Voiko uusperheessä miehen olettaa kohtelevan minun lapsia samoin kuin omaansa?

Miehen lapset asuvat meillä joka toinen viikko, minun lapset kokonaan. Ja lapsemme ovat saman ikäisiä. Ja en nyt puhunut tunteista ja rakkaudesta, tottakai ne ovat omia lapsia kohtaan voimakkaampia. Mutta mielestäni yhtenä perheenä asuttaessa lapsia on kohdeltava reilusti ja suurin piirtein samalla tavalla. 

ap 

Mutta tuo teidän asuinjärjestelynnehän jo tekee ihan mahdottomaksi "kohdella lapsia reilusti ja suurin piirtein samalla tavalla". Miehesi asuu sun lasten kanssa ja omiaan näkee puolet ajasta. Tuohan jo asettaa lapset teidän perheessä ihan erilaiseen asemaan. Miten sitten kaiken muun pitäisi olla jotenkin hirmuisen samanlaista?

Jos asumisjärjestely olisi tasapuolisempi eli olisitte viikon ilman kaikkia lapsia ja sitten taas viikon kaikkien kanssa, niin sitten voisit lähteä miettimään "miten kohtelette lapsia suurin piirtein samalla tavalla". Nyt jo sinä ja miehesi olette niin eri asemassa, että tuo on ihan mahdotonta. Laitapa itsesi miehesi asemaan eli kuvittele, että sun lapset olisi puolet ajasta jossain muualla ja sinä asuisuit täysiaikaisesti miehesi lasten kanssa. Siis koko ajan olisit heidän kanssa, arki-iltaisin ja viikonloppuisin, osallistuisit siis heidän normielämään koko ajan. Ihan oikeastiko olisit sitten "reilu ja tasavertainen" kaikille lapsille niinä viikkoina kuin omat lapsesti olisivat teillä? Et panostaisit heihin enemmän ajallisesti ja erityisesti tunnepuolella? Et haluaisi hemmotella heitä erityisesti ja korvata sitä, että he eivät ole sun kanssa 100% ajasta, mutta ne toiset lapset ovat?

Vierailija kirjoitti:

Miehen lapset asuvat meillä joka toinen viikko, minun lapset kokonaan. Ja lapsemme ovat saman ikäisiä. Ja en nyt puhunut tunteista ja rakkaudesta, tottakai ne ovat omia lapsia kohtaan voimakkaampia. Mutta mielestäni yhtenä perheenä asuttaessa lapsia on kohdeltava reilusti ja suurin piirtein samalla tavalla. 

ap 

Aika hankala tilanne jos miehen lapset ovat viikko-viikko -systeemillä ja sinun lapsesi viikonloppusysteemillä. Ettehän te silloin te silloin asu yhtenä perheenä vaan miehesi lapset ikäänkuin vierailevat viikon välein luonanne. Onko sitten ihme jos mies haluaa hemmotella lapsiaan omalla viikkovuorollaan?

Jos haluat että tilanne tasaantuu niin miehesi kannattaisi yrittää sopia, että myös hänen lapsensa asuisivat vakituisesti luonanne ja hänen ex-puolisonsa tapaisi lapsia viikonloppuisin. Mikäli se on tilojen puolesta mahdollista. Tosin ukkosi eksä ei varmaan tuohon suostu. 

Vierailija kirjoitti:

Miehen lapset asuvat meillä joka toinen viikko, minun lapset kokonaan. Ja lapsemme ovat saman ikäisiä. Ja en nyt puhunut tunteista ja rakkaudesta, tottakai ne ovat omia lapsia kohtaan voimakkaampia. Mutta mielestäni yhtenä perheenä asuttaessa lapsia on kohdeltava reilusti ja suurin piirtein samalla tavalla. 

ap 

Yritä edes asettua miehesi asemaan ja niiden miehen lasten asemaan. Miltä sinusta tuntuisi olla joka toinen viikko erossa omista lapsistasi, kun ne puolison lapset on siinä. Milloin isän lapset saa jakamattoman huomion samalla tavalla kun sinun lapsesi joka toisena viikkona, kun isän lapset eivät ole teillä. 

Meillä on ollut uusperhe, siis ollut sen vuoksi että lapset jo muuttaneet omilleen. Meillä on ollut itsestään selvää että omat lapset ovat omia ja toisen lapset ovat toisen omia- siis tunne puolella. Muuten tasapuolinen kohtelu kaikessa. Tuo tunnepuoli on sellainen mitä et voi hallita, se vain on-omat lapset ovat ihan erilailla rakkaita kuin toisen mutta aikuinen ihminen ajan kanssa oppii omalla lailla rakastamaan niitä toisiakin lapsia ja ainakin voidaan kohdella täysin tasapuolisesti.

Vierailija kirjoitti:

Miehen lapset asuvat meillä joka toinen viikko, minun lapset kokonaan. Ja lapsemme ovat saman ikäisiä. Ja en nyt puhunut tunteista ja rakkaudesta, tottakai ne ovat omia lapsia kohtaan voimakkaampia. Mutta mielestäni yhtenä perheenä asuttaessa lapsia on kohdeltava reilusti ja suurin piirtein samalla tavalla. 

ap 

Tässä yhtälössä sinun lapset saa isän lapsia enemmän. Teidän jakamattoman huomion joka toinen viikko. Huomion, jonka isän lasten pitäisi jakaa sinun lasten kanssa. Miten ajattelit tämän korjata, että tasa-arvoisuus lasten välillä toteutuu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen lapset asuvat meillä joka toinen viikko, minun lapset kokonaan. Ja lapsemme ovat saman ikäisiä. Ja en nyt puhunut tunteista ja rakkaudesta, tottakai ne ovat omia lapsia kohtaan voimakkaampia. Mutta mielestäni yhtenä perheenä asuttaessa lapsia on kohdeltava reilusti ja suurin piirtein samalla tavalla. 

ap 

Tässä yhtälössä sinun lapset saa isän lapsia enemmän. Teidän jakamattoman huomion joka toinen viikko. Huomion, jonka isän lasten pitäisi jakaa sinun lasten kanssa. Miten ajattelit tämän korjata, että tasa-arvoisuus lasten välillä toteutuu?

Eiköhän ne ap:n miehen lapset saa oman äitinsä huomion silloin äiti-viikollaan.. Eli kaikki lapset saa huomiota saman verran, vaikka huomion antaja välillä vaihtuisikin.

Vierailija kirjoitti:

Miehen lapset asuvat meillä joka toinen viikko, minun lapset kokonaan. Ja lapsemme ovat saman ikäisiä. Ja en nyt puhunut tunteista ja rakkaudesta, tottakai ne ovat omia lapsia kohtaan voimakkaampia. Mutta mielestäni yhtenä perheenä asuttaessa lapsia on kohdeltava reilusti ja suurin piirtein samalla tavalla. 

ap 

Voisivatko sinun lapsesi sitten siirtyä myös vuoroasumiseen, että voisitte yhtenä perheenä asuttaessa kohdella lapsia reilusti ja suurin piirtein samalla tavalla?

Minun lapseni eivät voi siirtyä vuoroasumiseen, koska eksäni ei halua heitä enkä minäkään olisi heistä valmis luopumaan. Se, että löydän mukavan miehen, ei tarkoita minulle, että hylkäisin lapseni.

Ja edelleen en puhu nyt mistään tunnesiteestä, joka on luonnollisesti omiin lapsiin voimakkain. Mutta teidänkö mielestänne on oikeutettua, että miehen lapset saavat valita ja päättää kaikesta, saavat isompia lahjoja jne. Ei ole minun syyni, että mies ja eksänsä ovat päätyneet vuoroviikkoasumiseen.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen lapset asuvat meillä joka toinen viikko, minun lapset kokonaan. Ja lapsemme ovat saman ikäisiä. Ja en nyt puhunut tunteista ja rakkaudesta, tottakai ne ovat omia lapsia kohtaan voimakkaampia. Mutta mielestäni yhtenä perheenä asuttaessa lapsia on kohdeltava reilusti ja suurin piirtein samalla tavalla. 

ap 

Tässä yhtälössä sinun lapset saa isän lapsia enemmän. Teidän jakamattoman huomion joka toinen viikko. Huomion, jonka isän lasten pitäisi jakaa sinun lasten kanssa. Miten ajattelit tämän korjata, että tasa-arvoisuus lasten välillä toteutuu?

Eiköhän ne ap:n miehen lapset saa oman äitinsä huomion silloin äiti-viikollaan.. Eli kaikki lapset saa huomiota saman verran, vaikka huomion antaja välillä vaihtuisikin.

Eli ap ongelma on ihan turha? Saavathan he huomiota äidiltään.

Vierailija kirjoitti:

Minun lapseni eivät voi siirtyä vuoroasumiseen, koska eksäni ei halua heitä enkä minäkään olisi heistä valmis luopumaan. Se, että löydän mukavan miehen, ei tarkoita minulle, että hylkäisin lapseni.

Ja edelleen en puhu nyt mistään tunnesiteestä, joka on luonnollisesti omiin lapsiin voimakkain. Mutta teidänkö mielestänne on oikeutettua, että miehen lapset saavat valita ja päättää kaikesta, saavat isompia lahjoja jne. Ei ole minun syyni, että mies ja eksänsä ovat päätyneet vuoroviikkoasumiseen.

ap

Sinä ostat lapsillesi exäsi kanssa juuri sitä mitä haluatte ja pystytte. Ei miehesi tehtävä ole supportata rahallisesti/lahjallisesti sinun lapsiasi.

Vierailija kirjoitti:

Minun lapseni eivät voi siirtyä vuoroasumiseen, koska eksäni ei halua heitä enkä minäkään olisi heistä valmis luopumaan. Se, että löydän mukavan miehen, ei tarkoita minulle, että hylkäisin lapseni.

Ja edelleen en puhu nyt mistään tunnesiteestä, joka on luonnollisesti omiin lapsiin voimakkain. Mutta teidänkö mielestänne on oikeutettua, että miehen lapset saavat valita ja päättää kaikesta, saavat isompia lahjoja jne. Ei ole minun syyni, että mies ja eksänsä ovat päätyneet vuoroviikkoasumiseen.

ap

ARGH! 

Vierailija kirjoitti:

Voi ja pitääkin.

Toki omaan lapseen voi luonnollisesti olla läheisemmät välit, mutta taloudellisessa mielessä ja huomioimisessa tulee olla tasapuolinen.

Heh. Minun isälläni on nuorempi uusperhelapsi. Saatiin kaikkien meidän aikuisten sisarusten kesken useampi tonni hiljattain ennakkoperintöä. Tuskin meni tuolle toisten ihmisten lapselle.

En usko, että toisen voi rakastaa yhtä paljon kuin omia lapsiaan. Mutta käytöksen osalta pitäisi pyrkiä tasapuolisuuteen, etenkin kun ollaan kaikki yhdessä liikkeellä. Toisaalta sitten itse haluaisin pystyä ostamaan omilleni vaatteita ja tarvikkeita ilman velvoitetta ostaa myös toisen lapsille täsmälleen samoja, ja myös käydä omieni kanssa välillä jossain myös ilman lapsipuolia. Ehkä minusta ei sitten olisi uusperheelliseksi (en sellaiseksi tosin aiokan).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun lapseni eivät voi siirtyä vuoroasumiseen, koska eksäni ei halua heitä enkä minäkään olisi heistä valmis luopumaan. Se, että löydän mukavan miehen, ei tarkoita minulle, että hylkäisin lapseni.

Ja edelleen en puhu nyt mistään tunnesiteestä, joka on luonnollisesti omiin lapsiin voimakkain. Mutta teidänkö mielestänne on oikeutettua, että miehen lapset saavat valita ja päättää kaikesta, saavat isompia lahjoja jne. Ei ole minun syyni, että mies ja eksänsä ovat päätyneet vuoroviikkoasumiseen.

ap

Sinä ostat lapsillesi exäsi kanssa juuri sitä mitä haluatte ja pystytte. Ei miehesi tehtävä ole supportata rahallisesti/lahjallisesti sinun lapsiasi.

Menee nämä englanti-lainat liian pitkälle...ja kaupalla "lokaatio"?!!

Vierailija kirjoitti:

Minun lapseni eivät voi siirtyä vuoroasumiseen, koska eksäni ei halua heitä enkä minäkään olisi heistä valmis luopumaan. Se, että löydän mukavan miehen, ei tarkoita minulle, että hylkäisin lapseni.

Ja edelleen en puhu nyt mistään tunnesiteestä, joka on luonnollisesti omiin lapsiin voimakkain. Mutta teidänkö mielestänne on oikeutettua, että miehen lapset saavat valita ja päättää kaikesta, saavat isompia lahjoja jne. Ei ole minun syyni, että mies ja eksänsä ovat päätyneet vuoroviikkoasumiseen.

ap

Löysit miehen joka antaa huomiota omille lapsilleen sen sijaan, että antaisi ja uhraisi kaiken sinun ja sinun lasten eduksi?

Sinun lastenko sitten pitäsi saada valita ja päättää kaikesta ja miehen lasten luopua elintasostaa sinun lasten eduksi?

Miksi näissä keskusteluissa isän lapset aina on niitä vähempi arvoisia, joiden pitää tehdä uhrauksia?

Sinun lasten isättömyys ei ole isän lasten vika.

Vierailija kirjoitti:

Minun lapseni eivät voi siirtyä vuoroasumiseen, koska eksäni ei halua heitä enkä minäkään olisi heistä valmis luopumaan. Se, että löydän mukavan miehen, ei tarkoita minulle, että hylkäisin lapseni.

Ja edelleen en puhu nyt mistään tunnesiteestä, joka on luonnollisesti omiin lapsiin voimakkain. Mutta teidänkö mielestänne on oikeutettua, että miehen lapset saavat valita ja päättää kaikesta, saavat isompia lahjoja jne. Ei ole minun syyni, että mies ja eksänsä ovat päätyneet vuoroviikkoasumiseen. ap

Eli siis taidat nyt lähinnä tarkoittaa tuota taloudellista puolta:) Ja minun mielestäni jokainen ostaa vaan omille lapsilleen, minulle ei tulisi mieleenkään ostella mitään lahjoja mieheni lapsille. Jos miehelläni ja lasten äidillä ei ole johonkin varaa, niin se on voi voi... En ala omilta lapsiltani ottamaan sen vuoksi pois. Eikä mieheni edes antaisi minun ostaa lapsilleen.

Ei voi vaatia, että ostaisi toisen lapsille yhtä kalliit lahjat kuin omille. Ihan oikeasti. Ostin omalle lapselle lahjat 300 eurolla ja miehen lapsille 15 eurolla. Mies tekee samoin toisinpäin. Myös muut menot jaetaan niin, että kumpikin maksaa oman lapsensa menot. Perinnöt menevät automaattisesti omille lapsille, on avioehdot ja testamentit.

Lapset ovat uusperheessämme samaa ikäluokkaa, mutta eivät ole perheessä kuin sisaruksia vaan kuin kavereita. Ydinperhettä ei voi keikkiä uusperheessä, joista jälkimmäinen on kaksi eri perhettä todellisuudessa yhdessä sekalaisena kokoonpanona. Helpommalla pääsee, kun tunnustaa nämä tosiasiat eikä yritä teeskennellä ydinperhettä.

Vierailija kirjoitti:

Minun lapseni eivät voi siirtyä vuoroasumiseen, koska eksäni ei halua heitä enkä minäkään olisi heistä valmis luopumaan. Se, että löydän mukavan miehen, ei tarkoita minulle, että hylkäisin lapseni.

Ja edelleen en puhu nyt mistään tunnesiteestä, joka on luonnollisesti omiin lapsiin voimakkain. Mutta teidänkö mielestänne on oikeutettua, että miehen lapset saavat valita ja päättää kaikesta, saavat isompia lahjoja jne. Ei ole minun syyni, että mies ja eksänsä ovat päätyneet vuoroviikkoasumiseen.

ap

Miehesi kuitenkin pitäisi hylätä lapsensa viettämällä heidän kanssa vähemmmän aikaa ja kiinnittää huomiota vielä enemmän sinun lapsiin, että sinä olisit tyytyväinen?

Entä joka toinen viikko kuka silloin saa päättää ja valita? Miehen lasten valta ulottuu silloinkin teille? Antaako mies tuolloin huomiota sinun lapsille?

Rahastako tässä nyt on kysymys?