Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten te muut kestätte psyykkisesti pikkulapsen sitovuuden?
05.12.2016 |
En usko että kaikki ahdistuvat siitä niin paljon kuin minä, siis siitä, ettei mitään voi tehdä vapaasti ja spontaanisti ja rauhassa ilman erityisjärjestelyjä. Vika on siis minussa, miten voisin oppia kestämään tätä paremmin?
Kommentit (247)
Hankin vaan yhden lapsen ja nautin jokaisesta pienestäkin edistysaskeleesta ja muistutin itseäni ettei tätä kestä ikuisesti. Sain myös lapsivapaata aikaa säännöllisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos vaikka lakkaat kierimästä siinä paskassa ja huomaat, että vauvan ja lapsen kanssa voi tehdä ihan samoja asioita. Kapakkaan et voi mennä tai ampua pingispalloja reijästä olkkarin pöydällä, mut voit pakata lapsen mukaan, mennä ravintolaan, kylään, museoon, kauppaan..
Ei multa ole jäänyt mitään tärkeää tekemättä. Ehkä sulla on vaan asenteessa vikaa?No kun ei voi. Ei voi edes mennä suihkuun ja meikata rauhassa, lasta on vahdittava koko ajan ja siivottava sotkuja, joita perässään tulee. Kylään jos menee, ei voi keskittyä keskustelemaan ollenkaan koska lasta on vahdittava ja viihdytettävä. Ehkä sulla on passiivinen lapsi, joka menee siinä sivussa kuin joku asuste. Ap
Hah! Mulla on viisi hyvin vauhdikasta lasta. Olen aina kerennyt suihkuun ( vauva mukaan peitolle kylppäriin tai myöhemmin mukaan suihkuun) kylään ollaan menty ja olen kerennyt keskustelemaan ihan tarpeeksi ja kutsunut vieraita mielummin meille, kun meillä valmiina leluja ja puuhaa lapsille, ovat mukana pöydässä ja juttelevat myös, mies on vahtinut vuorostaan lapsia illalla ja olen päässyt töihin ja tykyiltoihin ja pilkujouluihin ( mut mulla ei tarvetta vetää persekännejä ja olen ollut autolla tai mies tullut hakemaan ihan lasten kanssa)
Sotkua on ja siivoan päivittäin neljä ateriaa, imuroin ja järkkään leluja monta tuntia, ulkoillaan ja käydään kaupassa ( otan aina yhden pienemmän tai muutaman isomman mukaan) ja miehen kanssa päästään kaupoille joskus, kun mummu vahtii tai osa lapsista mummulla tai vaarilla.
Ei tää nyt kovin hankalaa ole.
Pikkulapsivaiheessa se kuuluu asiaan ja on luonnollista, mutta kun tuo 9-vuotiaskaan ei ole ottanut vielä yhtään etäisyyttä ja kiehnää kyljessä vaatimassa huomiota, alkaa vanne kiristyä pään ympärillä.
Meillä syödään porukalla, vauva on aina ollut mukana keittiössä, kun ei vielä syönyt. Sitten kun rupesi syömään, syönyt sormiruokaa ja nököttänyt ihan kiltisti jakkarassaan kun muut ovat syöneet, tai ole laskunut lattialle touhuamaan leluilla ja jatkanut syömistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos vaikka lakkaat kierimästä siinä paskassa ja huomaat, että vauvan ja lapsen kanssa voi tehdä ihan samoja asioita. Kapakkaan et voi mennä tai ampua pingispalloja reijästä olkkarin pöydällä, mut voit pakata lapsen mukaan, mennä ravintolaan, kylään, museoon, kauppaan..
Ei multa ole jäänyt mitään tärkeää tekemättä. Ehkä sulla on vaan asenteessa vikaa?No kun ei voi. Ei voi edes mennä suihkuun ja meikata rauhassa, lasta on vahdittava koko ajan ja siivottava sotkuja, joita perässään tulee. Kylään jos menee, ei voi keskittyä keskustelemaan ollenkaan koska lasta on vahdittava ja viihdytettävä. Ehkä sulla on passiivinen lapsi, joka menee siinä sivussa kuin joku asuste. Ap
Hah! Mulla on viisi hyvin vauhdikasta lasta. Olen aina kerennyt suihkuun ( vauva mukaan peitolle kylppäriin tai myöhemmin mukaan suihkuun) kylään ollaan menty ja olen kerennyt keskustelemaan ihan tarpeeksi ja kutsunut vieraita mielummin meille, kun meillä valmiina leluja ja puuhaa lapsille, ovat mukana pöydässä ja juttelevat myös, mies on vahtinut vuorostaan lapsia illalla ja olen päässyt töihin ja tykyiltoihin ja pilkujouluihin ( mut mulla ei tarvetta vetää persekännejä ja olen ollut autolla tai mies tullut hakemaan ihan lasten kanssa)
Sotkua on ja siivoan päivittäin neljä ateriaa, imuroin ja järkkään leluja monta tuntia, ulkoillaan ja käydään kaupassa ( otan aina yhden pienemmän tai muutaman isomman mukaan) ja miehen kanssa päästään kaupoille joskus, kun mummu vahtii tai osa lapsista mummulla tai vaarilla.
Ei tää nyt kovin hankalaa ole.
Sori, mutta kyllä kuulostaa kamalalta hördelliltä. Montako tuntia omaa aikaa esim liikuntaan sulla on viikossa? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...eikä lasten aikana voi edes puhua aikuisten asioista, kuten vaikka seksistä. Ap
On se mainiota jos haluaa viettää sen kultaisimman ajan lapsen kanssa odotellen sen loppumista, että voisi taas alkaa elää niin kuin eli ennen lasta... Onneksi olkoon vaan. Se elämähän on aina ja ikuisesti vasta edessäpäin. Eikö niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä vika on siinä, että jo viisi- vuotiaita hilataan ensin aamuisin tarhaan ja viideltä pois ja illalla harrastukseen ja vielä tunniksi lapsiparkkiin kun mamma menee salille.
Oisko teillä vähän turhan kiirettä?
" kumma juttu, kun se tuossa kiehnää,vittu kun sais joskus olla rauhassa"
Vanhemmat lapset on päivän koulussa, vanhemmat töissä, iltapäivä harrastetaan hampaat irvessä ja lapsi pistetään kello 20.00 TASAN nukkumaan, ettei sitä tarvi kattella. Onhan siinä jo perhe- elämää.
Onneksi pääsee kesällä Kreikkaan!!! Muuten tätä paska-arkea ei kestäsi-- sitä odotellessa...
Ja viikonloppuna saa ottaa vinkkua ja NOLLATA!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos vaikka lakkaat kierimästä siinä paskassa ja huomaat, että vauvan ja lapsen kanssa voi tehdä ihan samoja asioita. Kapakkaan et voi mennä tai ampua pingispalloja reijästä olkkarin pöydällä, mut voit pakata lapsen mukaan, mennä ravintolaan, kylään, museoon, kauppaan..
Ei multa ole jäänyt mitään tärkeää tekemättä. Ehkä sulla on vaan asenteessa vikaa?No kun ei voi. Ei voi edes mennä suihkuun ja meikata rauhassa, lasta on vahdittava koko ajan ja siivottava sotkuja, joita perässään tulee. Kylään jos menee, ei voi keskittyä keskustelemaan ollenkaan koska lasta on vahdittava ja viihdytettävä. Ehkä sulla on passiivinen lapsi, joka menee siinä sivussa kuin joku asuste. Ap
Hah! Mulla on viisi hyvin vauhdikasta lasta. Olen aina kerennyt suihkuun ( vauva mukaan peitolle kylppäriin tai myöhemmin mukaan suihkuun) kylään ollaan menty ja olen kerennyt keskustelemaan ihan tarpeeksi ja kutsunut vieraita mielummin meille, kun meillä valmiina leluja ja puuhaa lapsille, ovat mukana pöydässä ja juttelevat myös, mies on vahtinut vuorostaan lapsia illalla ja olen päässyt töihin ja tykyiltoihin ja pilkujouluihin ( mut mulla ei tarvetta vetää persekännejä ja olen ollut autolla tai mies tullut hakemaan ihan lasten kanssa)
Sotkua on ja siivoan päivittäin neljä ateriaa, imuroin ja järkkään leluja monta tuntia, ulkoillaan ja käydään kaupassa ( otan aina yhden pienemmän tai muutaman isomman mukaan) ja miehen kanssa päästään kaupoille joskus, kun mummu vahtii tai osa lapsista mummulla tai vaarilla.
Ei tää nyt kovin hankalaa ole.Sori, mutta kyllä kuulostaa kamalalta hördelliltä. Montako tuntia omaa aikaa esim liikuntaan sulla on viikossa? Ap
No eilen olin 2 tuntia pulkkamäessä lasten kanssa, tänään särkee pakaroita aika pirusti.
Mitä veen omaa aikaa? Sain olla ihan itsekseni 25- vuotiaaseen. En kaipaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos vaikka lakkaat kierimästä siinä paskassa ja huomaat, että vauvan ja lapsen kanssa voi tehdä ihan samoja asioita. Kapakkaan et voi mennä tai ampua pingispalloja reijästä olkkarin pöydällä, mut voit pakata lapsen mukaan, mennä ravintolaan, kylään, museoon, kauppaan..
Ei multa ole jäänyt mitään tärkeää tekemättä. Ehkä sulla on vaan asenteessa vikaa?Minua ihmetyttää aina kuulla vanhempien vakuutteluja siitä, miten kaikki on vain asenteesta kiinni, eikä minkään tarvitse muuttua. En tiedä, minkälaista sinun arkesi oli ennen lasten hankkimista, mutta en minä ainakaan voisi tehdä lapsen kanssa likimainkaan kaikkia asioita, joita nykyisin teen.
Mitä ihmettä muka ei voi tehdä lapsen kanssa?
Minulla on hyvin antoisa mutta sitova harrastus, joka vie viikostani 6–10 tuntia. Se (ja työni) vastapainoksi tarvitsen omaa rauhaa ja hiljaisuutta. Tapaan ystäviäni mieluiten tuopillisella tai lautapelien merkeissä ja viiknloppuisin käyn usein keikoilla tai UG-bileissä. Todella usein nautin myös ihan siitä, että saan jumittaa kotona ja opiskella jotakin mieleniintoista aihetta tai taitoa. Ei ole mitään sellaista väliä, jossa ehtisin lasta hoitaa.
Vierailija kirjoitti:
...eikä lasten aikana voi edes puhua aikuisten asioista, kuten vaikka seksistä. Ap
Nii.. Rivo- Riitta jolla on tarvetta kahvipöydässä keskustella vaginan kutinasta vai kuinka se ukko jyysti viime yönä?
Tiäks mitä, ne sun kaverit varmaan leikittäis mielummin sitä sun lasta, kuin kuuntelis sun panojuttujas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä vika on siinä, että jo viisi- vuotiaita hilataan ensin aamuisin tarhaan ja viideltä pois ja illalla harrastukseen ja vielä tunniksi lapsiparkkiin kun mamma menee salille.
Oisko teillä vähän turhan kiirettä?
" kumma juttu, kun se tuossa kiehnää,vittu kun sais joskus olla rauhassa"Vanhemmat lapset on päivän koulussa, vanhemmat töissä, iltapäivä harrastetaan hampaat irvessä ja lapsi pistetään kello 20.00 TASAN nukkumaan, ettei sitä tarvi kattella. Onhan siinä jo perhe- elämää.
Onneksi pääsee kesällä Kreikkaan!!! Muuten tätä paska-arkea ei kestäsi-- sitä odotellessa...
Ja viikonloppuna saa ottaa vinkkua ja NOLLATA!!!
No meillä lapsi on päiväkodissa 8-16 ja salille menen sen kanssa korkeintaan yhtenä päivänä arkisin ja toisen kerran viikonloppuna, nukkumaan lapsi menee n. 21.30. Ap
Nautin lasten ja miehen kanssa arjesta, ulkoilusta, liikunnasta ja retkistä ja kodista. Ei mulla olisi aikaa UGbileisiin tai harrastuksiin tai kaljotteluun, ei missään välissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sori ohis, mutta. Mua aina naurattaa nää lapsettomat, jotka tulevat vanhemmuuteen liittyviin ketjuihin kommentoimaan että teinpä hyvän valinnan kun mulla ei ole lapsia. Hyvä että olette tyytyväisiä elämäänne mutta kun vastauksenne eivät millään lailla vastaa aloittajan kysymykseen :D
itsekin lapseton
Lasten hankkiminen on edelleen niin itsestäänselvä asia, että on syytä tuoda esiin myös mahdollisuus sihen, ettei lasta hanki ollenkaan. Nämä ovat monelle tärkeitä kommentteja, vaikka niistä ei aloittajalle hyötyä olekaan. Itsekin nuorena, konservatiivisen kasvatuksen saaneena ja epävarmana hyödyin paljon siitä, että sain kuulla ihmisistä, jotka ovat valinneet lapsettomuuden. Muistan hyvin, minkälainen oivallus oli tajuta, että tosiaan, lapsia ei ole mikään pakko hankkia.
Miten ihminen, joka vähänkään on viitsinyt tutustua oman päänsä sisältöön, voi pitää itsestäänselvänä lasten hankintaa vuonna 2016? Kyllä jokaisen pitäisi tuntea itsensä sen verran hyvin ettei voi tulla yllärinä ettei ole pakko lapsia hankkia jos jo ajatus tuntuu itsestä vieraalta tai vastenmieliseltä.
Eipä se ole oman pään sisällöstä kiinni vaan siitä sosiaalisesta todellisuudesta, jossa elää. Humauttaisin, että aivan kaikki ihmiset oivaltavat jossakin vaiheessa, että lapsettomana voi elää onnellisesti, mutta koska tämä oivallus tapahtuu, riippuu kyllä ennen muuta kasvatuksesta. Ole onnellinen, jos et ole saanut konservatiivista kasvatusta, jossa itsenäisen ajattelun tarvetta ei ole sivuutettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos vaikka lakkaat kierimästä siinä paskassa ja huomaat, että vauvan ja lapsen kanssa voi tehdä ihan samoja asioita. Kapakkaan et voi mennä tai ampua pingispalloja reijästä olkkarin pöydällä, mut voit pakata lapsen mukaan, mennä ravintolaan, kylään, museoon, kauppaan..
Ei multa ole jäänyt mitään tärkeää tekemättä. Ehkä sulla on vaan asenteessa vikaa?No kun ei voi. Ei voi edes mennä suihkuun ja meikata rauhassa, lasta on vahdittava koko ajan ja siivottava sotkuja, joita perässään tulee. Kylään jos menee, ei voi keskittyä keskustelemaan ollenkaan koska lasta on vahdittava ja viihdytettävä. Ehkä sulla on passiivinen lapsi, joka menee siinä sivussa kuin joku asuste. Ap
Hah! Mulla on viisi hyvin vauhdikasta lasta. Olen aina kerennyt suihkuun ( vauva mukaan peitolle kylppäriin tai myöhemmin mukaan suihkuun) kylään ollaan menty ja olen kerennyt keskustelemaan ihan tarpeeksi ja kutsunut vieraita mielummin meille, kun meillä valmiina leluja ja puuhaa lapsille, ovat mukana pöydässä ja juttelevat myös, mies on vahtinut vuorostaan lapsia illalla ja olen päässyt töihin ja tykyiltoihin ja pilkujouluihin ( mut mulla ei tarvetta vetää persekännejä ja olen ollut autolla tai mies tullut hakemaan ihan lasten kanssa)
Sotkua on ja siivoan päivittäin neljä ateriaa, imuroin ja järkkään leluja monta tuntia, ulkoillaan ja käydään kaupassa ( otan aina yhden pienemmän tai muutaman isomman mukaan) ja miehen kanssa päästään kaupoille joskus, kun mummu vahtii tai osa lapsista mummulla tai vaarilla.
Ei tää nyt kovin hankalaa ole.Sori, mutta kyllä kuulostaa kamalalta hördelliltä. Montako tuntia omaa aikaa esim liikuntaan sulla on viikossa? Ap
No eilen olin 2 tuntia pulkkamäessä lasten kanssa, tänään särkee pakaroita aika pirusti.
Mitä veen omaa aikaa? Sain olla ihan itsekseni 25- vuotiaaseen. En kaipaa.
No mä kaipaan. Et taida olla kovin älyllinen ihminen..? Ahdistaa sekin kun en ehdi lukea koskaan mitään. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä vika on siinä, että jo viisi- vuotiaita hilataan ensin aamuisin tarhaan ja viideltä pois ja illalla harrastukseen ja vielä tunniksi lapsiparkkiin kun mamma menee salille.
Oisko teillä vähän turhan kiirettä?
" kumma juttu, kun se tuossa kiehnää,vittu kun sais joskus olla rauhassa"Vanhemmat lapset on päivän koulussa, vanhemmat töissä, iltapäivä harrastetaan hampaat irvessä ja lapsi pistetään kello 20.00 TASAN nukkumaan, ettei sitä tarvi kattella. Onhan siinä jo perhe- elämää.
Onneksi pääsee kesällä Kreikkaan!!! Muuten tätä paska-arkea ei kestäsi-- sitä odotellessa...
Ja viikonloppuna saa ottaa vinkkua ja NOLLATA!!!No meillä lapsi on päiväkodissa 8-16 ja salille menen sen kanssa korkeintaan yhtenä päivänä arkisin ja toisen kerran viikonloppuna, nukkumaan lapsi menee n. 21.30. Ap
No voi, koitapa nyt teini vaan jaksaa. Vaikutat niin aivokuolleelta bimbolta, ettei tuollaisen kanssa jaksa keskustella.
Ota se lapsesi ja mene sen kanssa ulos tai museoon tai kutsu kaverisi kylään ja lopeta toi lapsellinen valitus. Kasva aikuiseksi kusipää.
Vierailija kirjoitti:
Sotkua on ja siivoan päivittäin neljä ateriaa, imuroin ja järkkään leluja monta tuntia, ulkoillaan ja käydään kaupassa ( otan aina yhden pienemmän tai muutaman isomman mukaan) ja miehen kanssa päästään kaupoille joskus, kun mummu vahtii tai osa lapsista mummulla tai vaarilla.
Ei tää nyt kovin hankalaa ole.
Meillä on selvästi vähän erilaiset standardit ja odotukset elämältä.
Pötköttelem tässä sohvalla, lapsi leikki hetken ja tuli tähän rinnan päälle nukkumaan. Kerkeisin nyt lukea tuon kirjani loppuun tai katsoa hyvän dokumentin, mut sprakaan jonkun teiniäidin kanssa täällä paskapalstalla. Lopetan nyt oikeasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sotkua on ja siivoan päivittäin neljä ateriaa, imuroin ja järkkään leluja monta tuntia, ulkoillaan ja käydään kaupassa ( otan aina yhden pienemmän tai muutaman isomman mukaan) ja miehen kanssa päästään kaupoille joskus, kun mummu vahtii tai osa lapsista mummulla tai vaarilla.
Ei tää nyt kovin hankalaa ole.Meillä on selvästi vähän erilaiset standardit ja odotukset elämältä.
Nii, mulla on 5 lasta, työpaikka, siisti koti, luen, täytän ristikoita, ulkoilen, retkeillään, harrastan miehen kanssa seksiä, katson dokumentteja.. Mitä voisin toivoa lisää?
Ainii!!!! Ei mulla ookkaa sellasii ystävii, joiden kanssa mun pitäs välttämättä päästä puhuun minun emättimestäni ja tosi rumii ja tuhmii!!
Voi mua. Ei täällä käy kylässä kun ihmisiä, joiden kanssa voin seukata lastenkin aikana!Eikäää!! Mun elämä on paskaaaa!!!!
Alue: Aihe vapaa
Kestän todella hyvin. Ehkä siksi, että varauduin paljon pahempaan. Lisäksi juoksut oli juostu kun sain lapsen vasta 40 vuotiaana. Oikeastaan tämä on ihanaa, eikä tässä ole mitään kestämistä. Sori, että pilasin ketjun.