Lue keskustelun säännöt.
Miten introvertti tulisi ottaa huomioon jokapäiväisessä arjessa?
06.12.2016 |
Minulla on introvertti mies puolisona. Itse olen ekstrovertti. Meille tulee jatkuvasti tästä hankausta.
Eilen illalla olin menossa näyttämään miehelleni yhteiseen yritystoimintaamme liittyen esimerkkiä hyvästä tuotteesta, niin mies suuttuu ja lähtee taas tiuskimaan kun häiritsen häntä. Mihin tämä muka liittyy? Aijaa, mä olen kuule introvertti.
Kerroin mihin liittyy ja sanoin ystävällisesti, että antaa sitten olla. Mies ei nähnyt käytöksessään mitään väärää, ei ole pahoitellut sitä jälkikäteenkään. Minä taas olin näköjään hänen mielestään törkeä ja hän oikeassa.
Nyt on aamu ja mietin, mitenhän minun edes pitäisi kommunikoida miehen kanssa, jolle minun mittapuun mukaan tuo on normaalia keskustelua. Pelkästään kirjallisesti? Kerran päivässä?
En oikeasti ymmärrä logiikkaa, neuvokaa viisaammat.
Kommentit (72)
Vierailija kirjoitti:
...enpä jaksanut lukea. :(
Mutta vaivauduit kuitenkin kommentoimaan. Miksi ihmeessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alkoi ahdistaa tuo tekstarimyllytys näin ihan ulkopuolistakin. Lopeta tuo jankutus, hyväksy anteeksipyyntö ja anna olla! Pakkoko on riidellä ihan riitelemisen ilosta?
No jos on vihainen ja ärsyttää, silloin riidellään. Mitä anteeksipyyntö auttaa, jos siitä ei tule parempi mieli vaan edelleen suututtaa? Typerää syyllistämistä. Huonosta kohtelusta ei saisi olla vihainen tai jos on, anteeksipyynnön pitää lopettaa viha kuin veitsellä leikaten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkoi ahdistaa tuo tekstarimyllytys näin ihan ulkopuolistakin. Lopeta tuo jankutus, hyväksy anteeksipyyntö ja anna olla! Pakkoko on riidellä ihan riitelemisen ilosta?
No jos on vihainen ja ärsyttää, silloin riidellään. Mitä anteeksipyyntö auttaa, jos siitä ei tule parempi mieli vaan edelleen suututtaa? Typerää syyllistämistä. Huonosta kohtelusta ei saisi olla vihainen tai jos on, anteeksipyynnön pitää lopettaa viha kuin veitsellä leikaten.
No tekstareilla jankuttamisellako asia paranee?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No niin, keskusteleehan se. Pyysi anteeksikin. Mikset hyväksynyt anteeksipyyntöä? Antaisin sulle neuvoksi että ole selkeämpi. Ilmaise asiasi ja ongelmasi miehellesi selkeästi. Yritä kertoa miltä hänen käytöksensä sinusta tuntuu, eikä vain onko se oikeutettua tms.
Toki minä anteeksipyynnön hyväksyn, mutta en ymmärrä sitä, miksi hän ei pyytänyt sitä anteeksi itse tilanteessa. Tai heti sen jälkeen.
Nythän tuossa ilmeni, ettei hän edes huomannut tiuskineensa. Jotain jännittävää tilanteessa oli, mutta se ei ole vielä selvinnyt.
Itseltäni ei jäisi huomaamatta, jos tiuskisin toiselle ja etenkin jos toinen sen myötä vetäytyisi mielensä pahoittaneena.
Ap
Ei kannata olettaa että toinen huomaisi vetäytymisen mielen pahoittaneena. Mieshän voi kokea sen vaikka niin, että hän ilmaisi halunsa olla rauhassa, viesti meni perille ja nainen lopetti häirinnän. Eli mies onnistui kommunikoinnissaan ja kaikki hyvin.
Ikinäkö aloittajalla tai komppaajilla ei ole ollut huonoa päivää ja tullut käyttäydyttyä huonosti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Laitoin miehelle tämän keskustelun linkin tekstiviestillä. Tuli seuraavanlainen keskustelu. Sanokaa mitä mä teen väärin? -Ap
M: En mä nyt jaksaisi 1. Jatkaa viikonlopun riitaa 2. Jatkaa sitä vauvapalstalla
Ap: Selvä, en tietenkään pakota sinua tätä asiaa selvittämään. Voidaan jatkaa tähän tapaan ja minä ratkoa itsekseni ongelmaa vauvapalstan ihmisten kanssa, jos sieltä joku hyvä idea löytyisi. Yksi ihminen ehdottikin systeemiä, että varaisin ajan etukäteen sille että keskustellaan.
M: Mitähän mä nyt oon tehnyt väärin? Sanoin että tarvin pienen tauon kun alko kuormittumaan ja viiden minuutin jälkeen ehdotin jo että katsotaan se jean jaques
Ap: Et sinä selkeästikään ole omasta mielestäsi tehnyt mitään väärin, vaan väärin oli se, että minä otin puheeksi asian ja siksi sinä aloit minulle oikeutetusti tiuskimaan. Anteeksi siitä. No mä jatkan asian selvittelyä av:lla muiden ihmisten kanssa.
M: Anteeksi kun tiuskin, olisihan asian voinut paremminkin yrittää muotoilla.
Ap: ????
M: Sisältää anteeksipyynnön tiuskimisesta ed. Viesti
Ap: No nyt olen kyllä vähän puulla päähän lyöty. Et ole aiemmin nähnyt mitään vikaa käytöksessäsi vaan ainoastaan minun käytöksessäni. Miksi mieli muuttui noin 12 tunnin kuluttua. En ymmärrä.
M: Et ehkä aiemmin ole ymmärtänyt mitä yritän sanoa
Ap: Siis pyysit minulta anteeksi tiuskimistasi? Anteeksi, en ole sitä kuullut. Koskahan se tapahtui?
M: Mielestäni pyytelen jatkuvasti anteeksi täällä jotain... Eli onko nyt ongelma että pyysin anteeksi ja päivänä X on tapahtunut virheitä?
Ap: Siis eilen pyysit tuota tiuskimista anteeksi ja minä en vain kuullut sitä?
M: Missä väitin niin? Luulin että käyt viikonloppua läpi
Ap: Eilisestä kyse ja lue keskustelu niin siellä selitetty juttu ja pohdittu ongelmaan ratkaisua.
M: Luin että olen mulkku jo ekassa vastauksessa, joten voi varmaan sättimiseltä välillä itseään säästääkin. En lähde tuohon yksinkertaisesti. ja toiseksi meillä menee taas päivä jos lähden omalta kannalta kertomaan asioita (luetaan puolusteluksi ja kilven kiillotteluksi), niin miksi lähteä siihen? Jos anteeksipyyntö riittäisi.
Ap: On harmi, jos luet jotain sellaista mitä en ole lainkaan sanonut. On myös hyvin harmi, jos tulkitset sättimiseksi sen, että yritän ongelmaan löytää ratkaisua.
Oliko nyt asia siis niin, että noin 12 tunnin jälkeen tulit siihen tulokseen, että eilinen tiuskimisesi ei ollutkaan minulle oikein ja oikeutettua?M: Siis miksi meen johonkin nimittelypalstalle ettii ratkaisua? Kyllä. En nyt ihan ole varma miltä kuulostan milloinkin, sain palautteen tänään mikä vikana ja pyysin anteeksi
Ap: Yritän säästää kaikkien aikaa. Olen kuvannut sinne ongelman ja miettinyt ratkaisua. Et tunnu nyt tässä keskustelussamme ymmärtämään laisinkaan edes mistä on kyse.
Siis eilen siis tiuskit minulle vain vahingossa? Et edes eilen havainnut käyttäytyneesi huonosti?M: Aha... En mä mihinkään nimittelypalstalle mene siltikään
En
Tiesin kyllä että arka tilanneAp: Selvä, en tietenkään pakota sinua lukemaan kuvaustani tilanteesta sieltä.
Aijaa, mikäs tilanteesta teki aran?M: Luin jo ekan viestin. Sieltä tuli heti että oon mulkku. Anteeksi pitäisi pyytää mutta se ei ole riittävä jostain syystä. Aion nyt käyttää itsenäisyyspäivän muuhun kun tähän
Ap: Vastaatko kysymykseen, mikä teki tilanteesta aran?
Palstaan liittyen ymmärrät varmaan, että minä en ole sitä viestiä kirjoittanut. Minulle on edelleen epäselvää, miten kanssasi pitää kommunikoida tai asiat hoitaa, jotta en ärsyttäisi introverttia puoltaisi ja saisi siitä tiuskimista osakseni.M: Usein kun en syystä tai toisesta haluan keskeyttää sinut syntyy riita. Se teki tilanteesta aran ja stressaavan jo asetelmiltaan minun päässäni ennen kun sanoin mitään.
Siis ap nalkutti ja provosoi ja syyllisti vielä senkin jälkeen kun mies pyysi anteeksi ja kertoi syyn käytökselleen. Lopeta toi kaiveleminen heti! Ymmärrän kyllä miestäsi jos sä olet muutenkin tollanen tärppästikku. Sä et lainkaan tajua sun miestä ja ahistat sen nurkkaan. Mietipä hetki omaa käytöstäsi sillä tuon keskustelun perustella sinä ap olet se m*lkku.
Se etukäteisvarottaja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkoi ahdistaa tuo tekstarimyllytys näin ihan ulkopuolistakin. Lopeta tuo jankutus, hyväksy anteeksipyyntö ja anna olla! Pakkoko on riidellä ihan riitelemisen ilosta?
No jos on vihainen ja ärsyttää, silloin riidellään. Mitä anteeksipyyntö auttaa, jos siitä ei tule parempi mieli vaan edelleen suututtaa? Typerää syyllistämistä. Huonosta kohtelusta ei saisi olla vihainen tai jos on, anteeksipyynnön pitää lopettaa viha kuin veitsellä leikaten.
No tekstareilla jankuttamisellako asia paranee?
Silläkö paranee, että ei jankuta tekstareilla? Kiukku kestää aikansa eivätkä ihmiset käyttäydy kiukkuisena fiksusti. Jos ei kestä toisen kiukkua, ei saa milloinkaan suututtaa toista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No niin, keskusteleehan se. Pyysi anteeksikin. Mikset hyväksynyt anteeksipyyntöä? Antaisin sulle neuvoksi että ole selkeämpi. Ilmaise asiasi ja ongelmasi miehellesi selkeästi. Yritä kertoa miltä hänen käytöksensä sinusta tuntuu, eikä vain onko se oikeutettua tms.
Toki minä anteeksipyynnön hyväksyn, mutta en ymmärrä sitä, miksi hän ei pyytänyt sitä anteeksi itse tilanteessa. Tai heti sen jälkeen.
Nythän tuossa ilmeni, ettei hän edes huomannut tiuskineensa. Jotain jännittävää tilanteessa oli, mutta se ei ole vielä selvinnyt.
Itseltäni ei jäisi huomaamatta, jos tiuskisin toiselle ja etenkin jos toinen sen myötä vetäytyisi mielensä pahoittaneena.
Ap
Ei kannata olettaa että toinen huomaisi vetäytymisen mielen pahoittaneena. Mieshän voi kokea sen vaikka niin, että hän ilmaisi halunsa olla rauhassa, viesti meni perille ja nainen lopetti häirinnän. Eli mies onnistui kommunikoinnissaan ja kaikki hyvin.
Jos mies ei tajua että tiuskiminen loukkaa, silloin mies on vajaaälyinen eikä kykene esim. työelämään.
"Usein kun en syystä tai toisesta haluan keskeyttää sinut syntyy riita. Se teki tilanteesta aran ja stressaavan jo asetelmiltaan minun päässäni ennen kun sanoin mitään."
Bingo. Tuttu tunne ex-parisuhteesta. Oli oikein kunnon dramaattisuuden mestari ja jokainen hänen ideansa torppaus tai keskeytys toi juuri vastaavanlaisen analysoinnin ja kaivelun päiviksi eteenpäin. Erotkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkoi ahdistaa tuo tekstarimyllytys näin ihan ulkopuolistakin. Lopeta tuo jankutus, hyväksy anteeksipyyntö ja anna olla! Pakkoko on riidellä ihan riitelemisen ilosta?
No jos on vihainen ja ärsyttää, silloin riidellään. Mitä anteeksipyyntö auttaa, jos siitä ei tule parempi mieli vaan edelleen suututtaa? Typerää syyllistämistä. Huonosta kohtelusta ei saisi olla vihainen tai jos on, anteeksipyynnön pitää lopettaa viha kuin veitsellä leikaten.
No tekstareilla jankuttamisellako asia paranee?
Silläkö paranee, että ei jankuta tekstareilla? Kiukku kestää aikansa eivätkä ihmiset käyttäydy kiukkuisena fiksusti. Jos ei kestä toisen kiukkua, ei saa milloinkaan suututtaa toista.
Niin, eli ap vaatii miestä analysoimaan yhden tiuskahduksen mutta itse pommittaa "kiukkupäissään" viestejä koko itsenäisyyspäivän. Bravo, rakentavaa.
Kyllähän ekstrovertitkin jätetään joskus yksikseen vaikka heidän luonteelleen se ei sovi. Vain introvertit haluavat 'erikoiskohtelua'. Ovat mul*kuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi olla introvertti tai ekstrovertti mulkku, joka tiuskii toiselle. Eli ei kyse ole vain introverttiydestä, vaan että on huonot sosiaaliset taidot, hänellä voi olla omia ongelmia, ahdistusta, vitutusta jne., jonka purkaa toiseen, vaikkei pitäisi. Myös ekstrovertti voi tehdä näin ja se on silloin paljon näkyvämpää ja kuuluvampaa.
Vierailija kirjoitti:
Mitä tuo heitteille tarkoitti näin käytännössä? Vaikea tulkita sun tekstistä oletko vain ylidramaattinen vai et.
Heräsin aamulla siihen ettei henki kulje. Yritin sanoa sitä miehelle, monta kertaa, en saa henkeä. Olin aika paniikissa, tunsin tukehtuvani. Mies ei kommentoinut mitenkään. Oli kyllä hereillä ja kuuli, mutta ei vaan sanonut eikä tehnyt mitään. Ei siis sanaakaan, ei elettäkään.
No mä saan sitten siinä väännettyä itseni ylös, soitettua päivystykseen, jossa sanovat että tule heti tänne.
Sain järjestettyä itseni päivystykseen. Happisaturaatiot alhaalla, laitettiin hengittämään avaavaa ja homma selvä sillä.
Sen jälkeen kotiin, missä mies avaa suunsa ensimmäisen kerran sinä päivänä: "Kävitkö päivystyksessä?". Totesin kuivasti, että kun se ei sua aamulla kiinnostanut niin ei tarvitse kiinnostaa nytkään. Sen kommenttini jälkeen mies ei ollutkaan enää yhtään hiljainen tai syrjäänvetäytyvä. Kulki perässä huutamassa ja haukkumassa. Turha pyytää antaa olla rauhassa, jossain vaiheessa sitten itsekin hermostuin ja kommentoin, että yrititkö päästä musta kätevästi eroon vai mitä toi oikein oli?
Viikkoja myöhemmin sanoi, että hänellä oli myös ollut silloin heikko olo eikä uskonut, että mun tilanne on mitenkään vakava. Häntä loukkasi se että syytin heitteillejätöstä. Omassa käytöksessä tuossa tilanteessa ei nähnyt mitään korjattavaa, meni meni täysin oikein ja hyvien tapojen mukaisesti.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkoi ahdistaa tuo tekstarimyllytys näin ihan ulkopuolistakin. Lopeta tuo jankutus, hyväksy anteeksipyyntö ja anna olla! Pakkoko on riidellä ihan riitelemisen ilosta?
No jos on vihainen ja ärsyttää, silloin riidellään. Mitä anteeksipyyntö auttaa, jos siitä ei tule parempi mieli vaan edelleen suututtaa? Typerää syyllistämistä. Huonosta kohtelusta ei saisi olla vihainen tai jos on, anteeksipyynnön pitää lopettaa viha kuin veitsellä leikaten.
No tekstareilla jankuttamisellako asia paranee?
Silläkö paranee, että ei jankuta tekstareilla? Kiukku kestää aikansa eivätkä ihmiset käyttäydy kiukkuisena fiksusti. Jos ei kestä toisen kiukkua, ei saa milloinkaan suututtaa toista.
Niin, eli ap vaatii miestä analysoimaan yhden tiuskahduksen mutta itse pommittaa "kiukkupäissään" viestejä koko itsenäisyyspäivän. Bravo, rakentavaa.
En jaksanut lukea tekstareita, mutta käsittääkseni mies oli innolla tekstaririidassa mukana.
Annatko ap miehelle tilaa olla yksin ja itsekseen vai jutteletko ja esität ideoita jatkuvasti niin että toinen ei saa riittävää hengähdystaukoa.
15 minuuttia ei useinkaan ole riittävä hengähdystauko vaan välillä tarvitsee pidempää hiljaisuutta ja omaa rauhaa. Ihan parasta on jos saa olla välillä vaikka tunteja tai jopa päiviä omissa oloissaan.
Itse en saa raivareita liiasta läheisyydestä mutta kyllä se ahdistaa, enkä välttämättä pysty keskittymään mihinkään ulkopuolelta tulevaan hyväänkään asiaan jos en ole saanut riittävästi yksinäisyyttä.
Läheisissäni on pari erittäin voimakkaasti ekstroverttiä jotka eivät tätä ymmärrä ja suuttuvat aina välillä. Silloin kun ovat vihaisia minulle niin minulla on mahdollisuus ladata akkuja, kun eivät ole jatkuvasti vaatimassa jotain. Onneksi eivät asu samalla paikkakunnalla kanssani, en tiedä miten sitä jaksaisin kun puhelimitsekin ovat niin vaativia.
Vierailija kirjoitti:
Miksi introvertit hakeutuvat suhteeseen yltiösosiaalisten kanssa? Ihan varmasti joudutaan törmäyskurssille myöhemmin. En ymmärrä.
Varmaan aika harva hakeutuukaan. Toisaalta rakkaus on ihmeellinen juttu. Ja moni suhdehan toimii sujuvasti siltä pohjalta, että toinen päättää mitä tehdään ja toinen seuraa perässä. Luultavasti aika monen tällaisen tapauksen taustalla on se, että se päättäjä on sosiaalisempi kuin se seuraaja. Se voi olla introvertille jopa helpotus, että joutuu seuraamaan. Moni jäisi muuten kokonaan mökkiinsä ilman minkäänlaista sosiaalista elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tuo heitteille tarkoitti näin käytännössä? Vaikea tulkita sun tekstistä oletko vain ylidramaattinen vai et.
Heräsin aamulla siihen ettei henki kulje. Yritin sanoa sitä miehelle, monta kertaa, en saa henkeä. Olin aika paniikissa, tunsin tukehtuvani. Mies ei kommentoinut mitenkään. Oli kyllä hereillä ja kuuli, mutta ei vaan sanonut eikä tehnyt mitään. Ei siis sanaakaan, ei elettäkään.
No mä saan sitten siinä väännettyä itseni ylös, soitettua päivystykseen, jossa sanovat että tule heti tänne.
Sain järjestettyä itseni päivystykseen. Happisaturaatiot alhaalla, laitettiin hengittämään avaavaa ja homma selvä sillä.
Sen jälkeen kotiin, missä mies avaa suunsa ensimmäisen kerran sinä päivänä: "Kävitkö päivystyksessä?". Totesin kuivasti, että kun se ei sua aamulla kiinnostanut niin ei tarvitse kiinnostaa nytkään. Sen kommenttini jälkeen mies ei ollutkaan enää yhtään hiljainen tai syrjäänvetäytyvä. Kulki perässä huutamassa ja haukkumassa. Turha pyytää antaa olla rauhassa, jossain vaiheessa sitten itsekin hermostuin ja kommentoin, että yrititkö päästä musta kätevästi eroon vai mitä toi oikein oli?
Viikkoja myöhemmin sanoi, että hänellä oli myös ollut silloin heikko olo eikä uskonut, että mun tilanne on mitenkään vakava. Häntä loukkasi se että syytin heitteillejätöstä. Omassa käytöksessä tuossa tilanteessa ei nähnyt mitään korjattavaa, meni meni täysin oikein ja hyvien tapojen mukaisesti.
Ap
Miksi te olette yhdessä? Ihan oikeasti, miksi? Jos tämä tapaus meni todellisuudessa aivan kuten kerrot, niin mies teki väärin. Siis jos. Jotenkin minusta tuntuu, ettet kerro ihan kaikkea.
Mutta tuo tämän päiväinen tekstailu miehen kanssa - voi herrajjumala. Kyllä se olet sinä, joka olet epävakaa.
Vierailija kirjoitti:
Laitoin miehelle tämän keskustelun linkin tekstiviestillä. Tuli seuraavanlainen keskustelu. Sanokaa mitä mä teen väärin? -Ap
M: En mä nyt jaksaisi 1. Jatkaa viikonlopun riitaa 2. Jatkaa sitä vauvapalstalla
Ap: Selvä, en tietenkään pakota sinua tätä asiaa selvittämään. Voidaan jatkaa tähän tapaan ja minä ratkoa itsekseni ongelmaa vauvapalstan ihmisten kanssa, jos sieltä joku hyvä idea löytyisi. Yksi ihminen ehdottikin systeemiä, että varaisin ajan etukäteen sille että keskustellaan.
M: Mitähän mä nyt oon tehnyt väärin? Sanoin että tarvin pienen tauon kun alko kuormittumaan ja viiden minuutin jälkeen ehdotin jo että katsotaan se jean jaques
Ap: Et sinä selkeästikään ole omasta mielestäsi tehnyt mitään väärin, vaan väärin oli se, että minä otin puheeksi asian ja siksi sinä aloit minulle oikeutetusti tiuskimaan. Anteeksi siitä. No mä jatkan asian selvittelyä av:lla muiden ihmisten kanssa.
M: Anteeksi kun tiuskin, olisihan asian voinut paremminkin yrittää muotoilla.
Ap: ????
M: Sisältää anteeksipyynnön tiuskimisesta ed. Viesti
Ap: No nyt olen kyllä vähän puulla päähän lyöty. Et ole aiemmin nähnyt mitään vikaa käytöksessäsi vaan ainoastaan minun käytöksessäni. Miksi mieli muuttui noin 12 tunnin kuluttua. En ymmärrä.
M: Et ehkä aiemmin ole ymmärtänyt mitä yritän sanoa
Ap: Siis pyysit minulta anteeksi tiuskimistasi? Anteeksi, en ole sitä kuullut. Koskahan se tapahtui?
M: Mielestäni pyytelen jatkuvasti anteeksi täällä jotain... Eli onko nyt ongelma että pyysin anteeksi ja päivänä X on tapahtunut virheitä?
Ap: Siis eilen pyysit tuota tiuskimista anteeksi ja minä en vain kuullut sitä?
M: Missä väitin niin? Luulin että käyt viikonloppua läpi
Ap: Eilisestä kyse ja lue keskustelu niin siellä selitetty juttu ja pohdittu ongelmaan ratkaisua.
M: Luin että olen mulkku jo ekassa vastauksessa, joten voi varmaan sättimiseltä välillä itseään säästääkin. En lähde tuohon yksinkertaisesti. ja toiseksi meillä menee taas päivä jos lähden omalta kannalta kertomaan asioita (luetaan puolusteluksi ja kilven kiillotteluksi), niin miksi lähteä siihen? Jos anteeksipyyntö riittäisi.
Ap: On harmi, jos luet jotain sellaista mitä en ole lainkaan sanonut. On myös hyvin harmi, jos tulkitset sättimiseksi sen, että yritän ongelmaan löytää ratkaisua.
Oliko nyt asia siis niin, että noin 12 tunnin jälkeen tulit siihen tulokseen, että eilinen tiuskimisesi ei ollutkaan minulle oikein ja oikeutettua?M: Siis miksi meen johonkin nimittelypalstalle ettii ratkaisua? Kyllä. En nyt ihan ole varma miltä kuulostan milloinkin, sain palautteen tänään mikä vikana ja pyysin anteeksi
Ap: Yritän säästää kaikkien aikaa. Olen kuvannut sinne ongelman ja miettinyt ratkaisua. Et tunnu nyt tässä keskustelussamme ymmärtämään laisinkaan edes mistä on kyse.
Siis eilen siis tiuskit minulle vain vahingossa? Et edes eilen havainnut käyttäytyneesi huonosti?M: Aha... En mä mihinkään nimittelypalstalle mene siltikään
En
Tiesin kyllä että arka tilanneAp: Selvä, en tietenkään pakota sinua lukemaan kuvaustani tilanteesta sieltä.
Aijaa, mikäs tilanteesta teki aran?M: Luin jo ekan viestin. Sieltä tuli heti että oon mulkku. Anteeksi pitäisi pyytää mutta se ei ole riittävä jostain syystä. Aion nyt käyttää itsenäisyyspäivän muuhun kun tähän
Ap: Vastaatko kysymykseen, mikä teki tilanteesta aran?
Palstaan liittyen ymmärrät varmaan, että minä en ole sitä viestiä kirjoittanut. Minulle on edelleen epäselvää, miten kanssasi pitää kommunikoida tai asiat hoitaa, jotta en ärsyttäisi introverttia puoltaisi ja saisi siitä tiuskimista osakseni.M: Usein kun en syystä tai toisesta haluan keskeyttää sinut syntyy riita. Se teki tilanteesta aran ja stressaavan jo asetelmiltaan minun päässäni ennen kun sanoin mitään.
No nyt kyllä mokasit. Klassista naista. Mies pyysi anteeksi, mikä on täysin riittävä reaktio tuollaiseen pikkuasiaan, mutta sinä aloit vääntää puukkoa haavassa. Siis rakentamaan riitaa tietoisesti ja tavoitteellisesti. Siirryn miehen puolelle tässä väittelyssä.
Itse saatan tiuskaista ja suutahtaa toisen keskusteluyrityksestä silloin, kun olen ollut väsynyt jo hyvän aikaa, mutta en ole halunnut loukata toista sanomalla tälle, että en jaksaisi enää kuunnella. Olen yrittänyt jaksaa ja hymyillä ja jutella, vaikka tosiasiassa voimat on loppu, ajatellut, että jaksanhan minä vielä hetken, kun rakas tahtoo jutella. Sitten se sietoraja kuitenkin saattaa ylittyä melko äkkiä ja yllättäen, silloin voi tulla sanottua toiselle todella pahasti, vaikkei oikeasti haluaisikaan.
Helpottaa, kun introvertti (ja tietysti kuka tahansa ihminen) oppii tuntemaan omat rajansa, puhuu tunteistaan toiselle ja kehittää sen uskalluksen sanoa, että "nyt en enää jaksa, tahtoisin olla keskenäni/ollaanko vain rauhassa lähekkäin".
Tämä siis, mitä introvertin tulisi tilanteessaan tehdä. Miten taas toinen ihminen voi introverttia huomioidakseen tehdä? Ottaa tosissaan, kun toinen sanoo, ettei jaksa puhua tai tahtoo olla hetken rauhassa, ja ymmärtää, ettei toisella ole mitään sinua vastaan, hän on vain väsynyt. Epäselvässä tilanteessa ehkä vain hakeutua toisen läheisyyteen ja odottaa, alkaako tämä itse jutella vai onko mieluummin hiljaa.
Yleensä ongelma on juuri tuo omien rajojen tuntemisen puute, eli ihminen ei ole oppinut tuntemaan, miten nämä ikävät tilanteet kehittyvät, eikä hoksaa, milloin oma raja on ylittymäisillään. Toinen on kommunikaation puute, jos omia tunteita ei osata tai uskalleta ilmaista toisen suuttumisen pelossa. Paljon omasta poikkeavaa persoonallisuutta ja sen tuomia tunteita on todella vaikeaa ymmärtää, ja siksi näistä asioista pitäisi puhua.
Minusta tuntuu, että miehesi ei aivan tunne itseään tai ole sinut itsensä kanssa, koska ilmeisesti räjähtelee aivan yllättäen. Kaikkea ei toiselta tarvitse sietää, sinun häneltä, hänen sinulta, yhtään kenenkään muilta ihmisiltä.
Toki minä anteeksipyynnön hyväksyn, mutta en ymmärrä sitä, miksi hän ei pyytänyt sitä anteeksi itse tilanteessa. Tai heti sen jälkeen.
Nythän tuossa ilmeni, ettei hän edes huomannut tiuskineensa. Jotain jännittävää tilanteessa oli, mutta se ei ole vielä selvinnyt.
Itseltäni ei jäisi huomaamatta, jos tiuskisin toiselle ja etenkin jos toinen sen myötä vetäytyisi mielensä pahoittaneena.
Ap