Lue keskustelun säännöt.
Yllästysvauva ja elämästä selviäminen
07.12.2016 |
Haluaisin kuulla kokemuksia siitä miten olette selvinneet yllätysvauvasta tilanteessa, missä parisuhde ei ole vielä täysin vakaa tai olette jääneet vauvan takia yksin. Olen raskaana ja la on ensi kesänä. Ei tämä varsinaisesti täysi vahinko ollut mutta ei suunniteltukaan. Kuitenkin parisuhde on kovin tuore ja pelottaa miten tuo mies pysyy tässä rinnalla, niin iso elämänmuutos kuitenkin. Millä tsempata itseään että tästä selvitään hyvin? Tukiverkkoja minulla ei ole, ei omia vanhempia tai sisaruksia tms auttamassa.
Kommentit (59)
On ihan normaalia että huolettaa. Se kuuluu äitiyteen eikä lopu kai koskaan... Mun lapset on 18 ja 16 ja oon jatkuvasti huolissani miten lapset pärjää elämässä. Alku oli siihen verrattuna tosi helppoa vaikka esikoinen oli tosi vaikea koliikkivauva ja itkuinen oikeastaan koko ekan vuoden, huono nukkujakin lisäksi. Olihan sitä väsynyt. Mutta siitä selviää.
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä se on täällä kauhistella ap:ta, kun totuus kuitenkin on että aika usein noissa yli kolmikymppisten uusissa parisuhteissa ollaan puolitahallaan vähän huolimattomia ehkäisyn kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos asuisit jossain toisessa maassa ilman sosiaaliturvaa, olisi varmaan ehkäisykin pitänyt (muutakin kuin ei se varmaan just nyt natsaa, eiku panet vaan) ja tuollaiset yllärit jääneet syntymättä? On se niin hienoo. Joku tulee kohta kertomaan, kuinka elämä kantaa, blaa blaa blaa ja onneksi olkoon.
Hyvä sentään, että opiskelijayh:lla meni kaikki hyvin, lapsi oli luennoilla viihtyvä, ja äitinä ja opiskelijana pystyi kaiken loppuun hoitamaan. Mutta voipi olla niinkin, että syntyykin monivammainen ja kaikki muu meneekin persuksilleen, koko elämäksi. Ja siittäjä on jo kaukana, hippulat vain vinkuu. Jotain sanktioita näistä pitäisi saada, niin ehkä tuo veronmaksajille yllärivauveleiden pykääminen loppuisi?
Mun kaverilla ehkäisy petti eikä jälkiehkäisykään auttanut. Ei se aina johdu siitä ettei vaan välitä.
No luepas tuo ap:n ehkäisymenettely vielä kerran läpi. Ehkäisy voi hyvin pettää, sen tosiaan tiedän, enkä taatusti "tuomitse", mutta nyt ei ihan tainnut olla täydellinen hämmästys tämä tapaus. Ja rivien väleistä selviää lisää..
No kerrotaan nyt sitten miten olin toiminut ehkäisyn kanssa. Jouduin lopettamaan pillerit ja oltiin sovittu lääkärin kanssa aika kierukan laittamiseen, miehen kanssa yhteisestä sopimuksesta. Mutta tarkoitus oli että kierukka laitetaan kuukautisten aikana ja pillereiden jälkeen piti odotella niitä ekoja kuukautisia. Ihan sovittiin miehen kanssa että ollaan ilman ehkäisyä tuo aika, vauva tulee jos on tullakseen. Ap.
Eli olette ihan saatanan tyhmiä, kuten täällä on ounasteltukin.
Niinkö? Olen aina toivonut vauvaa ja olen iloinen raskaudestani vaikka huolettaa miten tässä käy. Ap.
Jos ikääkin oli jo 34 niin eihän sitä nyt kovin kauheasti enää lykätäkään voi, jos tosiaan lapsen haluaa.
Ehkä täällä on vähän turhan kovasti tuomittu ap siitä, että ilmaisee huolia joita varmaan hyvin monella on, ihan siksi että onhan se iso vastuu tulla äidiksi. Ei näiden huolien ajatteleminen tai kirjoittaminen tarkoita, että on hulttio joka ei aio tosipaikan tullen huolehtia siitä lapsesta vaikka yksin, jos niin käy.
No meille tuli yllätysvauva pillereistä huolimatta. Nyt tyttö 2-vuotias ja mietin eroa. Mies ei viihdy kotona, ei ollut valmis isäksi. Minulle kuitenkin lapsi on elämän tärkein asia. Jos olet valmis (pahimmassa tapauksessa) yksinhuoltajaksi, varmasti pärjäät hienosti! Elämänmuutos on todella iso, mutta äidit yleensä pärjää hyvin :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos asuisit jossain toisessa maassa ilman sosiaaliturvaa, olisi varmaan ehkäisykin pitänyt (muutakin kuin ei se varmaan just nyt natsaa, eiku panet vaan) ja tuollaiset yllärit jääneet syntymättä? On se niin hienoo. Joku tulee kohta kertomaan, kuinka elämä kantaa, blaa blaa blaa ja onneksi olkoon.
Hyvä sentään, että opiskelijayh:lla meni kaikki hyvin, lapsi oli luennoilla viihtyvä, ja äitinä ja opiskelijana pystyi kaiken loppuun hoitamaan. Mutta voipi olla niinkin, että syntyykin monivammainen ja kaikki muu meneekin persuksilleen, koko elämäksi. Ja siittäjä on jo kaukana, hippulat vain vinkuu. Jotain sanktioita näistä pitäisi saada, niin ehkä tuo veronmaksajille yllärivauveleiden pykääminen loppuisi?
Mun kaverilla ehkäisy petti eikä jälkiehkäisykään auttanut. Ei se aina johdu siitä ettei vaan välitä.
No luepas tuo ap:n ehkäisymenettely vielä kerran läpi. Ehkäisy voi hyvin pettää, sen tosiaan tiedän, enkä taatusti "tuomitse", mutta nyt ei ihan tainnut olla täydellinen hämmästys tämä tapaus. Ja rivien väleistä selviää lisää..
No kerrotaan nyt sitten miten olin toiminut ehkäisyn kanssa. Jouduin lopettamaan pillerit ja oltiin sovittu lääkärin kanssa aika kierukan laittamiseen, miehen kanssa yhteisestä sopimuksesta. Mutta tarkoitus oli että kierukka laitetaan kuukautisten aikana ja pillereiden jälkeen piti odotella niitä ekoja kuukautisia. Ihan sovittiin miehen kanssa että ollaan ilman ehkäisyä tuo aika, vauva tulee jos on tullakseen. Ap.
Eli olette ihan saatanan tyhmiä, kuten täällä on ounasteltukin.
Niinkö? Olen aina toivonut vauvaa ja olen iloinen raskaudestani vaikka huolettaa miten tässä käy. Ap.
Ei kannata sitten itkeä, jos mies ei olekaan samaa mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos asuisit jossain toisessa maassa ilman sosiaaliturvaa, olisi varmaan ehkäisykin pitänyt (muutakin kuin ei se varmaan just nyt natsaa, eiku panet vaan) ja tuollaiset yllärit jääneet syntymättä? On se niin hienoo. Joku tulee kohta kertomaan, kuinka elämä kantaa, blaa blaa blaa ja onneksi olkoon.
Hyvä sentään, että opiskelijayh:lla meni kaikki hyvin, lapsi oli luennoilla viihtyvä, ja äitinä ja opiskelijana pystyi kaiken loppuun hoitamaan. Mutta voipi olla niinkin, että syntyykin monivammainen ja kaikki muu meneekin persuksilleen, koko elämäksi. Ja siittäjä on jo kaukana, hippulat vain vinkuu. Jotain sanktioita näistä pitäisi saada, niin ehkä tuo veronmaksajille yllärivauveleiden pykääminen loppuisi?
Mun kaverilla ehkäisy petti eikä jälkiehkäisykään auttanut. Ei se aina johdu siitä ettei vaan välitä.
No luepas tuo ap:n ehkäisymenettely vielä kerran läpi. Ehkäisy voi hyvin pettää, sen tosiaan tiedän, enkä taatusti "tuomitse", mutta nyt ei ihan tainnut olla täydellinen hämmästys tämä tapaus. Ja rivien väleistä selviää lisää..
No kerrotaan nyt sitten miten olin toiminut ehkäisyn kanssa. Jouduin lopettamaan pillerit ja oltiin sovittu lääkärin kanssa aika kierukan laittamiseen, miehen kanssa yhteisestä sopimuksesta. Mutta tarkoitus oli että kierukka laitetaan kuukautisten aikana ja pillereiden jälkeen piti odotella niitä ekoja kuukautisia. Ihan sovittiin miehen kanssa että ollaan ilman ehkäisyä tuo aika, vauva tulee jos on tullakseen. Ap.
Eli olette ihan saatanan tyhmiä, kuten täällä on ounasteltukin.
Niinkö? Olen aina toivonut vauvaa ja olen iloinen raskaudestani vaikka huolettaa miten tässä käy. Ap.
Jos ikääkin oli jo 34 niin eihän sitä nyt kovin kauheasti enää lykätäkään voi, jos tosiaan lapsen haluaa.
Ehkä täällä on vähän turhan kovasti tuomittu ap siitä, että ilmaisee huolia joita varmaan hyvin monella on, ihan siksi että onhan se iso vastuu tulla äidiksi. Ei näiden huolien ajatteleminen tai kirjoittaminen tarkoita, että on hulttio joka ei aio tosipaikan tullen huolehtia siitä lapsesta vaikka yksin, jos niin käy.
Kiitos sinulle, että ymmärrät. En pidä itseäni hulttiona ja kyllä ikä vaikuttaa siihen että päätin tehdä ehkäisyn kanssa noin. Enkä sitä mitenkään salaa mieheltä tehnyt vaan ihan asia puhuttiin läpi, vaikka oltiin siis tosiaan hommaamassa minulle kierukkaa eli lapsi ei ollut varsinaisesti suunnitelmissa kuitenkaan. En uskalla huoliani ystävilleni puhua, heistä moni kärsii pitkässä parisuhteessa lapsettomuudesta ym, ja en jaksa tulla tuomituksi enkä kauhistelluksi. Siksi ajattelin että tänne olisi turvallista kirjoittaa. Minua huolettaa se että tämä parisuhde on kestänyt vasta noin 6 kk. Kantaako mies vastuunsa? Miten selviämme yhdessä näin isosta elämänmuutoksesta? Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos asuisit jossain toisessa maassa ilman sosiaaliturvaa, olisi varmaan ehkäisykin pitänyt (muutakin kuin ei se varmaan just nyt natsaa, eiku panet vaan) ja tuollaiset yllärit jääneet syntymättä? On se niin hienoo. Joku tulee kohta kertomaan, kuinka elämä kantaa, blaa blaa blaa ja onneksi olkoon.
Hyvä sentään, että opiskelijayh:lla meni kaikki hyvin, lapsi oli luennoilla viihtyvä, ja äitinä ja opiskelijana pystyi kaiken loppuun hoitamaan. Mutta voipi olla niinkin, että syntyykin monivammainen ja kaikki muu meneekin persuksilleen, koko elämäksi. Ja siittäjä on jo kaukana, hippulat vain vinkuu. Jotain sanktioita näistä pitäisi saada, niin ehkä tuo veronmaksajille yllärivauveleiden pykääminen loppuisi?
Mun kaverilla ehkäisy petti eikä jälkiehkäisykään auttanut. Ei se aina johdu siitä ettei vaan välitä.
No luepas tuo ap:n ehkäisymenettely vielä kerran läpi. Ehkäisy voi hyvin pettää, sen tosiaan tiedän, enkä taatusti "tuomitse", mutta nyt ei ihan tainnut olla täydellinen hämmästys tämä tapaus. Ja rivien väleistä selviää lisää..
No kerrotaan nyt sitten miten olin toiminut ehkäisyn kanssa. Jouduin lopettamaan pillerit ja oltiin sovittu lääkärin kanssa aika kierukan laittamiseen, miehen kanssa yhteisestä sopimuksesta. Mutta tarkoitus oli että kierukka laitetaan kuukautisten aikana ja pillereiden jälkeen piti odotella niitä ekoja kuukautisia. Ihan sovittiin miehen kanssa että ollaan ilman ehkäisyä tuo aika, vauva tulee jos on tullakseen. Ap.
Eli olette ihan saatanan tyhmiä, kuten täällä on ounasteltukin.
Niinkö? Olen aina toivonut vauvaa ja olen iloinen raskaudestani vaikka huolettaa miten tässä käy. Ap.
Ei kannata sitten itkeä, jos mies ei olekaan samaa mieltä.
Yhteisestä päätöksestä olimme ne pari kertaa ilman ehkäisyä, en mitenkään huijannut enkä painostanut miestä siihen. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aina kun mies ja nainen harrastaa seksiä tuloksena saattaa olla raskaus. Yllätystkö?
Mikä sinun mielestä sitten on yllätys? Kyllä sulle varmaan palkan korotuskin on yllätys, vaikka se todennäköistä pitkässä työsuhteessa on.
Vierailija kirjoitti:
No meille tuli yllätysvauva pillereistä huolimatta. Nyt tyttö 2-vuotias ja mietin eroa. Mies ei viihdy kotona, ei ollut valmis isäksi. Minulle kuitenkin lapsi on elämän tärkein asia. Jos olet valmis (pahimmassa tapauksessa) yksinhuoltajaksi, varmasti pärjäät hienosti! Elämänmuutos on todella iso, mutta äidit yleensä pärjää hyvin :)
Tuollaistahan se tuppaa olemaan, jos mies joutuu tahtomattaan isäksi. Usein kuvioihin tulee myös sinkkunainen, joka antaa seksiä, ei nalkuta ja jonka koti on siisti ja hiljainen. Itselläni oli hiljattain juuri tuollainen rakastaja, joka kaipasi lomaa pikkulapsiarjesta ja tuntui olevan aika katkera naiselle, joka teki hänestä isän vastoin tahtoaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin tulin raskaana pillereistä huolimatta. Oli lievä vatsatauti (jota hädin tuskin huomasin). No, pillerit eivät imeytyneet. Tuloksena ihana ylläri :)
Ja kyllä tämä raskaus ihan oikeasti yllätys minulle oli. 34-vuotiaana jättää pillerit pois syötyään niitä suunnilleen 15 vuotta. Niin sitä odottaa että elimistö on sekaisin eikä ekassa kierrossa ovulaatiota kuitenkaan tule, vaikka tottakai tiedän että saattaa tulla. Ajattelin että raskaus olisi näissä olosuhteissa hyvin epätodennäköinen. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin selvisin. Vauva nyt ei ollut yllätysvauva, mutta mies alkoi dokata päättömästi vauvan synnyttyä. Vuoden jaksoin kunnes erottiin. Siitä alkoi ylämäki, kun ei tarvinnut enää kantaa huolta juoposta ukosta. Opiskelen ja käyn töissä, joten taloudellinenkin tilanne on ihan hyvä nykyään. Lisäksi voin henkisesti paremmin, kun olen saanut selvän päämäärän eli koulusta valmistumisen jne.
Olisihan se vauva voinut syntyä paljon parempaankin tilanteeseen ja kannan syyllisyyttä tosta vauvavuodesta, kun katsoin juoppoa nurkissani. En saanut nautitutta vauva-ajasta kovin hyvin. Ja tietysti eron jälkeen otti aikansa, että sai totuteltua uuteen tilanteeseen. Mutta nyt meidän elämä on ollut jo pitkään tasaista ja mukavaa. Teen kaikkeni, että lapsella on hyvä olla eikä hän joudu kokemaan suuria muutoksia. Isäänsä tapaa n. kerran kuussa.
Neuvon sinua, että älä laske miehen varaan mitään jos yhtään arveluttaa. Mieti omaa jaksamistasi ja miten tulet pärjäämään lapsen kanssa yksin. Välttämättä mitään lapsivapaita ei ole eikä tule, jos ukko onkin luuseri. Munkin eksällä oli poika ennestään ja hän hoiti lapsensa hyvin ennen tuota juoppousromahdusta. Nyt ei ole pariin vuoteen nähnyt poikaa ollenkaan.
Mä tulin raskaaksi aika lailla vuosi seurustelun aloittamisesta, yhdessä oli asuttu puoli vuotta. Lapsi ei ollut suunniteltu, sai alkunsa kun hutiloitiin ehkäisy yhtenä iltana hieman hiprakassa. Vikaa oli molemmissa eli kumpikaan ei voinut pelkästään toista syyttää. No, päätin pitää lapsen, mies ilmoitti että hän tyytyy mun päätökseen ja kantaa vastuunsa. Nykyään ollaan aviossa ja lapsia on tullut lisääkin. Jälkeenpäin on mietitty, että meidän "vahinko" oli ihan hyvä. Ja jos nyt palattais siihen helmikuiseen iltaan niin yhtä holtittomia oltais.
Muistan kyllä että ne ensimmäiset kuukaudet oli aika kamalia. Sitä mietti, että tekikö oikean valinnan ja tulevaisuus pelotti. Mieskään ei oikein sanonut mihinkään juuta tai jaata. Välillä tuntu, että oli aika yksin. Ja se miehen hiljaisuus lisäs mun syyllisyydentunnetta, tuntu että olin pakottanut miehen isäksi. Mutta vauvan synnyttyä tiesi, että näin sen piti mennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alku voi mennäkin ihan hyvin. Vähitellen miehen omat menot alkavat lisääntyä. Jotkut ovat kerenneet jo hankkia sisaruksen lapselle. Toisen lapsen jälkeen miestä näkyy entistä vähemmän kotona. Kunnes löytyy se toinen nainen.
Ikävä tarina, mutta näin se on mennyt minulla ja kahdella ystävälläni. Juurikin silloin kun ensimmäistä lasta ei suunniteltu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos asuisit jossain toisessa maassa ilman sosiaaliturvaa, olisi varmaan ehkäisykin pitänyt (muutakin kuin ei se varmaan just nyt natsaa, eiku panet vaan) ja tuollaiset yllärit jääneet syntymättä? On se niin hienoo. Joku tulee kohta kertomaan, kuinka elämä kantaa, blaa blaa blaa ja onneksi olkoon.
Hyvä sentään, että opiskelijayh:lla meni kaikki hyvin, lapsi oli luennoilla viihtyvä, ja äitinä ja opiskelijana pystyi kaiken loppuun hoitamaan. Mutta voipi olla niinkin, että syntyykin monivammainen ja kaikki muu meneekin persuksilleen, koko elämäksi. Ja siittäjä on jo kaukana, hippulat vain vinkuu. Jotain sanktioita näistä pitäisi saada, niin ehkä tuo veronmaksajille yllärivauveleiden pykääminen loppuisi?
Mun kaverilla ehkäisy petti eikä jälkiehkäisykään auttanut. Ei se aina johdu siitä ettei vaan välitä.
No luepas tuo ap:n ehkäisymenettely vielä kerran läpi. Ehkäisy voi hyvin pettää, sen tosiaan tiedän, enkä taatusti "tuomitse", mutta nyt ei ihan tainnut olla täydellinen hämmästys tämä tapaus. Ja rivien väleistä selviää lisää..
No kerrotaan nyt sitten miten olin toiminut ehkäisyn kanssa. Jouduin lopettamaan pillerit ja oltiin sovittu lääkärin kanssa aika kierukan laittamiseen, miehen kanssa yhteisestä sopimuksesta. Mutta tarkoitus oli että kierukka laitetaan kuukautisten aikana ja pillereiden jälkeen piti odotella niitä ekoja kuukautisia. Ihan sovittiin miehen kanssa että ollaan ilman ehkäisyä tuo aika, vauva tulee jos on tullakseen. Ap.
Eli olette ihan saatanan tyhmiä, kuten täällä on ounasteltukin.
Niinkö? Olen aina toivonut vauvaa ja olen iloinen raskaudestani vaikka huolettaa miten tässä käy. Ap.
Siis tämä onkin toivottu ja jossain määrin suunniteltukin lapsi? Tämä on mielestäni ihan eri asia kuin mitä aloituksessa annoit ymmärtää. Mutta siis, paljon onnea ja huolehtikaa parisuhteestanne myös, ette ole ensimmäisiä jotka saavat lapsen lyhyeen suhteeseen. Olet onnekas kun 34-vuotiaana raskaus alkoi noin helposti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina kun mies ja nainen harrastaa seksiä tuloksena saattaa olla raskaus. Yllätystkö?
Mikä sinun mielestä sitten on yllätys? Kyllä sulle varmaan palkan korotuskin on yllätys, vaikka se todennäköistä pitkässä työsuhteessa on.
Yllätysraskaus, yllätystyöttämyys, yllätyssairaus, jne.
Yllätys voi olla, että Oulun sinfoniaorkesteri yllättää esiintymällä Suomen itsenäisyyspäivää poikkeuksellisella flashmob- esityksellä Oululaisessa kauppakeskuksessa.
Raskaus voi olla yllätys mutta vauva harvemmin, vaikka kyllähän sitä päivystykseen välillä hakeutuu naisia vatsakivuissaan, ja sitten synnyttävät tunnin päästä. Näitä voisi kutsua yllätysvauvoiksi. (Ovat siis tietämättään raskaana, ja oikeesti, tätä tapahtuu vielä nykyaikanakin vaikkakin harvakseltaan!)
Omalla kohdallani tulin 16-vuotiaana raskaaksi ehkäisystä ja jälkiehkäisystä huolimatta.
Ensin hajosi kondomi, sitten petti katumuspillerit. Sen jälkeenkin on vielä onneksi olemassa yksi vaihtoehto ,joka on raskaudenkeskeytys. Se pelasti minun elämäni. Taitaa vain olla kirosana tällä palstalla.
Itse olen sitä mieltä että jokainen lapsi ansaitsee olla toivottu ja haluttu, vaikka raskaus olisi yllätys. Sitten asia on vain työstettävä mielessään sellaiseksi että on valmis toivottamaan vauvan tervetulleeksi elämäänsä rakkaudella ja vastuuntunnolla. Väkisin ei kenenkään tulisi lasta hankkia vastentahtoisesti, siinä kärsii äidin ja lapsen elämä. Suurin psyykkinen muutos on tietenkin työstettävänä näissä yllätyssynnytys-tapauksissa.
Vierailija kirjoitti:
Yllätysvauvoja ei olekaan!
On niitä, meillekin tuli. 5v seksiä säännöllisesti ilman ehkäisyä ennenkuin tärppäsi... oli se melkoinen odottamaton yllätys siinä kohtaa, ajatukset oli jo täysin "lapsettomana mennään" -moodissa. Ei toki mikään katastrofi kuitenkaan.
Ei todellakaan kaikki vauvat ole suunniteltuja vauvoja. Sanoisin että jopa suuri osa meistä saattaa olla "puolivahinkoja". Siitä ei vain puhuta ääneen.