Vanhempani ovat itsekkäitä

Olen alkanut pikkuhiljaa tajuamaan, kuinka itsekeskeisiä oma isä ja äitini ovat. Olemme hyväosainen, keskiluokkainen perhe ja kaikki aina ollut hyvin. Välillä meidän lähiomaiset "kriiseilevät" ja tarvisivat (ja olisivat tarvinneet jo vuosien ajan) meidän perheen tukea. Vanhempani ovat kuitenkin jotenkin todella tunnekylmiä ja saamattomia. En oikein osaa edes selittää sitä. Kyllä he auttavat, kun apua suoraan pyytää tai heidän oma-aloitteinen apu rajoittuu puhtaasti johonkin taloudelliseen/materialistiseen tukeen. Vanhempani kokevat jotenkin olevansa etuoikeutettuja monissa asioissa. Ja toisaalta taas he ovat joistain mitättömistä asioista hyvin katkeria tai turhamaisia. Lisäksi vanhempani edustavat melko kovia arvoja ja heillä on monella tavoin hyvin erilainen ajattelumaailma kuin minulla. Olen 25v. Koen kuuluvani perheeni joukkoon nykyään vielä vähemmän kuin teini-iässä. Minulle on alkanut muodostua vastenmielisiä tunteita ja ajatuksia vanhempiani kohtaan, vaikka en sitä haluaisi eikä sille ole edes mitään järkevää syytä, sillä eivät he minulle ole mitään tehneet pahaa.

Olenko ainoa, jolle on käynyt näin ns. aikuisiällä?