Lue keskustelun säännöt.
Miten introvertti tulisi ottaa huomioon jokapäiväisessä arjessa?
06.12.2016 |
Minulla on introvertti mies puolisona. Itse olen ekstrovertti. Meille tulee jatkuvasti tästä hankausta.
Eilen illalla olin menossa näyttämään miehelleni yhteiseen yritystoimintaamme liittyen esimerkkiä hyvästä tuotteesta, niin mies suuttuu ja lähtee taas tiuskimaan kun häiritsen häntä. Mihin tämä muka liittyy? Aijaa, mä olen kuule introvertti.
Kerroin mihin liittyy ja sanoin ystävällisesti, että antaa sitten olla. Mies ei nähnyt käytöksessään mitään väärää, ei ole pahoitellut sitä jälkikäteenkään. Minä taas olin näköjään hänen mielestään törkeä ja hän oikeassa.
Nyt on aamu ja mietin, mitenhän minun edes pitäisi kommunikoida miehen kanssa, jolle minun mittapuun mukaan tuo on normaalia keskustelua. Pelkästään kirjallisesti? Kerran päivässä?
En oikeasti ymmärrä logiikkaa, neuvokaa viisaammat.
Kommentit (72)
Olen itsekin introvertti ja miehen käytös kävisi silti hermoilleni. Mies pelkää ja pakoilee, ei kestä suoraa asiaan käsiksi käymistä. Kuvittelisin, että aloittajalla on padottua kiukkua hyvin pitkältä ajalta ja se saa jankkaamaan. Kun toinen ei kestä mitään eikä halua selvittää mitään, on pakko painostaa rajusti että toisesta saa edes jotain irti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laitoin miehelle tämän keskustelun linkin tekstiviestillä. Tuli seuraavanlainen keskustelu. Sanokaa mitä mä teen väärin? -Ap
M: En mä nyt jaksaisi 1. Jatkaa viikonlopun riitaa 2. Jatkaa sitä vauvapalstalla
Ap: Selvä, en tietenkään pakota sinua tätä asiaa selvittämään. Voidaan jatkaa tähän tapaan ja minä ratkoa itsekseni ongelmaa vauvapalstan ihmisten kanssa, jos sieltä joku hyvä idea löytyisi. Yksi ihminen ehdottikin systeemiä, että varaisin ajan etukäteen sille että keskustellaan.
M: Mitähän mä nyt oon tehnyt väärin? Sanoin että tarvin pienen tauon kun alko kuormittumaan ja viiden minuutin jälkeen ehdotin jo että katsotaan se jean jaques
Ap: Et sinä selkeästikään ole omasta mielestäsi tehnyt mitään väärin, vaan väärin oli se, että minä otin puheeksi asian ja siksi sinä aloit minulle oikeutetusti tiuskimaan. Anteeksi siitä. No mä jatkan asian selvittelyä av:lla muiden ihmisten kanssa.
M: Anteeksi kun tiuskin, olisihan asian voinut paremminkin yrittää muotoilla.
Ap: ????
M: Sisältää anteeksipyynnön tiuskimisesta ed. Viesti
Ap: No nyt olen kyllä vähän puulla päähän lyöty. Et ole aiemmin nähnyt mitään vikaa käytöksessäsi vaan ainoastaan minun käytöksessäni. Miksi mieli muuttui noin 12 tunnin kuluttua. En ymmärrä.
M: Et ehkä aiemmin ole ymmärtänyt mitä yritän sanoa
Ap: Siis pyysit minulta anteeksi tiuskimistasi? Anteeksi, en ole sitä kuullut. Koskahan se tapahtui?
M: Mielestäni pyytelen jatkuvasti anteeksi täällä jotain... Eli onko nyt ongelma että pyysin anteeksi ja päivänä X on tapahtunut virheitä?
Ap: Siis eilen pyysit tuota tiuskimista anteeksi ja minä en vain kuullut sitä?
M: Missä väitin niin? Luulin että käyt viikonloppua läpi
Ap: Eilisestä kyse ja lue keskustelu niin siellä selitetty juttu ja pohdittu ongelmaan ratkaisua.
M: Luin että olen mulkku jo ekassa vastauksessa, joten voi varmaan sättimiseltä välillä itseään säästääkin. En lähde tuohon yksinkertaisesti. ja toiseksi meillä menee taas päivä jos lähden omalta kannalta kertomaan asioita (luetaan puolusteluksi ja kilven kiillotteluksi), niin miksi lähteä siihen? Jos anteeksipyyntö riittäisi.
Ap: On harmi, jos luet jotain sellaista mitä en ole lainkaan sanonut. On myös hyvin harmi, jos tulkitset sättimiseksi sen, että yritän ongelmaan löytää ratkaisua.
Oliko nyt asia siis niin, että noin 12 tunnin jälkeen tulit siihen tulokseen, että eilinen tiuskimisesi ei ollutkaan minulle oikein ja oikeutettua?M: Siis miksi meen johonkin nimittelypalstalle ettii ratkaisua? Kyllä. En nyt ihan ole varma miltä kuulostan milloinkin, sain palautteen tänään mikä vikana ja pyysin anteeksi
Ap: Yritän säästää kaikkien aikaa. Olen kuvannut sinne ongelman ja miettinyt ratkaisua. Et tunnu nyt tässä keskustelussamme ymmärtämään laisinkaan edes mistä on kyse.
Siis eilen siis tiuskit minulle vain vahingossa? Et edes eilen havainnut käyttäytyneesi huonosti?M: Aha... En mä mihinkään nimittelypalstalle mene siltikään
En
Tiesin kyllä että arka tilanneAp: Selvä, en tietenkään pakota sinua lukemaan kuvaustani tilanteesta sieltä.
Aijaa, mikäs tilanteesta teki aran?M: Luin jo ekan viestin. Sieltä tuli heti että oon mulkku. Anteeksi pitäisi pyytää mutta se ei ole riittävä jostain syystä. Aion nyt käyttää itsenäisyyspäivän muuhun kun tähän
Ap: Vastaatko kysymykseen, mikä teki tilanteesta aran?
Palstaan liittyen ymmärrät varmaan, että minä en ole sitä viestiä kirjoittanut. Minulle on edelleen epäselvää, miten kanssasi pitää kommunikoida tai asiat hoitaa, jotta en ärsyttäisi introverttia puoltaisi ja saisi siitä tiuskimista osakseni.M: Usein kun en syystä tai toisesta haluan keskeyttää sinut syntyy riita. Se teki tilanteesta aran ja stressaavan jo asetelmiltaan minun päässäni ennen kun sanoin mitään.
Siis ap nalkutti ja provosoi ja syyllisti vielä senkin jälkeen kun mies pyysi anteeksi ja kertoi syyn käytökselleen. Lopeta toi kaiveleminen heti! Ymmärrän kyllä miestäsi jos sä olet muutenkin tollanen tärppästikku. Sä et lainkaan tajua sun miestä ja ahistat sen nurkkaan. Mietipä hetki omaa käytöstäsi sillä tuon keskustelun perustella sinä ap olet se m*lkku.
Se etukäteisvarottaja
Noista viesteistä saa sellaisen käsityksen että on hirveä jyrä. En todellakaan jaksaisi tuommoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laitoin miehelle tämän keskustelun linkin tekstiviestillä. Tuli seuraavanlainen keskustelu. Sanokaa mitä mä teen väärin? -Ap
M: En mä nyt jaksaisi 1. Jatkaa viikonlopun riitaa 2. Jatkaa sitä vauvapalstalla
Ap: Selvä, en tietenkään pakota sinua tätä asiaa selvittämään. Voidaan jatkaa tähän tapaan ja minä ratkoa itsekseni ongelmaa vauvapalstan ihmisten kanssa, jos sieltä joku hyvä idea löytyisi. Yksi ihminen ehdottikin systeemiä, että varaisin ajan etukäteen sille että keskustellaan.
M: Mitähän mä nyt oon tehnyt väärin? Sanoin että tarvin pienen tauon kun alko kuormittumaan ja viiden minuutin jälkeen ehdotin jo että katsotaan se jean jaques
Ap: Et sinä selkeästikään ole omasta mielestäsi tehnyt mitään väärin, vaan väärin oli se, että minä otin puheeksi asian ja siksi sinä aloit minulle oikeutetusti tiuskimaan. Anteeksi siitä. No mä jatkan asian selvittelyä av:lla muiden ihmisten kanssa.
M: Anteeksi kun tiuskin, olisihan asian voinut paremminkin yrittää muotoilla.
Ap: ????
M: Sisältää anteeksipyynnön tiuskimisesta ed. Viesti
Ap: No nyt olen kyllä vähän puulla päähän lyöty. Et ole aiemmin nähnyt mitään vikaa käytöksessäsi vaan ainoastaan minun käytöksessäni. Miksi mieli muuttui noin 12 tunnin kuluttua. En ymmärrä.
M: Et ehkä aiemmin ole ymmärtänyt mitä yritän sanoa
Ap: Siis pyysit minulta anteeksi tiuskimistasi? Anteeksi, en ole sitä kuullut. Koskahan se tapahtui?
M: Mielestäni pyytelen jatkuvasti anteeksi täällä jotain... Eli onko nyt ongelma että pyysin anteeksi ja päivänä X on tapahtunut virheitä?
Ap: Siis eilen pyysit tuota tiuskimista anteeksi ja minä en vain kuullut sitä?
M: Missä väitin niin? Luulin että käyt viikonloppua läpi
Ap: Eilisestä kyse ja lue keskustelu niin siellä selitetty juttu ja pohdittu ongelmaan ratkaisua.
M: Luin että olen mulkku jo ekassa vastauksessa, joten voi varmaan sättimiseltä välillä itseään säästääkin. En lähde tuohon yksinkertaisesti. ja toiseksi meillä menee taas päivä jos lähden omalta kannalta kertomaan asioita (luetaan puolusteluksi ja kilven kiillotteluksi), niin miksi lähteä siihen? Jos anteeksipyyntö riittäisi.
Ap: On harmi, jos luet jotain sellaista mitä en ole lainkaan sanonut. On myös hyvin harmi, jos tulkitset sättimiseksi sen, että yritän ongelmaan löytää ratkaisua.
Oliko nyt asia siis niin, että noin 12 tunnin jälkeen tulit siihen tulokseen, että eilinen tiuskimisesi ei ollutkaan minulle oikein ja oikeutettua?M: Siis miksi meen johonkin nimittelypalstalle ettii ratkaisua? Kyllä. En nyt ihan ole varma miltä kuulostan milloinkin, sain palautteen tänään mikä vikana ja pyysin anteeksi
Ap: Yritän säästää kaikkien aikaa. Olen kuvannut sinne ongelman ja miettinyt ratkaisua. Et tunnu nyt tässä keskustelussamme ymmärtämään laisinkaan edes mistä on kyse.
Siis eilen siis tiuskit minulle vain vahingossa? Et edes eilen havainnut käyttäytyneesi huonosti?M: Aha... En mä mihinkään nimittelypalstalle mene siltikään
En
Tiesin kyllä että arka tilanneAp: Selvä, en tietenkään pakota sinua lukemaan kuvaustani tilanteesta sieltä.
Aijaa, mikäs tilanteesta teki aran?M: Luin jo ekan viestin. Sieltä tuli heti että oon mulkku. Anteeksi pitäisi pyytää mutta se ei ole riittävä jostain syystä. Aion nyt käyttää itsenäisyyspäivän muuhun kun tähän
Ap: Vastaatko kysymykseen, mikä teki tilanteesta aran?
Palstaan liittyen ymmärrät varmaan, että minä en ole sitä viestiä kirjoittanut. Minulle on edelleen epäselvää, miten kanssasi pitää kommunikoida tai asiat hoitaa, jotta en ärsyttäisi introverttia puoltaisi ja saisi siitä tiuskimista osakseni.M: Usein kun en syystä tai toisesta haluan keskeyttää sinut syntyy riita. Se teki tilanteesta aran ja stressaavan jo asetelmiltaan minun päässäni ennen kun sanoin mitään.
No nyt kyllä mokasit. Klassista naista. Mies pyysi anteeksi, mikä on täysin riittävä reaktio tuollaiseen pikkuasiaan, mutta sinä aloit vääntää puukkoa haavassa. Siis rakentamaan riitaa tietoisesti ja tavoitteellisesti. Siirryn miehen puolelle tässä väittelyssä.
Miksi mies ei sitten tukkinut suutaan vaan alkoi jankuttaa anteksipyynnön jälkeenkin? Ja sinä et määrittele mikä on aloittajalle pikkuasia.
Numero 41 luki näin jälkikäteen välisenne keskustelun ja tuli sen perusteella tulokseen, että miehesi tuntee ja ilmaisee rajansa, mutta sinä et ehkä ota hänen ilmaisujaan tarpeeksi tosissaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkoi ahdistaa tuo tekstarimyllytys näin ihan ulkopuolistakin. Lopeta tuo jankutus, hyväksy anteeksipyyntö ja anna olla! Pakkoko on riidellä ihan riitelemisen ilosta?
No jos on vihainen ja ärsyttää, silloin riidellään. Mitä anteeksipyyntö auttaa, jos siitä ei tule parempi mieli vaan edelleen suututtaa? Typerää syyllistämistä. Huonosta kohtelusta ei saisi olla vihainen tai jos on, anteeksipyynnön pitää lopettaa viha kuin veitsellä leikaten.
No tekstareilla jankuttamisellako asia paranee?
Silläkö paranee, että ei jankuta tekstareilla? Kiukku kestää aikansa eivätkä ihmiset käyttäydy kiukkuisena fiksusti. Jos ei kestä toisen kiukkua, ei saa milloinkaan suututtaa toista.
Niin, eli ap vaatii miestä analysoimaan yhden tiuskahduksen mutta itse pommittaa "kiukkupäissään" viestejä koko itsenäisyyspäivän. Bravo, rakentavaa.
En jaksanut lukea tekstareita, mutta käsittääkseni mies oli innolla tekstaririidassa mukana.
Joo, huomaa ettet lukenut. Mies sanoi useampaan otteeseen ettei halua riidellä itsenäisyyspäivää asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
39 ja muut:
Toi hengenahdistusjuttu on vanha ja olen antanut sen anteeksi. Mies oli siinä tilanteessa vain sosiaalisesti kömpelö ja ylenkatsoi oirettani, ajatteli ettei sillä kuitenkaan mitään todellista ole. Siinä mielessä oli ihan oikeassa, että sainhan mä itse itseni sinne sairaalaan hoidettua. En tuupertunut matkan varrelle. Ja aiheeton heitteillejätöstä syyttäminen haittasi häntä siinä määrin, että laittoi eron vireille.
Tuon tekstariviestittelyn laitoin siksi nöhtäväksi, jotta ei olisi vain omista sanomisistani kiinni.
Mä yritin olla tuossa viestittelyssä taaskin mahdollisimman asiallinen ja rakentava.
Se mikä mua tuossa häiritsee ja on parisuhteessa keskustelun paikka on se, että mies ei edes havaitse kohtelevansa huonosti. Niinkuin tiuskiminenkin.
Jos toi olisi yksittäistapaus tai toistuisi myös muidenkin kohdalla, niin sen voisi ohittaa olankohtauksella.
Koska kuitenkin tuolla asialla on erittäin paljon merkistystä esimerkiksi meidän toimeentuloonkin, yrittäjiä kun ollaan, niin en mä tiedä mitä muuta tehdä kuin yrittää tuohon saada jotain selkoa ja löytää joku toimiva toimintamalli. Hommat kun on pakko hoitaa.
En halua loukata enkä ärsyttää. Haluan itsekin saada osakseni vain ihan normaalia asiallista kohtelua.
Minusta se on huomattavasti parempi idea, kuin että yrittäisin kävellä munankuorilla ja arvailla. Ei yhteisyrittäjyyttä voi oikein niin hoitaa.
Ap
Meilläkin on yhteisyritys mutta pyrimme siihen ettemme iltaisin ja pyhäpäivinä mieti kehityskeinoja vaan olemme vapaalla. Harva jaksaa jauhaa työasioista pitkän päivän jälkeen kotona vielä illalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkoi ahdistaa tuo tekstarimyllytys näin ihan ulkopuolistakin. Lopeta tuo jankutus, hyväksy anteeksipyyntö ja anna olla! Pakkoko on riidellä ihan riitelemisen ilosta?
No jos on vihainen ja ärsyttää, silloin riidellään. Mitä anteeksipyyntö auttaa, jos siitä ei tule parempi mieli vaan edelleen suututtaa? Typerää syyllistämistä. Huonosta kohtelusta ei saisi olla vihainen tai jos on, anteeksipyynnön pitää lopettaa viha kuin veitsellä leikaten.
No tekstareilla jankuttamisellako asia paranee?
Silläkö paranee, että ei jankuta tekstareilla? Kiukku kestää aikansa eivätkä ihmiset käyttäydy kiukkuisena fiksusti. Jos ei kestä toisen kiukkua, ei saa milloinkaan suututtaa toista.
Niin, eli ap vaatii miestä analysoimaan yhden tiuskahduksen mutta itse pommittaa "kiukkupäissään" viestejä koko itsenäisyyspäivän. Bravo, rakentavaa.
En jaksanut lukea tekstareita, mutta käsittääkseni mies oli innolla tekstaririidassa mukana.
Joo, huomaa ettet lukenut. Mies sanoi useampaan otteeseen ettei halua riidellä itsenäisyyspäivää asiasta.
Enpä minäkään halua riidellä ja siksi haluaisin tietää, miten mun pitäisi toimia, etten ärsytä miestäni ja kommunioin hänelle oikein, huomioon ottaen introverttiytensä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkoi ahdistaa tuo tekstarimyllytys näin ihan ulkopuolistakin. Lopeta tuo jankutus, hyväksy anteeksipyyntö ja anna olla! Pakkoko on riidellä ihan riitelemisen ilosta?
No jos on vihainen ja ärsyttää, silloin riidellään. Mitä anteeksipyyntö auttaa, jos siitä ei tule parempi mieli vaan edelleen suututtaa? Typerää syyllistämistä. Huonosta kohtelusta ei saisi olla vihainen tai jos on, anteeksipyynnön pitää lopettaa viha kuin veitsellä leikaten.
No tekstareilla jankuttamisellako asia paranee?
Silläkö paranee, että ei jankuta tekstareilla? Kiukku kestää aikansa eivätkä ihmiset käyttäydy kiukkuisena fiksusti. Jos ei kestä toisen kiukkua, ei saa milloinkaan suututtaa toista.
Niin, eli ap vaatii miestä analysoimaan yhden tiuskahduksen mutta itse pommittaa "kiukkupäissään" viestejä koko itsenäisyyspäivän. Bravo, rakentavaa.
En jaksanut lukea tekstareita, mutta käsittääkseni mies oli innolla tekstaririidassa mukana.
Joo, huomaa ettet lukenut. Mies sanoi useampaan otteeseen ettei halua riidellä itsenäisyyspäivää asiasta.
Ja kuitenkin jatkoi. Kukaan ei riitele yksin.
Menee hermot AV:n tapaan tuomita nainen pinestäkin maltin menettämisestä. Suuttuvaa miestä sen sijaan nostetaan jalustalle koko palstan voimin. Aina. Nainen ei saa suuttua, nainen ei saa kirota, nainen ei saa vaatia. Jos mies tekee kaikkia noita, miehellä on hyvä syy ja nainen provosoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No hei, kaikki nyt tiuskii joskus ja mieshän tossa pyyteli monta kertaa anteeksi. Oma mies on ekstrovertti ja minä, liian herkkämielinen introvertti, en yleensä sano mitään kun mies innostuu hölisemään mutta tuntuu joskus että pää räjähtää ja tekis mieli sanoa että pidä nyt turpas kii, ei kiinnosta, ei jaksa :D Yleensä sitten vaan mitään sanomatta vaihdan huonetta tai meen vaikka muka "vessaan". Toisaalta mies ite saattaa tiuskaista jos kattoo esim. jotain urheilujuttua telkusta ja minä selitän jotain siihen päälle. Reagoin siihen vaan olankohautuksella ja ootan että äijä palaa keskustelutaajuudelle, saatan leikilläni piikitellä tiuskimisesta takas sen jälkeen ja kumpikin nauraa :D Ei kannata olla niin herkkänahkainen :D
Vierailija kirjoitti:
No hei, kaikki nyt tiuskii joskus ja mieshän tossa pyyteli monta kertaa anteeksi. Oma mies on ekstrovertti ja minä, liian herkkämielinen introvertti, en yleensä sano mitään kun mies innostuu hölisemään mutta tuntuu joskus että pää räjähtää ja tekis mieli sanoa että pidä nyt turpas kii, ei kiinnosta, ei jaksa :D Yleensä sitten vaan mitään sanomatta vaihdan huonetta tai meen vaikka muka "vessaan". Toisaalta mies ite saattaa tiuskaista jos kattoo esim. jotain urheilujuttua telkusta ja minä selitän jotain siihen päälle. Reagoin siihen vaan olankohautuksella ja ootan että äijä palaa keskustelutaajuudelle, saatan leikilläni piikitellä tiuskimisesta takas sen jälkeen ja kumpikin nauraa :D Ei kannata olla niin herkkänahkainen :D
Ehkä sinun ei kannattaisi olla noin paksunahkainen. Sinussa on vika, ei niissä jotka eivät halua kuunnella tiuskimista :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta nyt vaikuttaa siltä, että moni täällä pitää keskustelua riitelynä. Meinasin itsekin mennä tuohon mukaan, mutta siitä ei nyt ole kyse.
Selitetäänpäs.
En ole ajatustenlukija ja siksi kysyn mieltä askarruttavista asioista, jotta saan toiselta validia tietoa eikä tarvitse arvailla. Tämä ongelma ei nyt ilmennyt suinkaan ensimmäistä kertaa, vaan on toistunut usein.
Anteeksipyyntö on mulle fine. Sitä mä vaan ihmettelin, miksei mies pyytänyt samana iltana anteeksi kun oli loukannut. Hän vastasi, ettei edes huomannut tiuskineensa. Havaitsi kyllä että pahoitin mieleni asiasta, mutta ei katsonut asiakseen siinä miettiä, olisiko tehnyt jotain loukkaavaa. Antoi vaan asian olla, ei kiinnostanut.
Mä olen kieltämättä sellainen herkkämieli, että pahoitan todella mieleni, jos äyskitään.
Ja toki mä haluan ottaa toisen ihmisen huomioon. Ekstroverttinä mun on hyvin vaikea arvata, miten toinen haluaa olla vuorovaikutuksessa yhteisissä asioissa. Mulla kun on omat ekstrovertin tavat ja toiveet, jotka voivat olla jotain aivan muuta kuin introvertrillä.
Mä tykkään siitä, kun mulle otetaan asia suoraan esille. Käyttäydytään hyvin. Ollaan proaktiivisia ja reiluja. Ja mä kuuntelen erittäin tarkasti aina, koska toivon että minuakin kuunneltaisiin.
Sanon kyllä sitten itse, jos aika on väärä. Voin keskustella siitä, mitä aika ja vaikka myös tapa olisi sopivampi. No problem.
Miten introvertin kanssa sitten kannattaisi toimia? Ei siihen oikeaa vastausta voi selvitä muuten, kuin asianomaisen kanssa keskustelemalla. Jos se ei onnistu, niin sitten voi toki kysellä hyviä vinkkejä muilta ihmisiltä ja ottaa niitä kokeiluun.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkoi ahdistaa tuo tekstarimyllytys näin ihan ulkopuolistakin. Lopeta tuo jankutus, hyväksy anteeksipyyntö ja anna olla! Pakkoko on riidellä ihan riitelemisen ilosta?
No jos on vihainen ja ärsyttää, silloin riidellään. Mitä anteeksipyyntö auttaa, jos siitä ei tule parempi mieli vaan edelleen suututtaa? Typerää syyllistämistä. Huonosta kohtelusta ei saisi olla vihainen tai jos on, anteeksipyynnön pitää lopettaa viha kuin veitsellä leikaten.
No tekstareilla jankuttamisellako asia paranee?
Silläkö paranee, että ei jankuta tekstareilla? Kiukku kestää aikansa eivätkä ihmiset käyttäydy kiukkuisena fiksusti. Jos ei kestä toisen kiukkua, ei saa milloinkaan suututtaa toista.
Niin, eli ap vaatii miestä analysoimaan yhden tiuskahduksen mutta itse pommittaa "kiukkupäissään" viestejä koko itsenäisyyspäivän. Bravo, rakentavaa.
En jaksanut lukea tekstareita, mutta käsittääkseni mies oli innolla tekstaririidassa mukana.
Joo, huomaa ettet lukenut. Mies sanoi useampaan otteeseen ettei halua riidellä itsenäisyyspäivää asiasta.
Ja kuitenkin jatkoi. Kukaan ei riitele yksin.
Menee hermot AV:n tapaan tuomita nainen pinestäkin maltin menettämisestä. Suuttuvaa miestä sen sijaan nostetaan jalustalle koko palstan voimin. Aina. Nainen ei saa suuttua, nainen ei saa kirota, nainen ei saa vaatia. Jos mies tekee kaikkia noita, miehellä on hyvä syy ja nainen provosoi.
Olisiko sen miehen pitänyt jättää vastaamatta?
Sehän pyysi anteeksi, myönsi sanoneensa väärin, pyysi riidan lopettamista. Millä tavalla se on riidan jatkamista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tuo heitteille tarkoitti näin käytännössä? Vaikea tulkita sun tekstistä oletko vain ylidramaattinen vai et.
Heräsin aamulla siihen ettei henki kulje. Yritin sanoa sitä miehelle, monta kertaa, en saa henkeä. Olin aika paniikissa, tunsin tukehtuvani. Mies ei kommentoinut mitenkään. Oli kyllä hereillä ja kuuli, mutta ei vaan sanonut eikä tehnyt mitään. Ei siis sanaakaan, ei elettäkään.
No mä saan sitten siinä väännettyä itseni ylös, soitettua päivystykseen, jossa sanovat että tule heti tänne.
Sain järjestettyä itseni päivystykseen. Happisaturaatiot alhaalla, laitettiin hengittämään avaavaa ja homma selvä sillä.
Sen jälkeen kotiin, missä mies avaa suunsa ensimmäisen kerran sinä päivänä: "Kävitkö päivystyksessä?". Totesin kuivasti, että kun se ei sua aamulla kiinnostanut niin ei tarvitse kiinnostaa nytkään. Sen kommenttini jälkeen mies ei ollutkaan enää yhtään hiljainen tai syrjäänvetäytyvä. Kulki perässä huutamassa ja haukkumassa. Turha pyytää antaa olla rauhassa, jossain vaiheessa sitten itsekin hermostuin ja kommentoin, että yrititkö päästä musta kätevästi eroon vai mitä toi oikein oli?
Viikkoja myöhemmin sanoi, että hänellä oli myös ollut silloin heikko olo eikä uskonut, että mun tilanne on mitenkään vakava. Häntä loukkasi se että syytin heitteillejätöstä. Omassa käytöksessä tuossa tilanteessa ei nähnyt mitään korjattavaa, meni meni täysin oikein ja hyvien tapojen mukaisesti.
Ap
Tyhmä kyllä kun ei pyytänyt anteeksi kun tulit päivystyksestä, vaan haukkui. Mutta en itsekään pitäisi totena että joku SANOO ettei henki kulje, koska miten ihmeessä sitten puhuu ja liikkuu ja soittaa päivystykseen.
Olen itse introvertti ja mieskin on. Olemme tosi paljon omissa oloissamme, mutta juttelemme myös välillä. Miehen puolelta olen huomannut tuskastuneisuutta, jos yritän kertoa hänelle jotain, mikä ei häntä kiinnosta. Ja joskus kun yritän kysyä jotain asioita, hän tuhahtelee vihaisesti. Ilmeisesti pitäisi osata itse jotenkin säädellä, mitkä asiat ovat sen arvoisia, että häntä saa vaivata, ja myös tietää mistä asioista saa kysyä ja mistä ei.
Introvertin ja ekstrovertin liitto kuulostaa ihan tuhoontuomitulta. En pysty näkemään miten sellainen voisi onnistua. Paitsi jos sillä ekstrovertilla on vilkas seuraelämä kodin ulkopuolella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tuo heitteille tarkoitti näin käytännössä? Vaikea tulkita sun tekstistä oletko vain ylidramaattinen vai et.
Heräsin aamulla siihen ettei henki kulje. Yritin sanoa sitä miehelle, monta kertaa, en saa henkeä. Olin aika paniikissa, tunsin tukehtuvani. Mies ei kommentoinut mitenkään. Oli kyllä hereillä ja kuuli, mutta ei vaan sanonut eikä tehnyt mitään. Ei siis sanaakaan, ei elettäkään.
No mä saan sitten siinä väännettyä itseni ylös, soitettua päivystykseen, jossa sanovat että tule heti tänne.
Sain järjestettyä itseni päivystykseen. Happisaturaatiot alhaalla, laitettiin hengittämään avaavaa ja homma selvä sillä.
Sen jälkeen kotiin, missä mies avaa suunsa ensimmäisen kerran sinä päivänä: "Kävitkö päivystyksessä?". Totesin kuivasti, että kun se ei sua aamulla kiinnostanut niin ei tarvitse kiinnostaa nytkään. Sen kommenttini jälkeen mies ei ollutkaan enää yhtään hiljainen tai syrjäänvetäytyvä. Kulki perässä huutamassa ja haukkumassa. Turha pyytää antaa olla rauhassa, jossain vaiheessa sitten itsekin hermostuin ja kommentoin, että yrititkö päästä musta kätevästi eroon vai mitä toi oikein oli?
Viikkoja myöhemmin sanoi, että hänellä oli myös ollut silloin heikko olo eikä uskonut, että mun tilanne on mitenkään vakava. Häntä loukkasi se että syytin heitteillejätöstä. Omassa käytöksessä tuossa tilanteessa ei nähnyt mitään korjattavaa, meni meni täysin oikein ja hyvien tapojen mukaisesti.
Ap
Tyhmä kyllä kun ei pyytänyt anteeksi kun tulit päivystyksestä, vaan haukkui. Mutta en itsekään pitäisi totena että joku SANOO ettei henki kulje, koska miten ihmeessä sitten puhuu ja liikkuu ja soittaa päivystykseen.
En mä sitä todellakaan ihan normaalisti noin vaan sanonut, kun haukoin henkeä ja sain kakistettua palasissa.
Mua olisi kyllä siinä tilanteessa toisen vointi kiinnostanut, vaikka itsellä olisikin ollut heikko oli. Meillä oli ollut edellinen ilta mukava, oli ollut seksiä ja hyvää aikaa pitkään.
En nyt pysty ihan täysin ymmärtämään miestäni, mutta tapaus on silti historiaa ja annettu hänelle anteeksi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkoi ahdistaa tuo tekstarimyllytys näin ihan ulkopuolistakin. Lopeta tuo jankutus, hyväksy anteeksipyyntö ja anna olla! Pakkoko on riidellä ihan riitelemisen ilosta?
No jos on vihainen ja ärsyttää, silloin riidellään. Mitä anteeksipyyntö auttaa, jos siitä ei tule parempi mieli vaan edelleen suututtaa? Typerää syyllistämistä. Huonosta kohtelusta ei saisi olla vihainen tai jos on, anteeksipyynnön pitää lopettaa viha kuin veitsellä leikaten.
No tekstareilla jankuttamisellako asia paranee?
Silläkö paranee, että ei jankuta tekstareilla? Kiukku kestää aikansa eivätkä ihmiset käyttäydy kiukkuisena fiksusti. Jos ei kestä toisen kiukkua, ei saa milloinkaan suututtaa toista.
Niin, eli ap vaatii miestä analysoimaan yhden tiuskahduksen mutta itse pommittaa "kiukkupäissään" viestejä koko itsenäisyyspäivän. Bravo, rakentavaa.
En jaksanut lukea tekstareita, mutta käsittääkseni mies oli innolla tekstaririidassa mukana.
Joo, huomaa ettet lukenut. Mies sanoi useampaan otteeseen ettei halua riidellä itsenäisyyspäivää asiasta.
Ja kuitenkin jatkoi. Kukaan ei riitele yksin.
Menee hermot AV:n tapaan tuomita nainen pinestäkin maltin menettämisestä. Suuttuvaa miestä sen sijaan nostetaan jalustalle koko palstan voimin. Aina. Nainen ei saa suuttua, nainen ei saa kirota, nainen ei saa vaatia. Jos mies tekee kaikkia noita, miehellä on hyvä syy ja nainen provosoi.
Olisiko sen miehen pitänyt jättää vastaamatta?
Sehän pyysi anteeksi, myönsi sanoneensa väärin, pyysi riidan lopettamista. Millä tavalla se on riidan jatkamista?
Mutta tuollaisella ei ole käytännössä merkitystä. Noin munkin mies toimii. Anteeksi ja joo joo ja ihan mitä vaan, kunhan pääsee itse asian selvittämisestä. Yhtä tyhjän kanssa. Seuraavassa hetkessä taas tiuskitaan tai käyttäydytään rumasti toista kohtaan, eikä huomata siinä mitään väärää. Ja vain siksi, että toinen uskaltaa väärällä hetkellä puhua. (Ja sitä väärää hetkeä on usein mahdoton edes ennustaa.)
Vierailija kirjoitti:
Olen itse introvertti ja mieskin on. Olemme tosi paljon omissa oloissamme, mutta juttelemme myös välillä. Miehen puolelta olen huomannut tuskastuneisuutta, jos yritän kertoa hänelle jotain, mikä ei häntä kiinnosta. Ja joskus kun yritän kysyä jotain asioita, hän tuhahtelee vihaisesti. Ilmeisesti pitäisi osata itse jotenkin säädellä, mitkä asiat ovat sen arvoisia, että häntä saa vaivata, ja myös tietää mistä asioista saa kysyä ja mistä ei.
Introvertin ja ekstrovertin liitto kuulostaa ihan tuhoontuomitulta. En pysty näkemään miten sellainen voisi onnistua. Paitsi jos sillä ekstrovertilla on vilkas seuraelämä kodin ulkopuolella.
Hyviä huomioita.
Tuo kuvaus tuskastumista on täälläkin ihan validia mieheni kohdalla, jos joku asia ei vaan kiinnosta. Olen aika kädetön sen kanssa. Etenkin jos se asia olisi oikeastikin tärkeä, liittyy esimerkiksi yritystoimintaamme.
Olen yrittänyt saada aktiivista seuraelämää kodin ulkopuolelle, mutta toisaalta meillä on viisi lasta ja tuntuu tyhmältä, että mun pitää samalla olla heidänkin silmien alta poissa.
Toki tuon voisi ratkaista se, että pyrkisin paljon käymään lasten kanssa muualla. Vailla kahdestaan kolmistaan joidenkin lasten kanssa.
Tuntuu, että miestä oikeasti tuskastuttaa se, että lapset puhuvat hänelle ja siihen päälle vielä vaimokin meinaa sanoa jotain.
Yritystoiminnan suhteen mun kannattaisi varmaan ottaa selvää pesäeroa mieheeni. Alkaa hoitamaan sitä mahdollisimman paljon irti hänestä. Uskon, että siihen voisi hyvinkin löytyä tapa.
Ap
Aivan hirveä tuo tekstarikeskustelu, ap, olet todella ahdistava ihminen. Viestintäsi vaikuttaa ylidramaattiselta ja riidanhakuiselta. Miten tuokin voi olla niin vaikea ymmärtää että yleensä ihmiset pyytää anteeksi pienen mietintä- ja rauhoittumisajan jälkeen, ei keskellä tunnekuohua. Sinä olet siitä "puulla päähän lyöty" että miten mieli nyt noin muuttui. En yhtään ihmettele ettei miestä välttämättä edes huvita pyytää anteeksi, kun sekin tulkitaan noin helvetin oudosti!
Olen myös aika varma, että olet huomionhakuisuuttasi ja dramaattisuuttasi liioitellut vaivojasi joskus aikaisemmin, joten miehesi ei enää usko kun viini-illan jälkeisenä aamuna henkeäsi ahdistaa samalla kun hänelläkin on krapula.
Joo älkäänyt jaksako yleistää introverttia tuollaiseksi. Olen introvertti, mieheni ekstrovertti, meillä menee loistavasti ja itse asiassa olen kyllä arjessa kotona hänessä enemmän iholla ja enemmän kommunikoiva kuin hän. En vain saa energiaa tuntemattomien ja puolituttujen kanssa jutustelusta.