Lue keskustelun säännöt.
Yllästysvauva ja elämästä selviäminen
07.12.2016 |
Haluaisin kuulla kokemuksia siitä miten olette selvinneet yllätysvauvasta tilanteessa, missä parisuhde ei ole vielä täysin vakaa tai olette jääneet vauvan takia yksin. Olen raskaana ja la on ensi kesänä. Ei tämä varsinaisesti täysi vahinko ollut mutta ei suunniteltukaan. Kuitenkin parisuhde on kovin tuore ja pelottaa miten tuo mies pysyy tässä rinnalla, niin iso elämänmuutos kuitenkin. Millä tsempata itseään että tästä selvitään hyvin? Tukiverkkoja minulla ei ole, ei omia vanhempia tai sisaruksia tms auttamassa.
Kommentit (59)
Onko jommankumman tai toisen suhteista lapsia? Erovaihetta muista suhteista? Selvittelemättömiä asioita, jo tiedossa olevia haasteita/ongelmia? Pitäisi kuulla enemmän taustoista että voisi hahmottaa tuota tilannetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erinomaisesti selvisin. Tulin raskaaksi opiskeluaikana ehkäisystä huolimatta (ilmeisesti vatsavaivat oli heikentäneet e-pillerin imeytymistä tms) ja silloinen poikakaveri, joka olikin lähinnän biletyskaveri eikä vakava juttu, häipyi heti kun tulin raskaaksi, vaadittuaan ensin aborttia josta kieltäydyin. Koska mies ei halunnut lasta, en ilmoittanut häntä minnekään isäksi enkä ole koskaan vaatinut häneltä mitään lapsen suhteen.
Tukiverkkoja ei mullakaan ole, vanhemmatkin asuvat toisessa maassa.Mutta eipä terve ihminen sellaisia tukiverkkoja mihinkään tarvitse, jos lapsikin vielä on terve. Hyvin sujui yliopisto-opiskelu ja yksinhuoltajuus, ei niin mitään ongelmaa. Opinnotkaan eivät hidastuneet juurikaan, koska silloin kun vauva oli vielä liian pieni hoitoon, pystyi hänet ottamaan mukaan luennoille ja tekemään harjoitustöitä tms läsnäoloa vaatimattomia opiskelujuttuja.
Entä lapsi?
Miten niin? Hyvin toki on hänkin selvinnyt. Nyt jo täysi-ikäinen, opiskelee yliopistossa fysiikkaa.
Meillä ei koskaan ole ollut edes rahasta tiukkaa yksinhuoltajuuteni takia - tai no, toki opiskelijana oli sellaista kuin opiskelijoilla nyt yleensä on, mutta silloin lapsi oli niin pieni ettei siitä ollut varsinaisesti haittaa, kun ei sen ikäiset vielä ymmärrä muuta kaivata kuin että perustarpeet täyttyy. Opintojen jälkeen pääsin heti hyväpalkkaiseen alani työhön eikä yhden lapsen elättäminen yksin ole ollut mikään ongelma.
Oman kokemukseni perusteella ihmettelen, mikä siinä niin pelottavaa on että on totaali-yh. Minun mielestäni ei mitään.
Hän ei ole koskaan kaivannut isäänsä ja tämän sukua, jne...
Jossain iässä kyseli toki isästä mutta ei ole ollut koskaan mitenkään iso asia tuo. On varmaan tullut siinä luonteeltaan minuun, joka olen aika epäsosiaalinen ja ihmisistä ja sosiaalisista suhteista kiinnostumaton. Me olemme molemmat sellaisia ehkä vähän asperger-tyylisiä ihmisiä, joille elämä on varsin yksinkertaista koska tuontapaiset ongelmat, samoin ihmissuhdeongelmat yleensä, ovat merkityksettömiä. Hetki kerrallaan vaan otetaan vastaan mitä kukin hetki tuo, miettimättä ylimääräisiä.
Ja mitä tulee siitä yksinhuoltajuudesta selviämiseen, niin siihen vaikuttaa paljon oma asenne. Jos lähtee sille tielle että ruikuttaa kurjaa osaansa, tai pelkää selviytymisensä puolesta, varmasti on ahdistavaa. Itse otin heti asenteen että kaikesta selvitään, hetki kerrallaan, koska vaihtoehtoja ei ole. Vaikeina hetkinä ajattelin myös, että vaikka olenkin totaali-yh, niin osani on silti suuressa mittakaavassa hyvä, koska mulla ei ole pulaa mistään, minä tai lapsi ei olla sairaita, elän rauhallisessa maassa. Muistelin esim. isoäitiäni, joka menetti miehen sodassa ja jäi yksin 9 lapsen kanssa, pyörittämään yksin pientä maatilaa. Jos hän pärjäsi 9 kanssa, alkeellisissa ja oloissa ja köyhyydessä, niin olisi se nyt ihme jos minä kermaperse en pärjäisi yhden kanssa oloissa joissa hätätapauksessakin sosiaaliturva tulee avuksi niin että nälästä ja vilusta ei ole huolta.
Jos asuisit jossain toisessa maassa ilman sosiaaliturvaa, olisi varmaan ehkäisykin pitänyt (muutakin kuin ei se varmaan just nyt natsaa, eiku panet vaan) ja tuollaiset yllärit jääneet syntymättä? On se niin hienoo. Joku tulee kohta kertomaan, kuinka elämä kantaa, blaa blaa blaa ja onneksi olkoon.
Hyvä sentään, että opiskelijayh:lla meni kaikki hyvin, lapsi oli luennoilla viihtyvä, ja äitinä ja opiskelijana pystyi kaiken loppuun hoitamaan. Mutta voipi olla niinkin, että syntyykin monivammainen ja kaikki muu meneekin persuksilleen, koko elämäksi. Ja siittäjä on jo kaukana, hippulat vain vinkuu. Jotain sanktioita näistä pitäisi saada, niin ehkä tuo veronmaksajille yllärivauveleiden pykääminen loppuisi?
Vierailija kirjoitti:
Jos asuisit jossain toisessa maassa ilman sosiaaliturvaa, olisi varmaan ehkäisykin pitänyt (muutakin kuin ei se varmaan just nyt natsaa, eiku panet vaan) ja tuollaiset yllärit jääneet syntymättä? On se niin hienoo. Joku tulee kohta kertomaan, kuinka elämä kantaa, blaa blaa blaa ja onneksi olkoon.
Hyvä sentään, että opiskelijayh:lla meni kaikki hyvin, lapsi oli luennoilla viihtyvä, ja äitinä ja opiskelijana pystyi kaiken loppuun hoitamaan. Mutta voipi olla niinkin, että syntyykin monivammainen ja kaikki muu meneekin persuksilleen, koko elämäksi. Ja siittäjä on jo kaukana, hippulat vain vinkuu. Jotain sanktioita näistä pitäisi saada, niin ehkä tuo veronmaksajille yllärivauveleiden pykääminen loppuisi?
Mun kaverilla ehkäisy petti eikä jälkiehkäisykään auttanut. Ei se aina johdu siitä ettei vaan välitä.
Mikä siinä ehkäisyn käytössä on niin kamalan vaikeaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko jommankumman tai toisen suhteista lapsia? Erovaihetta muista suhteista? Selvittelemättömiä asioita, jo tiedossa olevia haasteita/ongelmia? Pitäisi kuulla enemmän taustoista että voisi hahmottaa tuota tilannetta.
Kummallakaan ei ole lapsia edellisistä suhteista eikä erovaiheita päällä, erot oli hoidettu vuosia ennen kuin tavattiin. Ollaan molemmat 34-vuotiaita. Ei mitään erityisiä selvittämättömiä asioita tule ainakaan nyt mieleen, kumpikaan meistä ei ole peliriippuvainen tai alkoholisti tai mitään sellaista. Rahasta on tiukkaa, miehellä joskus ollut masennusta. Ap.
Mä tulin raskaaksi ja kun sain raskaudesta tietää, ei oltu enää miehen kanssa yhdessä. Mies kyllä kosi ja lupaili kuun taivaalta mutta en halunnut palata yhteen lapsen takia. Mä selvisin koska tukiverkostoni oli niin valtava. Mun perhe sekä lapsen kummit olivat hoitoapuna ja henkireikänä pikkuvauva-aikana. Miehen isyys selvitettiin mutta en saanut mitään elatusmaksuja koska en halunnut käydä oikeudessa niitä hakemassa. Mä olin vauvan syntyessä maisteriopiskelija ja vaikka vauva olikin yllätys oli ehkä paras aika ikinä hankkia vauva niin että pystyi olemaan vauvan kanssa kauan kotona etäkursseja käydessä ja gradua kirjoitellessa. Kun valmistuin pääsin hyväpalkkaisiin töihin, uskon tähän myös vaikuttaneen sen että lapsiluku oli jo osaltani täynnä enkä ollut äitiyslomariski.
Myöhemmin lukiessani näitä juttuja miten mies on vaatinut lopettamaan imetyksen seksielämän takia olen varma että tein oikean päätöksen jäädä totaali-yhksi. En toki sano että se on kaikille oikea päätös, mutta yh äitinä ei ole yhtään hassumpaa. Ei yh äidin tarvitse muuttua passiiviseksi, sohvalla röhnöttöväksi siiderivalaaksi. Lapsi sai vanhempana luoda suhteen isäänsä omilla ehdoillaan ja tukiverkkojeni ansiosta hänellä on elämässään äidin lisäksi kuusi muuta turvallista aikuista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mutta voipi olla niinkin, että syntyykin monivammainen ja kaikki muu meneekin persuksilleen, koko elämäksi. Ja siittäjä on jo kaukana, hippulat vain vinkuu. Jotain sanktioita näistä pitäisi saada, niin ehkä tuo veronmaksajille yllärivauveleiden pykääminen loppuisi?
Se oli minunkin ainoa huoleni että mitä jos lapsi ei olisi terve, vaan juuri tyyliin monivammainen tai vaikeasti sairas. Mutta pakon edessä siitäkin olisi selvinnyt, koska vaihtoehtoja ei ole. Silloin toki olisi luultavasti jääneet opinnot kesken ja elämä muodostunut vähän erilaiseksi.
Ja eiköhän niistä yllärivauveleistakin yleensä tule ihan tuottavia veronmaksajia, jotka sitten aikanaan makselee meidänkin eläkkeitämme, joten miksi antaa sanktioita lapsen saamisesta maassa, jossa alhainen syntyvyys on ongelma?
Ei voi olla yllätysvauva kun olette ilmeisesti olleet käyttämättä ehkäisyä? Eli olette ottaneet sen riskin että sieltä joko tulee vauva tai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oikeesti...onko aloittaja täysorpo ainoa lapsi?
Ei tukiverkkojen puutteeseen tarvita sen kummempaa kuin se, että on lähtenyt muutaman sadan kilometrin päähän opiskelemaan tai töiden perässä. Rakastavakaan perhe ei pysty arjessa käytännössä auttamaan jos he asuvat kaukana ja ovat vielä itse työelämässä. Henkistä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos asuisit jossain toisessa maassa ilman sosiaaliturvaa, olisi varmaan ehkäisykin pitänyt (muutakin kuin ei se varmaan just nyt natsaa, eiku panet vaan) ja tuollaiset yllärit jääneet syntymättä? On se niin hienoo. Joku tulee kohta kertomaan, kuinka elämä kantaa, blaa blaa blaa ja onneksi olkoon.
Hyvä sentään, että opiskelijayh:lla meni kaikki hyvin, lapsi oli luennoilla viihtyvä, ja äitinä ja opiskelijana pystyi kaiken loppuun hoitamaan. Mutta voipi olla niinkin, että syntyykin monivammainen ja kaikki muu meneekin persuksilleen, koko elämäksi. Ja siittäjä on jo kaukana, hippulat vain vinkuu. Jotain sanktioita näistä pitäisi saada, niin ehkä tuo veronmaksajille yllärivauveleiden pykääminen loppuisi?
Mun kaverilla ehkäisy petti eikä jälkiehkäisykään auttanut. Ei se aina johdu siitä ettei vaan välitä.
No luepas tuo ap:n ehkäisymenettely vielä kerran läpi. Ehkäisy voi hyvin pettää, sen tosiaan tiedän, enkä taatusti "tuomitse", mutta nyt ei ihan tainnut olla täydellinen hämmästys tämä tapaus. Ja rivien väleistä selviää lisää..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeesti...onko aloittaja täysorpo ainoa lapsi?
Ei tukiverkkojen puutteeseen tarvita sen kummempaa kuin se, että on lähtenyt muutaman sadan kilometrin päähän opiskelemaan tai töiden perässä. Rakastavakaan perhe ei pysty arjessa käytännössä auttamaan jos he asuvat kaukana ja ovat vielä itse työelämässä. Henkistä
Osa "tukiverkoista" ei myöskään halua olla mikään tukiverkko. Ei kaikkia isovanhempia kiinnosta hoitaa lapsenlapsiaan eikä kaikkien parikymppisten veljiä kiinnosta siskon tai veljen vauva.
Vierailija kirjoitti:
Mutta voipi olla niinkin, että syntyykin monivammainen ja kaikki muu meneekin persuksilleen, koko elämäksi. Ja siittäjä on jo kaukana, hippulat vain vinkuu. Jotain sanktioita näistä pitäisi saada, niin ehkä tuo veronmaksajille yllärivauveleiden pykääminen loppuisi?
No, monivammainen lapsi heittää elämän uusiksi koulutetulta ja hyväpalkkaiselta pariskunnaltakin. Eikä ole mitään takeita että iskä tai äiti jaksaa pysyä kuvioissa, niin karua kuin se onkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka varma ehkäisykapseli on? Voiko pettää, kuten tuleva äiti minulle kertoi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos asuisit jossain toisessa maassa ilman sosiaaliturvaa, olisi varmaan ehkäisykin pitänyt (muutakin kuin ei se varmaan just nyt natsaa, eiku panet vaan) ja tuollaiset yllärit jääneet syntymättä? On se niin hienoo. Joku tulee kohta kertomaan, kuinka elämä kantaa, blaa blaa blaa ja onneksi olkoon.
Hyvä sentään, että opiskelijayh:lla meni kaikki hyvin, lapsi oli luennoilla viihtyvä, ja äitinä ja opiskelijana pystyi kaiken loppuun hoitamaan. Mutta voipi olla niinkin, että syntyykin monivammainen ja kaikki muu meneekin persuksilleen, koko elämäksi. Ja siittäjä on jo kaukana, hippulat vain vinkuu. Jotain sanktioita näistä pitäisi saada, niin ehkä tuo veronmaksajille yllärivauveleiden pykääminen loppuisi?
Mun kaverilla ehkäisy petti eikä jälkiehkäisykään auttanut. Ei se aina johdu siitä ettei vaan välitä.
No luepas tuo ap:n ehkäisymenettely vielä kerran läpi. Ehkäisy voi hyvin pettää, sen tosiaan tiedän, enkä taatusti "tuomitse", mutta nyt ei ihan tainnut olla täydellinen hämmästys tämä tapaus. Ja rivien väleistä selviää lisää..
No kerrotaan nyt sitten miten olin toiminut ehkäisyn kanssa. Jouduin lopettamaan pillerit ja oltiin sovittu lääkärin kanssa aika kierukan laittamiseen, miehen kanssa yhteisestä sopimuksesta. Mutta tarkoitus oli että kierukka laitetaan kuukautisten aikana ja pillereiden jälkeen piti odotella niitä ekoja kuukautisia. Ihan sovittiin miehen kanssa että ollaan ilman ehkäisyä tuo aika, vauva tulee jos on tullakseen. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos asuisit jossain toisessa maassa ilman sosiaaliturvaa, olisi varmaan ehkäisykin pitänyt (muutakin kuin ei se varmaan just nyt natsaa, eiku panet vaan) ja tuollaiset yllärit jääneet syntymättä? On se niin hienoo. Joku tulee kohta kertomaan, kuinka elämä kantaa, blaa blaa blaa ja onneksi olkoon.
Hyvä sentään, että opiskelijayh:lla meni kaikki hyvin, lapsi oli luennoilla viihtyvä, ja äitinä ja opiskelijana pystyi kaiken loppuun hoitamaan. Mutta voipi olla niinkin, että syntyykin monivammainen ja kaikki muu meneekin persuksilleen, koko elämäksi. Ja siittäjä on jo kaukana, hippulat vain vinkuu. Jotain sanktioita näistä pitäisi saada, niin ehkä tuo veronmaksajille yllärivauveleiden pykääminen loppuisi?
Mun kaverilla ehkäisy petti eikä jälkiehkäisykään auttanut. Ei se aina johdu siitä ettei vaan välitä.
No luepas tuo ap:n ehkäisymenettely vielä kerran läpi. Ehkäisy voi hyvin pettää, sen tosiaan tiedän, enkä taatusti "tuomitse", mutta nyt ei ihan tainnut olla täydellinen hämmästys tämä tapaus. Ja rivien väleistä selviää lisää..
No kerrotaan nyt sitten miten olin toiminut ehkäisyn kanssa. Jouduin lopettamaan pillerit ja oltiin sovittu lääkärin kanssa aika kierukan laittamiseen, miehen kanssa yhteisestä sopimuksesta. Mutta tarkoitus oli että kierukka laitetaan kuukautisten aikana ja pillereiden jälkeen piti odotella niitä ekoja kuukautisia. Ihan sovittiin miehen kanssa että ollaan ilman ehkäisyä tuo aika, vauva tulee jos on tullakseen. Ap.
Eli olette ihan saatanan tyhmiä, kuten täällä on ounasteltukin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta voipi olla niinkin, että syntyykin monivammainen ja kaikki muu meneekin persuksilleen, koko elämäksi. Ja siittäjä on jo kaukana, hippulat vain vinkuu. Jotain sanktioita näistä pitäisi saada, niin ehkä tuo veronmaksajille yllärivauveleiden pykääminen loppuisi?
No, monivammainen lapsi heittää elämän uusiksi koulutetulta ja hyväpalkkaiselta pariskunnaltakin. Eikä ole mitään takeita että iskä tai äiti jaksaa pysyä kuvioissa, niin karua kuin se onkin.
En tarvitse ratakiskoa, kiitos. Oli kyse ap:n tapauksesta. On ihan eri asia edes yrittää suunnitella elämän käänteitä (kumppani mukana suunnittelussa), kuin painaa vaan menemään tyyliin 'kyllä se siitä'.
"Ei tää nyt ehkä mikään vahinko ollut, mutta tuota niin, että joo, vauva tullee, wau, mitäs mie nyt"? on täysin eri juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos asuisit jossain toisessa maassa ilman sosiaaliturvaa, olisi varmaan ehkäisykin pitänyt (muutakin kuin ei se varmaan just nyt natsaa, eiku panet vaan) ja tuollaiset yllärit jääneet syntymättä? On se niin hienoo. Joku tulee kohta kertomaan, kuinka elämä kantaa, blaa blaa blaa ja onneksi olkoon.
Hyvä sentään, että opiskelijayh:lla meni kaikki hyvin, lapsi oli luennoilla viihtyvä, ja äitinä ja opiskelijana pystyi kaiken loppuun hoitamaan. Mutta voipi olla niinkin, että syntyykin monivammainen ja kaikki muu meneekin persuksilleen, koko elämäksi. Ja siittäjä on jo kaukana, hippulat vain vinkuu. Jotain sanktioita näistä pitäisi saada, niin ehkä tuo veronmaksajille yllärivauveleiden pykääminen loppuisi?
Mun kaverilla ehkäisy petti eikä jälkiehkäisykään auttanut. Ei se aina johdu siitä ettei vaan välitä.
No luepas tuo ap:n ehkäisymenettely vielä kerran läpi. Ehkäisy voi hyvin pettää, sen tosiaan tiedän, enkä taatusti "tuomitse", mutta nyt ei ihan tainnut olla täydellinen hämmästys tämä tapaus. Ja rivien väleistä selviää lisää..
No kerrotaan nyt sitten miten olin toiminut ehkäisyn kanssa. Jouduin lopettamaan pillerit ja oltiin sovittu lääkärin kanssa aika kierukan laittamiseen, miehen kanssa yhteisestä sopimuksesta. Mutta tarkoitus oli että kierukka laitetaan kuukautisten aikana ja pillereiden jälkeen piti odotella niitä ekoja kuukautisia. Ihan sovittiin miehen kanssa että ollaan ilman ehkäisyä tuo aika, vauva tulee jos on tullakseen. Ap.
Eli olette ihan saatanan tyhmiä, kuten täällä on ounasteltukin.
Niinkö? Olen aina toivonut vauvaa ja olen iloinen raskaudestani vaikka huolettaa miten tässä käy. Ap.
Tiedän äidin joka meni hormonikierukan poistoon. Olikin 16 rv raskaana. Oli vähän ihmetellyt lihomista ja alavatsakipuja mutta luotti ehkäisyyn.
Eräs äiti tuli raskaaksi kuparikierukasta huolimatta. Toinen sterilisaatiosta huolimatta!
Minä oon ollut omillani 17-vuotiaasta. Vanhemmat alkoholisteja eikä niitä oo kiinnostanu piirun vertaa mun selviäminen tai selviämättä jääminen. Oon menestynyt ihan hyvin. Kyllä mua surettaa ettei lapsilla oo ollenkaan isovanhempia (miehen vanhemmat on kuolleet). Sukulaiset on jääneet etäisiksi koska asutaan eri puolella Suomea. Mutta minkäs voit. En ole ainoa, jolla ei ole sukua auttamassa. Mun kotiseudulla oli itsestään selvää, että on lähdettävä opiskelemaan muualle jos haluaa muualle kuin kauppakouluun tai amikseen. Moni on jäänyt sille tielle, kun ei ole maatilaa jolle mennä jatkamaan tai ei ole hitsari tai kampaaja ammatiltaan.