Miten introvertti tulisi ottaa huomioon jokapäiväisessä arjessa?

Mun mies on niin samanlainen. Jopa toi hengenahdistusjuttu muistuttaa erästä kertaa, jolloin alkoi pyörryttää, näin vain valkoista, eikä mies suostunut auttamaan istumaan, kun muka teeskentelin. Lysähdin sitten siinä ihmisjoukossa.

Mies ei selvästikään usein huomaa tiuskivansa tai puhuvansa rumasti, mutta jos vastaan samalla tavalla, siitä tehdään heti numero. Yleensä en vastaa, vaan pahoitan mieleni ja vetäydyn.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse introvertti ja mieskin on. Olemme tosi paljon omissa oloissamme, mutta juttelemme myös välillä. Miehen puolelta olen huomannut tuskastuneisuutta, jos yritän kertoa hänelle jotain, mikä ei häntä kiinnosta. Ja joskus kun yritän kysyä jotain asioita, hän tuhahtelee vihaisesti. Ilmeisesti pitäisi osata itse jotenkin säädellä, mitkä asiat ovat sen arvoisia, että häntä saa vaivata, ja myös tietää mistä asioista saa kysyä ja mistä ei.

Introvertin ja ekstrovertin liitto kuulostaa ihan tuhoontuomitulta. En pysty näkemään miten sellainen voisi onnistua. Paitsi jos sillä ekstrovertilla on vilkas seuraelämä kodin ulkopuolella.

Kyllä introvertin ja ekstrovertin suhde voi toimia. Se vain vaatii keskustelua ja taitoa ymmärtää toisen tarpeita. Mun mies on ekstrovertti ja ymmärtää hyvin, että kaipaan omaa aikaa välillä. Hän osaa jättää minut omiin oloihin kun vain sanon, että tahdon olla hetken rauhassa. Hän sitten sosialisoi ja touhuaa lasten kanssa kun minä juon keittiössä kahvini omassa rauhassa. Se vaatii myös välillä joustoa minultakin. Jos hänellä on kova tarve olla sosiaalinen minun kanssa, niin minä kyllä juttelen ja kuuntelen vaikkei itse niin jaksaisi, koska se on hänelle tärkeää, yhtä tärkeää kuin ne minun omat hetket. Siitähän parisuhteissa on kysymys, kompromisseista. Joustetaan puolin ja toisin tilanteen niin vaatiessa ja hyväksytään toisemme sellaisena kuin on.

En ymmärrä sinua ap ollenkaan, enkä edes tuota tilannetta. Keskeytit miehen, hän tiuskaisi ja nyt olet suuttunut kun hän pyysi tiuskaisua anteeksi vasta nyt? Oikeasti? Yritin lukea ihan ajatuksella tämän keskustelunne, ja tuossa väleissä on se mitä sain siitä ajateltua.

M: En mä nyt jaksaisi 1. Jatkaa viikonlopun riitaa 2. Jatkaa sitä vauvapalstalla

Ap: Selvä, en tietenkään pakota sinua tätä asiaa selvittämään. Voidaan jatkaa tähän tapaan ja minä ratkoa itsekseni ongelmaa vauvapalstan ihmisten kanssa, jos sieltä joku hyvä idea löytyisi. Yksi ihminen ehdottikin systeemiä, että varaisin ajan etukäteen sille että keskustellaan.

Marttyyri. Mies ei halua jatkaa riitaa eikä vetää muita ihmisiä siihen mukaan. Sinä väännät sen niin, että hän ei halua sitä selvittää ja alat marttyyriksi.

M: Mitähän mä nyt oon tehnyt väärin? Sanoin että tarvin pienen tauon kun alko kuormittumaan ja viiden minuutin jälkeen ehdotin jo että katsotaan se jean jaques

Ap: Et sinä selkeästikään ole omasta mielestäsi tehnyt mitään väärin, vaan väärin oli se, että minä otin puheeksi asian ja siksi sinä aloit minulle oikeutetusti tiuskimaan. Anteeksi siitä. No mä jatkan asian selvittelyä av:lla muiden ihmisten kanssa.

Marttyyri edelleen. ”Anteeksi kun minulle tiuskittiin”. Voi helvetti. Mies on ehdottanut 5 minuutin päästä että voitte puhua asiasta josta alun perin halusitkin. Mutta haluat vääntää vääntämisen ilosta.

M: Anteeksi kun tiuskin, olisihan asian voinut paremminkin yrittää muotoilla.

Ap: ????

Mitä ihmettä sinä ap odotat tässä tilanteessa mieheltä? Hän myöntää että oli kuormittunut, hengähti 5 minuuttia, katsoi haluamaasi asiaa ja nyt vielä pyytää anteeksi tuota tiuskaisua. Mutta se ei sinulle kelpaa, koska anteeksipyyntö ei tullut saman tien? Mitä hänen tulisi sanoa että olisit tyytyväinen?

M: Sisältää anteeksipyynnön tiuskimisesta ed. Viesti

Ap: No nyt olen kyllä vähän puulla päähän lyöty. Et ole aiemmin nähnyt mitään vikaa käytöksessäsi vaan ainoastaan minun käytöksessäni. Miksi mieli muuttui noin 12 tunnin kuluttua. En ymmärrä.Ehkä mies oli saanut ajatella asiaa? Yleensäkin ihmisen mieli muuttuu riidan jälkeen rauhoittuessa. Minun mielestäni sen pitääkin olla niin. Miten sen sinun mielestäsi pitäisi olla, ap?

M: Et ehkä aiemmin ole ymmärtänyt mitä yritän sanoa

Ap: Siis pyysit minulta anteeksi tiuskimistasi? Anteeksi, en ole sitä kuullut. Koskahan se tapahtui?

Vänkäämistä ja vittuilua.

M: Mielestäni pyytelen jatkuvasti anteeksi täällä jotain... Eli onko nyt ongelma että pyysin anteeksi ja päivänä X on tapahtunut virheitä?

Ap: Siis eilen pyysit tuota tiuskimista anteeksi ja minä en vain kuullut sitä?

Vittuilua.

M: Missä väitin niin? Luulin että käyt viikonloppua läpi

Ap: Eilisestä kyse ja lue keskustelu niin siellä selitetty juttu ja pohdittu ongelmaan ratkaisua.

M: Luin että olen mulkku jo ekassa vastauksessa, joten voi varmaan sättimiseltä välillä itseään säästääkin. En lähde tuohon yksinkertaisesti. ja toiseksi meillä menee taas päivä jos lähden omalta kannalta kertomaan asioita (luetaan puolusteluksi ja kilven kiillotteluksi), niin miksi lähteä siihen? Jos anteeksipyyntö riittäisi.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä sinua ap ollenkaan, enkä edes tuota tilannetta. Keskeytit miehen, hän tiuskaisi ja nyt olet suuttunut kun hän pyysi tiuskaisua anteeksi vasta nyt? Oikeasti? Yritin lukea ihan ajatuksella tämän keskustelunne, ja tuossa väleissä on se mitä sain siitä ajateltua.

M: En mä nyt jaksaisi 1. Jatkaa viikonlopun riitaa 2. Jatkaa sitä vauvapalstalla

Ap: Selvä, en tietenkään pakota sinua tätä asiaa selvittämään. Voidaan jatkaa tähän tapaan ja minä ratkoa itsekseni ongelmaa vauvapalstan ihmisten kanssa, jos sieltä joku hyvä idea löytyisi. Yksi ihminen ehdottikin systeemiä, että varaisin ajan etukäteen sille että keskustellaan.
Marttyyri. Mies ei halua jatkaa riitaa eikä vetää muita ihmisiä siihen mukaan. Sinä väännät sen niin, että hän ei halua sitä selvittää ja alat marttyyriksi.

M: Mitähän mä nyt oon tehnyt väärin? Sanoin että tarvin pienen tauon kun alko kuormittumaan ja viiden minuutin jälkeen ehdotin jo että katsotaan se jean jaques

Ap: Et sinä selkeästikään ole omasta mielestäsi tehnyt mitään väärin, vaan väärin oli se, että minä otin puheeksi asian ja siksi sinä aloit minulle oikeutetusti tiuskimaan. Anteeksi siitä. No mä jatkan asian selvittelyä av:lla muiden ihmisten kanssa.
Marttyyri edelleen. ”Anteeksi kun minulle tiuskittiin”. Voi helvetti. Mies on ehdottanut 5 minuutin päästä että voitte puhua asiasta josta alun perin halusitkin. Mutta haluat vääntää vääntämisen ilosta.

M: Anteeksi kun tiuskin, olisihan asian voinut paremminkin yrittää muotoilla.

Ap: ????
Mitä ihmettä sinä ap odotat tässä tilanteessa mieheltä? Hän myöntää että oli kuormittunut, hengähti 5 minuuttia, katsoi haluamaasi asiaa ja nyt vielä pyytää anteeksi tuota tiuskaisua. Mutta se ei sinulle kelpaa, koska anteeksipyyntö ei tullut saman tien? Mitä hänen tulisi sanoa että olisit tyytyväinen?

M: Sisältää anteeksipyynnön tiuskimisesta ed. Viesti

Ap: No nyt olen kyllä vähän puulla päähän lyöty. Et ole aiemmin nähnyt mitään vikaa käytöksessäsi vaan ainoastaan minun käytöksessäni. Miksi mieli muuttui noin 12 tunnin kuluttua. En ymmärrä.Ehkä mies oli saanut ajatella asiaa? Yleensäkin ihmisen mieli muuttuu riidan jälkeen rauhoittuessa. Minun mielestäni sen pitääkin olla niin. Miten sen sinun mielestäsi pitäisi olla, ap?

M: Et ehkä aiemmin ole ymmärtänyt mitä yritän sanoa

Ap: Siis pyysit minulta anteeksi tiuskimistasi? Anteeksi, en ole sitä kuullut. Koskahan se tapahtui?
Vänkäämistä ja vittuilua.

M: Mielestäni pyytelen jatkuvasti anteeksi täällä jotain... Eli onko nyt ongelma että pyysin anteeksi ja päivänä X on tapahtunut virheitä?

Ap: Siis eilen pyysit tuota tiuskimista anteeksi ja minä en vain kuullut sitä?
Vittuilua.

M: Missä väitin niin? Luulin että käyt viikonloppua läpi

Ap: Eilisestä kyse ja lue keskustelu niin siellä selitetty juttu ja pohdittu ongelmaan ratkaisua.

M: Luin että olen mulkku jo ekassa vastauksessa, joten voi varmaan sättimiseltä välillä itseään säästääkin. En lähde tuohon yksinkertaisesti. ja toiseksi meillä menee taas päivä jos lähden omalta kannalta kertomaan asioita (luetaan puolusteluksi ja kilven kiillotteluksi), niin miksi lähteä siihen? Jos anteeksipyyntö riittäisi.

Ap: On harmi, jos luet jotain sellaista mitä en ole lainkaan sanonut. On myös hyvin harmi, jos tulkitset sättimiseksi sen, että yritän ongelmaan löytää ratkaisua.
Ensin ärsytetään, sitten laitetaan sädekehä pään päälle, että kuka minäkö, minähän olen koko ajan etsinyt vain ratkaisua. Kieroilua.

Oliko nyt asia siis niin, että noin 12 tunnin jälkeen tulit siihen tulokseen, että eilinen tiuskimisesi ei ollutkaan minulle oikein ja oikeutettua?

M: Siis miksi meen johonkin nimittelypalstalle ettii ratkaisua? Kyllä. En nyt ihan ole varma miltä kuulostan milloinkin, sain palautteen tänään mikä vikana ja pyysin anteeksi

Ap: Yritän säästää kaikkien aikaa. Olen kuvannut sinne ongelman ja miettinyt ratkaisua. Et tunnu nyt tässä keskustelussamme ymmärtämään laisinkaan edes mistä on kyse.
Ei tästä voi ymmärtää, mistä sinun mielestäsi on kyse. Miehen olisi pitänyt pyytää anteeksi samantien? Vaikka olikin jo tehnyt sovittelevan eleen haluamalla katsoa asiaasi.

Siis eilen siis tiuskit minulle vain vahingossa? Et edes eilen havainnut käyttäytyneesi huonosti?

M: Aha... En mä mihinkään nimittelypalstalle mene siltikään

En

Tiesin kyllä että arka tilanne

Ap: Selvä, en tietenkään pakota sinua lukemaan kuvaustani tilanteesta sieltä.

Aijaa, mikäs tilanteesta teki aran?
Uhkaava ja aggressiivinen kysymys.

M: Luin jo ekan viestin. Sieltä tuli heti että oon mulkku. Anteeksi pitäisi pyytää mutta se ei ole riittävä jostain syystä. Aion nyt käyttää itsenäisyyspäivän muuhun kun tähän

Ap: Vastaatko kysymykseen, mikä teki tilanteesta aran?

Palstaan liittyen ymmärrät varmaan, että minä en ole sitä viestiä kirjoittanut. Minulle on edelleen epäselvää, miten kanssasi pitää kommunikoida tai asiat hoitaa, jotta en ärsyttäisi introverttia puoltaisi ja saisi siitä tiuskimista osakseni.
Marttyrointia

M: Usein kun en syystä tai toisesta haluan keskeyttää sinut syntyy riita. Se teki tilanteesta aran ja stressaavan jo asetelmiltaan minun päässäni ennen kun sanoin mitään.

Siis itsekin suutut jos mies keskeyttää sinut? Mutta mieheltä et samanlaista käytöstä hyväksy?

Teille on ero vireillä? Mitä v***ua enää vänkäät? Ero on ero eikä teillä enää ole muuta yhteistä kuin muistot, sinulla ilmeisen huonot muistot. Mies oli paska ja hyvästi. Ei tarvitse enää koskaan kärsiä hengenahdistuksesta hänen tähtensä. Nyt suunnittelemaan muuttoa. 

Siis eihän kyseisessä tilanteessa oo millään tavalla kyse introverttiudesta, vaan sosiaalisesta osaamattomuudesta ja tylyydestä. Introvertit ihmiset voivat olla sosiaalisesti lahjakkaampia kuin ekstrovertit, sosiaaliset tilanteet ovat vain usein kuluttavampia kuin ekstrovertille. Introvertti ei niinkään kaipaa ulkopuolelta tulevia virikkeitä, mutta osaavat yleensä kuitenkin toimia hyvin muiden ihmisten kanssa.

Teidän parisuhde vaikuttaa ihan kamalalta. Ei siinä kommunikointitaitojen parantaminen auta, jos toisen kunnioittaminen puuttuu täysin. Aivan hirveä oli tuo kuvaus sun hengenahdistuspäivystysreissusta ja ennen kaikkea kamalaa miehesi käytös kotiutumisesi jälkeen. Ja aivan kaistapäistä on tuo sun jankkauksesi tekstiviestein. Normaalit ihmiset keskustelee erimielisyytensä pois, ja sillä ei ole yhtään mitään tekemistä intro- tai ekstroverttiyden kanssa. Tehkää itsellenne palvelus ja erotkaa. Yhteinen bisnes ei ole riittävä syy pilata koko elämää. Onhan tuollainen elämä aivan hirveää.

Mä olen introvertti ja kieltämättä ekstrovertti puoliso ottaa välillä voimille! Höpisee yksinäänkin, jos ei kukaan jaksa enää kuunnella. Jatkuvasti vitsailemassa, selittää ajatusvirtaansa tai keskeyttä mun jutut vähintään 100 kertaa päivässä. Välillä tuntuu rakastavan omaa ääntänsä ja juttuja pitkittää ihan puhumisen ilosta. On kyllä tosi pidetty ihminen, mutta mulle välillä äärettömän raskas, kun sellaista oikeaa vuoropuhelua ei oikein muodostu, kun ollaan niin erilaisia. Niin, mitenköhän me itseasiassa alunperin yhteen päädyttiin ? Kyllä mä jo alussa mietin, että miksi toi höpisee koko ajan, mutta sillon se oli vaan hellyyttävää. Ehkä iän myötä mä olen vielä enemmän erakoitunut ja toi toinen taas vielä enemmän suuntautunut ulospäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä sinua ap ollenkaan, enkä edes tuota tilannetta. Keskeytit miehen, hän tiuskaisi ja nyt olet suuttunut kun hän pyysi tiuskaisua anteeksi vasta nyt? Oikeasti? Yritin lukea ihan ajatuksella tämän keskustelunne, ja tuossa väleissä on se mitä sain siitä ajateltua.

AP: Ok, kommentoin nuo juttusi näin.

Sellainen tarkennus heti alkuunsa, että mä en illalla keskeyttänyt yhtään mitään hänen tekemistään. Oltiin himassa kaikki, mies vapaalla kuten minäkin. Jos oli ajatus kesken, niin sitä en tietenkään ulospäin huomannut.

Otin siinä sitten keittiönpöydän ääressä bencmarkin puheeksi, että hei mulla olisi sulle benchmark näytettäväksi ja näytin Instagramista kuvaa, jossa tää juttu olisi ollut.

Miehellä äyskiminen alkoi siitä aivan suorilta. Ei sanonut mitenkän, että hei katsotaan viiden minuutin kuluttua tai mitään sellaista. Ensin tuli tiuskaisu, että "mihin toi MUKA liittyy". Mä siihen sitten kiltisti selittämään, että liiketoimintasi tähän ja tähän ajankohtaiseen puoleen. Siihenkään ei tullut mitään sellaista, että ai, no katsotaan myöhemmin tms vaan mies alkoi rageemaan mulle siitä, miten on introvertti ja häipyi.

Mä jäin siihen pöydän ääreen nielelskelemään, mutten sanonut mitään, etten enempää ärsyttäisi.

Hän tuli takaisin noin viiden minuutin kuluttua. Sanoi jotain, että mikäs se jean jaques oli. Ei sanaakaan, että sori kun äyskin sulle tai hei se bencmark olisi sittenkin hyvä katsoa.

Mä olin aika pahoilla mielin jo tuossa välissä. Sanoin sitten, että katsotaan ehkä joku toinen päivä ja menin nukkumaan.

 

M: En mä nyt jaksaisi 1. Jatkaa viikonlopun riitaa 2. Jatkaa sitä vauvapalstalla

Ap: Selvä, en tietenkään pakota sinua tätä asiaa selvittämään. Voidaan jatkaa tähän tapaan ja minä ratkoa itsekseni ongelmaa vauvapalstan ihmisten kanssa, jos sieltä joku hyvä idea löytyisi. Yksi ihminen ehdottikin systeemiä, että varaisin ajan etukäteen sille että keskustellaan.
Marttyyri. Mies ei halua jatkaa riitaa eikä vetää muita ihmisiä siihen mukaan. Sinä väännät sen niin, että hän ei halua sitä selvittää ja alat marttyyriksi.

Ensinnäkin mun motiivi ei ole riidellä vaan löytää ratkaisu siihen, miten mun pitäisi olla toisen ihmisen kanssa jotta homma toimisi. Aloitin tämän keskustelun tällä palstalla siksi, jos tulisi muilta hyviä ideoita.

Miehelle laitoin linkin siksi, että näkee mitkä ovat mun aatokset tapahtuneesta ja voi halutessaan niitä kommentoida.

Kuten seuraavasta näkee, ei hän edes aloituksen luettuaan nähnyt edelleenkään  mitään ongelmaa toiminnassaan.

M: Mitähän mä nyt oon tehnyt väärin? Sanoin että tarvin pienen tauon kun alko kuormittumaan ja viiden minuutin jälkeen ehdotin jo että katsotaan se jean jaques

Ap: Et sinä selkeästikään ole omasta mielestäsi tehnyt mitään väärin, vaan väärin oli se, että minä otin puheeksi asian ja siksi sinä aloit minulle oikeutetusti tiuskimaan. Anteeksi siitä. No mä jatkan asian selvittelyä av:lla muiden ihmisten kanssa.
Marttyyri edelleen. ”Anteeksi kun minulle tiuskittiin”. Voi helvetti. Mies on ehdottanut 5 minuutin päästä että voitte puhua asiasta josta alun perin halusitkin. Mutta haluat vääntää vääntämisen ilosta.

Mies ei palstan viestit luettuaankaan näe tehneensä mitään väärin. Tämä on aika tyypillinen ilmiö meillä.

Lisäksi mies nyt väittää tässä sanoneensa jotain mitä ei todellakaan ole sanonut. Alussa kerron tuon miten oikeasti meni.

Mun on edelleen vaikea käsittää sitä, miten mies ei vaan näe sitä, että tiuskii mulle rumasti. Eikä se asiasisältökään musta nyt niin kultaa ollut.

Mä kyllä ymmärrän, että mun toiminnassa on ollut miehen mielestä jotain väärää kun hän tiuskii. Ei kai kukaan tyhjästäkään toista rankaise. Sitä pyydän anteeksi ja kerron, että yritän löytää vastauksen miten mun pitää toimintaani muuttaa.

Mutta mulle nää tilanteet aiheuttaa sen verran ahdistusta, kun en todellakaan kestä sitä että noin tiuskitaan ja puhutellaan eikä edes pyydetä anteeksi kun on rauhoituttu sen 5 minuutin jälkeen, että todellakin haluan löytää jotain miten selvitä arkena.

M: Anteeksi kun tiuskin, olisihan asian voinut paremminkin yrittää muotoilla.

Ap: ????
Mitä ihmettä sinä ap odotat tässä tilanteessa mieheltä? Hän myöntää että oli kuormittunut, hengähti 5 minuuttia, katsoi haluamaasi asiaa ja nyt vielä pyytää anteeksi tuota tiuskaisua. Mutta se ei sinulle kelpaa, koska anteeksipyyntö ei tullut saman tien? Mitä hänen tulisi sanoa että olisit tyytyväinen?

Edellä hän sanoo, että mitä muka teki väärin. Ei näe mitään ongelmaa. No tää tuli sitten aika puskista, että nyt sitten olisi voinut paremmin muotoilla. Argumentaatio on aika ristiriitaista.

M: Sisältää anteeksipyynnön tiuskimisesta ed. Viesti

Ap: No nyt olen kyllä vähän puulla päähän lyöty. Et ole aiemmin nähnyt mitään vikaa käytöksessäsi vaan ainoastaan minun käytöksessäni. Miksi mieli muuttui noin 12 tunnin kuluttua. En ymmärrä.Ehkä mies oli saanut ajatella asiaa? Yleensäkin ihmisen mieli muuttuu riidan jälkeen rauhoittuessa. Minun mielestäni sen pitääkin olla niin. Miten sen sinun mielestäsi pitäisi olla, ap?

Mikä ihmeen riita? Pitäisikö pikemminkin sanoa, että eilisillan äkillinen raivostuminen.

M: Et ehkä aiemmin ole ymmärtänyt mitä yritän sanoa

Ap: Siis pyysit minulta anteeksi tiuskimistasi? Anteeksi, en ole sitä kuullut. Koskahan se tapahtui?
Vänkäämistä ja vittuilua.

No ei todellakaan. Mies viittaa edellä, että on yrittänyt pyytää anteeksi asiaa jo aikaisemmin. Tästä kysäisen, että koskahan se tapahtui, kun en ole kuullut. Joskus ihmisiltä menee asioita ohi ja silloin on todellakin parempi sanoa, että silloin ja silloin. Ja toinen voi älytä, että joo tai ei. Mutta kuten nähdään, mies vaihtaa tämän jälkeen puheenaihetta. Ei hän nimittäin todellakaan sitä aiemmin pyytänyt anteeksi, mitenkään.

 

M: Mielestäni pyytelen jatkuvasti anteeksi täällä jotain... Eli onko nyt ongelma että pyysin anteeksi ja päivänä X on tapahtunut virheitä?

Ap: Siis eilen pyysit tuota tiuskimista anteeksi ja minä en vain kuullut sitä?
Vittuilua.

Vittuilua siis  on se, kun mies meinaa vaihtaa puheenaihetta ja mä pysyn asiassa, mistä puhuttiin? C'mon! Mutta kuten nähdään, hän ei edelleenkään asiaa kommentoi vaan väistää sen.

M: Missä väitin niin? Luulin että käyt viikonloppua läpi

Ap: Eilisestä kyse ja lue keskustelu niin siellä selitetty juttu ja pohdittu ongelmaan ratkaisua.

M: Luin että olen mulkku jo ekassa vastauksessa, joten voi varmaan sättimiseltä välillä itseään säästääkin. En lähde tuohon yksinkertaisesti. ja toiseksi meillä menee taas päivä jos lähden omalta kannalta kertomaan asioita (luetaan puolusteluksi ja kilven kiillotteluksi), niin miksi lähteä siihen? Jos anteeksipyyntö riittäisi.

Ap: On harmi, jos luet jotain sellaista mitä en ole lainkaan sanonut. On myös hyvin harmi, jos tulkitset sättimiseksi sen, että yritän ongelmaan löytää ratkaisua.
Ensin ärsytetään, sitten laitetaan sädekehä pään päälle, että kuka minäkö, minähän olen koko ajan etsinyt vain ratkaisua. Kieroilua.

Siis sinusta on ärsyttämistä  ja kieroilua se, että minä yritän pitää keskustelun asiassa? Just joo. Ja toi mulkuksi kutsuminen on argumenttina sikälikin mielenkiintoinen, että minä en missään vaiheessa häntä sanonut mulkuksi vaan joku av-palstalta. 

Oliko nyt asia siis niin, että noin 12 tunnin jälkeen tulit siihen tulokseen, että eilinen tiuskimisesi ei ollutkaan minulle oikein ja oikeutettua?

M: Siis miksi meen johonkin nimittelypalstalle ettii ratkaisua? Kyllä. En nyt ihan ole varma miltä kuulostan milloinkin, sain palautteen tänään mikä vikana ja pyysin anteeksi

Ap: Yritän säästää kaikkien aikaa. Olen kuvannut sinne ongelman ja miettinyt ratkaisua. Et tunnu nyt tässä keskustelussamme ymmärtämään laisinkaan edes mistä on kyse.
Ei tästä voi ymmärtää, mistä sinun mielestäsi on kyse. Miehen olisi pitänyt pyytää anteeksi samantien? Vaikka olikin jo tehnyt sovittelevan eleen haluamalla katsoa asiaasi.

Mä edelleen ihmettelen sitä, että tiuskiva ihminen ei huomaa että tiuskii.

Siis eilen siis tiuskit minulle vain vahingossa? Et edes eilen havainnut käyttäytyneesi huonosti?

M: Aha... En mä mihinkään nimittelypalstalle mene siltikään

En

Tiesin kyllä että arka tilanne

Ap: Selvä, en tietenkään pakota sinua lukemaan kuvaustani tilanteesta sieltä.

Aijaa, mikäs tilanteesta teki aran?
Uhkaava ja aggressiivinen kysymys.

Millä tavalla kysymys "aijaa, mikäs tilanteesta teki aran?" on uhkaava ja aggressiviinen?

M: Luin jo ekan viestin. Sieltä tuli heti että oon mulkku. Anteeksi pitäisi pyytää mutta se ei ole riittävä jostain syystä. Aion nyt käyttää itsenäisyyspäivän muuhun kun tähän

Ap: Vastaatko kysymykseen, mikä teki tilanteesta aran?

Palstaan liittyen ymmärrät varmaan, että minä en ole sitä viestiä kirjoittanut. Minulle on edelleen epäselvää, miten kanssasi pitää kommunikoida tai asiat hoitaa, jotta en ärsyttäisi introverttia puoltaisi ja saisi siitä tiuskimista osakseni.
Marttyrointia

Tässä vaiheessa kommenttiraitaa lukiessa tuntuu, että mä olenkin tainnut astua provon ansaan :D

M: Usein kun en syystä tai toisesta haluan keskeyttää sinut syntyy riita. Se teki tilanteesta aran ja stressaavan jo asetelmiltaan minun päässäni ennen kun sanoin mitään.

Siis itsekin suutut jos mies keskeyttää sinut? Mutta mieheltä et samanlaista käytöstä hyväksy?

Siis mitä???!!!

-Ap

Homma on nyt saatu meidän välillä pakettiin.

Mies lopulta totesi, että hänen tiuskiminen ei ollut oikein ja yrittää jatkossa ilmaista asiansa sivistyneesti. Eli ilmeisesti ei ollut mussa nyt eilen vika kuitenkaan. Se on mulle tärkeä tieto siltä kannalta, että oliko mulla tuossa peiliin katsomisen ja muutoksen paikka omassa toiminnassa.

Haluaa, että asia annettaisiin olla. Joo sopiihan se mulle.

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Mä olen introvertti ja kieltämättä ekstrovertti puoliso ottaa välillä voimille! Höpisee yksinäänkin, jos ei kukaan jaksa enää kuunnella. Jatkuvasti vitsailemassa, selittää ajatusvirtaansa tai keskeyttä mun jutut vähintään 100 kertaa päivässä. Välillä tuntuu rakastavan omaa ääntänsä ja juttuja pitkittää ihan puhumisen ilosta. On kyllä tosi pidetty ihminen, mutta mulle välillä äärettömän raskas, kun sellaista oikeaa vuoropuhelua ei oikein muodostu, kun ollaan niin erilaisia. Niin, mitenköhän me itseasiassa alunperin yhteen päädyttiin ? Kyllä mä jo alussa mietin, että miksi toi höpisee koko ajan, mutta sillon se oli vaan hellyyttävää. Ehkä iän myötä mä olen vielä enemmän erakoitunut ja toi toinen taas vielä enemmän suuntautunut ulospäin.

Joo tunnistan tuon ilmiön, etenkin suhteemme alkupuolelta.

Ollaan keskusteltu asiasta ja sovittu, että sanoo selvästi mutta kohteliaasti, jos haluaa olla rauhassa. Mä voin ihan hyvin sosialisoida muiden ihmisten kanssa, jos tarvis on. Mielelläni annan tilaa, kun sitä noin pyydetään. Ei ajatella, että osaan lukea ajatuksia.

On myös helpompi ymmärtää puhetta kuin tiuskimista tms. Sellaisen ottaa helposti sosiaalisena sanktiona, reaktiona johonkin mun omaan virheeseen. Toki sellaista tulee heti paljon kysymyksiä, että mitä mä tein nyt väärin. Ja asiat paisuu, jos kommunikaatiossa on ongelmia.

Eilen mä en ollut niinkään äänessä eikä hirveästi edes illalla juteltu. Pyrin jotenkin vasten omaa luontoanikin välttämään ylenpalttista keskustelua hänen kanssaan.

Lapsilla oli kyllä hänelle paljon asiaa ja ehkä se sitten kuormitti. Se kun mä avasin suuni, oli sitten se neula joka katkaisi kamelin selän.

Ehkä tämä keskustelu silti on avannut jotain pointteja introvertti-ekstrovertti vuorovaikutuksesta. Mä kyllä oikeastikin haluan oppia paremmin huomiomaan ihmiset, jotka eivät ole kuten minä.

Ap

Ap täällä taas. Palasin tähän vanhaan tapaukseen katsoakseni pölyn laskeuduttua, miten tilanne meni. Vastaavanlaisia kun meille tulee toistuvasti ja niistä sitten on monta päivää hätä päällä.

1. Mies alkaa tiuskia minulle ilman, että olisin tehnyt tilanteessa mitään väärin.

2. Vetäydyn syrjään pohtimaan, mitä olen tehnyt väärin kun mies minulle noin käyttäytyy. En uskalla nostaa kissaa pöydälle, etten syyllistäisi ja aiheuttaisi siten riitaa. Jos mies on itse toiminut hän varmasti hyvien käytöstapojen mukaisesti tulee oma-aloitteisesti sopimaan asian, kunhan on rauhoittunut.

3. Mies ei pyydä anteeksi. Hän on myös koko täysin välinpitämätön sen suhteen, että olen päivän poissa pelistä ja silminnähden minulla on asiasta paha mieli. Hän ei koko päivänä sano minulle yhtään mitään, on kuin olisin ilmaa.

4. Tulen ahdistuksissani tätä asiaa pohtimaan tälle palstalle, mitä tein väärin ja miten tulisi toimia.

5. Otan asian esille miehen kanssa tekstiviestein noin 12 tunnin kärvistelyn jälkeen, koska en halua lasten nähden aiheuttaa asiasta keskustelua joka voisi johtaa riitaan.

Mies lopulta pitkin hampain sanoo sori aamun tiuskimisesta, mutta ei näe että tilanteessa mitään muuta outoa tai keskusteltavaa olisi.

6. Palaamme asiaan tammikuussa, miten mies kertoo minun olleen täysom kohtuuton kun suutuin ihan tyhjästä ja "laiskottelin" koko päivän. Hänen toimintansa ei ollut alun alkaenkaan ollut sellaista, mistä minun olisi edes kuulunut mieltä pahoittaa.

Mitä mieltä?

Ap