Mikä asia väsyttää isojen lasten

Teinit ovat varsin väsyttäviä...

Teinit on vieneet täälläkin kaiken rauhan, jatkuvaa tappelua ja rajojen vetämistä. joka asiasta saa vääntää. Ei ole enää kenelläkään kivaa, yölläkään ei saa nukuttua kun asiat painaa päälle. Välillä tekisi mieli kävellä ulos tuosta ovesta. Ja lasten iät on 13 ja 16.

Alakouluikäisiä ovat meidän isot lapset ja muuten mukavia, mutta keskinäinen jatkuva kilpailu, nahistelu ja kaikenlainen kiusanteko ja tappelu on todella rasittavaa, vaikka onkin myös todella tavallista. Että kun syö hermoja.

Pienet lapset, pienet murheet...

Vierailija kirjoitti:

Alakouluikäisiä ovat meidän isot lapset ja muuten mukavia, mutta keskinäinen jatkuva kilpailu, nahistelu ja kaikenlainen kiusanteko ja tappelu on todella rasittavaa, vaikka onkin myös todella tavallista. Että kun syö hermoja.

Onko teillä nuorempiakin lapsia?

Mulla yksi 13-vuotias, en voi sanoa että olisin erityisen väsynyt vielä, mutta ahdistunut vähän. Lapsi välillä uhmaa kieltojani lähteä johonkin sanomalla, että hänhän lähtee, hän vaikka karkaa. Toistaiseksi ei ole sitä tehnyt ja itse olen pysynyt ihan rauhallisena noiden "uhkailujen" aikana, en siis ala räyhää enkä esitä välinpitämätöntä tai yllyttä että senkus meet, mutta hänpä ei tiedä että mulla jyllää päässä lähinnä ajatus, että niin, minkäs minä sille voin jos hän päättää oikeasti karata. Semmoinen hieman hysteerinen kikatus käy pään sisällä, kun toinen ei ymmärrä, että se vaihtoehto hänellä on koko ajan olemassa, mutta onneksi ei ole tajunnut (halunnut) sitä vielä käyttää... :D 

Samperi kun meni perimään isänsä temperamentin, olisi mieluummin tullut äitiinsä, ois tämmönen leppoisa laiskiainen, joka ei tosiaan haluaisi tavata ihmisiä tai poistua kotoaan... ;)

Välillä tuntuu et 7v puhuu koko ajan. Siis koko ajan. Ollaan kotona tai mennään jonnekkin vaikka kävellen, bussilla tai autolla niin jatkuva kalkatus, pelataan sanapeliä kysy yhteenlaskuja mikä on englanniksi .... kotona ruokapöydässä pitää välillä sanoa et hetken hiljaisuus et tulee edes syötyä. Illan vikana juttuna käydään saunassa ja pääsee istumaan lauteille niin 3sec hiljaista ennen kuin kuuluu "äiti laiva on lastattu a lla alkavilla.."

Onneksi hän ulkoilee itsenäisesti kavereiden kanssa ja käy aikaisin nukkumaan, välillä meinaa ärsyttää jatkuva kalkatus ja kysely ja kaikenlainen pelaaminen 😄 ihana tyttö ja ihanaa että on utelias ja kiinnostunut eikä siks ikinä viitsikkään suoraan sanoa et oletko hetken hiljaa äiti ei nyt jaksa.

Meillä nuorimmainen ( poika) edelleen kyselee koko ajan jotain. On jo 14 v. Välillä sanon että katso netistä. Koettelee kyllä hermoja kun olen aikanaan esittänyt besserwisseriä niin näillä mennään . Lukiolaiset tytöt onneksi ' vanha sielu' - tyyppejä ja hoitelee jo itsenäisesti omia asioitaan ja tottelee, kun huomannut aikoinaan että poika vie energiat. Välttelee riitoja ettei kaikki tappelisi.

Vierailija kirjoitti:

Meillä nuorimmainen ( poika) edelleen kyselee koko ajan jotain. On jo 14 v. Välillä sanon että katso netistä. Koettelee kyllä hermoja kun olen aikanaan esittänyt besserwisseriä niin näillä mennään . Lukiolaiset tytöt onneksi ' vanha sielu' - tyyppejä ja hoitelee jo itsenäisesti omia asioitaan ja tottelee, kun huomannut aikoinaan että poika vie energiat. Välttelee riitoja ettei kaikki tappelisi.

Haha toivottavasti hän ei sentään kysele samoja asioita kuin pienempänä - mulla katkeaa verisuoni päästä jos vielä 7v päästä arvuutellaan mihin sanaluokkaan kuuluu mikäkin ja mikä on synonyymi millekin ja keksi kaksi riimiparia aina millekin sanalle. Oikeasti hän esim kysyy: äiti riimipari sanalle paita - vastaan että no raita, niin hän sanoo että joo, hyvä, mut ei ollut se mikä mulla oli mielessä koitappa uudestaan! 😄🖒 ja tätä jatkuu koko hereillä olon ajan jos ei oo omissa hommissaan vaa joutilaana.

T. 7v kalkattajan äiti

Teini-ikää koettu sen kaikkia rajoja uhmaavan mutta myös sen kotinörtin kanssa,molemmissa huolet mutta erilaiset ..

Se on väsyttävää, tosissaan. Pikkulapsivuodet oli ihan iisiä tähän verrattuna .. kai se on se huoli mikä väsyttää, kun ei ne asiat enää mene niinkuin tahtois ..

toinen karkaili ja joi ja lintsasi ja kaikkea, hirvee huoli siitä että mitä tapahtuu ..

Toinen taas jumiutu kotiin nördeilee, siitä sit taas erilainen huoli et onks kavereita onks mitää elämää missään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alakouluikäisiä ovat meidän isot lapset ja muuten mukavia, mutta keskinäinen jatkuva kilpailu, nahistelu ja kaikenlainen kiusanteko ja tappelu on todella rasittavaa, vaikka onkin myös todella tavallista. Että kun syö hermoja.

Onko teillä nuorempiakin lapsia?

Ei ole nuorempia, näissä on ihan tarpeeksi. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä nuorimmainen ( poika) edelleen kyselee koko ajan jotain. On jo 14 v. Välillä sanon että katso netistä. Koettelee kyllä hermoja kun olen aikanaan esittänyt besserwisseriä niin näillä mennään . Lukiolaiset tytöt onneksi ' vanha sielu' - tyyppejä ja hoitelee jo itsenäisesti omia asioitaan ja tottelee, kun huomannut aikoinaan että poika vie energiat. Välttelee riitoja ettei kaikki tappelisi.

Haha toivottavasti hän ei sentään kysele samoja asioita kuin pienempänä - mulla katkeaa verisuoni päästä jos vielä 7v päästä arvuutellaan mihin sanaluokkaan kuuluu mikäkin ja mikä on synonyymi millekin ja keksi kaksi riimiparia aina millekin sanalle. Oikeasti hän esim kysyy: äiti riimipari sanalle paita - vastaan että no raita, niin hän sanoo että joo, hyvä, mut ei ollut se mikä mulla oli mielessä koitappa uudestaan! 😄🖒 ja tätä jatkuu koko hereillä olon ajan jos ei oo omissa hommissaan vaa joutilaana.

T. 7v kalkattajan äiti

Mun lapset on hiljaisia, sellasii nössyköitä jotka viihtyy piirrellen ja kainalossa ja ovat hissukseen, jutellaan toki normaalisti mutta tiedän ton pälpättäjä - tyypin ja joskus jopa ajattelin että olisi mukavaa jos joku lapsi olis enemmän pälpättäjä ja olisi kiva sen kanssa pälpättää kaikenlaista .. mutta ehkä parempi niin ettei olekaan :D

Minkä ikäinen on sitten iso? Mun mielestä ei kovin isosta voi puhua kun ovat ala-asteella.

13-vuotias on koko ikänsä ollut haastava temperamenttinen. Jo vauvana itki ja huusi kuin hinaaja, jos ei saanut palvelua nanosekunnissa.

Hän on siis ihan ihana lapsi, mutta tosiaan kiihtyy nollasta sataan sekunnin murto-osassa ja kyseenalaistaa kaiken. Kaikki pitää aina perustella, vääntää, vängätä. Jos perustelu ei ole vakuuttava, tekee kuten lystää. Toisaalta sitten hänelle voi aina puhua järkeä, kun vaan osaa.

Nämä eivät ole huonoja ominaisuuksia sinänsä, väsyttäviä vaan. Omilla aivoilla ajatteluhan on hyvä piirre. Kun joskus vaan homma voisi toimia tyyliin "koska sanon niin". Pelkään myös hieman, että joutuu tämän piirteensä kanssa vielä ongelmiin aikuisena, toivottavasti ikä tuo edes vähän kykyä joustaa.

Vierailija kirjoitti:

13-vuotias on koko ikänsä ollut haastava temperamenttinen. Jo vauvana itki ja huusi kuin hinaaja, jos ei saanut palvelua nanosekunnissa.

Hän on siis ihan ihana lapsi, mutta tosiaan kiihtyy nollasta sataan sekunnin murto-osassa ja kyseenalaistaa kaiken. Kaikki pitää aina perustella, vääntää, vängätä. Jos perustelu ei ole vakuuttava, tekee kuten lystää. Toisaalta sitten hänelle voi aina puhua järkeä, kun vaan osaa.

Nämä eivät ole huonoja ominaisuuksia sinänsä, väsyttäviä vaan. Omilla aivoilla ajatteluhan on hyvä piirre. Kun joskus vaan homma voisi toimia tyyliin "koska sanon niin". Pelkään myös hieman, että joutuu tämän piirteensä kanssa vielä ongelmiin aikuisena, toivottavasti ikä tuo edes vähän kykyä joustaa.

Mulla on tällainen 15-v. Välillä olen helisemässä tuon tahdon kanssa, olen itse ollut kovin eriluonteinen nuori ja tuntuu, etten aina löydä avaimia siihen, miten helpotetaan tilannetta silloin, kun temperamentti johtaa umpikujaan ja pään hakkaamiseen seinään (anteeksi sekavat kielikuvat). Meillä suurin huolenaihe on koulu; se menee hyvin silloin kun siellä käydään. Tuota joustavuutta odotellaan täälläkin. Toisaalta voimakas tahto on etu yhdistettynä sitkeyteen, sitten kun sillä jonain päivänä ei hankaloita omaa olemistaan. Väsyttävää on kieltämättä, ja välillä tuntuu ettei huoli lopu ikinä.

Miksi nörtin äiti antaa nörtin pelata jos on hänestä huolissaan? Nörtteilystä päättää äiti. Entä mistä johtuu se että lähdette lapsen tasolle kinasteluissa?

Vierailija kirjoitti:

Välillä tuntuu et 7v puhuu koko ajan. Siis koko ajan. Ollaan kotona tai mennään jonnekkin vaikka kävellen, bussilla tai autolla niin jatkuva kalkatus, pelataan sanapeliä kysy yhteenlaskuja mikä on englanniksi .... kotona ruokapöydässä pitää välillä sanoa et hetken hiljaisuus et tulee edes syötyä. Illan vikana juttuna käydään saunassa ja pääsee istumaan lauteille niin 3sec hiljaista ennen kuin kuuluu "äiti laiva on lastattu a lla alkavilla.."

Onneksi hän ulkoilee itsenäisesti kavereiden kanssa ja käy aikaisin nukkumaan, välillä meinaa ärsyttää jatkuva kalkatus ja kysely ja kaikenlainen pelaaminen 😄 ihana tyttö ja ihanaa että on utelias ja kiinnostunut eikä siks ikinä viitsikkään suoraan sanoa et oletko hetken hiljaa äiti ei nyt jaksa.

Ainut lapsi? Tunnen yhden tällaisen ja on rasittava, muidenkin mielestä! Äiti, äiti, minä minä, minä, miksi, miksi?? Ja kun aina on saanut kaiken huomion, niin todellakin ottaa sellaisen!

Neljä lasta 8-17v, pikkukoululaisten rasittavaa on edelleen samoista toistuvista asioista muistuttaminen,( hampaiden pesu, nukkumaanmeno yms. tulevat joka ilta ihan kuin uutena asiana ;)) ja lasten keskinäinen jatkuva tappelu ja kilpailu. Erityislapset kohdalla uuvuttaa vanhemman osallistumisen tarve koulutyöhön, ei siis osaa itsenäisesti vaikkapa lukea enkun sanoja tms, vaan tarvitsee todella paljon aikuisen tukea.

Teinien kanssa eipä enää paljonkaan uuvuttavia asioita. 17v, melkein 18 selkeä kotoa irtaantuminen tuottaa joskus tuskaa. 15 v on oikeestaan aika ihana :)

Onhan näiden kanssa jo helppoa, pojat 8 ja 13. Juuri oltiin reissussa ja katselin pikkulasten kanssa väsyneinä raahustavia vanhempia, hyvin on muistissa nuo ajat.

Mutta ei voi sanoa että väsyttää, vaan huolestuttaa ja kuluttaa se, kun valtava vapauden- ja itsenäisyydenkaipuu tuolla vanhemmalla. Koko ajan pitäisi olla menossa, kotona ei mielellään enää ole kuin omissa oloissaan.

Väsyttää toisaalta se, että koulunkäynti on teinistä tympeää (yllätys), koko ajan saa vääntää läksyistä, kokeista ym. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Välillä tuntuu et 7v puhuu koko ajan. Siis koko ajan. Ollaan kotona tai mennään jonnekkin vaikka kävellen, bussilla tai autolla niin jatkuva kalkatus, pelataan sanapeliä kysy yhteenlaskuja mikä on englanniksi .... kotona ruokapöydässä pitää välillä sanoa et hetken hiljaisuus et tulee edes syötyä. Illan vikana juttuna käydään saunassa ja pääsee istumaan lauteille niin 3sec hiljaista ennen kuin kuuluu "äiti laiva on lastattu a lla alkavilla.."

Onneksi hän ulkoilee itsenäisesti kavereiden kanssa ja käy aikaisin nukkumaan, välillä meinaa ärsyttää jatkuva kalkatus ja kysely ja kaikenlainen pelaaminen 😄 ihana tyttö ja ihanaa että on utelias ja kiinnostunut eikä siks ikinä viitsikkään suoraan sanoa et oletko hetken hiljaa äiti ei nyt jaksa.

Ainut lapsi? Tunnen yhden tällaisen ja on rasittava, muidenkin mielestä! Äiti, äiti, minä minä, minä, miksi, miksi?? Ja kun aina on saanut kaiken huomion, niin todellakin ottaa sellaisen!

Ei ainoa, esikoinen on. Kuvaus pielessä, on hyväkäytöksinen, ei keskeytä, ei kiukuttele. En ole huolissani kalkattamisesta, enkä edes ole kokenut tarpeelliseksi käskeä olemaan hiljaa paitsi just joskus ruokapöydässä :D

Tunnistan kyllä myös rasittavan huomionhakuisen lapsi-tyypin, mut kokemukseni mukaan nämä ei ole ainoita vaan ehkä päin vastoin isomman sarjan nuorimmaisia... yleensä mitä vähemmän lapsia, sitä paremmin kasvatettuja, on mun mielipide.