Omituisinta/törkeintä mitä vieraat ovat tehneet ollessaan teillä kylässä?
Itsellä ei tule mieleen muuta kuin se kun kaveri tuli kerran Joulukuussa käymään kylässä ja valitti että hänellä tekee mieli suklaata ja hetken oltuamme olohuoneessa ja kaverin valitusta kuunnellessa päätin keittää meille kahvit ja häippäisin keittiöön ja kun olin laittanut kahvin porisemaan, tulin takaisin ja huomasin että kaveri oli ottanut lasten suklaakalenterit jotka oli olleet olohuoneen tietokonepöydällä ja luukku luukun jälkeen aukoi ja pisteli suklaat suuhunsa
Kommentit (2728)
Vierailija kirjoitti:
Eno kävi meillä pas.kalla niin että äänet kuului keittiöön, kun muu porukka oli syömässä. Eipä maistunut keitto enää sen jälkeen.
Jos on joku suolistosairaus tai muuten vaan vatsa kipeänä niin ei todellakaan pysty pidättämään edes muutamaa minuuttia. Äänet saattavat olla myös tilanteen mukaiset. Ei ole kivaa varmaan kenestäkään, mutta minkäs sille voi? Pitäisikö kakata housuun?
Lapseni synttäreillä eräs lastaan hakemaan tullut äippä lupaa kyselemättä tunekutui kengät jalassa kotiimme, ikään kuin tupatarkastusta tekemään. Tilanne oli epämiellyttävä, ja en voinut kuin mielessäni miettiä, miten joku voikin olla tuollainen moukka.
Vierailija kirjoitti:
Lapseni synttäreillä eräs lastaan hakemaan tullut äippä lupaa kyselemättä tunekutui kengät jalassa kotiimme, ikään kuin tupatarkastusta tekemään. Tilanne oli epämiellyttävä, ja en voinut kuin mielessäni miettiä, miten joku voikin olla tuollainen moukka.
tunekutui= tunkeutui
Miehen ystävän vaimo varasti mun meikkejä kun kävi vessassa. Kuka varastaa toisen hygieniatuotteita?
Varasti koruja. Onneksi kalleimmat korut oli avainlaatikossa ihan sattumalta.
Vierailija kirjoitti:
Miehen ystävän vaimo varasti mun meikkejä kun kävi vessassa. Kuka varastaa toisen hygieniatuotteita?
Äärimmäisen epätoivoinen tai tyhmä.
Lapsiperhe tulee kylään ”käväisemään”, Koko talo täyttyy heidän tavaroistaan eteisestä alkaen jatkuen olohuoneeseen, pihamaalle jne. Sitten mennään ilman lupaa kysymättä keittiöön tekemään lapsille ruokia tai mennään tutkimaan talon huoneita, ei kysytä kohteliaasti lupaa. Ei se, että talo on suvun entinen kotitalo, huom. entinen, oikeuta kävelemään sisään kuin tulisi mummolaan. Lapsia ei kunnolla kielletä mistään, ovet paukkuu ja juostaan kuin viimeistä päivää. Onhan se ihan kauheaa kieltää, lapsen itsetunto musertuu. No, tuolla kasvatuksella saa kyllä aikuisena lyödä päätänsä seinään monet kerrat.
Naapurin lapsi oli meillä kylässä, lapset istuivat olohuoneessa pelaamassa jotain. Lapsen äiti soitti ovikelloa ja tuli kysymään lastansa, ehdin sanoa, että ”Tyttö on meillä ja leikkivät jotain, että pyydänkö....” niin jo täti pyyhälsi ohitseni suoraan olohuoneeseen lapselleen jotain sanomaan, samalla näytti kuikuilevan uteliaasti kotiamme katseellaan. Ihme mamma, luulin, että koulutettu aikuinen nainen osaisi edes käyttäytyä, mutta eihän kaikilta voi näköjään vaatia alkeellisimpiakaan käytöstapoja.
Vierailija kirjoitti:
Entisestä ystävästä paljastui vierailun myötä hyvinkin huolestuttava puoli.
Hän puhui usein kissoista kurjasti, mutta en osannut kuvitellakaan kuinka hän niitä inhosi. Hän oli omien sanojensa mukaan "henkeen ja vereen koiraihminen".
Heti tutustuessamme tuli puheeksi, että minulla on kaksi kissaa. Hän kyseli niistä heti paljon, esim. eikö haittaa kusen haju? Eikö inhota palvella niitä kun ne on vaan itsekkäitä eläimiä? Ootko aina ihan naarmuilla?
Kuittasin nuo naurulla ja kerroin mielelläni kissoista enemmän.. mm. että laadukkaalla kissanhiekalla ja sitä siivoamalla kissasta ei synny hajuja. Ja että kissani ovat todella hellyydenkipeitä sylikissoja, jotka eivät raavi ihmisiä. Hän vain pudisteli päätään ja toisteli hyviä puolia koirissa. No, tämä mielipiteiden ero ei vaikuttanut pitkään aikaan ystävyyteemme:D pidän siis itsekin myös koirista..
Pikkuhiljaa ystävä alkoi antamaan kissoille vaarallisia lahjoja! Olen nykyään satavarma, että hän googlasi kissalle vaarallisia asioita. Lahjaksi ehti tulla mm. yli kymmenen myrkyllistä kasvia, lankakeriä, hajoavia itsetehtyjä leluja jne.
Heti ensimmäisen huonekasvin saadessani kiitin ja sanoin että täytyy googlata onko kasvi kissoille vaarallinen.. hän vastasi että googlasi jo, ei ole myrkyllinen!:) Vaan olihan se, ykkösenä myrkyllisten kasvien listalla. Näitä vaarallisia kasveja annoin äidilleni, jolla ei ole lemmikkieläimiä. Ystävä vielä kyseli, että ovatko kissat maistelleet kasveja!:D
En muista mitä tuli vastattua.. myös lankakeriä ja leluja vastaanottaessa sanoin, että kissa voi niellä lankaa ja kuolla.. lelusta irtoavista osista sanoin myös.. Näitä lankoja ja leluja sain silti jatkuvasti.Jos mietitte miksi en reagoinut kummemmin.. niin en tosissani halunnut uskoa, että hän halusi kissoilleni pahaa! Laitoin unohtelun ja ajattelemattomuuden piikkiin nuo, kiitin vain:D
Kaikki kuitenkin valkeni, kun hän tuli ensimmäisen kerran kahville. Hän piti kissan lähestyessä sarjakuvamaisesti käsiä ilmassa ja katsoi kattoon "aaaa apuaaaa...". Kissat vain nuuhkaisivat jalkoja. Hän oli hyvin dramaattinen ja kiljaisi aina kissan liikkuessa vähääkään. Jossain vaiheessa näytin hänelle, kuinka olin asentanut kodin ikkunoihin turvaketjut etteivät kissat karkaa. Siirryin pahoitellen keittiöön puhumaan hetkeksi työhön liittyvää puhelua..
Kun palasin, ystävä sanoi yllättäen, että nyt hänen täytyy lähteä. Ihmettelin pikaista poistumista. Onneksi ihan minuuteissa huomasin, että olohuoneen ja makuuhuoneen ikkunat olivat sepposen selällään! Ystävä oli remplannut voimalla ketjut irti ja avannut tuuletusikkunat täysin auki. Ei ehtinyt onneksi kissat ulos, soitin ystävälle heti perään.. ei vastausta usean yrityksen jälkeen. Vihaiseen kysymyksiä täynnä olleeseen viestiin tuli vastaus "Anteeksi minulla oli hirveän kuuma, ja sisällä oli todella huono ilma.." Kyllä siinä loksahti palaset kohdilleen ja tajusin ystävän olevan vinksahtanut kissavihaaja. Loppui siihen se yhteydenpito.Ainiin! Myöhemmin huomasin hänen myös varastaneen kalliin juuri ostamani hajuveden kylppäristä. :)
Tässä on leffa-ainesta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olin nuori ja sinkku, äidillä oli tapana tulla viideksi päiväksi kylään itse haluamaansa aikaan. Hän siivosi kaiken lattiasta kattoon, koko ajan moittien minua kun en viitsi siivota tarpeeksi. Hän kävi jääkaapin läpi ja heitti kaiken pilaantuneen menemään, pesi tiskit ja pyykit ja leipoi pullia ja sämpylöitä pakkaseen.
Tämä voi kuulostaa siltä että oli vain hyvä palvelu, mutta jouduin kuuntelemaan koko ajan hänen puheitaan siitä miten en osaa tehdä mitään, nukun liian myöhään, olen liian lihava, jne. jne. Osa kommenteista tuli moitteina ja osa ilkeänä vitsailuna. Jos loukkaannuin, olin liian herkkänahkainen ja pitäisihän minun ymmärtää että se oli pelkkä vitsi. Illalla sain pari tuntia omaa aikaa kun äiti meni nukkumaan, mutta hän herätti minut sitten viimeistään yhdeksältä tekemään kanssaan kotitöitä.
Kun äiti välillä hetken malttoi levätä puuhailustaan, saattoi olla ihan mukavaakin, katseltiin telkkaria ja juteltiin kun syötiin iltapalaa. Mutta pian äiti nousi ja lähti taas tiskaamaan ja hinkkaamaan kattiloita, ei malttanut olla paikallaan.
Vierailut venyivät ja venyivät, "lähden sitten kun isi pääsee mua hakemaan". Pahin taisi kestää seitsemän päivää.
Onneksi tämä loppui kun muutin miehen kanssa yhteen. Miehen yksityisyyttä äiti kunnioittaa, minun ei.
Mun äiti tekee täysin samaa ja täysin samoja lihomis-juttuja ja selityksiä miksi on pidempää ja pidempää. Kerran toi koon 52 housut minulle ja suuttui itkemään kun totesin, että eihän näitä voi pitää kun tippuvat kun oon normaalisti kokoa 38-40 housuissa. On tosi raskasta kun toinen käy kaikki läpi posteista yöpöydän laatikoihin. Muille sisaruksille ei tee tätä samaa.
Ei ole kiellettyä kieltää äitiä kajoamasta tavaroihin.
Mulle tuli äiti hetkeksi käymään vähän aikaa sitten. Lähes ensimmäisenä oli kysymässä että saako hän laittaa astioita pesukoneeseen. Sanoin ettei tarvitse. Yritti vielä muutamaan otteeseen saada lupaa. En antanut. Syy on juurikin tuo, että koskaan ei malta olla tekemättä jotain ja se ärsyttää mua, koska ei toimi samoin mun sisarusten luona. Jos kerran pystyy kunnioittamaan heidän kotejaan, täytyy siihen pystyä minullakin. Kyse ei ole siitä että mulla olisi sotkuisempaa kuin sisaruksillani.
Tiedän kyllä että haluaa vain auttaa, mutta aina ei tarvitse ja voi kuunnella asianosaisenkin mielipidettä. Oli vähän nyreissään kieltämisestä ja sanoi etten saa loukkaantua jos hän haluaa auttaa. Vastasin siihen, että et sinäkään saa loukkaantua siitä jos minä omassa kodissani kiellän sinua tekemästä mitään. En tiedä ymmärsikö vihdoin, kysely kuitenkin loppui siihen. Huvittavaa että minä en saisi loukkaantua avun tarjoamisesta, mutta hän kyllä saisi sen kieltämisestä.
Terkkuja mut tunnistaville 😂
Serkkupoika, alle kouluikäinen, tappoi kissanpentuni heittämällä sen seinään. Sen jälkeen piilotti ruumiin tyynyn alle.
Hänen vanhempansa eivät edes pyytäneet anteeksi, kun kissa löytyi. Asiasta ei enää koskaan puhuttu. Olin 11 v.
En ole antanut anteeksi. Itse asiassa mietin, ottaisinko häneen yhteyttä nyt 50 vuotta tapahtuman jälkeen asian tiimoilta. En ole häntä enää sen jälkeen nähnyt.
Vierailija kirjoitti:
kypsänä lokkeihin kirjoitti:
Mieheni harrastaa musiikin keräilyä ja sitä löytyy kunnioitettava kokoelma. On kerännyt nuoresta pitäen ja laittaa käytännössä kaiken rahansa tuohon harrastukseen.
Meillä vierailee usein hyvä ystäväni miehensä kanssa. Mies on muuten ok, mutta hän kinuaa jatkuvasti mieheltäni monia LP:tä lainaan. Mies lainasi kohteliaasti ison nivaskan ensimmäisellä kerralla, mutta kun niistä palautui pyynnöistä huolimatta vain osa, niin ei ole lainannut enää. Silti tämä mies on aina kinuamassa lainaan harvinaisuuksia, joita ei ole tarkoitus palauttaa. Heidän kotona vieraillessamme olemme kyselleet näitä levyjä, mutta niitä ei kuulemma ole.
Olemme aivan tyrmistyneitä, koska on todennäköistä että tämä mies on myynyt nämä harvinaisuudet kovaan hintaan. Mies erehtyi paljastamaan niiden todellisia arvoja (esim. Doorsin kaikki levyt ykköspainoksina ovat yksi esimerkki, joista 2 kappaletta on kadonnut tätä kautta).
Harmittaa, kun ei viitsisi luopua hyvästä ystävyydestä, mutta tämä ystäväni mies on aivan mahdoton. Siippani uhkailee poliisiasialla, mutta kun ei ole todisteita. Kyllä ihmiset osaavat olla oksettavia!
Ystäväsi mieshän on ilmiselvä varas.
Jos tämän varastelevan miehen puoliso on todellakin hyvä ystäväsi, niin kai olet hänen kauttaan yrittänyt selvittää asiaa ellei itse varkaan kanssa onnistu?
Nuorena minun luonani kävi kaverini sisko erään illanistujaisten aikana. Halusi päästä vessaan laittautumaan treffejä varten ja aamulla kun olin menossa suihkuun, huomasin että mun sheiveriä oli käytetty ja jätetty mustat karvat siihen terään. Meni kyllä nopeaa roskiin! Vissiin oli kiihkeämmät trehvit tiedossa... :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olin nuori ja sinkku, äidillä oli tapana tulla viideksi päiväksi kylään itse haluamaansa aikaan. Hän siivosi kaiken lattiasta kattoon, koko ajan moittien minua kun en viitsi siivota tarpeeksi. Hän kävi jääkaapin läpi ja heitti kaiken pilaantuneen menemään, pesi tiskit ja pyykit ja leipoi pullia ja sämpylöitä pakkaseen.
Tämä voi kuulostaa siltä että oli vain hyvä palvelu, mutta jouduin kuuntelemaan koko ajan hänen puheitaan siitä miten en osaa tehdä mitään, nukun liian myöhään, olen liian lihava, jne. jne. Osa kommenteista tuli moitteina ja osa ilkeänä vitsailuna. Jos loukkaannuin, olin liian herkkänahkainen ja pitäisihän minun ymmärtää että se oli pelkkä vitsi. Illalla sain pari tuntia omaa aikaa kun äiti meni nukkumaan, mutta hän herätti minut sitten viimeistään yhdeksältä tekemään kanssaan kotitöitä.
Kun äiti välillä hetken malttoi levätä puuhailustaan, saattoi olla ihan mukavaakin, katseltiin telkkaria ja juteltiin kun syötiin iltapalaa. Mutta pian äiti nousi ja lähti taas tiskaamaan ja hinkkaamaan kattiloita, ei malttanut olla paikallaan.
Vierailut venyivät ja venyivät, "lähden sitten kun isi pääsee mua hakemaan". Pahin taisi kestää seitsemän päivää.
Onneksi tämä loppui kun muutin miehen kanssa yhteen. Miehen yksityisyyttä äiti kunnioittaa, minun ei.
Mun äiti tekee täysin samaa ja täysin samoja lihomis-juttuja ja selityksiä miksi on pidempää ja pidempää. Kerran toi koon 52 housut minulle ja suuttui itkemään kun totesin, että eihän näitä voi pitää kun tippuvat kun oon normaalisti kokoa 38-40 housuissa. On tosi raskasta kun toinen käy kaikki läpi posteista yöpöydän laatikoihin. Muille sisaruksille ei tee tätä samaa.
Ei ole kiellettyä kieltää äitiä kajoamasta tavaroihin.
Mulle tuli äiti hetkeksi käymään vähän aikaa sitten. Lähes ensimmäisenä oli kysymässä että saako hän laittaa astioita pesukoneeseen. Sanoin ettei tarvitse. Yritti vielä muutamaan otteeseen saada lupaa. En antanut. Syy on juurikin tuo, että koskaan ei malta olla tekemättä jotain ja se ärsyttää mua, koska ei toimi samoin mun sisarusten luona. Jos kerran pystyy kunnioittamaan heidän kotejaan, täytyy siihen pystyä minullakin. Kyse ei ole siitä että mulla olisi sotkuisempaa kuin sisaruksillani.
Tiedän kyllä että haluaa vain auttaa, mutta aina ei tarvitse ja voi kuunnella asianosaisenkin mielipidettä. Oli vähän nyreissään kieltämisestä ja sanoi etten saa loukkaantua jos hän haluaa auttaa. Vastasin siihen, että et sinäkään saa loukkaantua siitä jos minä omassa kodissani kiellän sinua tekemästä mitään. En tiedä ymmärsikö vihdoin, kysely kuitenkin loppui siihen. Huvittavaa että minä en saisi loukkaantua avun tarjoamisesta, mutta hän kyllä saisi sen kieltämisestä.
Terkkuja mut tunnistaville 😂
Voi kuule, ei sinua kukaan tunnista :) tuossa sukupolvessa on yllättävän paljon tällaisia ihmisiä.
Nimimerkillä, anoppini meni muualle itkemään kun sanoin että ei kiitos, tykkään itse siivota kotini. Oli alkamassa tiskaamaan yms.
Ja kerran hän otti vanhan lattialuutuveden (olin siivonnut aamulla), ja alkoi sillä pyyhkimään pöytiä. Mies pyysi lopettamaan, niin vetäytyi seurasta loppuvierailun ajaksi.
Ei tämä siltikään ole oudointa, mitä kodissamme on tapahtunut. Kirkkaasti erikoisin tilanne oli kun ks. henkilö oli yötä eikä halunnut olla vaivaksi käymällä suihkussa. Pyysi kuitenkin pikkupyyhkeen, että hän käy vessassa sen sijaan pesemässä alapäänsä. Oikein korosti, että hän pesee vain *sen*. Aamulla selitti kaiken päälle, kuinka oli yön kärsinyt löysästä vatsasta ja rampannut vessassa.
Toiset eivät vain hahmota minkäänlaisia sosiaalisia "rajoja".
Meille tuli aikoinaan vieraita ja kyläily meni muuten ok. mutta he olivat vieneet meidän parista vessasta kaikki paperit.
Meillä oli grilli-bileet. Porukkaa oli yhteensä 5 pariskuntaa, kaikki yli kolmekymppisiä. 3 pariskuntaa näistä olen tuntenut n. 10 vuotta. Tämän vieraamman pariskunnan olin tuntenut noin puolisen vuotta. Tämä vieraampi pariskunta lähti aikaisemmin, muut jäivät.
Illemmalla huomasin että vaatehuoneen pöydälle jättämäni air jordan-laatikko oli kadonnut. Rupesin ihmettelemään asiaa ja huomasin myös että hyllystä puuttui myös käytetyt superstar foudationini. Muut vieraat olivat vielä paikalla.
No olin varma että jompikumpi pariskunnasta oli varastanut kenkäni. Seuraavana päivän laitoin tuolle naiselle viestin että meillä on valvonta-kamera (ei ollut) ja että käyn tekemässä asiasta rikosilmoituksen mikäli kenkäni eivät ilmaannu tämän päivän aikana takaisin. Myöhemmin samana päivänä ne oli viskattu aitamme yli.
Kuka tekee tuollaista? Kummatkaan kengät eivät olleet hirveän kalliita ja ne uudet Niket olisin tajunnut mutta kuka hitto varastaa käytettyjä kenkiä?
Vierailija kirjoitti:
Lapseni synttäreillä eräs lastaan hakemaan tullut äippä lupaa kyselemättä tunekutui kengät jalassa kotiimme, ikään kuin tupatarkastusta tekemään. Tilanne oli epämiellyttävä, ja en voinut kuin mielessäni miettiä, miten joku voikin olla tuollainen moukka.
Itse aina kysyn kyläpaikoissa, että onko ok mennä eteistä pidemmälle kengät jalassa.
Vierailija kirjoitti:
No huh. Oliko toi ihan aikuinen ystävä ap? Mö en voisi kuvitella että kukaan aikuinen menisi syömään lasten joulukalentereista suklaat. Ajatuksenakin täysin absurdi.
söikö se myös lasten vanukkaat?
Ystäväsi mieshän on ilmiselvä varas.