Mitä tiedetään ihmisistä, jotka ovat koko ikänsä tahtomattaan ilman parisuhdetta?

Tunnen 3. Kaikki psyykkisesti sairastuneita. (Kahdella jopa yliopistotutkinto ja yksi amiksen käynyt)

Kaikki oireili jo nuorina, mutta sekosivat 25-30 -vuotiaina.

Enpä tiedä onko tutkimustietoa. Olisi kyllä mielenkiintoista tietää. 

Itsekin olen jäänyt ilman parisuhdetta, mutta siinä on paljolti syynä se että en pohjimmiltaan sitä kovasti ole koskaan halunnutkaan. Nuorena toki ajattelin "laumasieluisesti" ja ajattelin että kuuluu mennä naimisiin ja saada lapsi tai pari. Mutta en oikeasti itse halunnut sitä joten en koskaan nähnyt vaivaa miehen etsimiseen, en käynyt baareissa tms. Sitten jossain vaiheessa huomasin että hups, olen 40 v ja pariton. Ja totesin että hyvä niin, olenkin ihan liian yksin viihtyvä luonne parisuhteiluun. Mutta jos multa 30v olisi kysytty, niin olisin sanonut olevani  vastoin tahtoa pariton.

Meillä miehillä vaikuttaa liika kiltteys ja kunnollisuus. Pitää olla jännä renttu, että kelpaa naisille.

Syitä voi olla monia, loppujen lopuksi on todella pieni mahdollisuus että kaikki palaset loksahtaisivat paikoilleen molempien osapuolten osa-alueilla. Yleensä jos jo yksi näistä seuraavista kärsii, suhde voi olla vaikea jatkaa sillä tavalla että molemmat olisivat tyytyväisiä:

1. Samanlaiset elämänarvot ja poliittinen vakaumus

2. Tulevaisuuden suunnitelmat (haluaa lapsia vai ei jne.)

3. Seksuaalinen yhteensopivuus (toiveet ja fantasiat, fetissit yms. ovat samankaltaisia)

4. Kumppanin ulkonäkö on viehättävä

5. Kommunikointi suhteessa ja coping-strategiat (esim. riitelytavat)

Nämä ovat vain omia havaintojani, eivätkä perustu faktaan. Viime suhteeni kaatui tuohon viimeiseen, kumppani käyttäytyi passiivis-aggressiivisesti riitatilanteissa (mykkäkoulua, katoamista paikalta, katsekontaktin välttäminen).

Mulla oli aikoinaan kaveri, jonka kanssa oli sellainen friends with benefits suhde. Minä kasvoin ilmeisesti aikuiseksi vähän aiemmin ja kaverilla oli se parisuhde ihan nenän alla...silloin hän ei sitä halunnut. Ja myöhemmin minä en enää ollut vapaa. Ystäviä olemme edelleen.

Ehkä hän aikoinaan oli vähän jännämies :)

Muut tuntemani tapaukset on olleet tavalla tai toisella vähän reppanoita, ujoja jne.

Karkeasti tahattomasti yksin jääneet voi jakaa kahteen ryhmään: niihin, jotka ovat liian kranttuja eivätkä kelpuuta ketään ja niihin, jotka eivät ole kelvanneet kenellekään, siis asialliselle ja siedettävälle kumppanille.

Omasta mielestäni en ole ollut kranttu, vaikka joku niinkin on väittänyt, vaan pikemminkin kuulun siihen toiseen ryhmään eli kelpaamattomiin. Joidenkin mielestä meidän ylijäämänaisten olisi pitänyt kelpuuttaa vaikka minkälainen lökäpöksy juoppolalli, jotta meilläkin olisi mies ja olisimme yhteiskuntakelpoisia. Olen mieluummin yhteiskuntakelvoton kuin jonkun vellihousun muija. Sitä paitsi olen eläissäni maksanut niin suolaiset verot yhteiskunnalle, että kelvollinen pitäisi olla. Nyt Parasta ennen -päiväys on jo mennyt vanhaksi muutama vuosikymmen sitten.

Vierailija kirjoitti:

Viime suhteeni kaatui tuohon viimeiseen, kumppani käyttäytyi passiivis-aggressiivisesti riitatilanteissa (mykkäkoulua, katoamista paikalta, katsekontaktin välttäminen).

Hauskaa, että halusit nostaa esimerkiksi juuri sen suhteen, jossa toinen osapuoli oli "pahis". Kukaanhan ei varmaan syytä sinua, ettet halunnut olla tuollaisen henkilön kanssa. Entä ne muut suhteet? Olitko itse koskaan se, joka ei osannut kommunikoida, vai oletko itse täydellisyys? 

Vierailija kirjoitti:

Sitä paitsi olen eläissäni maksanut niin suolaiset verot yhteiskunnalle, että kelvollinen pitäisi olla.

Verojen maksamisellako kumppani ansaitaan?

En usko, että sellaisia ihmisiä on kovinkaan paljon. Jos ihminen todella haluaa parisuhteen, kyllä hän sen jossakin vaiheessa solmii vääjäämättä.

Mä olin liian kranttu. Ymmärsin 30-35 vuoden iässä, että tulen jäämään yksin, jos en jotenkin pysty alkaa ihastumaan ns. tavismiehiin, koska itsekin olen tavis. Mutta en vaan pystynyt, ja yritykset seurustella ilman ihastumista johtivat tympeisiin, väljähtyneisiin suhteisiin jotka alkoivat aika pian inhottaa. Joten jäin yksin, koska pystyin kiinnostumaan vain komeista, charmikkaista miehistä, ja itse olen tavis johon päin sellaiset ei katsokaan.

Vierailija kirjoitti:

Karkeasti tahattomasti yksin jääneet voi jakaa kahteen ryhmään: niihin, jotka ovat liian kranttuja eivätkä kelpuuta ketään ja niihin, jotka eivät ole kelvanneet kenellekään, siis asialliselle ja siedettävälle kumppanille.

Omasta mielestäni en ole ollut kranttu, vaikka joku niinkin on väittänyt, vaan pikemminkin kuulun siihen toiseen ryhmään eli kelpaamattomiin. Joidenkin mielestä meidän ylijäämänaisten olisi pitänyt kelpuuttaa vaikka minkälainen lökäpöksy juoppolalli, jotta meilläkin olisi mies ja olisimme yhteiskuntakelpoisia. Olen mieluummin yhteiskuntakelvoton kuin jonkun vellihousun muija. Sitä paitsi olen eläissäni maksanut niin suolaiset verot yhteiskunnalle, että kelvollinen pitäisi olla. Nyt Parasta ennen -päiväys on jo mennyt vanhaksi muutama vuosikymmen sitten.

Sama juttu täällä!

Pohdin oikein kerran muutamia poikaystäväehdokkaitani, siis niitä joiden kanssa on edes jotain ollut tässä 20 vuoden aikana, yksi oli narkkari, toka oli sellainen mies joka oli jo kiertänyt kaikki muut tuttavapiirin naiset ja ylikin, sitten oli alkoholisti, sitten taas toinen kapakoissa viihtyvä naistennaurattaja. Ja minäkö olen siis kranttu kun en näitä halunnut?!

Miehellä kiltti luonne aiheuttaa sen, että jää yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viime suhteeni kaatui tuohon viimeiseen, kumppani käyttäytyi passiivis-aggressiivisesti riitatilanteissa (mykkäkoulua, katoamista paikalta, katsekontaktin välttäminen).

Hauskaa, että halusit nostaa esimerkiksi juuri sen suhteen, jossa toinen osapuoli oli "pahis". Kukaanhan ei varmaan syytä sinua, ettet halunnut olla tuollaisen henkilön kanssa. Entä ne muut suhteet? Olitko itse koskaan se, joka ei osannut kommunikoida, vai oletko itse täydellisyys? 

En ole täydellinen, ei kukaan ole. Minä yritin aina sopia riitoja puhumalla, mutta hän ei suostunut avaamaan suutaan minulle moneen päivään. Kyseessä on ensimmäinen suhteeni; kyllä, olen ollut vain kerran parisuhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen 3. Kaikki psyykkisesti sairastuneita. (Kahdella jopa yliopistotutkinto ja yksi amiksen käynyt)

Kaikki oireili jo nuorina, mutta sekosivat 25-30 -vuotiaina.

Ei sellaista olekaan, kuin sekoaminen, vaan kaikki on esim. vain harhoja, pakkomielteitä tms. asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Miehellä kiltti luonne aiheuttaa sen, että jää yksin.

Kyllä, kyl ne yleensä vaan nämä yläasteen röökipaikan pojat ovat varmimmin naimisissa 30 vuoden kuluttua.

Vierailija kirjoitti:

Miehellä kiltti luonne aiheuttaa sen, että jää yksin.

Tuota hoet mutta todellisuus on se että kiltti luonne aiheuttaa sen että takuulla löytää jonkun. Yksin jää se joka on liian ujo ja arka ja sosiaaliset taidot puuttuu, ei kiltti sinällään. Jospa tunnustaisit itsellesi asioiden todellisen laidan niin voisit joskus päästä eteenpäin tuosta jumista mihin olet itsesi saattanut.

Mun tuntemat ikisinkut on todella huumorintajuttomia.

Iältään hiukan alle 50-v. mies sanoi, että on kohtuutonta, että kukaan ei ole koskaan seurustellut hänen kanssaan. Sitä ennen hän oli sanonut, että ei panisi pahakseen seurustelua minun kanssani.

Suomalainen mies jää pysyvän parisuhteen ulkopuolelle useammin tahtomattaan kuin tahallaan. Pinttyneen poikamiehen taustalla voi vaikuttaa esimerkiksi alhainen koulutus, pienet tulot, ujous, tunteet sivunnut lapsuudenkoti, naisten korkeat odotukset tai miesvaltainen asuinpaikkakunta.

– Aiempien tutkimusteni perusteella noin kymmenen prosenttia suomalaisista miehistä ja naisista ei koskaan solmi pysyvää parisuhdetta. Keski-ikäisissä on selvästi enemmän yksineläviä miehiä kuin yksineläviä naisia, tutkimusprofessori Osmo Kontula Väestöliitosta sanoo.

http://www.studio55.fi/hyvinvointi/article/pinttyneilla-poikamiehilla-e…

Vierailija kirjoitti:

Tunnen 3. Kaikki psyykkisesti sairastuneita. (Kahdella jopa yliopistotutkinto ja yksi amiksen käynyt)

Kaikki oireili jo nuorina, mutta sekosivat 25-30 -vuotiaina.

Tunnet 3, mutta ei tuo ole tieteellinen tutkimus.