Vanhoista jouluperinteistä luopuminen..
Ei vaan haluaisi päästää irti lapsuuden joulusta. Tietyssä paikassa, tiettyjen ihmisten kanssa kun joulut viettänyt viimeiset 15 vuotta, luopuminen on hankalaa. Vanhemmat eronneet, itselläkin parisuhde. Joka paikkaan revitään, kaikkien luona pitäis aattona käydä. Vielä en ole antanut periksi, mutta tuntuu että tämä vuosi on muutoksen vuosi :(
Viimevuonna jouduin tulemaan yöksi omaan kotiin, ja se tuntui tosi musertavalta. Joulun taika ikäänkuin rikkoutui kun lähti "kotoa" joulunvietosta pois.
Harmittaa tää tilanne. Haluaisin olla siellä lapsuuden kodissa, sisarusten kanssa. Onnekas olen että tää paikka on äidilläni edelleen, mutta tilanne on epäreilu. Suosia nyt vaan äitiä, kun isäkin haluaisi vierailemaan.
Ja mun joulu kun ei ole sitä paikasta toiseen lentämistä. Anoppikokelaskin ajattelee mua varmaan ihan hirveeksi, kun en näiden 3 vuoden aikana ole kertaakaan heidän joulunvietossaan ollut mukana.
Miten te ihmiset selviätte? Onhan se luonnollista että meidänkin joulunvietto muuttuu ajan kanssa, niin myös sisarusteni.. Mitähän sitten kun saadaan kaikki lapsia, koko perhe ihan levällään koko joulun. Hohhoi.
Kommentit (31)
Ymmörrettövää. Mutta ei kai jouluperinteet oo välrtämöttä sidottu paikkaan, vaan mitä tehdään, mitä syödään ja keiden kanssa.
Joulu on parhain juhla omasta mielestäni, joten haluaisin voida nauttia siitä. Ei jouluaatosta voi nauttia jos koko päivä on aikataulutettu ja jatkuvasti mielessä että kohta pitää alkaa siirtymään jo toiseen paikkaan. :( Rakkaita ihmisiä kaikki, mutta jouluaaton haluaisin pyhittää. Miksei kaikkia vaan voisi saada yhteen? Täysi mahdottomuus nykyään, kun vanhemmatkin vierailtava erikseen. Joulupäivänä voisin hyvinkin, mutta kun kaikki haluavat aatoksi.
AP
No mutta joulupäivänähän se varsinainen joulu on. Ja tapaninpäivä on pyhä sekin. Aatto kotona puolison ja omien lasten kanssa, seuraavina päivinä sitten vierailut.
Voihan sitä yrkttää niinkin, että kutsuu itse kaikki ja katsoo sitten, keitä tulee.
Tunnen tuskasi. Omaa irtautumista helpotti aikoinaan se, että lapsuudenkodissani joulua tehtiin usein vähän hampaat irvessä ja jo lapsena ajattelin, että monen asian olisi voinut tehdä toisinkin. Silti ne ekat joulut muualla kuin lapsuudenkodissa olivat vähän outoja, joskaan ei välttämättä mitenkään huonompia. Sittemmin olen ratkaissut asian niin, että pyydän rakkaat ihmiseni minun luokseni jouluna. Se tarkoittaa sekä omia että miehen sukulaisia. Joskus serkkuja myöten. He ottavat kutsun mielellään vastaan, koska teen sen heille niin helpoksi. Toki siinä on kovasti työtä, mutta saanpahan tehdä asiat juuri niin perusteellisesti ja perinteisesti kuin itse haluan. Joskus tulevat "kaikki", joskus taas ei, en vedä herneitä nenään, jos jollakin on muita suunnitelmia. Itselleni parasta on, että se älytön autorumba jää väliin.
Puolisoni suvussa joulut olivat yhdessä elämänvaiheessa yhtä juoksua ja rumbaa. Kaikki 4 lasta olivat jo parisuhteessa, ja kaikilla oli vanhemmat vielä elossa. Jouluna oli kaikkien PAKKO käydä kaikkien luona ja tietenkin myös haudoilla. Siinä ei autoja kylmästä käynnistetty monta kertaa. Edes kunnollisia jouluaterioita ei syöty, vaan tortut maistettiin mummo A:n luona, josta riennettiin maistamaan mummo B:n silliä jne. Ihan kamalaa kidutusta minulle, joka olin tottunut rauhallisiin jouluihin.
Itselleni jouluin surullisin hetki on meno lapsuudenkotiini, jossa isäni ei ole enää vastassa pihalla sytyttämässä jouluvaloja tervehdykseksi meille pitkämatkalaisille.
Nyt on kolmas joulu ilman isää ja rakasta paappaa.
Meillä on ratkaisu asia niin, että jouluna puuro syödään aamulla isällä, jouluruuat illalla äidillä. Joulupäivä ollaan kotona oman perheen kesken. Muissa sukulaisissa käydään joskus välipäivinä, mutta ei kaikissa aina.
Elämä on. Ole onnellinen, että molemmat vanhempasi ovat vielä elossa. Itselläni ei ole, vaikka olen vasta 30-vuotias :( .
Minullakin kirpaisi, kun oli ensimmäinen joulu, kun koko perhe ei ollut kasassa. Sitten tajusin, että joulujen muuttuminen on ihan luonnollista. Nyt kun meillä on lapsia, vietämme joulun vuorotellen omassa kodissa, minun vanhempieni luona tai miehen vanhempien luona. Pahinta on ollut sisarusten eroaminen. Vaikka erovanhemmat eivät sitä halua nähdäkään, heidän pienet lapsensa ovat onnettomia, kun perhe ei ole koossa jouluna. Mieti nyt, kun sinäkin ilmeisesti aikuinen ihminen suret asiaa.
Meillä ongelma ratkastu niin et me lapset ollaan omassa kotonamme joulunajan. Mummut ja papat liikkuu. Anoppi ei tahdo mihinkään. Eikä oikein kyl ketään kyläänkään. Koten siel käydään ennen joulua viemäs paketti. Ja ennen uutta vuotta kahvil. Mun vanhematta ovat aaton yhdel lapsist. Joulupäivän meillä ja tapanin kolmannel sisarel. Toiminut hyvin, välinatkaa on 1-2tuntia autol.
Joulun pyhiä riittää loppiaiseen asti,niin että voi niitä kylävierailuja jakaa,pitkät on pyhät,mulle joulu on perinteikästä arvokasta aikaa,vain läheisten tai laajemman porukan kanssa,kukin makunsa mukaan.
Huh. Onneksi saa olla kotona rauhassa ilman mitään sukulaislaumoja.
Meillä repäisy irti perinteestä tapahtui, kun vietimme kahdestaan joulua uudessa kodissa Singaporessa. Siellä juhlimme 30-asteisessa vesisateessa, söimme malaijilaisen ilta-aterian ja lähettelimme viestejä Suomeen hankien keskelle.
Voi kun olisikin jotain matkasuunnitelmia joululle - jos en perinteistä joulua niin rakastaisi, lähtisin heti
Meillä ratkaistu niin, että joulu on venytetty monipäiväiseksi: yksi kyläpaikka per päivä, lahjat jaetaan joka paikassa. Näin saadaan rauhassa viettää aikaa kaikkien kanssa eikä ole niin nuukaa minä päivänä missäkin ollaan kun on käytännössä 3 jouluaattoa.
Minä ratkaisin jatkuvan ajelun niin, että jouluaatto ja pyhät ollaan kotona omassa rauhassa. Aina piti olla siellä ja täällä syömässä, haudoilla, joka paikassa. Verisuonet paukkui päässä, kun piti ajaa säästä välittämättä. Ei mitään järkeä.
Nyt joulumme on todella rauhoittumisen aikaa. Syömme, saunomme, nautimme oleilusta. Arki on yhtä paahtamista ja en halua pyhistä samanlaista.
Mä luovuin jo toistakymmentä vuotta sitten.En ole koskaan pitänyt jouluruoasta enkä halua viettää pyhiä lukittautuneena samaan paikkaan sukulaisten kanssa iloista teeskennellen joten lopetin sen heti kun voin.