Voinko olla psyykkisesti sairas/"sekoamassa" kun aina välillä itse havahdun outoon käytökseeni?
Vai eikö sitä voisi itse huomata?
Teen välillä asioita, joita pitäisin tosi outona jonkun muun tekemänä ja välillä on kausia, että jälkeenpäin tajuan, että mitä ihmettä olen taas tehnyt/ajatellut.
Kommentit (22)
Voi. Olin teininä ihan sekaisin, ja välillä tuli sellaisia selkeitä "mitä vittua?" hetkiä. Keskellä käytävää makaaminen tai todella sekavat puhelut kavereille keskellä yötä vaikutti ihan järkeville. En muista tänä päivänäkään kaikkia tekemiäni asioita. Nuo jutut ei tunnu ollenkaan minun tekemiltäni, tuntuu että olisin vaan seurannut vierestä kun joku muu pistää elämäni paskaksi.
Hmm. No harvemmin ainakaan akuutissa tilanteessa tajuaa. Mutta jälkikäteen voi hyvinkin tajuta. Esim. Aaltoilevissa sairauksissa, joissa on hyviä ja huonompia jaksoja.514
Vierailija kirjoitti:
Voi. Olin teininä ihan sekaisin, ja välillä tuli sellaisia selkeitä "mitä vittua?" hetkiä. Keskellä käytävää makaaminen tai todella sekavat puhelut kavereille keskellä yötä vaikutti ihan järkeville. En muista tänä päivänäkään kaikkia tekemiäni asioita. Nuo jutut ei tunnu ollenkaan minun tekemiltäni, tuntuu että olisin vaan seurannut vierestä kun joku muu pistää elämäni paskaksi.
Saako kysyä, että mikä sulla sitten oli? Ap
Sulla on Asperger ja olet tajunnut siihen liittyvät kummallisuudet.
Vierailija kirjoitti:
Sulla on Asperger ja olet tajunnut siihen liittyvät kummallisuudet.
Googlasin ja tuo kieltämättä kuulosti minulta todella paljon. Mutta varmasti nämä sopivat moniin muihinkin.
Ap
Minä hakeuduin itse hoitoon/lääkärille manian jälkeisen masennuksen aikaan. En silloin enää pitänyt omasta käytöksestäni ja halusin apua. Sain diagnoosin kaksisuuntaisesta ja sittemmin olen pysynyt kunnossa elintapoja muuttamalla ja lääkityksellä. Olen kuulema harvinainen tapaus,kun itse hain apua.
Millaista siis on tuo outona pitämäsi käytös?
Vierailija kirjoitti:
Millaista siis on tuo outona pitämäsi käytös?
Tulen vainoharhaiseksi, pidän ikkunat tiukasta kiinni ja saatan jopa teipata verhon kiinni ikkunaan, ettei siitä näe varmasti läpi.
Epäilen, että saan lääkäristä vain lumelääkettä.
Välillä pelkään, että mua vakoillaan tai jos vaikka joku ei vastaa heti viestiini, niin alan heti ajatella, että "no nyt se on suuttunut mulle jostain"
Hoen sosiaalisten tilanteiden jälkeen sitä miten tyhmä olin ja olisi pitänyt sanoa sitä eikä tätä.
Kuvittelen, että mieheni pettää minua vaikka ruokakaupassa käydessään.
Hoen tiettyjä asioita päässäni pakonomaisesti. Puhun itsekseni ja yksin ollessani usein" leikin" jotain ammattia, esim. Ruokaa tehdessä olen ravintolassa töissä ja puhun "asiakkaille" ja siivotessa olen "kotisiivooja" ja kerron koko ajan "työkaverille/harjoittelijalle" miten asiat tehdään.
Kiinnostun sata lasissa uusista asioista ja kyllästyn niihin yhtä nopeasti.
Saatan puristaa itseäni mahasta ja lyödä jalkojani ja heitellä tavaroita, eli saan raivareita.
Näitä tulee aika usein ja sitten on taas kausia, että koen olevani ihan normaali ja ihmetyttää nuo jutut..
Ap
Paranoidisia piirteitä nyt ainakin. Onko sinulla ollut harhoja?
kuulostaa skitsofreeniseltä oireilulta ainakin mun korviin.
Alkavan psykoosisairauden oireilta kuulostaa.
Tuo vainoharhaisuus sopii harhaluuloisuushäiriöön ainakin.
En tiedä onko mulla ollut jauhoja, en kai itse niitä huomaisi? Mutta ei ole kukaan ainakaan sanonut että olisi.. kai?
Ap
No ei tuo normaaliltakaan kuulosta.
Oletko liikaa omissa oloissasi? Jos eristäytyy liiaksi muista ihmisistä ja sosiaalisesta kanssakäymisestä, voi alkaa syntyä kummallisia pelkotiloja ja vainoharhaisuutta. Onko sinulla sosiaalisten tilanteiden pelkoa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaista siis on tuo outona pitämäsi käytös?
Tulen vainoharhaiseksi, pidän ikkunat tiukasta kiinni ja saatan jopa teipata verhon kiinni ikkunaan, ettei siitä näe varmasti läpi.
Epäilen, että saan lääkäristä vain lumelääkettä.
Välillä pelkään, että mua vakoillaan tai jos vaikka joku ei vastaa heti viestiini, niin alan heti ajatella, että "no nyt se on suuttunut mulle jostain"
Hoen sosiaalisten tilanteiden jälkeen sitä miten tyhmä olin ja olisi pitänyt sanoa sitä eikä tätä.
Kuvittelen, että mieheni pettää minua vaikka ruokakaupassa käydessään.
Hoen tiettyjä asioita päässäni pakonomaisesti. Puhun itsekseni ja yksin ollessani usein" leikin" jotain ammattia, esim. Ruokaa tehdessä olen ravintolassa töissä ja puhun "asiakkaille" ja siivotessa olen "kotisiivooja" ja kerron koko ajan "työkaverille/harjoittelijalle" miten asiat tehdään.
Kiinnostun sata lasissa uusista asioista ja kyllästyn niihin yhtä nopeasti.
Saatan puristaa itseäni mahasta ja lyödä jalkojani ja heitellä tavaroita, eli saan raivareita.
Näitä tulee aika usein ja sitten on taas kausia, että koen olevani ihan normaali ja ihmetyttää nuo jutut..
Ap
Lumelääke-epäily, ikkunoiden muuraaminen, epäily vakoilusta ja itsensä vahingoittaminen kuulostaa huonolta, muut ovat aika perusjuttuja.
fsdfsdff kirjoitti:
Oletko liikaa omissa oloissasi? Jos eristäytyy liiaksi muista ihmisistä ja sosiaalisesta kanssakäymisestä, voi alkaa syntyä kummallisia pelkotiloja ja vainoharhaisuutta. Onko sinulla sosiaalisten tilanteiden pelkoa?
No joo. Ei mulla kieltämättä ole ystäviä ja vietän todella paljon aikaa kotona. Koulu jäi nyt syksyllä kesken kun aloin pelätä sinne menoa. Ja nyt olen ollut lähinnä vain kotona.
Ap
Up