Mitä pitää tietää ennen yhteen muuttamista?
Taustaa sen verran, että tällä hetkellä opiskellaan eri paikkakunnilla. Itse olen se nuorempi osapuoli ja valmistun lukiosta ensi keväänä. Mitä kaikkea siis kannattaisi miettiä ennen kuin lyyään hynttyyt yhteen?
Kommentit (25)
Onko toisella kohtuuttomasti velkaa. Koska joka tapauksessa yhteenmuuttaessa alat maksaa ennen pitkää kiertoteitse toisen lainaa. Esim maksat enemmän asumisesta ja muusta kun toisella ei ole varaa maksaa niin paljoa lainan takia.
Käyttäjä396 kirjoitti:
Onko toisella kohtuuttomasti velkaa. Koska joka tapauksessa yhteenmuuttaessa alat maksaa ennen pitkää kiertoteitse toisen lainaa. Esim maksat enemmän asumisesta ja muusta kun toisella ei ole varaa maksaa niin paljoa lainan takia.
Tämä. Eksällä oli paljon osamaksuja ja jopa laina oman eksänsä jäljiltä, kaikki tietty äijän nimissä. Olin koko suhteemme ajan opiskelija ja tukien varassa, silti maksoin kaikesta puolet koska eksällä ei ollut varaa, kun piti maksella ex-vaimon velkoja pois.
Ylipäätään suhtautuminen osamaksuihin ja luottoihin kannattaa selvittää.
Samaalla linjalla kuin ensimmäinen vastaaja.
Lisäisin vielä että sisustuskäsitykset ovat hyvä läpikäydä ennen yhteenmuutoa, eli hos toisella on tapana hillota kaapeissa tavaroita koska näitä voi tarvita ja toinen ei halua ylimääräistä niin voi syntyä kinaa. Tai toisella on sata ja yksi koriste esinettä mitkä täytyy säillyttää esillä ja toisen mielestä vähempi parempi...
Numero 2 jo tärkeimmät kertoikin. Hyvällä tuurilla parisuhteenne kestää 70 vuotta, joten jotkut jutut pitää alusta asti miettiä.
Itse nuorena tein sen virheen, että innoissani tein kaikki kotityöt itse. Alussa tein osa-aikatöitä, joten minulla oli aikaa eikä kahden aikuisen taloudessa hirveästi hommaa ollutkaan. Kokopäivätöihin päästyäni hommat jakautuivat tasaisemmin, mutta lasten hoitovapaiden jälkeen kaikki tuntui jäävän minun kontolle. Lasten myötä myös työmäärä moninkertaistui.
Raha-asiat pitää selvittää perinjuurin. Itse pidän parhaana yhteistä taloustiliä, jonne kumpikin laittaa rahaa sovitun suuruisesti. Kummallekin pitää jäädä omaa rahaa, josta ei tarvitse tehdä tiliä toiselle. Ja sitä pahanpäivänvaraa kannattaa tosiaan säästää eri tilille vaikka viisi euroa kuukaudessa.
Nro 5 korjaa: siis numero 1 piti olla, mutta nro kakkosella oli myös hyvä neuvo.
Missä aiot suorittaa jatko-opinnot?
Oletteko samalla linjalla asumisen suhteen?
Lisäisin vielä, että olisi hyvä tietää tapa käyttää alkoholia.
Jos toinen ottaa vain lasillisen silloin tällöin ja toisella on tapana vetää pää täyteen joka viikonloppu, niin pidemmän päälle saattaa aiheuttaa kitkaa pariskunnan välille (kuten niin monesta keskustelusta on täältäkin saanut lukea).
Itse suosittelen kyllä asumista ensin yksin. Eikä suoraa vanhempien luota avosuhteeseen.
Jos on muuttamassa vanhempiensa luota suoraan yhteen seurustelukumppanin kanssa, on hyvä miettiä myös omia odotuksiaan ja tietojaan. Ihan sitä, miten itsenäisesti eletään ja mitä siltä odottaa. Tiedätkö, mitä kaikkia kuluja ja töitä tulee vastaan? Odotatko vapautta ja villiä elämää? Jos kumppanisi käy töissä ja sinä olet opiskelija, miten teidän vuorokausirytmit sopii yhteen ja harmittaako toista kun toinen pitää illalla meteliä ja itse pitäisi herätä aamulla aikaisin?
Itse olen sillä tavalla vanhanaikainen, että minusta jokaisen pitäisi asua vähintään vuosi yksin ennen kuin perustaa perheen. Se on tärkeää itsenäistymiselle ja itsetuntemukselle ja sille, että tietää pärjäävänsä myös yksin jos tarve tulee. Sillä voi välttyä monelta surulta ja epävarmuudelta, mustasukkaisuudelta tai pelolta. Mutta tiedän myös - ja itsekin tein niin - että sen ei ole pakko olla se ensimmäinen vuosi vanhempien kotoa lähettyä.
Ensin miettisin ja hakisin opiskelupaikkaa, sen mukaan mikä kiinnostaa, eikä sen mukaan missä mies asuu. Jos olet muuttamassa lapsuudenkodista, niin muuttaisin ensiksi asumaan yksin. Näin itsenäistyt.
Vierailija kirjoitti:
Missä aiot suorittaa jatko-opinnot?
Kyseiseltä paikkakunnalta löytyy myös haluamani alan opiskelu mahdollisuus. Jatko-opinnot eivät siis ole ongelma
Muutin lapsuudenkodista suoraan avosuhteeseen, enkä kokenut sitä ongelmaksi. Sillä tiellä vierähti 10 vuotta. Nyt asun yksin ja eipä tässä ihmeempiä.
Ei koskaan edes puhuttu raha-asioiden hoitamisesta kun yhteen muutettiin. Selvää, että vuokra puoliksi ja yleensä kauppareissulla molemmat maksoivat omat korinsa. Yhteisiä tilejä ei ollut, eikä niin euron päälle laskettu kumpi maksaa enemmän. No ehkä meitä yhdisti muut arvot kuin raha.
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä396 kirjoitti:
Onko toisella kohtuuttomasti velkaa. Koska joka tapauksessa yhteenmuuttaessa alat maksaa ennen pitkää kiertoteitse toisen lainaa. Esim maksat enemmän asumisesta ja muusta kun toisella ei ole varaa maksaa niin paljoa lainan takia.
Tämä. Eksällä oli paljon osamaksuja ja jopa laina oman eksänsä jäljiltä, kaikki tietty äijän nimissä. Olin koko suhteemme ajan opiskelija ja tukien varassa, silti maksoin kaikesta puolet koska eksällä ei ollut varaa, kun piti maksella ex-vaimon velkoja pois.
Ylipäätään suhtautuminen osamaksuihin ja luottoihin kannattaa selvittää.
Köh... mikä tuossa olikaan se huutava vääryys? Että maksoit puolet yhteisistä menoistanne?
Siisteys- ja talousasiat tosiaan mahdollisimman tarkasti. Lisäksi jos muutat toisen asuntoon, varmista, että hän ymmärtää sen olevan nyt myös sinun kotisi. Tarvitset siis yhtäläisen sananvallan sisustusratkaisuihin ja tilaa omille tavaroillesi. Tämä sopeutuminen on monille vaikeaa, ja siksi pariskunnat hankkivatkin mieluummin yhteisen uuden asunnon.
Vierailija kirjoitti:
No ehkä meitä yhdisti muut arvot kuin raha.
Päinvastoin. Teillähän nimenomaan oli yhteinen käsitys yhteisen talouden hoidosta, ja siksi tulitte toimeen ilman keskustelujakin.
Vierailija kirjoitti:
Jos on muuttamassa vanhempiensa luota suoraan yhteen seurustelukumppanin kanssa, on hyvä miettiä myös omia odotuksiaan ja tietojaan. Ihan sitä, miten itsenäisesti eletään ja mitä siltä odottaa. Tiedätkö, mitä kaikkia kuluja ja töitä tulee vastaan? Odotatko vapautta ja villiä elämää? Jos kumppanisi käy töissä ja sinä olet opiskelija, miten teidän vuorokausirytmit sopii yhteen ja harmittaako toista kun toinen pitää illalla meteliä ja itse pitäisi herätä aamulla aikaisin?
Itse olen sillä tavalla vanhanaikainen, että minusta jokaisen pitäisi asua vähintään vuosi yksin ennen kuin perustaa perheen. Se on tärkeää itsenäistymiselle ja itsetuntemukselle ja sille, että tietää pärjäävänsä myös yksin jos tarve tulee. Sillä voi välttyä monelta surulta ja epävarmuudelta, mustasukkaisuudelta tai pelolta. Mutta tiedän myös - ja itsekin tein niin - että sen ei ole pakko olla se ensimmäinen vuosi vanhempien kotoa lähettyä.
Vaikka asunkin kotona käytännössä minä olen se, joka siivoaa, tekee ruuan, leikkaa nurmikon, kolaa lumet ja huolehtii nuoremmista sisaruksista. Tuskin siis ainakaan yllättää tehtävät työt.
Rahan kanssa taas tulisi vastaan oikeastaan samat ongelmat kuin yksin asuessa. Ihan yhtälailla ne laskut pitää maksaa. Kulutustottumukset kohtaa meillä suht hyvin eikä opiskelijana muutenkaan paljoa juhlita.
Ja noh enpä oo koskaa pahemmi tykänny juhlia tms. Silloin tällöin on toki kiva lähteä kavereiden kanssa viettämään iltaa, mutta pääosin olen viihtynyt kotona.
Vuorokausirytmit on tosiaan aika erilaiset. Itse käyn aikaisin nukkumaan ja herään ajoissa. Toinen sitten pelaa illalla ja nukkuu aamulla pitkään. Ei tuo oikeastaan ole harmittanut tai haitannut, kun ei häiritse mitenkään
1. Raha-asiat. Onko sitten yhteiset rahat vai omat rahat. Jos on omat rahat, miten kulut jaetaan. Jos on yhteiset rahat, alkaako ärsyttää kun mies syö 5x enemmän kuin nainen, tai toisen kalliit ostokset ym.
2. Siisteyskäsitykset. Jos toinen on neuroottinen siivooja ja toinen porsas, kannattaa miettiä miten vältytään hermoromahduksilta. Mikään "rakkaus riittää" ei auta tähän asiaan. Samaan sarjaan menee kotitöiden jakaminen - miten ne jaetaan niin, että homma toimii.
Ei kai muuta.