Luulen että kaveri hankki lapsen osittain siksi että ei tarvitse mennä töihin

Vierailija kirjoitti:

Ap kiillottelee vela-sädekehäänsä. Muuta tarkoitusta tällä aloituksella ei ollutkaan. Halutaan vain haukkua muiden ihmisten päätökset huonommiksi kuin omansa ja saada mielipiteilleen vastakaikua. Aika moni kuitenkin hankkii lapsia ihan vain sen takia, että haluaa perheen, jossa on jälkikasvua, iloa elämään ja haastetta.

Mikä ihme on vela??

Olen kolmekymppinen, työuraa takana tasan kymmenen vuotta. Olen aina pitänyt työnteosta, mutta viimeiset kolme vuotta työpaikallani eivät ole antaneet minulle enään mitään. Työn määrä on vähentynyt, ja olen kokenut ettei työtäni enää arvosteta, siis olen hyvä työssäni ja arvostettu kollegoiden parissa, työni vain ei palvele ketään. Työilmapiiri jatkuvasti kireä ja esimies osaamaton. Olen ahdistunut asiasta kamalasti ja kokenut lähes masennusta. Mietin yritänkö töihin muualle, kouluttaudunko uudelleen vai yritämmekö lasta mieheni kanssa. Valitsimme lapsen. Päätin etten enää palaa takaisin entiseen työpaikkaani ja yritän keksiä hoitovapaani aikana että mihin ammattiin kouluttautuisin, koska nykyisen ammattini töitä ei ole tarjolla. Nyt tulossa toinen lapsi, joten vielä ei tarvitse tehdä suuria kouluttautumiseen liittyviä päätöksiä. Koen tekeväni arvokkaampaa ja tärkeämpää työtä kotona kasvattaessa lastani ja koen että siinä on enemmän haastetta ja kuin työpaikkani voi nykyisellään tarjota, joten minä ainakin osittain tein lapset ettei tarvitse mennä töihin :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tämä häiritsee sinua syystä että?

1. Ainainen valitus ettei rahat riitä ja että lapsiperheitä syrjitään

2. Ylpeily sillä miten hyvä äiti on, kun on kotona

3. Työssäkäyvät maksavat lusmujen elämän

No joo, siis periaatteessa kyllä. Mutta itse asiassa kohtaa kolme ei voi käyttää kotiäiteihin ihan tuollaisenaan, ett kotiäiti olisi lusmu. Nimittäin kotihoito maksaa yhteiskunnalle vähemmän kuin lasten kunnallinen hoito. Yksinkertaisena laskelmana, tässä ei huomioida nyt menetettyjä verotuloja eikä myöskään vaihtoehtoislaskelmia siitä, kuinka paljon enemmän ko. lapsiperhe mahdollisesti kuluttaisi, jos äitikin kävisi töissä. Sitäkään ei huomioida, että jos äiti olisi töissä, olisiko joku toinen mahdollisesti työttömänä. 

Kansantaloudellisesti pitkälle ajateltuna Suomi tarvitsisi syntyvyyden lisäystä. En itse ihannoi kotiäitejä eikä minullakaan lapsia vielä ole. Mutta en leimaisi kotiäitejä suoralta kädeltä lusmuiksi ainakaan taloudellisella perusteella. Työttömyys on suurempi ongelma kuin lapsien hoitaminen kotona.

Vierailija kirjoitti:

Voi jeesus. Ei se lasten kanssa kotona oleminen mitään lomailua ole! Minulla esikoinen nyt 3kk, ja voin kertoa, että olen miehelleni kateellinen kun hän pääsee töihin. On tämä elämä vauvan kanssa ympärivuorokautista työtä, eikä ole ollut edes koliikkia, mutta suuritarpeinen vauva. Töissäkäynti on helppoa tähän verrattuna, se on vain sen 8-10h/päivä. Saa nukkua kunnon yöunet ja levätä työpäivän jälkeen. Kyllä sinäkin ap tulet huomaamaan kun ensimmäisen lapsen teet, että ei niitä lapsia siitä syystä tehdä, ettei jaksa tehdä työtä!

Kyllä lasten kanssa oleminen on paljon helpompaa. No esikoinen on opettelua mutta sen jälkeen on tosi helppoa. Kotona ollessa jäi älyttömästi aikaa kotitöihinkin ja ehti kyläilemään. Mitä enemmän lapsia on, sitä paremmin ne viihtyy keskenään. Isommat taas voi jo auttaa kotitöissä.

Kun käy töissä, samat hommat pitää tehdä töitten jälkeen.

Hahhah joo en jaksa mennä aamulla töihin, enkä työpäivän jälkeen makoilla sohvalla netflixiä tuijottaen enkä vapaa-ajalla millään jaksaisi käydä leffassa, bilettämässä tai harrastuksissa. Mitä teen? Hankin siis lapsen, niin ei tarvitse jaksaa enää mitään.

Vierailija kirjoitti:

Monet tekevät noin. Hyvin tuttua. Kyse siis ihan korkeakouluopiskelijoista jotka pari vuotta oltuaan työelämässä totesivat, ettei se niin kovin kivaa olekaan. Sitten halusivat lapsen tai mielellään useita jottei tarvitsisi olla töissä vaan mies elättäisi ja itse saisi vain olla kotiäitinä ja sisustaa.

Yksi tutuistani päätyikin täysin sitten kotiäidiksi. 5 lasta ja rikas mies, asuu miehen työn takia eri maassa. Eli onnistui erinomaisesti pyrkimyksissään.

Joskus mietin, olenko kateellinen.

No itseäni kiinnostaisi keskustella tästä perspektiivistä asiasta. Tuossa tapauksessa ei siis valitella rahojen puutetta tai olla yhteiskunnan elätettävänä.

Ja mietin tuota tilannetta joskus siltä kantilta, että mietin omia erilaisia valintojani tuossa valossa ja mietin, olenko kateellinen. Kyllähän sitä ajattelee, että olisi mukavaa kun joku toinen elättäisi ja itse keskittyä kaikkeen mukavaan. Tuossa kun on tarpeeksi rahaa palkata apuakin joten 5 lapsen hoito ja kodinhoito ei jää naisen tehtäväksi.

Tuolloin nuorempana kun elämänvalintamme menivät eri suuntiin (opiskelijoina vielä haluttiin aivan samoja asioita) niin pidin tuon kaverini muuttunutta tahtoa aivan järkyttävänä, varsinkin ripustautumista mieheen. Oltiin vain 22 ja mies tuolloin vielä 2 vuotta nuorempi. Ja siinä nainen painosti tosi rankasti ja pitkään miestä naimisiin ja perheen perustamiseen. En jotenkin voinut uskoa, että se olisi voinut toimia pidemmällä tähtäimellä.

Mutta niin se vain toimi ja kyllä, nyt joskus mietiskelen erilaisia valintojamme. Kun eihän se työelämä nyt aina niin hauskaa ole.

Se lasten- ja kodinhoito on TYÖTÄ. Itselleni ainakin oli. Aikuiset ystäväkontaktit olivat hiekkalaatikon reunalla ja puhuttiin... lapsista.

Aika aikansa kutakin, hoidin omia lapsiani kotona 5 v ja työhönpaluusta oli miehen kanssa kiistaa, mies olisi halunnut minut vielä kotiin, itse halusin ansiotöihin vakipaikkaan.

En ole ikinä ymmärtänyt vauvakuumeisia, tämän kun sanoo ääneen niin varsinkin nuoret naiset suuttuu.

N 40, lapset 10 ja 12.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi jeesus. Ei se lasten kanssa kotona oleminen mitään lomailua ole! Minulla esikoinen nyt 3kk, ja voin kertoa, että olen miehelleni kateellinen kun hän pääsee töihin. On tämä elämä vauvan kanssa ympärivuorokautista työtä, eikä ole ollut edes koliikkia, mutta suuritarpeinen vauva. Töissäkäynti on helppoa tähän verrattuna, se on vain sen 8-10h/päivä. Saa nukkua kunnon yöunet ja levätä työpäivän jälkeen. Kyllä sinäkin ap tulet huomaamaan kun ensimmäisen lapsen teet, että ei niitä lapsia siitä syystä tehdä, ettei jaksa tehdä työtä!

Kyllä lasten kanssa oleminen on paljon helpompaa. No esikoinen on opettelua mutta sen jälkeen on tosi helppoa. Kotona ollessa jäi älyttömästi aikaa kotitöihinkin ja ehti kyläilemään. Mitä enemmän lapsia on, sitä paremmin ne viihtyy keskenään. Isommat taas voi jo auttaa kotitöissä.

Kun käy töissä, samat hommat pitää tehdä töitten jälkeen.

Ei ne kuitenkaan ihan samat hommat ole koska lapset on päivän tarhassa eivätkä sotkemassa kotona. Ruoanlaitto myös lisänä ja ulkoilut jne.

Monesti vain ihmettelen, että mistä ne miehet löytyvät, jotka mielellään ottavat naisen elätettäväksi, siis niin, että nainen on kokonaan pysyvästi pois työelämästä ja elanto jää kokonaan miehen harteille.

Enkä nyt siis tarkoita sitä, että joku nainen on pari vuotta pois työelämästä. Vaan ihan pysyvästi.

Vierailija kirjoitti:

Monet tekevät noin. Hyvin tuttua. Kyse siis ihan korkeakouluopiskelijoista jotka pari vuotta oltuaan työelämässä totesivat, ettei se niin kovin kivaa olekaan. Sitten halusivat lapsen tai mielellään useita jottei tarvitsisi olla töissä vaan mies elättäisi ja itse saisi vain olla kotiäitinä ja sisustaa.

Yksi tutuistani päätyikin täysin sitten kotiäidiksi. 5 lasta ja rikas mies, asuu miehen työn takia eri maassa. Eli onnistui erinomaisesti pyrkimyksissään.

Joskus mietin, olenko kateellinen.

No mä en ainakaan olis kateellinen viidestä lapsesta. :-O

No pitäähän sinne töihin jossain vaiheessa kuitenkin mennä. Ja vaikka tekis 3 lasta putkeen ja olisi kotona yli 5 v niin ihan omaan nilkkaan siinä kusee..

Meillä 1 lapsi. Palasin töihin kun lapsi oli vuoden, ihan vain rahan takia. Kotihoidontuella ei paljon mitään tee/saa. Nyt olen ollut reilu vuoden töissä ja mietitään toista lasta.. Toinenkin joutuisi kyllä hoitoon 1-vuotiaana rahan takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ehkä lapsen jälkeen se työelämä alkaa kiinnostaa eri tavalla. Suurin osa naisista jossain vaiheessa ne lapset tekee ja on poissa työelämästä.

On niitäkin joita se työnteko ei kiinnosta pätkääkään, ja lapset on siihen erinomainen tekosyy. Koska eihän sitä saa kyseenalaistaa, äiti on aina pyhä ja on ihan normaalia tehdä monta lasta ja olla ainakin 6v kotona.

Toisaalta nykyään naisen ei ole enää hyväksyttävää omistautua kokonaan lapsilleen ja perheelleen - vaikka se olisi naiselle itselleen ja miehelle täysin ok ja mies elättäisi ja tulevaisuuskin olisi turvattu. Mikä sinänsä on hullua, koska biologian kannalta monelle naiselle äitiys edelleen on se elämäntehtävä, ja on täysin luonnollista ettei ne leipätyöt siihen äitiyteen verrattuna nappaa.

Itsekkin jäin kahden työvuoden jälkeen äitiyslomille viideksi vuodeksi. Eihän se vaadi kuin kaksi lasta, jos sen kuusi vuotta on pois. Sen jälkeen palasin töihin ja olen ihan eri tavalla motivoitunutkin taas, kun ei enää biologinen kello tikitä hulluna taustalla. Nyt on lapset tehty ja voin panostaa töihin.

Vierailija kirjoitti:

Olen kolmekymppinen, työuraa takana tasan kymmenen vuotta. Olen aina pitänyt työnteosta, mutta viimeiset kolme vuotta työpaikallani eivät ole antaneet minulle enään mitään. Työn määrä on vähentynyt, ja olen kokenut ettei työtäni enää arvosteta, siis olen hyvä työssäni ja arvostettu kollegoiden parissa, työni vain ei palvele ketään. Työilmapiiri jatkuvasti kireä ja esimies osaamaton. Olen ahdistunut asiasta kamalasti ja kokenut lähes masennusta. Mietin yritänkö töihin muualle, kouluttaudunko uudelleen vai yritämmekö lasta mieheni kanssa. Valitsimme lapsen. Päätin etten enää palaa takaisin entiseen työpaikkaani ja yritän keksiä hoitovapaani aikana että mihin ammattiin kouluttautuisin, koska nykyisen ammattini töitä ei ole tarjolla. Nyt tulossa toinen lapsi, joten vielä ei tarvitse tehdä suuria kouluttautumiseen liittyviä päätöksiä. Koen tekeväni arvokkaampaa ja tärkeämpää työtä kotona kasvattaessa lastani ja koen että siinä on enemmän haastetta ja kuin työpaikkani voi nykyisellään tarjota, joten minä ainakin osittain tein lapset ettei tarvitse mennä töihin :)

Sama juttu. Tai ehkä vaikea työpaikka vaikutti ajoitukseen - ilman sitä olisin saattanut vielä lykätä lapsenhankintaan hetken. Joka tapauksessa halusin äidiksi ja kun työ alkoi ahdistaa, oli hyvä aika jättää ehkäisy pois. En tosin olisi varmaan jaksanut vanhassa työssäni vaan olisin palanut loppuun jossain vaiheessa.

En ihmettele tuollaista ratkaisua. Oma tilanteeni on sellainen ettei työssäni ole minkäänlaisia etenemismahdollisuuksia. Työtehtävät ja palkka eivät muutu, vaikka olisin 20 vuotta töissä. Koulutuksellani ei muuta työtä saa. Alan jatko-opinnot eivät kiinnosta, koska työnkuva ei muutu kovinkaan mainittavasti. Alanvaihto käy usein mielessä, mutta en ole päässyt opiskelemaan enkä viitsi enää hakea. Olisi pitänyt tajuta jo nuorempana ettei tämä "ura" johda mihinkään. Ei tässä iässä niin vain loikata uusille urille.

Olen miettinyt usein miten ihmeessä jaksan eläkeikään asti tässä työssä! Eläkeikä nousee koko ajan, joten vaikea sanoa montako vuosikymmentä tässä pitää vielä kärvistellä. Kieltämättä kotiäitiys houkuttelisi. Palasin nimittäin töihin puoli vuotta sitten ja olen jo täysin uupunut tähän päiväkoti-työpaikka-kauppa- koti-rumbaan. Ollessani kotiäitinä ruoka oli hyvää, koska ehdin tekemään sen alusta alkaen. Tällä myös säästi mukavasti ruokakuluissa. Enää en jaksa kokkailla samalla tavalla edes vapaapäivinä ja siksi syömmekin jotain ruokaa monta päivää tai sitten jotain puolivalmista. Ruokakulut ovat kasvaneet. Työssä pitää olla tietynlaiset vaatteet, joten vaatekulut ovat kasvaneet. Myös bensaan menee enemmän rahaa, koska työmatkat on kuljettava autolla. Maksamme päivähoidosta maksimimaksut. Tuntuu, ettei työssäkäyntini juuri lisää perheemme hyvinvointia. Työn ja perheen yhdistäminen tuntuu todella hankalalta. On täysin ymmärrettävää ettei työelämä kiinnosta ja jäädään ennemmin kotiin hoitamaan lapsia.

Minä tein kaksi nuorinta ihan vaan päästäkseni pois töistä. Toki pidän lapsista ja nautin heidän kanssaan touhuilusta.

up