Miten olette mokanneet liikenteessä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kortti oli tuore, talvi just tullut ja ensimmäisiä liukkaita. Kaveri oli kyydissä ja pitihän se näyttää miten lumista mutkaa lähestyttäessä nostetaan nopeutta, kun tarkoitus mennä se näyttävästi sivuluisussa käsijarrulla kääntäen (etuveto). No mutkassa vetäisin käsäriä, ja auto puskeekin suoraan ulos tieltä, onneksi ei ollut ojaa, lauta-aita vaan hiukka rytisi.

En muistanut, että Saab 900 vm.-86 käppäri otti etupyöriin. Hommasta selvittiin säikähdyksellä ja nolostumisella, kun autoon ei tullut mitään, eikä purkutuomion saanutta aitaakaan tarvinnut korvata.

Oli ensimmäinen oma autoni tuo Saab, joka edelleenkin on tallessa.

...olet mies?

KYLLÄ!

jep. onneksi olkoon että ei käynyt pahemmin.

En ole vielä töpännyt mitenkään, vaikka kortti on ollut vuodesta -78. Autolla tulee ajettua päivittäin. Useampi törppö on kyllä törmännyt autooni ja joutunut maksumieheksi. No mikäs siinä, kun saa tuoretta peltiä autoon.

Pahin kolari, jonka olen nähnyt, oli joskus 90-luvun alussa. Päin punaisia ajanut mies törmäsi naisen ajamaan autoon, ja nainen lensi ulos autosta. Nainen kuoli keskelle tietä ja hänen 12-vuotias tyttö huusi sydäntäsärkevästi äitiään. Tyttö oli loukannut jalkansa. Ei tehnyt mieli pariin viikkoon istua ratin takana ollenkaan. Karmea tapaus.

hmm....

Ajoin ohituskaistaa rekkaa ohittaen enkä nähnyt =( että ohituskaista päättyy ja rupesi yht'äkkiä tulemaan vastaan niitä hemmetin orannseja keppejä.

öh en tiennyt mitä pitäs tehdä, painoin kaasun pohjaan ja väistelin keppejä - pääsin rekan ohi....ja hävetttti.

Kerran näin alkutalvesta liukkailla kun joku teki käkkärikäännöksellä taskuparkkeerauksen. Juma et näytti makeelta - piti sitä sitten itte kokeilla, no luojan kiitos oli leveä LEVEÄ tasku joten onnistui enkä mokannut tällä kertaa.

Nukahdin auton rattiin ja ajoin päin punaisia kun samaan aikaan toinen auto kääntyi eteen ja törmäsimme. Vauhtia ei onneksi ollut paljon joten loukkaantumisilta vältyttiin. Omasta autosta meni etuosa uusiksi mutta vastapuoli meni lunastukseen. Rahalla yms. kuitenkin selvittiin. Olisi voinut käydä paljon pahemmin joten olen ottanut opiksi ja lähden ajamaan vain täysin levänneenä. 

Ajelin maantiellä äitini luokse maalle juuri kortin saatuani. Edessäni oli jo jonkin aikaa ajanut suht iso kuorma-auto, jonka ajattelin pitkällä suoralla ohittaa. Lähdin ohittamaan kuorma-autoa ja vasta vastaantulevien kaistalla huomasin, että kuorma-auton edessä ajaa pieni henkilöauto, joka näyttää vilkulla aikeensa kääntyä kohta vasemmalle. Jos en olisi tuota vilkkua huomannut, niin olisin ajanut suoraan kääntyvän auton kylkeen.

Vierailija kirjoitti:

Kääntynyt vastaan tulevien kaistalle, kun jostain syystä kuvittelin olevani yksisuuntaisella...

Sama, mut tilanteessa, jossa ennen yksisuuntainen oli muutettu kaksisuuntaiseksi. Terkkuja Kuopioon, jossa liikenne pistettiin ihan sekaisin pari vuotta sitten ja kun minä osasin ne kadut ulkoa ennen.. 

Olen ajanut lumipenkkaan, seinään, kolhaissut parkkeerattua autoa huoltoasemalla, naarmuttanut autoani mäkkärin ajokaistalla, ajanut päin punaisia ja puhkaissut renkaat katukivetykseen. Kaikista tilanteista on selvitty säikähdyksellä. Nyt kun kirjoitan tätä niin mietin että pitäisköhän mun ajaa autoa ollenkaan....

Liikenteenjakanuoli osoitti oikealle ryhmittymistä, mutta ajoin sen vasemmalle puolelle, kun valoihin ensimmäisenä pysähdyin. Vastakkaiselle puolelle risteystä pun. valoihin ilmestyikin auto odottamaan vihreitä jatkaakseen matkaa sitä kaistaa pitkin, jossa olin. Mun piti jatkaa vasemmalle, kaasutin vaan raivoissani suoraan sen edestä vasemmalle ja se jäi odottamaan vapaaehtoisesti mut päästääkseen. 

Kiitos että ette ole lytänneet, mun törttöilyistä jotkut antanut sentään 2 yläpeukkua. Kiitos.

Olin 18v, vasta saanut kortin ja olin lähdössä opiskelija asuntoni pihasta jossa oli korkea aita ja pieni alamäki tielle. Katsoin vaan tuleeko autoja ja pikkuhiljaa laskeuduin tietä kohti. Ja PAM! eteen sujahti vasemmalta pyöräilijä (oli tumma ihminen, luultavasti opiskelija) joka sitten luisui konepellin kautta maahan. Pyörän renkaan yli ajoin kun en paniikissa saanut autoa heti pysähtymään :( nousin autosta ja yritin kysellä sattuiko mihin mutta mies vaan sanoi englanniksi olevansa ok ja otti pyöränsä ja lähti!

Onpas pysynyt keskustelu asiallisena :)

Ap tässä nyt itse kertoo oman mokansa, rohkenen kun muutkin. Tämä on vaan oikeasti vakava.

Eilen minulle kävi siis kammottava kämmi ja oli kyllä kolarointi lähellä. Varmaan aika klassinen virhe risteyksessä.. olin kääntymässä isommalle tielle oikealle ja vasemmalta tuli auto, joka vilkutti kääntyvänsä. Minulla oli varmaan joku välillinen aivokuolema, mutta en tajunnut että kääntyvän auton takaa tulee toinen auto suoraan. Olin jo tiellä kun tajusin tämän ja paniikissa painoin tietenkin kaasua, mutta oli niin liukasta että renkaat suttasi tyhjää. Kaikki mikä tuossa voi mennä pieleen omalta kohdaltani, meni pieleen. Luojan kiitos takaa tuleva autoilija oli skarppina ja ehti jarruttaa.. sain autoilijalta valollista noottia ja voi herrajjumala että hävetti ajaa hänen edellä monta kilometriä.

En voi ymmärtää miten en havainnut tuota takana tulevaa autoa. Olen yli kymmenen vuotta ajanut autoa ilman mitään ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Ajoin vahingossa stadin keskustassa päin punaisia. Olin vasta saanut kortin enkä vaan hoksannut että mulle on punaiset, kun ajaminen oli niin jännittävää ja hermoilin. Oli tuuria, kukaan ei tullut kylkeen, mutta häijy olo siitä jäi.

Tein tämän saman mokan. Olin juuri saanut kortin 1996 kun ajoin vahingossa päin punaisia. Onneksi muita autoja ei ollut liikenteessä. Paitsi tietysti poliisiauto ja pysäytti tottakai minut. Tuosta säikähdin niin, että olen ollut tosi skarppina liikenteessä. Kunnes tässä pari vuotta sitten kuulin töissä järkyttäviä uutisia ja kotimatkalla en vaan yhtään rekisteröinyt tuttua valoristeystä. Ajoin päin punaisia ja olin ajaa toisen auton kylkeen. Luojan kiitos sain pysäytettyä auton keskelle risteystä. Tuosta ja uutisista säikähtäneenä pysäytin läheiselle bussipysäkille itkemään ja meni pitkään kunns uskalsin lähteä ajamaan kotiin.

Näiden lisäksi on tapahtunut kaksi jäisellä tiellä liukumista. Vakavampi niin, että ajoin hitaasti (!) mukulakivikatua. Tiessä oli loiva alamäki liikennevaloihin. Ja vaikka ajoin hitaasti ja jarruttelin hyvissä ajoin valoihin, niin auto vain liukui eteenpäin. Ja tietysti suojatietä ylitti joku mummo. Muistan vaan miten kiljuin paniikissa, mummo jähmettyi auton eteen ja auto liukui. Pysähtyi varmaan 10 cm mummosta. Mikä helpotus! Toisella kerralla auto liukui taas (eri) liikennevaloissa toisen auton perään ja osui tällä kertaa. Toinen kuski hyppäsi ulos autosta, katsoi perää ja totesi, ettei hänen peräkoukkuunsa tullut mitään, rauhoitteli minua (pyytelin vuolaasti anteeksi), hyppäsi naureskellen autonsa rattiin ja lähti menemään.

Kiitos kaikille teille, jotka olette estäneet onnettomuutta tapahtumasta!

t. 1

Vierailija kirjoitti:

Onpas pysynyt keskustelu asiallisena :)

Ap tässä nyt itse kertoo oman mokansa, rohkenen kun muutkin. Tämä on vaan oikeasti vakava.

Eilen minulle kävi siis kammottava kämmi ja oli kyllä kolarointi lähellä. Varmaan aika klassinen virhe risteyksessä.. olin kääntymässä isommalle tielle oikealle ja vasemmalta tuli auto, joka vilkutti kääntyvänsä. Minulla oli varmaan joku välillinen aivokuolema, mutta en tajunnut että kääntyvän auton takaa tulee toinen auto suoraan. Olin jo tiellä kun tajusin tämän ja paniikissa painoin tietenkin kaasua, mutta oli niin liukasta että renkaat suttasi tyhjää. Kaikki mikä tuossa voi mennä pieleen omalta kohdaltani, meni pieleen. Luojan kiitos takaa tuleva autoilija oli skarppina ja ehti jarruttaa.. sain autoilijalta valollista noottia ja voi herrajjumala että hävetti ajaa hänen edellä monta kilometriä.

En voi ymmärtää miten en havainnut tuota takana tulevaa autoa. Olen yli kymmenen vuotta ajanut autoa ilman mitään ongelmia.

Tätä asiaa (kaukaa) sivuten; jotkut kuskit tekevät sellaisia kämmejä, että heillä unohtuu vilkku päälle. Siinä sitten ajaa töryyttelevät monen risteyksen ohi vilkku päällä. Vasta taas olin kolmion takaa kääntymässä oikealle ja toinen auto tuli vasemmlta ja vilkutti oikealle (eli tästä voisi siis ajatella hänen kääntyvän tielle, jolta olin tulossa). Monestihan sitä saattaa lähteä kääntymään jo tässä vaiheessa kun näkee, että vilkuttava auto ihan oikeasti hidastaa ja alkaa kääntyä. Mutta onneksi hoksasin katsoa, että nyt kyllä tullaan aika lujaa vilkusta huolimatta. Ja niin vaan toinen auto ajoi risteyksen ohi ja jatkoi vielä pitkän matkan vilkku päällä. Kylkeen olisi tullut jos olisin lähtenyt kääntymään liian aikaisin. Ja silloinhan se tietysti olisi ollut minunkin liikennemokani, koska minun olisi pitänyt odottaa tuo auto.

Itsellä muutama vuosi ollut ajokortti ja ei ole omaa autoa, eli ajan hyvin vähän, silloin kun ajan isän autolla. Kerran en osannut vaihtaa kaistaa ja meinas auto ajaa kylkeen ku yritin änkeä. Oma kaista muuttui kääntyväksi ja toisella kaistalla koko aika autoja, oma auto menetti kokonaan vauhdin. Oli isompi ei keskustatie.

Kerran kysyin töissä yhtä risteystä kun en tajunnu et saako siitä ajaa ylöspäin vai onko yksisuuntainen, parkkialueen liittymäkohta.

Kerran kysyin tai kerroin ettei ole varma onko yhdessä kohtaa työmatkalla suojatietä kun siinä on rakennustyömaata. On varmasti merkattu ettei ole käytössä mut tiellä olevat viivat häiritsivät. Pian siihen tuli peili jotta näki työmaankuorman taakse jossa oli suojatien toinen pää. Ja tietysti jouduin aina hiljentämään vauhtia niin paljon että näin ettei siellä ollut ketään takana piillossa.

Yksi vielä, ehkä pahin. Olin lupautunut inventaarioapulaiseksi ja aloitettiin aikaisin aamulla 6? menin iskän autolla. Urakka olikin isompi kuin luulin. Meni yli 6 h. Ei aamupalaa, ei ruokaa, 1 maitorahka. Alko olee paha olo ja heikko ja huimausta eikä silmät enään pysyny perässä. Oli pakko lähtee kesken. En voinut olla loppuun asti. Ajoin subille ja ostin sieltä ruokaa. Sit lähin ajamaan kotiin niin oli keskustassa yksi kohta (jossa en muistanut/tiennyt olevan suojatietä), aurinko paistoi alhaalta joten en nähnyt että joku oli tulossa yli kantaen isoa pahvilaatikkoa edessään, eli ei edes näyttänyt ihmiseltä. Kun sujahdin ohi huomasin hänet. Onneksi käveli hitaasti. Miten tollanen selittää jos olisi käynyt jotain. Tosiaan olen tarkkana suojateistä mutta tossa en huomannut sellaista olevan. Onneksi ei käynyt mitään. Ton jälkeen katsonut vielä tarkemmin suojateitä. Autokoulussakin muistan jo et kun ylitettiin tie kolmion takaa toiselle puolelle niin olin niin suuttunut kun opettaja käski ennen kun oltiin toisella puolella lisäämään vauhtia ja taas unohtui katsoa sen toisen puolen suojatien reunat ja mahdolliset tulijat. Ärrsyttää vieläkin. Yritin silloin niin paljon keskittyä ja opetella asiaa.

Katsooko kukaan niitä suojatienreunoja ajaessa? Jos päätät että näet aina suojatien alun niin tiedät että ajat oikein, eli mikään tai kukaan ei ole näköesteenä! Ota tämä tavaksi niin et aja pysähtyneen auton ohi, vahingossakaan. Sori pitkä teksti.

Jämähdin keskelle ristystä. Auto ei monesta yrityksestä huolimatta käynnistynyt, aina sammui uudestaan. Olin jo ihan hysteerinen, oikeelta tuli pitkä autojono. Vasemmalta tulevat autot lähtivät ohittamaan takakautta. Oon kiitollinen, ettei kukaan alkanut tööttäilemään sillä se olisi varmasti saanut mut vielä enemmän paniikkiin. Oli ollut tosa vaiheessa kortti alle kaks viikkoa ja uus auto alla.

Toinen kävi kun kaupanpihalla lähti auto valumaan kohti eteen parkkeerattua autoa, ku olin kauppaan lähtiessä unohtanut kytkeä käsijarrun päälle ja vaihteen vapaalle. Viime hetkessä sain auton pysäytettyä ja kolhuilta säästyttiin.

Up

Hyvin pian kortin saamisen jälkeen olin huomattavan optimistinen jarrutusmatkan suhteen, enkä osannut tarpeeksi huomioida tien liukkautta. Käännyin kasikympin tieltä kotiristeykseen, jarrutin aivan liian myöhään, ja täräytin komeasti nokan päin penkkaa. Onneksi sattui olla korkea lumivalli, kuin pehmusteinen turvaseinä - sen takana on syvä ja jyrkkäpientareinen oja. Nyt säilyi naarmuitta sekä auto että matkustajat. Tuon jälkeen olen ollut jarrutuksissa (ja muussakin) turhankin varovainen, hiivin ja hiimailen pitkän matkaa ennen kääntymistä.

Toisen kerran oli läheltäpiti-tilanne, kun rullaluistelija suhahti suojatielle. Näin ja huomioin hänet kyllä kaukaa, mutta päättelin kai virheellisesti kävelijäksi, jonka en olisi kuvitellut ehtivän lähellekään suojatietä samaan aikaan kanssani. Pelästyin hurjasti kun se pyrähti nokan viereen, onneksi luistelija itse oli hereillä eikä tullut alle varauksetta (kenties tottunut, että autot hämmentyy rullaluistelijoista)

Lähdin ohittamaan hitaasti ajavaa pienessä raivossa. Rajoitus oli 60 ja meidän nopeus oli hieman päälle 40. Asfaltti oli täysin kuiva.

Lähdin sitten raivona ohittamaan, ja tietysti juuri varjokohdassa jossa vastaantulijoiden kaistalla olikin sitten liukasta. Auto heittelehti vähän kaistalle palatessa, ja kaasuttelin siitä sitten kotiin häpeissäni ja toivoin, etten löydä itseäni Facebookista. Onneksi on iso kaupunki ja tavallinen Volkswagen. Tästä on jo tovi aikaa, mutta aina välillä vieläkin hävettää kun mietin asiaa.

Ärsyttää, kun olen niin hermoheikko liikenteessä, etten kestä yhtään noita hitaasti ajelevia. Muuten en provosoidu mistään, mutta liikenteessä pienetkin jutut ärsyttävät.

käytin kerran vilkkua, vaik mulla on bemari