Yhteenmuutto muutaman kuukauden tuntemisen jälkeen

Me oltiin miehen kanssa seurusteltu neljä kuukautta kun muutettiin yhteen, asuttiin siihen asti eri kaupungeissa.

Puhukaa ja sopikaa raha-asioista etukäteen, ettei niistä tarvi riidellä sitten kun jo asutte yhdessä. Meillä toimii parhaiten yhteinen ruokatili: mies maksoi vuokran ja minä laitoin vastaavan summan yhteiselle tilille käyttörahaksi. Nyt ostettu oma asunto, ja jatketaan samantyylisellä systeemillä.

Mutta pohtikaa tosiaan, mikä juttu toimii teillä, tapoja on yhtä paljon kuin ihmisiä! Kun on selkeä systeemi, ei rahasta tarvi riidellä.

Ite en muuttaisi noin nopeesti, vähintään vuosi, mielellään useampi vielä omista osoitteista.

Tuossa vaiheessa toista ei vielä oikeasti tunne ollenkaan, vikoja ei näe. Parempi on hoitaa tutustuminen rauhassa.

Kyllä on kannattavaa, siinä ainakin näkee heti onko suhteella mitään toivoa.

Olen ollut avoliitossa kolmesti: eka kerralla yhteenmuutto 2kk kuluttua seurustelun aloituksesta, toisella 4kk ja nykyinen (viimeinen) avoliitto alkoi 2 kk tuntemisen jälkeen. Ensimmäinen avoliittoni kesti pari kuukautta, toinen vajaan vuoden ja nykyinen tulee kestämään loppuelämän. Muuta rohkeasti vain yhteen, kyllä uuden asunnon ja vaikka pakun kamojen poisviemistä varten saa tosi helposti jos pitääkin muuttaa heti pois.

Muutin edellisen mieheni kanssa yhteen, kun olimme seurustelleet pari kuukautta. Se oli iso virhe. Ei missään nimessä kannata muuttaa ensihuuman aikana yhteen. Kannattaa odottaa, viettää aikaa yhdessä ja tutustua kunnolla.

Neljän kuukauden tuntemisen jälkeen muutettiin yhteen, puolen vuoden jälkeen kihloihin, vuoden kuluttua naimisiin ja ensi vuonna tulee 30 vuotta yhteiseloa täyteen. Eipä kaduta ja rakkautta riittää vieläkin.

Kolme vuotta seurustelua takana. Aluksi oli välimatkaa 70 km, nykyään 430 km. Nähdään 3 vkon välein. Ei olla aateltu muuttaa yhteen. Yksi syy on jo miehen siisteystaso. Mulla on kämppä tiptop, miehellä ei. Myös mies töissä, mä olen opiskelija. Saan siis tuet. Mies jotuisi elättää mut jos asuttas yhdessä. Omat kämpät ehkä parasta

Kyllä mä varmaan muuttaisin, siinähän sen sitten näkee, että miten arki lähtee sujumaan. En usko, että hitaammalla vauhdilla saa parempaa lopputulosta aikaan; kestää jos on kestääkseen. Toki yhteen (ja mahdollisesti erilleen) muuttamisen vaiva pitää nähdä, mutta noin muuten.

Me muutettiin yhteen epävirallisesti "kesäksi" muistaakseni 7-8 kk kuluttua siitä kun tavattiin, mulla siis oli vielä omistusasunto mutta muutin jo ison osan tavaroista miehen luo, ja sit syksyllä möin oman asunnon pois. Oli se tunne sen verran oikeassa että kymmenen vuotta on tässä jo oltu :)

Sehän riippuu ihan siitä, kuinka hyvin olette onnistuneet tutustumaan toisiinne sen 4 kk aikana. Mitä olette kertoneet itsestänne toisillenne? Tiedätkö todella riittävästi miesystävästäsi? Entä kuinka paljon olet itse kertonut hänelle itsestäsi?

Tiedätkö miesystäväsi parisuhdehistoriaa? Hänen ideansahan yhteen muuttaminen on? Jos hänellä on takana monta suhdetta, missä on muutettu yhteen lyhyellä varoitusajalla, ja ne ovat kestäneet vähemmän aikaa kuin haluaisit teidän suhteenne kestävän, kannattaa pitää vielä oma asunto.

Ei, ei ja vielä kerran ei.

Aivan liian lyhyt aika, vaikka nyt onnen huumassa ja täydellisessä sielujen sympatiassa olettekin. Ihmetyttää nuo "kokeile" kommentit, koska siinä on iso vaiva lähteä sitten mahdollisen eron, arjen ja todellisuuden koitettua  "lusikoita jakamaan" ja jo yhteistä omaisuutta puoliksi sumplimaan plus asuntoa/-ja etsimään.

Miksi kiirehtiä, nauttikaa vaan tilanteestanne :)

Miksipä ei. Me muutettiin parin kuukauden yhdessäolon jälkeen yhteen. Ja siitä 5 kk niin mentiin naimisiin.

Tottakai. Siinä sitä oppii tuntemaan toisensa, ihan eri lailla kuin vaikka kaksi vuotta seurustellen. Jos sopii yhteen, se tulee kyllä ilmi, ja jos ei sovi, on parempi tietää se ennemmin kuin vasta myöhemmin.

Lasta älkää tehkö ekaan kahteen vuoteen.

Miksi ei?

Yksikään menneistä suhteistani ei ole kaatunut yhdessäasumisen vuoksi, vaan aivan muista syistä. 4v, 6,5v ja 7v suhteet takana ja kaikissa asuttu yhdessä alusta saakka.

Riippuu muusta elämäntilanteesta. Jos omistusasuntoa ei tarvitse myydä, työpaikkaa ja paikkakuntaa vaihtaa jne. niin ihan hyvin voi. Lapsia ei ilmeisesti ole kummallakaan, joten he eivät kärsi. Yhdessä asuen oppii toisen tuntemaan ja näkee miten arki sujuu. Kotityöt, raha-asiat, siisteystaso ja monet makukysymykset tulevat siten selviksi. Jos ei yhteiselo luonnistu, niin parempihan se on tietää alle vuoden seurustelun kuluessa kuin tuhlata useita vuosia suhteeseen, joka silti kaatuisi yhteensopimattomuuteen. Ennen muuttoa jo selviää paljon, kun pitää sopia näistä asioista. Yhteistä omistusasuntoa ei kuitenkaan kannata hankkia, vaan mieluummin asua toisen asunnossa aluksi ja katsella sieltä käsin miten sujuu. 

Vierailija kirjoitti:

Ei, ei ja vielä kerran ei.

Aivan liian lyhyt aika, vaikka nyt onnen huumassa ja täydellisessä sielujen sympatiassa olettekin. Ihmetyttää nuo "kokeile" kommentit, koska siinä on iso vaiva lähteä sitten mahdollisen eron, arjen ja todellisuuden koitettua  "lusikoita jakamaan" ja jo yhteistä omaisuutta puoliksi sumplimaan plus asuntoa/-ja etsimään.

Miksi kiirehtiä, nauttikaa vaan tilanteestanne :)

Iso vaiva? Kyllähän sitä nyt edes jonkun tilapäismajoituksen ja varaston voi saada, ihan vain sillä jos käy töissä ja säännölliset tulot. Ei ole kuule läheskään niin iso vaiva se, että jos pitää raahata kamansa kahdesti uuteen asuntoon muutaman kuukauden sisäällä, kuin se että käyttää elämästään vuosia ihmiseen, jonka kanssa yhteiselo ei sujukaaan.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu muusta elämäntilanteesta. Jos omistusasuntoa ei tarvitse myydä, työpaikkaa ja paikkakuntaa vaihtaa jne. niin ihan hyvin voi. Lapsia ei ilmeisesti ole kummallakaan, joten he eivät kärsi. Yhdessä asuen oppii toisen tuntemaan ja näkee miten arki sujuu. Kotityöt, raha-asiat, siisteystaso ja monet makukysymykset tulevat siten selviksi. Jos ei yhteiselo luonnistu, niin parempihan se on tietää alle vuoden seurustelun kuluessa kuin tuhlata useita vuosia suhteeseen, joka silti kaatuisi yhteensopimattomuuteen. Ennen muuttoa jo selviää paljon, kun pitää sopia näistä asioista. Yhteistä omistusasuntoa ei kuitenkaan kannata hankkia, vaan mieluummin asua toisen asunnossa aluksi ja katsella sieltä käsin miten sujuu. 

Miksei kannata yhteistä omistusasuntoa heti hankkia, sen voi kyllä aina myydä poiskin. nimim. 5 kk tuntemisen jälkeen ostin omistusasunnon, ero siitä 4 kk jälkeen ja asunto saatiin helposti myytyä ja lainat maksettua takaisin.

En usko että sinun tapauksessasi kannattaa. Olet aivan liian epävarma suhteeseen. Anna miehen mennä menojaan ja etsiä itselleen tasapainoinen kumppani. 

Älä muuta yhteen vielä, kattele rauhassa mitä tuleman pitää. Aikaa on, koko loppuelämä.

Älä laita ittees kuseen tyttö hyvä. Sulla ei oo kiire. Jos se on sun unelmien mies niin se on sitä vielä vuodenkin päästä. Ja sitte jos yhteenmuutto tuntuu vielä hyvältä silloin niin anna palaa. Mutta kattele ja kuulostele nyt ensi ihan rauhassa. Mieli on muuttuvainen..

Ekan aviopuolison kanssa muutimme yhteen 1,5 vuotta papin aamenen jälkeen, kihloissakin olimme puolivuotta ja sitä ennen seurustelimme noin vuoden.

Tokan kanssa viikon sisällä tapaamisesta.

Molemmat päätyivät eroon, en osaa neuvoja kyllä muillekaan antaa. Ehkä parastapa on jossain näiden ääripäiden välissä.

Nyt olen tavallaan avoliitossa, kirjamme on samassa osoitteessa, mutta meillä on jatkuvasti ollut myös kakkosasunto seitsemän vuoden ajan. Kakkosasunto on ollut useamalla paikkakunnalla noin 80-130 kilometrin päässä nykyinen noin sadan kilometrin päässä.

Me olemme olleet tasan kaksi yötä erossa sen jälkeen kun tapasimme ja niistäkin toisen olin synnärillä. Sompailimme pari viikkoa kahden asunnon väliä (200km) ja sitten mies toi kamansa mun luo. Nyt ollaan oltu jo vuosia naimisissa ja tosiaan vanhempiakin ollaan. Meillä siis toimi nopea yhteenmuutto. Tottakai ero voi vielä tulla, mutta tuskin se enää johtuisi tuosta.