Mietittekö koskaan katsellessanne vieraita perheitä, joissa on vaikka taaperoikäinen lapsi...

En Noteeraan kyllä  että siinä on vanhemmat ja lapsi mutten mieti niistä sen enempää.

Itse aiemmin lapsettomana katselin lähipiirin väsyneitä pienten lasten vanhempia ja mietin usein että miksi ihmeessä ihmiset tekee lapsia. Nyt kun on tämä oma taaperoksi ehtinyt napero niin voi että voikin olla ihana ja rakas! Kaikkine uhmineen ja kiukutteluineenkin on vaan ihan älyttömän suloinen, ja on todella hienoa nähdä miten hän kehittyy ja oppii joka päivä uutta. Hän alkaa olemaan jo ihan mukavaa seuraa jutteluineen ja nautin ihan hirveästi touhuilla eri asioita hänen kanssaan. Otan kyllä kaiken irti tästä(kin) ajasta kun voi olla että ainoaksi lapseksi meille jää.

Oikeasti hän on ehdottomasti paras asia mitä minun elämässäni on tai on ollut.  Turha siis lapsettomien sääliä ja surkutella :)

En. Kokemukseni lapsista ovat ehdottomasti voittopuolisesti positiivisia. Meillä on neljä lasta, jotka ovat olleet myös taaperoina ihania. ☺ Juuri katsoin tänään vaunulenkillä olleita äitiä ja pikkuista ja mietin, että tuo oli mukavaa aikaa tuokin.

En. Suhtaudun sangen neutraalisti, joskus hymyilen sille muksulle ohi mennessäni, kun tuon ikäiset tuppaavat hymyilemään ja nauramaan vähän kaikelle. Joskus tunnen tällaisessa tilanteessa kiitollisuutta, ettei minun tarvi viedä sitä kotiin tai minulla ei odota sellainen kotona, etenkin jos se muksu kiukuttelee. Mutta en ole niin tekopyhä, että kehtaisin ajatella toisten elämää tyhjäksi ja merkityksettömäksi, kun kuitenkin itse lapsettomana vedän herneen nenään, jos joku tulee väittämään, että minun elämäni on tyhjää ja merkityksetöntä, koska minulla ei ole tuollaista taaperoa. Erilaista se on, mutta tuskin tyhjää ja merkityksetöntä.

En mieti, taaperoaika on kyllä rasittavin ikä, mutta samalla söpö :D taaperot on huvittavia.

Kiva että se aika on, mutta ihan kiva kun se ei kauaa kestä, sitten on taas niin leppoisaa.

En mutta katson, että perheen nainen on se joka meistä kahdesta on viimeksi saanut

Eipä tuo käy mielessä lapsiperheitä katsellessa. Sen sijaan sossun asiakkaita Lahdessa Vapaudenkadulla katsellessa käy mielessä, miten turhaa ja tyhjää elämänsä on. Ei edes toivoa paremmasta. Ei mitään merkitystä. Ihmisiä, joita ei oikeastaan edes ole.

En. Sen sijaan mietin onnellisena, että onneksi mulla ei ole enää taaperoikäistä lasta, ne ovat niin työllistäviä. Ja ehkä vähän haikeanakin, koska taaperokausi meni eron pyörteissä ja masentuneena, en pystynyt nauttimaan vanhemmuudesta lainkaan ja se kaduttaa. Mutta näin se nyt vaan meni. Nyt lapsi on 4v ja ollaan onnellisempia kuin koskaan. :)

Mietin ihan tismalleen samaa kun katson aamulla harmauteen lähteviä työssäkävijöitä. Ja olen kiitollinen kun saan jäädä kolmen taaperon kanssa kotiin. Se on minulle merkityksellistä.

Mistä tiedät, että et enää tule raskaaksi? ☺

En koskaan. Jos oma taapero ja leikki-ikäinen otettaisiin minulta pois, minun elämällä ei olisi enää mitään merkitystä. He ovat mun elämän merkitys. Ja minusta on ihanaa nähdä tämä sama myös muissa perheissä, kun se oikein huokuu joistain tilanteista <3

Vierailija kirjoitti:

...miten tyhjää ja merkityksetöntä vanhemmuus loppujen lopuksi on verrattuna sen valtavaan kuormittavuuteen ja sitovuuteen.[/quote

Kuormittavaa ja sitovaa mutta ei merkityksetöntä, ei todellakaan.

No tyhjää voi olla joskus jos on täysin sidottu lapseen mutta monesti näin ei ole.

Tykkään itsekkin teini-ikäisistä. Rakkaita mutta helpompia kuin taaperot.