
Juu vaikuttaa, että olet tunnesyöpöttelijä. Silloin ehdottomasti voisit hyötyä terapiasta ja vertaistuesta. Sun täytyis löytää jotain toisenlaisia keinoja, miten reagoida pahaan oloon ym. tunteisiin kuin syöminen. Tässä tosiaan terapia voisi auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos on tapana sortua syöpöttelyyn ns. palkinnoksi "kituuttelun" jälkeen, niin on sitäkin tärkeämpää pitää ruokapäiväkirjaa ja aloittaa uudestaan suunnittelemaan itselleen terveellisempiä vaihtoehtoja, jotta ei jää siihen syöpöttelykierteeseen kiinni. Tsemppiä!
Ilmainen ruokapäiväkirja: http://www.fineli.fi .
Suosittelen ravitsemusterapiaa ja ruokapäiväkirjan pitoa.
Kirjaat ylös valehtelematta kaiken mitä esim viikon aikana syöt ja lasket kalorimäärät myös. Siitä voit jo konkreettisesti hahmottaa mitä on meneillään.
Ravitsemusterapiassa jos asettaisitte tavoitteeksi painon pudotuksen (ensin toki ruokavalion normalisointi) niin rvt:stä oli itselleni ainakin aikoinaan apua. Minulla oli kuukausittainen punnitus rvt:llä ja se motivoi tekemään muutosta. Tunsin että olin tavallaan tilivelvollinen jollekin syömisistäni - joten jätin vaikkapa sen karkkipussin ostamatta kun teki mieli , sillä tiesin että se näyttäisi rumalta ruokapäiväkirjassa ja hävettäisi myös.
On ok hakea ulkopuolista apua tälläisiin asioihin. En tiedä mistä päin olet mutta täällä etelä-savossa rvt käynnit eivät muistaakseni maksa.
Ja kerrompa vielä että aikoinaan vieroitin itseni sokerista omin päin. Sokeri riippuvuuteni oli sitä tasoa että joka päivä oli saatava sokeria jossain muodossa - jos ei muuta niin vaikkapa sokeripalaa imeskellen.
Jätin sokerin ensin kahvista pois. Nyt olen juonut kahvia monta vuotta pelkällä maidolla enkä edes makeutusnappeja käytä.
Pienin askelin on siis joskus edettävä.
On syytä myös miettiä korvaavaa toimintaa sille herkuttelulle. Koska jos sen herkkuhetken ottaa pois - luonnollisesti siihen jää aika iso aukko. Se pitäisi saada täytettyä jollain muulla itselle mieluisalla.
Ja voihan noita sipsejä tietty itsekin tehdä - vaikkapa juureksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on kanssa "herkkuriippuvuus", olen masentunut ja lohdutan itseäni ruualla. Taitaa melkein kaikki vinkit olla tässä mainittukin: itsehillintä pitää löytää sillä sekunnilla kun kaupassa kävelee hyllyn ohi tai sen mäkkärin ohi. Mitään herkkuja ei siis kotiin varastoon, kaupassa ei käydä erikseen vain niitä ostamassa vaan ainoastaan suunnitellut kauppareissut, grillille ei ikinä erikseen lähdetä. Jos kotona tekee jotain mieli, pitää todeta että voi voi nyt ei ole mitään ja laiskottaa ettei tässä mihinkään lähdetä. Jos jotain ostaa, yrittää ostaa vähemmmän tai pienemmän annoskoon kuin yleensä.
Mielihyvää voi sitten etsiä kirjasta, netflixistä, jostain muusta mikä ei lihota mutta on kivaa. Ideaalitapauksessa löytyy tavallisia ruokia jotka vaan on tosi hyviä, mulla esim jauhelihakeitto ja ruisleipä.
Mässäilyssä on se huono puoli että se jää päälle, mutta itellä ainakin kun pari viikkoa jaksaa kärvistellä vähentäen, niin sitten ei enää tee ihan koko ajan mieli illalla napostella sohvalla.
Vierailija kirjoitti:
justdoit.gif
Nämä auttoivat minua.
Herkkuja ei voi olla kotona ollenkaan. Paljon helpompi olla ostamatta kuin olla syömättä jos kaapista jo löytyy aarteita.
Kokovartalopeili kylppärissä. Purista ja tunnustele läskejäsi, älä katso pelkästään edestä, vaan profiilia ja selkää, ja mitä epäedullisia katselukulmia nyt keksit. Samalla kysy itseltäsi haluatko oikeasti olla tämä laardikasa, vai haluaisitko olla hoikka? Edes normaali?
Ota myös kuvia itsestäsi alasti, peili valehtelee sinulle, kuvat antavat vähemmän anteeksi. Ellet sitten käytä kaunistavia kuvakulmia, vältä niitä, ota ne rumimmat kuvat.
Opettele exceliä ja pidä ehdotonta kirjaa kaloreista, jokainen suupala löytyy taulukosta, ja ruuat kulkevat keittiövaa'an kautta suuhun, aina. Makroista myös, jos harrastat kunnon liikuntaa. Treenaa lihaskuntoa, jooga tai juoksu on aika tehotonta.
Sitten kun hairahdat, ja syöt sokeria jossain muodossa, tulee armoton sokerihimo useaksi päiväksi. Minulla kestää neljä päivää terveellisellä ruokavaliolla, sitten taas helpottaa. Tiedosta ja mieti sitä, ehkä se auttaa.
Ne sanoo että kestää noin kuukausi luoda uusi tapa, ennen kuin se alkaa tuntumaan luonnolliselta. On vaan pakotettava itsensä vähintään sen ajan, helposti tippuu vankkureilta sen jälkeenkin, mutta ei yhtä helposti. "Nothing tastes as good as skinny feels", tätä on parjattu anorektikoiden lauseena, mutta minäkin olen tämän aidosti kokenut, onnistumisen fiilis. Nälän tunne vatsassa ja himojen hallinta, alkaa oikeasti tuntua hyvältä. Vähän kuin lihaskipu kunnon treenien jälkeen.
Itse puristelen läskejäni peilin edessä ja nautin niiden katselemisesta. Otan myös kuvia itsestäni vain rintaliivit ylläni. Nyt ihmettelette tietysti, miksi ei alushousut myös yllä? No, koska roikkuva alempi vatsamaakkarani peittää häpyni muutenkin kokonaan, ja se ei näy niissä kuvissa. Miesystäväni myös puristelee maha- ja selkämakkaroitani, löllyttää niitä ja upottaa kasvonsa niihin maatessani sängyllä. Läski sekä näyttää että tuntuu hyvältä. Siksi olenkin kovalla työllä itseni lihottanut tähän kuntoon.
Oletko miettiny pätköpäästoa?? Mulla oli sama ongelma vielä kesällä, mut sit aloin miettimään. Jos en syö mitään päivällä ku oon töissä nii voin pitää ruoka fiestan illalla!!! Vedän 2000kcal mätön joka ilta ja mieli on kirkas ja ylimääränen vatsa poissa :) lyhytaikasella paastolla on paljon terveyshyötyjä suosittelen koittaa.
N31/170 kg kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
justdoit.gif
Nämä auttoivat minua.
Herkkuja ei voi olla kotona ollenkaan. Paljon helpompi olla ostamatta kuin olla syömättä jos kaapista jo löytyy aarteita.
Kokovartalopeili kylppärissä. Purista ja tunnustele läskejäsi, älä katso pelkästään edestä, vaan profiilia ja selkää, ja mitä epäedullisia katselukulmia nyt keksit. Samalla kysy itseltäsi haluatko oikeasti olla tämä laardikasa, vai haluaisitko olla hoikka? Edes normaali?
Ota myös kuvia itsestäsi alasti, peili valehtelee sinulle, kuvat antavat vähemmän anteeksi. Ellet sitten käytä kaunistavia kuvakulmia, vältä niitä, ota ne rumimmat kuvat.
Opettele exceliä ja pidä ehdotonta kirjaa kaloreista, jokainen suupala löytyy taulukosta, ja ruuat kulkevat keittiövaa'an kautta suuhun, aina. Makroista myös, jos harrastat kunnon liikuntaa. Treenaa lihaskuntoa, jooga tai juoksu on aika tehotonta.
Sitten kun hairahdat, ja syöt sokeria jossain muodossa, tulee armoton sokerihimo useaksi päiväksi. Minulla kestää neljä päivää terveellisellä ruokavaliolla, sitten taas helpottaa. Tiedosta ja mieti sitä, ehkä se auttaa.
Ne sanoo että kestää noin kuukausi luoda uusi tapa, ennen kuin se alkaa tuntumaan luonnolliselta. On vaan pakotettava itsensä vähintään sen ajan, helposti tippuu vankkureilta sen jälkeenkin, mutta ei yhtä helposti. "Nothing tastes as good as skinny feels", tätä on parjattu anorektikoiden lauseena, mutta minäkin olen tämän aidosti kokenut, onnistumisen fiilis. Nälän tunne vatsassa ja himojen hallinta, alkaa oikeasti tuntua hyvältä. Vähän kuin lihaskipu kunnon treenien jälkeen.
Itse puristelen läskejäni peilin edessä ja nautin niiden katselemisesta. Otan myös kuvia itsestäni vain rintaliivit ylläni. Nyt ihmettelette tietysti, miksi ei alushousut myös yllä? No, koska roikkuva alempi vatsamaakkarani peittää häpyni muutenkin kokonaan, ja se ei näy niissä kuvissa. Miesystäväni myös puristelee maha- ja selkämakkaroitani, löllyttää niitä ja upottaa kasvonsa niihin maatessani sängyllä. Läski sekä näyttää että tuntuu hyvältä. Siksi olenkin kovalla työllä itseni lihottanut tähän kuntoon.
🔥🔥👌👌 ihanaltaa kuulostaa 😍😍😘😘 vaikuttaako mitenkään elämääsi tuo, etyä röllykkä römpsän alle piiloon jää? Esim petipuuhiin?
Vierailija kirjoitti:
Ei siihen auta mikään. Kokeiltu on kaikin mahdollisin tavoin. Herkkuhimo on ja pysyy.
En ymmärrä, miten jotkut voi olla ilman joka päiväistä suklaata tai sipsiä.. Mun on pakko saada aina :(
Oon kokeillu lisätä marjojen ja hedelmien syöntiä (joo ne on hyviä, mutta ei todellakaan sama asia kun herkut..)
Oon syöny 3-4h välein jotain pientä, ei auta sekään herkkuhimoon.
Liikun päivittäin, ei auta.
Oon kokeillu ihan vaan kovaa itsehillintää. Saattaa hetkeksi auttaa, mutta viimeistään illalla repsahdan.
Oon kokeillu kaiken maailman vitamiini ja hivenaine pillereitä, että jos mun makean ja suolaisen himo johtuu jostain puutoksesta. Ei ole auttanut.
Syön herkkuja iloon, suruun, ahdistukseen, masennukseen, vitutukseen. Pitäs saada päänuppi kuntoon niin ehkä sitten pääsisin tästä oravanpyörästä, tai ehkä ei silloinkaan.
Et vaan ole kokeillut sitä ainoaa tapaa, joka auttaa.
Fat admirer4life kirjoitti:
N31/170 kg kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
justdoit.gif
Nämä auttoivat minua.
Herkkuja ei voi olla kotona ollenkaan. Paljon helpompi olla ostamatta kuin olla syömättä jos kaapista jo löytyy aarteita.
Kokovartalopeili kylppärissä. Purista ja tunnustele läskejäsi, älä katso pelkästään edestä, vaan profiilia ja selkää, ja mitä epäedullisia katselukulmia nyt keksit. Samalla kysy itseltäsi haluatko oikeasti olla tämä laardikasa, vai haluaisitko olla hoikka? Edes normaali?
Ota myös kuvia itsestäsi alasti, peili valehtelee sinulle, kuvat antavat vähemmän anteeksi. Ellet sitten käytä kaunistavia kuvakulmia, vältä niitä, ota ne rumimmat kuvat.
Opettele exceliä ja pidä ehdotonta kirjaa kaloreista, jokainen suupala löytyy taulukosta, ja ruuat kulkevat keittiövaa'an kautta suuhun, aina. Makroista myös, jos harrastat kunnon liikuntaa. Treenaa lihaskuntoa, jooga tai juoksu on aika tehotonta.
Sitten kun hairahdat, ja syöt sokeria jossain muodossa, tulee armoton sokerihimo useaksi päiväksi. Minulla kestää neljä päivää terveellisellä ruokavaliolla, sitten taas helpottaa. Tiedosta ja mieti sitä, ehkä se auttaa.
Ne sanoo että kestää noin kuukausi luoda uusi tapa, ennen kuin se alkaa tuntumaan luonnolliselta. On vaan pakotettava itsensä vähintään sen ajan, helposti tippuu vankkureilta sen jälkeenkin, mutta ei yhtä helposti. "Nothing tastes as good as skinny feels", tätä on parjattu anorektikoiden lauseena, mutta minäkin olen tämän aidosti kokenut, onnistumisen fiilis. Nälän tunne vatsassa ja himojen hallinta, alkaa oikeasti tuntua hyvältä. Vähän kuin lihaskipu kunnon treenien jälkeen.
Itse puristelen läskejäni peilin edessä ja nautin niiden katselemisesta. Otan myös kuvia itsestäni vain rintaliivit ylläni. Nyt ihmettelette tietysti, miksi ei alushousut myös yllä? No, koska roikkuva alempi vatsamaakkarani peittää häpyni muutenkin kokonaan, ja se ei näy niissä kuvissa. Miesystäväni myös puristelee maha- ja selkämakkaroitani, löllyttää niitä ja upottaa kasvonsa niihin maatessani sängyllä. Läski sekä näyttää että tuntuu hyvältä. Siksi olenkin kovalla työllä itseni lihottanut tähän kuntoon.
🔥🔥👌👌 ihanaltaa kuulostaa 😍😍😘😘 vaikuttaako mitenkään elämääsi tuo, etyä röllykkä römpsän alle piiloon jää? Esim petipuuhiin?
No kyllähän sitä mahaa pitää pois tieltä nostella alushousuja pukiessa ja yhdynnässä.
Huh, alkaa ahdistaa jo lukemisesta. Tuollaiseen en pystyisi itse IKINÄ. Joudun pakottamaan itseäni jo ylipitkät työpäivät asioihin joista en nauti, joten vapaa-ajalla en kyllä pysty pakottamaan liikuntaan, kalorien laskemiseen jne. Ja ulkonäöllä ei ole minulle juurikaan merkitystä, joten peilikuva ei häiritse. Terveyssyistä vaan haluaisin painon pysyvän ainakin alle 100 kg.
- 2 & 4