90 km työmatka joka pakko ajaa omalla autolla, puolet pientä tietä, ei mahdollisuutta etätöihin. Jaksaisitko?
Inhottaa olla työtön ja tuossa olisi yksi mahdollinen työpaikka, mutta pitkä työmatka arveluttaa. En pidä talvikelillä ajamisesta, tosin siihen varmaan tottuisi, mutta lisäksi minulla on huono hämäränäkö, joten pimeällä ajaminen on aina todella stressaavaa. Tuohon vielä lisäksi työpäivä, jota ei voisi koskaan tehdä etänä. Onkohan tämä liian mahdoton yhtälö?
Kommentit (40)
Ottaisin työn, jos muutakaan ei ole. Etsisin asunnon lähempää työpaikkaa ja/tai hakisin töitä edelleen muualtakin.
Yli 20 kilometriä työmatkaa ja ainut järkevä vaihtoehto on polkupyörä kesät talvet, etätöitä saa tehdä silloin tällöin. Työmatkaan kuluu enemmän aikaa kuin autoesimerkissä ja pyöräily on ziljoona kertaa raskaampaa. Jaksaisitko? Minun on pakko.
Vierailija kirjoitti:
Yli 20 kilometriä työmatkaa ja ainut järkevä vaihtoehto on polkupyörä kesät talvet, etätöitä saa tehdä silloin tällöin. Työmatkaan kuluu enemmän aikaa kuin autoesimerkissä ja pyöräily on ziljoona kertaa raskaampaa. Jaksaisitko? Minun on pakko.
Vähän eri tilanne musta. Pyöräillessä saa raitista ilmaa ja kunto pysyy hyvänä, päivän ulkoilut ja liikunnat tulee samalla. Autossa istuessa ei saa hyötyliikuntaa samalla.
Vierailija kirjoitti:
No jätä nyt se auto kotiin ja astu 2010-luvulle! Mene julkisilla töihin, vaikka junalla, voit käyttää aikasi paremmin: tehdä töitä, syödä maukkaan aamiaisen, lukea hesarin ym!
Hih, niiden "pienten hiekkateiden" viimeinen julkinen liikenne meni jo 1980-luvulla, kun koulukuljetuksia ei lasketa. Ap on kyllä niistä pahasti myöhässä.
Täällä pohjoisessa tuo on aivan tavallinen työmatka. Monen työttömän auto on pikemminkin seikkailu kuin varsinainen kulkuneuvo, joten siitä tulee vielä lisäjännitystä työmatkoille.
Itse ottaisin sen työn ilman muuta ainakin jos olisi määräaikainen. Ja aina voi hakea uutta työpaikkaa lähempää.
Olisko mahdollista hankkia jonkinlainen yösija työpaikkakunnalta ainakin silloin tällöin? Kun siellä tutustuisi ihmisiin, voisi löytää jonkun "vinttikamarin", jossa voisi yöpyä muutaman yön viikossa.
Itselläni on 35 km suoraa moottoritietä työpaikalle, poislukien n. 3 km kaupunkien keskustoissa ajoa. Tuo on itselleni ainakin ihan maksimi ja tuntuu että liikaa saa autossa istua päivittäin.
Itse kuitenkin ottaisin paikan vastaan ja hakisin samalla muuta työtä, jos tuo pitkän duunimatkan työpaikka olisi ainut josta tärppää.
Vierailija kirjoitti:
Lienet jo päättänyt asian ja haet täältä vain tukea päätöksellesi. Huomioi kuitenkin, että mahdollisuutesi saada työtä lähempää paranevat, jos olet työssä ja saat lisää kokemusta. Pitkittyessään työttömyys ei ole hyvä juttu, ja aina vaikeampi työllistyä. Ajattelisin itse niin, että väliaikaisesti voi kulkea pidempääkin matkaa. Urani alkuvaiheessa sain töitä sadan kilsan päästä ja ajelin tätä neljä kuukautta, kunnes sain kotikaupungistani työpaikan. Ja kyllä, raskasta oli mutta kannatti.
En ole päättänyt asiaa. En siis ole vielä hakenut tuota paikkaa ja eihän tietenkään tiedä voisinko edes päästä sinne. Voi olla niinkin, että pitkä työmatka ei ole hakiessa ainakaan plussa. Tämä olisi pitkähkö määräaikainen työ ja se pituuskin arveluttaa, koska määräaikainen on pakko jaksaa olla loppuun asti. Jaksamisella tarkoitan tuota matkan ajamista.
ap
Hmm. Matkat kestää siis päivässä yhteensä kolme tuntia. Kuinka pitkä työpäivä on? Itse joudun tekemään yleensä noin 9 tunnin työpäiviä (pari kertaa kuussa lyhempi päivä, joka tasoittaa tunnit) ja työmatkaan menee julkisilla kolmisen tuntia päivässä. Eli olen kiinni työssä 12 tuntia viitenä päivänä viikossa niitä paria lyhempää päivää huomioimatta. Klo 6:30-18:30. Ei ole kivaa eikä tunnu hyvältä elämältä. En oikein enää ehdi enkä jaksa harrastaa illalla eikä perheelle jää kunnolla aikaa, myös kotityöt on koko ajan rästissä.
Mikä tie on ap:n mukaan pikkutie? Ja puolet matkasta sitä? Ja oliko tää Uudellamaalla siis?
Ajelen itse paljon työajoa Uudellamaalla ja kyllä tieton pääosin hyvin hoidettu. Ongelmia on eniten kehä ykkösen sisäpuolella kun on tullut paljon lunta.
Ajoin kolme vuotta työmatkaa 80 km/suunta. Kyllähän se ottaa aikaa, ja elämää joutuu priorisoimaan ihan eri tavalla kuin jos olisi vartin työmatka, eli viikolla ei paljon harrasteta eikä nähdä kavereita.
Kaikkeen tottuu kuitenkin, ja rutiini auttaa kummasti. Itse opin jopa nauttimaan siitä, että joka aamu oli tunti omaa aikaa. Näki aina, kun aurinko nousi kauniiden maisemien ylle, hirvet ja joutsenet liikuivat aamu-usvassa, ja sai luukuttaa lempimusiikkia autossa heti aamusta. Samoin iltaisin oli aikaa ajatella rauhassa tunnin verran mitä mieleen juolahtaa, ennen kuin kotona odotti pyykit ja tiskit ja ruuanlaitto.
Sanoisin, että ei mikään ylipääsemätön juttu jos kerran työmatkaan sisältyy myös pientä tietä. Pahempaa olisi, jos joutuisi joka aamu odottelemaan aamuruuhkassa liikennevaloissa ja tietöissä.
Ja sanon sen vielä, että itse löysin sitten kolmen vuoden jälkeen sellaisen työmahdollisuuden, että ei tarvitse enää ajaa, ja urakin eteni toivottuun suuntaan. Uuteen paikkaan ei olisi ollut mitään mahdollisuuksia ilman edellisessä työssä hankittuja kannuksia. Moni työtön siellä vanhalla paikkakunnallani vieläkin istuu kotona ihmettelemässä, että miten pitkä matka mahdollisille työpaikoille olisikaan ja miten lähitienoilla olisi vain hanttihommia tarjolla. Eli kannattaa miettiä, että miten sen oman elämäntilanteen saa ratkeamaan - kestääkö pitkää työmatkaa, muuttaako muualle vai jääkö vain ihmettä odottelemaan.
Vierailija kirjoitti:
No jätä nyt se auto kotiin ja astu 2010-luvulle! Mene julkisilla töihin, vaikka junalla, voit käyttää aikasi paremmin: tehdä töitä, syödä maukkaan aamiaisen, lukea hesarin ym!
:O....ookkonä viime aikoina vilkaisut matkahuollon sivuilta bussiaikatauluja pääkaupunkiseudun ulkopuolella? Esim. miten vikkelästi pääsee vaikka Järvenpäästä julkisilla Porvooseen? Montako kertaa päivässä?
Siinä tulee vilu (ja ikävä omaa autoa) museojunaan vaihtoa Keravalla odotellessa.
Ap, ota työ vastaan mutta neuvottele ns sekamuotoinen sopimus. Työnantajat usein suostuu ihan mielellään. Eli määräaikaimen soppari jossa työntekijällä on irtisanoutumispykälä. Tällöin sitten etsit uutta työtä ja voit lähteä kun sen saat.
Lisäksi ajamiseen tottuu. Olen siis se vastaaja jolla työmatka 250km. Alussa matka tuntui kamalan pitkältä mutta kun reitti tuli tutuksi ja sai varmuutta ajoon niin nyt matka menee nopsaan ja jollain tavalla se on ihan mukavaakin 'omaa aikaa'. En jaksa itse tätä todennäköisesti kuin max 1-2vuotta, mutta luotan että vuoden sisään saan läheltäkin töitä.
Mites noi työajat? Onko virastoaikoihin vai ihan miten sattuu? Mies yritti käydä iltavuorossa 100 km päässä, lopetti vuoden jälkeen. Valoisina kesäöinä oli ihan okei, mutta talvella likipitäen hengenvaarallista. Keskellä yötä satanutta lunta ei tosiaankaan olla heti auraamassa miltään sivuteiltä eikä vähän isommiltakaan. Pahimmillaan ajomatka oli huonon kelin ja liikennekaaoksen takia lähes 2 h. Mutta toisaalta pitkä työttömyyskään ei ole hyvä juttu.
Yrittäisin ottaa selvää, että löytyisikö lähempää työpaikkakuntaa jotain pikkukämppää tai huonetta vuokrattavaksi, tai edes jotain edullista airbnb-majoitusta. Jos työaikoja saisi edes vähän neuvoteltua siten, että saisit tehtyä pari pitempää päivää keskellä viikkoa ja nukkuisit silloin lähempänä töitä, ja alku- ja loppuviikosta lyhyemmät päivät ja ajaisit ainoastaan silloin edestakaisin, niin ehkä kokonaisuus olisi siedettävämpi?
Olen itse tehnyt puolentoista tunnin työmatkaa suuntaansa ja vaikka se väliaikaisratkaisuna toimi, eikä tappanut kokonaan, niin pitemmän päälle alkaa vaikuttaa jo terveyteenkin. Pitkä työmatka on väkisinkin lähinnä istumista ja kun vuorokaudesta lähtee kolme tuntia pois, niin esim. liikunnan harrastaminen on helposti se, mistä on pakko tinkiä.
Itselläni on työmatka ollut 87km/suunta enkä kyllä kokenut mitenkään hankalaksi. Talvisinkin tuota ajelin ja toki talvella täytyy lähteä vähän aiemmin kun normaalisti kun lunta ja tie ei kuulu 1-luokkaan mitä tulee auraamiseen ja kunnossapitoon. Jokainen kai kokee asiat vähän eri tavalla, silti minusta alle 100km työmatka suuntaansa on sellainen että työpaikka tulisi ottaa vastaan. Lähinnä ehkä tuo hämäränäkö asia, saatko sä oikeasti ajaa autoa jos näet huonosti hämärässä? Itse kun ajan paljon niin mieluummin niin että liikenteessä on mahdollisimman vähän muita riskitekijöitä...
Siis onhan toi matka ihan perseestä, mutta ottaisin silti työn vastaan ja yrittäisin siinä samalla sitten etsiä hommia lähempää. Kuitenkaan tuo matka ei ole ihan järjetön. Työttömyys on aina huono vaihtoehto.
Hankkisin työpaikan läheltä yöpymiskämpän, ettei ihan joka päivä tarvitsisi ajaa edes-takaisin tuollaista matkaa.
En todellakaan jaksaisi.
-Toinen työtön
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan jaksaisi.
-Toinen työtön
Jatkan vielä, että minulla ei ole varaa autoon, joten tilanne olisi muutenkin mahdoton.
-Toinen työtön
No mä ajan tuollaista kuvaamasi matkaa, mutta en luojan kiitos joka arkipäivä.
Kannattaa ennemin hankkia joku luukku sieltä työkaupungista, tulee meinaan paljon halvemmaksi kuin ajaa tuota matkaa joka päivä.
Lienet jo päättänyt asian ja haet täältä vain tukea päätöksellesi. Huomioi kuitenkin, että mahdollisuutesi saada työtä lähempää paranevat, jos olet työssä ja saat lisää kokemusta. Pitkittyessään työttömyys ei ole hyvä juttu, ja aina vaikeampi työllistyä. Ajattelisin itse niin, että väliaikaisesti voi kulkea pidempääkin matkaa. Urani alkuvaiheessa sain töitä sadan kilsan päästä ja ajelin tätä neljä kuukautta, kunnes sain kotikaupungistani työpaikan. Ja kyllä, raskasta oli mutta kannatti.