Voinko olla psyykkisesti sairas/"sekoamassa" kun aina välillä itse havahdun outoon käytökseeni?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaista siis on tuo outona pitämäsi käytös?

Tulen vainoharhaiseksi, pidän ikkunat tiukasta kiinni ja saatan jopa teipata verhon kiinni ikkunaan, ettei siitä näe varmasti läpi.

Epäilen, että saan lääkäristä vain lumelääkettä.

Välillä pelkään, että mua vakoillaan tai jos vaikka joku ei vastaa heti viestiini, niin alan heti ajatella, että "no nyt se on suuttunut mulle jostain"

Hoen sosiaalisten tilanteiden jälkeen sitä miten tyhmä olin ja olisi pitänyt sanoa sitä eikä tätä.

Kuvittelen, että mieheni pettää minua vaikka ruokakaupassa käydessään.

Hoen tiettyjä asioita päässäni pakonomaisesti. Puhun itsekseni ja yksin ollessani usein" leikin" jotain ammattia, esim. Ruokaa tehdessä olen ravintolassa töissä ja puhun "asiakkaille" ja siivotessa olen "kotisiivooja" ja kerron koko ajan "työkaverille/harjoittelijalle" miten asiat tehdään.

Kiinnostun sata lasissa uusista asioista ja kyllästyn niihin yhtä nopeasti.

Saatan puristaa itseäni mahasta ja lyödä jalkojani ja heitellä tavaroita, eli saan raivareita.

Näitä tulee aika usein ja sitten on taas kausia, että koen olevani ihan normaali ja ihmetyttää nuo jutut..

Ap

Lumelääke-epäily, ikkunoiden muuraaminen, epäily vakoilusta ja itsensä vahingoittaminen kuulostaa huonolta, muut ovat aika perusjuttuja.

Mun mielestä nuo kaks ekaa on ainoat jotka kuulostaa oudolle. Jotkut noista on sellaisia joita monikin kokee aika ajoin. Esim. tuo " se on suuttunut mulle" aattelen joskus itsekin niin vaikka saman tien tajua ettei oo todellista. Olen lenkillä käydessäni urheiluselostaja. Sosiaaliset ns, mokat voi tulla mieleen vuosienkin päästä. Voin heitellä kamoja kotona jos suutun ja kyllä pidän itseäni ihan normaalina.

Nuo voivat olla psykoottisuuden esioireita, eristäytyminen mukaan lukien.