Mitä itsenäisyyspäivänä pitäisi tehdä ja syödä, jos haluaa opettaa lapsille jotain perinnettä

Se tässä vanhemmuudessa se kiva kun voi ihan itse keksiä omat traditiot varsinkin tuollaislle juhlapaivälle kuin itsenäisyyspäivä.

rähinöidä.

Osallistua aamulla johonkin lipunnostoon ja jumalanpalvelukseen. Syödä jotain suomalaista ruokaa. Katsoa Tuntematon sotilas tms. kulttileffa. Polttaa kahta kynttilää ikkunoilla klo 18-20 ja katsoa ilta Linnanjuhlia.

Valmista jokin hyvä ruoka perheen kanssa, syötte hyvin, pöydässä voit sitten kertoa lapsille miksi suomessa vietetään itsenäisyyspäivää jne. Voitte leipoa jotain herkkuja ja katsoa linnanjuhlat. Kerro lapsille että sotaveteraanit ovat tärkeimpiä vieraita juhlissa.

No meillä aiheesta jutellaan, puhutaan Suomen historiasta ja kaikesta hyvästä mitä meillä täällä on. Ja rehellisesti tietysti myös ikävistä puolista. Ihaillaan Suomen luontoa ja puhtautta, tällä hetkellä myös manataan pääministerin tyhmyyttä ja muutenkin surkeaa hallitusta. Mietitään suomalaisuutta. Yleensä tehdään yhdessä jotain kivaa, perinteikästä. Sotaelokuvia ei katsella, eikä linnanjuhlia.

Hyvää ruokaa syödään myös.

Meillä käydään kirkon pihan sankarihaudoilla viemässä kynttilä ja poltetaan itsenäisyyspäivän kynttilöitä. Muuta ihmeellistä ei tehdä. Syödään ruuaks tacoja ja linnanjuhlat näkyy tv:stä muttei varsinaisesti istuta alas yhdessä katsomaan niitä.

Vie se Helsingin rautatieasemalle katsomaan menoa ja menkää sitten jonnekkin pikkukylään. Kyllä se siellä kylässä ymmärtää minkä puolesta taisteltiin ja taistellaan vielä tänäkin päivänä.

Riippuu ihan siitä, millaista perinnettä. Tässä muutama ehdotus:

1. Älkää viettäkö itsenäisyyspäivää mitenkään. Ihan turhaa, koska Suomen itsenäisyys katosi EUn liittymisen myötä. Eliitti vaan tuhlaa kärsivien kansalaisten verorahoja typerissä linnanjuhlissa. Olkaa itsenäisyyspäivä töissä, jos siihen on työpaikallanne mahdollisuus. Saapahan vähän enemmän liksaa.

2. Muuten kuten kohdassa 1, mutta menkää työn sijasta presidentin linnan eteen riehumaan. Potkikaa erityisesti linnanjuhliin saapuvan eliitin takseja. Muistakaa kuvata kaikki ja laittaa videoklippinne Youtubeen. 

3. Käykää sankarihaudoilla sytyttämässä kynttilät. Hiljentykää sen jälkeen muistelemaan sotien uhreja ja sotaveteraaneja. Sytyttäkää ikkunalle kynttilä, mielellään juuri sinivalkoinen. Katsokaa linnanjuhlat telkkarista. Kattakaa Arabian astiat pöytään ja syökää vaikkapa karjalanpaistia illalliseksi. 

4. Kutsukaa itsenäisyyspäivän päivälliselle teille tärkeät ihmiset. Erityisesti isovanhemmat, jos ovat vielä elossa. Laittakaa arkea juhlavampaa ruokaa. Kattakaa pöytä kauniisti, kynttilät ja vaikkapa sinivalkoiset lautasliinat  ovat erinomainen juttu. Nauttikaa hyvästä ruuasta ja toistenne seurasta. Kertokaa tarinoita niistä jo edesmenneistä sukulaisistanne, jotka elivät joko aikuisuuttaan tai lapsuuttaan sodan jaloissa. Visioikaa siitä Suomesta, jonka toivoisitte jäävän lapsenlapsillenne. 

Lippu salkoon, kaksi sinivalkoista kynttilää ikkunalla, toosa auki linnanjuhlien aikaan (tarkoitan televisiota). Tuntematonta meillä ei ole koskaan katsottu. Minulla on lisäksi ollut tapana käydä joko kirkossa tai muussa tapahtumassa, jossa laulaa mieskuoro isänmaallisia lauluja ja johon liittyy sankarihaudalla käyminen, mutta lapsi on niin pieni vielä, että on jäänyt isänsä kanssa kotiin. Ruokakin on meillä ollut aina jotain ihan tavallista niin kuin (joulua lukuun ottamatta) muinakin vuotuisjuhlapäivinä.

Meillä kotona oli aina kynttilä ja isä kattoi tuntematonta. Joskus oltiin tädin luona ja hän kattoi linnanjuhlia. Me lapset vaa nauttittiin vapaapäivästä

Paistetaan pipareita päivällä, illalla syödään niitä glögin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu ihan siitä, millaista perinnettä. Tässä muutama ehdotus:

1. Älkää viettäkö itsenäisyyspäivää mitenkään. Ihan turhaa, koska Suomen itsenäisyys katosi EUn liittymisen myötä. Eliitti vaan tuhlaa kärsivien kansalaisten verorahoja typerissä linnanjuhlissa. Olkaa itsenäisyyspäivä töissä, jos siihen on työpaikallanne mahdollisuus. Saapahan vähän enemmän liksaa.

2. Muuten kuten kohdassa 1, mutta menkää työn sijasta presidentin linnan eteen riehumaan. Potkikaa erityisesti linnanjuhliin saapuvan eliitin takseja. Muistakaa kuvata kaikki ja laittaa videoklippinne Youtubeen. 

3. Käykää sankarihaudoilla sytyttämässä kynttilät. Hiljentykää sen jälkeen muistelemaan sotien uhreja ja sotaveteraaneja. Sytyttäkää ikkunalle kynttilä, mielellään juuri sinivalkoinen. Katsokaa linnanjuhlat telkkarista. Kattakaa Arabian astiat pöytään ja syökää vaikkapa karjalanpaistia illalliseksi. 

4. Kutsukaa itsenäisyyspäivän päivälliselle teille tärkeät ihmiset. Erityisesti isovanhemmat, jos ovat vielä elossa. Laittakaa arkea juhlavampaa ruokaa. Kattakaa pöytä kauniisti, kynttilät ja vaikkapa sinivalkoiset lautasliinat  ovat erinomainen juttu. Nauttikaa hyvästä ruuasta ja toistenne seurasta. Kertokaa tarinoita niistä jo edesmenneistä sukulaisistanne, jotka elivät joko aikuisuuttaan tai lapsuuttaan sodan jaloissa. Visioikaa siitä Suomesta, jonka toivoisitte jäävän lapsenlapsillenne. 

Hyviä ideoita! Tässä vielä oman perheeni:

5. Syökää juhlavasti ystävien kanssa kebabia, sushia tai tacoja. Puhukaa siitä millainen on demokraattisen, itsenäisen valtion rooli nykypäivän globalisoituneessa maailmassa. Pohtikaa sitä miten onnekkaita olette Suomeen syntyessänne, erityisesti lapset, verrattuna esimerkiksi bangladeshilaiseen lapseen. Saatte nauttia globaalin maailman eduista (ne ruuat, halvat ja monipuoliset lelut ym), mutta paljoa ette joudu suomalaisina tästä maksamaan.

Tässä pari suht suomalaista ruokavaihtoehtoa

1. Karjalanpaisti

2. Poro. Esim Poron sisäfilee pihvit suomalaisilla juureksilla(kallis)/ poron käristys( halvempi)

3. Hirvestä mitä tahansa

4. Suomalaista kalaa esim. kuha, siika tai ahven. Paistettuna tai uunissa

Jälkkäriksi vaikka mustikkakukko?

Ei ole perhettä mutta kissoille tarjoilen karjalanpaistia (raakana). Noita ei kyllä jostain syystä kiinnosta Suomen itsenäisyys tai politiikka mutta Linnan juhlia seuraavat mielellään ja yhdessä kommentoidaan hittejä ja huteja.

Meillä vietetään itsenäisyyspäivää syömällä hyvin ja käymällä perheen kanssa kävelyllä. Emme ajattele, että Suomen itsenäisyys on pelkästään veteraanien ansiota, koska sota on aina ääritapaus, eräänlainen virhe, joka olisi pitänyt osata välttää. Enkä nyt sano, että Neuvostoliiton hyökkäys oli Suomen syytä, mutta noin laajemmin ja yleisellä tasolla ajattelen näin.

Sotaan oli miesten 39-44 pakko mennä, ei se ollut mikään erityinen jalouden osoitus, koska vaihtoehtona oli vankeus tai jopa kuolema. Totta kai jokaisen rintamalla olleen on oikeus saada korvausta menetetystä terveydestä ja vaikkapa lyhyemmästä työurasta, se on vain oikeudenmukaista. Mutta sen mitä olen veteraanien puheita ymmärtänyt, heistä ne kovimmassa paikassa olleet elämöivät sankaruudesta kaikkein vähiten - koska tietävät, miten raadollista hommaa sotiminen on.

Jos nyt joku tämän ymmärsi, eikä tulkitse, että olisin jotenkin kiittämätön itsenäisyydestä, kyllä se on ollut Suomen vaurauden ja hyvinvoinnin taustalla. Ei tarvitse kuin verrata vaikkapa Baltian maihin ja niiden historiaan.

Mutta koen tunkkaiseksi teennäisyydeksi toisaalta liikaa kumarrella talvi- ja jatkosotaakaan ja korottaa veteraaneja jalustalle, homogeenisena joukkona.

Syökö moni karjalanpaistia itsenäisyyspäivänä? Varmaankin, kun se oli tarjouksessa. Enpäs ole ikinä aatellu. Lapsuudessani katsottiin linnanjuhlia, mutta mitään muita perinteitä en muista. Paitsi ne kaksi kynttilää ikkunalla.

Tortilloja! Tico-tico.

Elämme monikulttuurisessa Suomessa.