Mua on mitätöity lapsena (äiti) ja nyt harrastan mieheni mitätöintiä
koska se ei ansaitse enempää. Koska se on kivaa. Mies ei suostu mitätöitymään, sen takia jatkankin, koska miksi hänellä on oikeus kokea itsensä arvokkaaksi ja mulla ei?
Kommentit (131)
Eli jos joku haukkuu laiskaa sohvalla makaavaa puolisoaan siitä, ettei tämä siivoa, niin onko siinä sitten kyse siitä, että oikeasti hän vain pettyy omiin odotuksiinsa? Hän odotti, että kumppani ois ihan normaali, joka jaksaa siivota, mutta eipä sitten ollutkaan.
ap
Onhan se tietysti sieltä sohvalta raskasta nähdä kumppaninsa pettyvän, mutta jos ei pysty siivoamaan niin eipä siinä paljon kumppanin pettymiset auta.
Minä taas sain kärsiä äitini pettymisen elämään, avioliittoon, en tiedä jos itseensäkin, vaikkei hän sitä tiedostanutkaan kaatamisesta minun niskaani. Oli lapselle todella raskasta, kun äiti oli aina pettynyt, sellaisiinkin asioihin, joihin ei voi itse vaikuttaa. Ettei osannut ajatella, että jos olen lapseni kasvattanut huonosti niin se käyttäytyy huonosti. Ja jos en osaa kasvattaa paremmin niin ei kannata huutaa sille lapselle, koska lapsi saa vain traumoja SEN LISÄKSI, että olen antanut hänelle käytösoppien mukaisesti ajatellen vajaat eväät.
ap
Vierailija kirjoitti:
Eli jos joku haukkuu laiskaa sohvalla makaavaa puolisoaan siitä, ettei tämä siivoa, niin onko siinä sitten kyse siitä, että oikeasti hän vain pettyy omiin odotuksiinsa? Hän odotti, että kumppani ois ihan normaali, joka jaksaa siivota, mutta eipä sitten ollutkaan.
ap
Ei! Vaan se laiska sohvalla maksava on vaan laiska sohvalla makaava
Parasta jättää. Ei se siitä muutu
Huonot vanhemmat on valitettava asia, mutta miten sanonta kuuluu: jos on lusikalla annettu, ei kauhalla voi antaa. Jos äiti ei muuta osaa, hän ei vain osaa, hän ei muuhun pystynyt.
Sama miehen suhteen: Hän tekee sen mitä osaa. Sama sinun suhteen.
Keneltäkään ei voi vaatia enempää.
61
Vierailija kirjoitti:
Onhan se tietysti sieltä sohvalta raskasta nähdä kumppaninsa pettyvän, mutta jos ei pysty siivoamaan niin eipä siinä paljon kumppanin pettymiset auta.
Minä taas sain kärsiä äitini pettymisen elämään, avioliittoon, en tiedä jos itseensäkin, vaikkei hän sitä tiedostanutkaan kaatamisesta minun niskaani. Oli lapselle todella raskasta, kun äiti oli aina pettynyt, sellaisiinkin asioihin, joihin ei voi itse vaikuttaa. Ettei osannut ajatella, että jos olen lapseni kasvattanut huonosti niin se käyttäytyy huonosti. Ja jos en osaa kasvattaa paremmin niin ei kannata huutaa sille lapselle, koska lapsi saa vain traumoja SEN LISÄKSI, että olen antanut hänelle käytösoppien mukaisesti ajatellen vajaat eväät.
ap
Tämä kertoo vain sinusta. Itsekkyydestä
Vierailija kirjoitti:
Eli jos joku haukkuu laiskaa sohvalla makaavaa puolisoaan siitä, ettei tämä siivoa, niin onko siinä sitten kyse siitä, että oikeasti hän vain pettyy omiin odotuksiinsa? Hän odotti, että kumppani ois ihan normaali, joka jaksaa siivota, mutta eipä sitten ollutkaan.
ap
Niin siis ettei syyllisty siitä, vaikka toinen pettyikin omiin odotuksiinsa minusta? Minusta on jotenkin hassua olettaa, että toinen on niin terve, ettei romahtaisi ja ei-jaksaisi siivota. Tai etteikö ois kaikkia traumoja, joiden takia oikeastaan mikään ei suju normaalisti.
Tietenkin se voi jonkinverran harmittaa, että toinen sitten pettyi, mutta kyllä mua ainakin harmittaa se enemmän, että se varsinainen ongelma on mulla (vaikeus siivota).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli jos joku haukkuu laiskaa sohvalla makaavaa puolisoaan siitä, ettei tämä siivoa, niin onko siinä sitten kyse siitä, että oikeasti hän vain pettyy omiin odotuksiinsa? Hän odotti, että kumppani ois ihan normaali, joka jaksaa siivota, mutta eipä sitten ollutkaan.
apNiin siis ettei syyllisty siitä, vaikka toinen pettyikin omiin odotuksiinsa minusta? Minusta on jotenkin hassua olettaa, että toinen on niin terve, ettei romahtaisi ja ei-jaksaisi siivota. Tai etteikö ois kaikkia traumoja, joiden takia oikeastaan mikään ei suju normaalisti.
Tietenkin se voi jonkinverran harmittaa, että toinen sitten pettyi, mutta kyllä mua ainakin harmittaa se enemmän, että se varsinainen ongelma on mulla (vaikeus siivota).
Mikä ihana tekosyy olla 100% itsekäs ja vastuuton!
Miksi ette vaan ota siivouspalvelua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se tietysti sieltä sohvalta raskasta nähdä kumppaninsa pettyvän, mutta jos ei pysty siivoamaan niin eipä siinä paljon kumppanin pettymiset auta.
Minä taas sain kärsiä äitini pettymisen elämään, avioliittoon, en tiedä jos itseensäkin, vaikkei hän sitä tiedostanutkaan kaatamisesta minun niskaani. Oli lapselle todella raskasta, kun äiti oli aina pettynyt, sellaisiinkin asioihin, joihin ei voi itse vaikuttaa. Ettei osannut ajatella, että jos olen lapseni kasvattanut huonosti niin se käyttäytyy huonosti. Ja jos en osaa kasvattaa paremmin niin ei kannata huutaa sille lapselle, koska lapsi saa vain traumoja SEN LISÄKSI, että olen antanut hänelle käytösoppien mukaisesti ajatellen vajaat eväät.
apTämä kertoo vain sinusta. Itsekkyydestä
Minusta se ei ole merkki itsekkyydestä, jos siivoamattomuuden takana on jokin itsestä riippumaton syy. Kuten vaikka se, että tulee aina tosi paha olla, jos siivoaa, koska kokee joutuvansa ostamaan kumppaninsa hyväksynnän siten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se tietysti sieltä sohvalta raskasta nähdä kumppaninsa pettyvän, mutta jos ei pysty siivoamaan niin eipä siinä paljon kumppanin pettymiset auta.
Minä taas sain kärsiä äitini pettymisen elämään, avioliittoon, en tiedä jos itseensäkin, vaikkei hän sitä tiedostanutkaan kaatamisesta minun niskaani. Oli lapselle todella raskasta, kun äiti oli aina pettynyt, sellaisiinkin asioihin, joihin ei voi itse vaikuttaa. Ettei osannut ajatella, että jos olen lapseni kasvattanut huonosti niin se käyttäytyy huonosti. Ja jos en osaa kasvattaa paremmin niin ei kannata huutaa sille lapselle, koska lapsi saa vain traumoja SEN LISÄKSI, että olen antanut hänelle käytösoppien mukaisesti ajatellen vajaat eväät.
apTämä kertoo vain sinusta. Itsekkyydestä
Minusta se ei ole merkki itsekkyydestä, jos siivoamattomuuden takana on jokin itsestä riippumaton syy. Kuten vaikka se, että tulee aina tosi paha olla, jos siivoaa, koska kokee joutuvansa ostamaan kumppaninsa hyväksynnän siten.
Täydellistä itsekkyyttä. Asettua toisten palveltavaksi ha vielä etsiä sille oikeutusta.
Mua on pahoinpidelty ja hyväkskäytetty lapsena. Enpä oo koskaan ajatellut että mun kuuluis nyt hakata ja raiskata muita, koska miks niillä olis oikeus elää ilman että heidän koskemattomuuttaan loukataan?
Minä en voi tehdä kotona mitään. Tulee niin paha olla kun pitäisi vaikka imuroida. En pysty! Enkä siivoa muiden sotkuja! Lapset on niin epäviihdyttäviä ja ne kitisee. Ei ota esim suurella ilolla vastaan tekemääni ruokaa! Se on väärin. En tee enää mitään. Ja mies on niin rahvas! Moitin häntä ihan ilokseni. Ei suutu millään.
En moittisi häntä ellei äiti olisi minua lapsena (40 v sitten) kerran moittinit. Nyt minulla on oikeus!
Olet äärimmäisen itsekäs ja sosiaaliset taitosi ovat nollassa. Opettele nyt siivoamaan, että osaat sitten, kun mies lähtee eli kun lapset ovat isoja.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ette vaan ota siivouspalvelua?
Juuri nyt ei ole rahaa. Tai ei tule hetken olemaankaan. Ja siivoaminen on vain symboli ongelmalle, onhan meillä sotkuista mutta sen kanssa eletään. Vaikka inhoankin sitä jainhoan minua asiasta syyttäviä.
Jaana, ala jo laittaa ruokaa. Lapsilla on kohta nälkä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se tietysti sieltä sohvalta raskasta nähdä kumppaninsa pettyvän, mutta jos ei pysty siivoamaan niin eipä siinä paljon kumppanin pettymiset auta.
Minä taas sain kärsiä äitini pettymisen elämään, avioliittoon, en tiedä jos itseensäkin, vaikkei hän sitä tiedostanutkaan kaatamisesta minun niskaani. Oli lapselle todella raskasta, kun äiti oli aina pettynyt, sellaisiinkin asioihin, joihin ei voi itse vaikuttaa. Ettei osannut ajatella, että jos olen lapseni kasvattanut huonosti niin se käyttäytyy huonosti. Ja jos en osaa kasvattaa paremmin niin ei kannata huutaa sille lapselle, koska lapsi saa vain traumoja SEN LISÄKSI, että olen antanut hänelle käytösoppien mukaisesti ajatellen vajaat eväät.
apTämä kertoo vain sinusta. Itsekkyydestä
Minusta se ei ole merkki itsekkyydestä, jos siivoamattomuuden takana on jokin itsestä riippumaton syy. Kuten vaikka se, että tulee aina tosi paha olla, jos siivoaa, koska kokee joutuvansa ostamaan kumppaninsa hyväksynnän siten.
Täydellistä itsekkyyttä. Asettua toisten palveltavaksi ha vielä etsiä sille oikeutusta.
Enhän minä asetu kenenkään palveltavaksi. Minusta sinulla on ongelma, jos kokisit kumppaninani, että minua on pakko palvella. Vapaaehtoisesti palveleva taas tekee sen joistain syistä, joita en ala estää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se tietysti sieltä sohvalta raskasta nähdä kumppaninsa pettyvän, mutta jos ei pysty siivoamaan niin eipä siinä paljon kumppanin pettymiset auta.
Minä taas sain kärsiä äitini pettymisen elämään, avioliittoon, en tiedä jos itseensäkin, vaikkei hän sitä tiedostanutkaan kaatamisesta minun niskaani. Oli lapselle todella raskasta, kun äiti oli aina pettynyt, sellaisiinkin asioihin, joihin ei voi itse vaikuttaa. Ettei osannut ajatella, että jos olen lapseni kasvattanut huonosti niin se käyttäytyy huonosti. Ja jos en osaa kasvattaa paremmin niin ei kannata huutaa sille lapselle, koska lapsi saa vain traumoja SEN LISÄKSI, että olen antanut hänelle käytösoppien mukaisesti ajatellen vajaat eväät.
apTämä kertoo vain sinusta. Itsekkyydestä
Minusta se ei ole merkki itsekkyydestä, jos siivoamattomuuden takana on jokin itsestä riippumaton syy. Kuten vaikka se, että tulee aina tosi paha olla, jos siivoaa, koska kokee joutuvansa ostamaan kumppaninsa hyväksynnän siten.
Täydellistä itsekkyyttä. Asettua toisten palveltavaksi ha vielä etsiä sille oikeutusta.
Enhän minä asetu kenenkään palveltavaksi. Minusta sinulla on ongelma, jos kokisit kumppaninani, että minua on pakko palvella. Vapaaehtoisesti palveleva taas tekee sen joistain syistä, joita en ala estää.
Odota vaan. Samalla tavalla kuin muutkin ihan samanlaiset laiskat puolisot sinäkin huomaat pian olevasi yksin. Ilman suhdetta lapsiin myös. Ei se suhde tule sohvalla palstaillen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se tietysti sieltä sohvalta raskasta nähdä kumppaninsa pettyvän, mutta jos ei pysty siivoamaan niin eipä siinä paljon kumppanin pettymiset auta.
Minä taas sain kärsiä äitini pettymisen elämään, avioliittoon, en tiedä jos itseensäkin, vaikkei hän sitä tiedostanutkaan kaatamisesta minun niskaani. Oli lapselle todella raskasta, kun äiti oli aina pettynyt, sellaisiinkin asioihin, joihin ei voi itse vaikuttaa. Ettei osannut ajatella, että jos olen lapseni kasvattanut huonosti niin se käyttäytyy huonosti. Ja jos en osaa kasvattaa paremmin niin ei kannata huutaa sille lapselle, koska lapsi saa vain traumoja SEN LISÄKSI, että olen antanut hänelle käytösoppien mukaisesti ajatellen vajaat eväät.
apTämä kertoo vain sinusta. Itsekkyydestä
Minusta se ei ole merkki itsekkyydestä, jos siivoamattomuuden takana on jokin itsestä riippumaton syy. Kuten vaikka se, että tulee aina tosi paha olla, jos siivoaa, koska kokee joutuvansa ostamaan kumppaninsa hyväksynnän siten.
Täydellistä itsekkyyttä. Asettua toisten palveltavaksi ha vielä etsiä sille oikeutusta.
Enhän minä asetu kenenkään palveltavaksi. Minusta sinulla on ongelma, jos kokisit kumppaninani, että minua on pakko palvella. Vapaaehtoisesti palveleva taas tekee sen joistain syistä, joita en ala estää.
Minulla olisi todellakin ongelma, jos kumppanini olisi sohvalla maksava itsekäs laiskimus. Joka ei rakasta ketään ja joka kaltoinkohtelee lapsiani
Ei koskaan!
No, olen käyttäytymistieteilijä, se auttaa.... Tämä on fakta, ei uskon asia. Mutta todellinen oivallus on tullut kokemuksesta.
Minä elin lapsuuteni fundamentalistiuskovaisessa kodissa. Kuulin, kuinka ihminen on oaha, ja synnistä puhuttiin. Tietysti tällä taustalla menin naimisiin syyllistäjän kanssa. Avioliitto päättyi miehen pettämiseen.
Oivallus tuli vasta avioeron jälkeen, siitä, miten mies haukkui minua. Yhtäkkiä hän alkoi haukkumaan minua moraalittomaksi ja syvällä petoksen tiellä olevaksi - ja minä en ollut se pettäjä vaan minulla on vahva omatunto. Kuulin myös olevani syvästi katkera - vaikka en mitenkään kostanut vaan ilta toisensa jälkeen annoin anteeksi.
Alkuun tietysti syyllistyin ja mietin, mitä minä olen taas tehnyt, miten en huomaa itsessäni näitä asioita.... Syyllistyjä kun olin. Minua auttoi, kun juttelin pitkäaikaisten ystävieni kanssa, jotka vahvistivat minun olevan toiselainen. Ja ehdottomasti pitää ottaa etäisyyttä näihin syyllistäjiin. Kun saa terveitä ihmiskokemuksia, niin sen jälkeen erottaa epäterveen.
Ja kun vapautuu väärästä syyllisyydestä, niin itsessä ei ole enää sitä tarttumapintaa, sitä magnetismia, johon toisen syytökset tarttuvat.