Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pitkäaikainen avovaimo ei halua naimisiin kanssani, mitä tehdä tässä tilanteessa?
03.12.2016 |
Oemme olleet (ja asuneet) yhdessä yli yhdeksän vuotta. Meillä on kaksi lasta (4-v ja 1,5-v), yhteinen asuntolaina ja talo. Olemme puhuneet, että hankkisimme vielä kaksi lasta lisää. Suhteessamme on mennyt muuten kaikki hyvin ja naimisiinmenostakin olemme puhuneet. Mutta nyt avovaimoni on ilmoittanut, ettei halua mennä kanssani naimisiin ollenkaan. Mitä minä nyt teen, olemme kyllä puhuneet että aiomme mennä naimisiin ja minä olenkin jo valmistellut kosintaa, ja sitten nainen yhtäkkiä ilmoittaa ettei halua mennä kanssani naimisiin. Itse rakastan avovaimoani aivan mielettömästi ja todellakin haluan viedä rakastamani naisen vihille, mutta nyt en tiedä yhtään mitä tehdä. En halua elää pelkässä avoliitossa loppuelämääni, mutten myöskään kestäisi mikäli meidän perheemme hajoaisi sen takia, ettei avovaimoni halua avioliittoa minun kanssani. M32
Kommentit (42)
Kerro faktat esim leskeneläkkeestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä naimisiinmeno muuttaisi? Miksi ette voisi jatkaa nykyisellä linjalla kun kerran hyvin on mennyt tähänkin asti?
Onko aloitus edes miehen kirjoittama? Tuli mieleen heti, että aloituksen on kirjoittanut joku nainen, jonka mies ei halua naimisiin ja nyt nainen ei meinaa saadakaan niitä kalliita prinsessajuhliaan. :D Mutta oli miten oli, lopettaisin naimisiin menon vonkaamisen ja pakkomielteisen ajattelun siitä. Häät eivät ole ollenkaan tärkeät, hyvä ja sujuva elämä taas on. Ei kannata pilata sitä hyvää.
On täysin järjetöntä jakaa elämää ihmisen kanssa joka ei halua naimisiin.
Kun tarkoituksena on kuitenkin elää loppuelämä toisen kanssa ja jakaa kaikki toisen kanssa.
Täh? XD Että naimisiin tai poikki? Huhuu, nyt on vuosi 2016!
Ainut järkevä syy on se, että vaimo on kyynistä sorttia ja ajattelee, että avioliitto "rikkoo" jotakin olennaista ja että siitä alkaa suhteen alamäki. "Hyvin on mennyt näinkin, mitä sitä muuttamaan."
Mutta muussa tapauksessa kysy vaimoltasi:
- tiedäthän, että on olemassa maistraatti?
- tiedäthän, että on olemassa avioehto?
- mitä järkeä meidän on sitten enää jatkaa yhdessä, kun selvästi petaat jo tilaisuutta häipyä koska tahansa?
Vierailija kirjoitti:
Nykyään ei mennä naimisiin, koska tahdotaan pitää ns. takaportti auki. Avoliitosta on helpompi lähteä lätkimään, kun suhde alkaa kyllästyttää.
Ettei vain olisi alkanut avovaimoa kyllästyttämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kurjaa! Ehkä voisit kysyä häneltä, miksi ei halua? Jos hän ei pidä avioliittoa kovinkaan merkittävänä asiana, ehkä hän voisi kuitenkin tehdä sen vuoksesi? Tai liittyykö avioliittoon jotain sellaisia arvoja, joita hän ei kannata? Tehän voitte tehdä liitostanne juuri sellaisen kuin itse haluatte. Voit kertoa avovaimollesi, ettei mikään tule muuttumaan, mutta haluat juhlia suhdettanne yhdessä perheen ja ystävien kanssa.
Selitin, että miksi avioliitto on minulle tärkeä (se lopullinen sinetti meidän rakkaudelle, joka on tähän asti voinut muutenkin ihan mainiosti), mutta nainen väittää ettei se muuttaisi mitään, ja hän sanoi että hänen mielestä avioliitto on täysin turha instituutio. Vielä pari vuotta sitten hän oli sitä mieltä, että naimisiin me menemme, enkä tosiaan tiedä mikä hänen päänsä on kääntänyt nyt :(
Kerroin kyllä hänelle ettei mikään tule muuttumaan, ettei hänen tarvitsisi ottaa minun sukunimeäni tai edes pitää sormusta jos ei halua, yms. mutta ei, ei hän siltikään tahdo naimisiin kanssani. M32
Avovaimosi kyllästynyt yhteiselämäänne tai hänellä joku toinen kiikarissa jos ennen ollut aviomyönteinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä naimisiinmeno muuttaisi? Miksi ette voisi jatkaa nykyisellä linjalla kun kerran hyvin on mennyt tähänkin asti?
Onko aloitus edes miehen kirjoittama? Tuli mieleen heti, että aloituksen on kirjoittanut joku nainen, jonka mies ei halua naimisiin ja nyt nainen ei meinaa saadakaan niitä kalliita prinsessajuhliaan. :D Mutta oli miten oli, lopettaisin naimisiin menon vonkaamisen ja pakkomielteisen ajattelun siitä. Häät eivät ole ollenkaan tärkeät, hyvä ja sujuva elämä taas on. Ei kannata pilata sitä hyvää.
On täysin järjetöntä jakaa elämää ihmisen kanssa joka ei halua naimisiin.
Kun tarkoituksena on kuitenkin elää loppuelämä toisen kanssa ja jakaa kaikki toisen kanssa.
Täh? XD Että naimisiin tai poikki? Huhuu, nyt on vuosi 2016!
Mutta kun on kyse homoseksuaaleista, avioliitto onkin niin suuri asia, että sitä ilman on mahdoton elää..?
Avioliitto vuonna 2016 ei ehkä ole enää uskontoa ja kahleita, mutta se on kuitenkin useimmille osoitus siitä, että haluaa jakaa elämänsä toisen kanssa ja haluaa virallistaa päätöksen saaden juridista turvaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viedä vihille? Ja se muuttaa, niin mitä? Ei muutu nainen sun omaisuudeksi vihkimällä. Et ansaitse noin hyvää, itsenäistä naista.
Ihan rakkaudesta minä haluan naimisiin, mutta kyllähän siinä elämämme helpottuisi paljon muutenkin, kun voisimme ihan yhteiskunnankin silmissä olla yhtenäinen perhe. M32
Okei, nyt ymmärrän ettei naisesi halua missään tapauksessa naimisiin kanssasi. Sinulla on taipumus ihmeellisiin pakkomielteisiin, haluat pomottaa ja omistaa, joten seuraava askel siihen olisi tietenkin naimisiin meneminen. Silloin saisit luontevasti naisesi rahat, omaisuuden ja ehkä perinnönkin jos sinua ei siitä ole pois suljettu, tosin vääryydellä senkin itsellesi saisit. Rakkaudesta tässä ei ole kyse, ei todellakaan, vaan ahneudesta ja omistushalusta. Naisesi on tämän huomannut, mutta koska kaikki menee kohtalaisesti vielä ja pysyt suurinpiirtein aisoissa, niin elämä jatkuu.
Ei todellakaan ole kyse mistän tuollaisesta. Luonnollisesti naimisiin mennessä tehtäisiin avioehto, ei minua naisen rahat ja omaisuus kiinnosta sitten yhtään. M32
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaksi lasta eikä naimisissa. Nainen on jo tehnyt surutyön, ettei pääse koskaan naimisiin. Hän on vannonut itselleen, suvulle ja ystäville, ettei usko avioliittoon. Sinun tehtävösi on nyt olla se romantinen hupsu, jonka takia naisen pitää uhrautua vihille. Kosi joja vuosi uudestaan, kunnes hän heltyy.
Jos avovaimosi on niin kuin minä... Niin se toivoi sitä kosintaa jo ennen lapsia. Odotti viimeistään esikoisen syntyessä. Mies "suunnitteli" ja "valmisteli". Joulut, vuosipäivät ja synttärit kuluivat, aina välillämies vihjaili mua odottavasta yllätyksestä. Kerroin suorasanaisesti haluavani naimisiin. Mies: "Eiii älä pilaa mun kosintaa, mä haluan kosia!" Kului kuusi vuotta (tässä vaiheessa oli seurusteltu 10 vuotta) ja mies kosi - oikein kivasti ja näyttävästi. Jouduin valitettavasti vastaamaan ei, koska mulla oli kaiken odotuksen ja pettymysten takia mennyt maku koko avioliittotouhusta. Mies pettyimutta ymmärsi, edelleen ollaan yhdessä. Tarkoitus olla loppuun asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä seurusteltiin 13 vuotta ennen kuin mies halusi naimisiin. Aiemmin oli sitä mieltä ettei ikinä mene naimisiin, mutta näköjään aika muutti mielen. Me kävimme vain maistraatissa, kun mies ei isoista häistä ym hömpästä välitä.
Olen yllättynyt miten vanhoillista porukkaa täällä on. Halusin itsekin nuorempana naimisiin, mutta emme vaan saaneet aikaiseksi järjestää häitä mieheni kanssa. Muutenkin ajatus "prinsessahörsöhäistä" ei houkutellut. En vain sopinut siihen muottiin.
Olemme olleet yhdessä yli 15 vuotta eikä enää koe todellakaan tarvetta mennä naimisiin. Rakastan miestäni enkä ole mihinkään menossa, joten tuo takaporttiteoriakaan ei tässä tapauksessa päde. Olen myös taloudellisesti riippumaton miehestäni, joten senkään takia emme ole yhdessä. Olemme yhdessä vapaasta tahdosta, koska rakastamme toisiamme ja lapsiamme. Monet ystäväpariskunnat eivät ole onnistuneet olemaan näin pitkässä parisuhteessa vihkivaloista huolimatta.
Avioliitto on ok ja ymmärrän ihmisiä, jotka haluavat naimisiin. Mutta menkää naimisiin oikeista syistä. Ja avartakaa katsomustanne, avioliitto ei ole onnen tae.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen yllättynyt miten vanhoillista porukkaa täällä on. Halusin itsekin nuorempana naimisiin, mutta emme vaan saaneet aikaiseksi järjestää häitä mieheni kanssa. Muutenkin ajatus "prinsessahörsöhäistä" ei houkutellut. En vain sopinut siihen muottiin.
Olemme olleet yhdessä yli 15 vuotta eikä enää koe todellakaan tarvetta mennä naimisiin. Rakastan miestäni enkä ole mihinkään menossa, joten tuo takaporttiteoriakaan ei tässä tapauksessa päde. Olen myös taloudellisesti riippumaton miehestäni, joten senkään takia emme ole yhdessä. Olemme yhdessä vapaasta tahdosta, koska rakastamme toisiamme ja lapsiamme. Monet ystäväpariskunnat eivät ole onnistuneet olemaan näin pitkässä parisuhteessa vihkivaloista huolimatta.
Avioliitto on ok ja ymmärrän ihmisiä, jotka haluavat naimisiin. Mutta menkää naimisiin oikeista syistä. Ja avartakaa katsomustanne, avioliitto ei ole onnen tae.
Vähän voisit sinäkin päivittää käsitystäsi... Naimisiin meno ei ole enää yhtä kuin prinsessahörsö. Sen voi tehdä hyvinkin koruttomasti ja pienieleisesti, ihan vaan vaikka juridisten etujen takia. Toki rakkaus ja sitoutuminen taustalla. Mutta siihenhän ei avioliittoa välttämättä tarvitakaan, kuten sanoitkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kurjaa! Ehkä voisit kysyä häneltä, miksi ei halua? Jos hän ei pidä avioliittoa kovinkaan merkittävänä asiana, ehkä hän voisi kuitenkin tehdä sen vuoksesi? Tai liittyykö avioliittoon jotain sellaisia arvoja, joita hän ei kannata? Tehän voitte tehdä liitostanne juuri sellaisen kuin itse haluatte. Voit kertoa avovaimollesi, ettei mikään tule muuttumaan, mutta haluat juhlia suhdettanne yhdessä perheen ja ystävien kanssa.
Selitin, että miksi avioliitto on minulle tärkeä (se lopullinen sinetti meidän rakkaudelle, joka on tähän asti voinut muutenkin ihan mainiosti), mutta nainen väittää ettei se muuttaisi mitään, ja hän sanoi että hänen mielestä avioliitto on täysin turha instituutio. Vielä pari vuotta sitten hän oli sitä mieltä, että naimisiin me menemme, enkä tosiaan tiedä mikä hänen päänsä on kääntänyt nyt :(
Kerroin kyllä hänelle ettei mikään tule muuttumaan, ettei hänen tarvitsisi ottaa minun sukunimeäni tai edes pitää sormusta jos ei halua, yms. mutta ei, ei hän siltikään tahdo naimisiin kanssani. M32
Miksi olet antanut odotuttaa kosintaasi noin pitkään jos olet päättänyt haluavasi naida tämän naisen? Itelle tulisi vähän hölmö olo jos ensin pari lasta ja se omakotitalo ja sitten mies saakin idean, että voitaisiin mennä naimisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kurjaa! Ehkä voisit kysyä häneltä, miksi ei halua? Jos hän ei pidä avioliittoa kovinkaan merkittävänä asiana, ehkä hän voisi kuitenkin tehdä sen vuoksesi? Tai liittyykö avioliittoon jotain sellaisia arvoja, joita hän ei kannata? Tehän voitte tehdä liitostanne juuri sellaisen kuin itse haluatte. Voit kertoa avovaimollesi, ettei mikään tule muuttumaan, mutta haluat juhlia suhdettanne yhdessä perheen ja ystävien kanssa.
Selitin, että miksi avioliitto on minulle tärkeä (se lopullinen sinetti meidän rakkaudelle, joka on tähän asti voinut muutenkin ihan mainiosti), mutta nainen väittää ettei se muuttaisi mitään, ja hän sanoi että hänen mielestä avioliitto on täysin turha instituutio. Vielä pari vuotta sitten hän oli sitä mieltä, että naimisiin me menemme, enkä tosiaan tiedä mikä hänen päänsä on kääntänyt nyt :(
Kerroin kyllä hänelle ettei mikään tule muuttumaan, ettei hänen tarvitsisi ottaa minun sukunimeäni tai edes pitää sormusta jos ei halua, yms. mutta ei, ei hän siltikään tahdo naimisiin kanssani. M32
Miksi olet antanut odotuttaa kosintaasi noin pitkään jos olet päättänyt haluavasi naida tämän naisen? Itelle tulisi vähän hölmö olo jos ensin pari lasta ja se omakotitalo ja sitten mies saakin idean, että voitaisiin mennä naimisiin.
Ja tulisi myös sellainen fiilis, että mies tekee tuon nyt pakosta, koska pallo muutenkin kiinni jalassa eikä sen takia, että haluaa rakentaa elämänsä kanssani toivottavasti hamaan loppuun asti.
Onko sulla rahaongelmia? Oletko tuhluri tai onko velkoja tai muuten holtitonta menoa rahan kanssa? Se voisi selittää, en minäkään sitoutuisi sellaiseen mieheen avioliittotasolla.
Valitettavasti Suomen lainsäädäntö on avioliittojen puolella silloin jos jotain yllättävää sattuu. Esim. jos toinen menehtyy äkillisesti, avopuoliso ei saa leskeneläkettä.
Voi myös heittää kysymyksen, miksei voi mennä naimisiin, kun kerran yhteisiä lapsia on? Oman varallisuuden voi turvata avioehdolla mahd. erotilanteessa.
Tuskin itsekään enää yhdeksän yhteisen vuoden ja kahden lapsen jälkeen haluaisin naimisiin. Juridisen sopimuksen puolesta ehkä, mutten siinä mittakaavassa että kositaan ja kihlaudutaan, suunnitellaan vuosi häitä, lähetellään kutsut ja kiitoskortit, palkataan valokuvaaja, kestitetään ja tanssitetaan suku ja ystävät.
Pikainen visiitti maistraatissa ja paperiasiat kuntoon. Tämä on ehkä enemmänkin keskinäinen sopimus paperilla molempien ja lasten turvaksi, kuin puhtaasti rakkaudesta naimisiin meneminen romanttisine kosintoineen. Se juna meni ohi jo vuosia sitten.
Vierailija kirjoitti:
Tuskin itsekään enää yhdeksän yhteisen vuoden ja kahden lapsen jälkeen haluaisin naimisiin. Juridisen sopimuksen puolesta ehkä, mutten siinä mittakaavassa että kositaan ja kihlaudutaan, suunnitellaan vuosi häitä, lähetellään kutsut ja kiitoskortit, palkataan valokuvaaja, kestitetään ja tanssitetaan suku ja ystävät.
Pikainen visiitti maistraatissa ja paperiasiat kuntoon. Tämä on ehkä enemmänkin keskinäinen sopimus paperilla molempien ja lasten turvaksi, kuin puhtaasti rakkaudesta naimisiin meneminen romanttisine kosintoineen. Se juna meni ohi jo vuosia sitten.
Samaa mieltä, menisin ehkä maistraatissa, mutten haluaisi enää mitään häitä mitä parikymppiset, yhteiselämäänsä siitä aloittavat parit järjestävät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskin itsekään enää yhdeksän yhteisen vuoden ja kahden lapsen jälkeen haluaisin naimisiin. Juridisen sopimuksen puolesta ehkä, mutten siinä mittakaavassa että kositaan ja kihlaudutaan, suunnitellaan vuosi häitä, lähetellään kutsut ja kiitoskortit, palkataan valokuvaaja, kestitetään ja tanssitetaan suku ja ystävät.
Pikainen visiitti maistraatissa ja paperiasiat kuntoon. Tämä on ehkä enemmänkin keskinäinen sopimus paperilla molempien ja lasten turvaksi, kuin puhtaasti rakkaudesta naimisiin meneminen romanttisine kosintoineen. Se juna meni ohi jo vuosia sitten.
Samaa mieltä, menisin ehkä maistraatissa, mutten haluaisi enää mitään häitä mitä parikymppiset, yhteiselämäänsä siitä aloittavat parit järjestävät.
Me tehtiin juuri noin melkein 20 vuoden jälkeen. Olisi ollut jotenkin hassua viettää prinsessahäitä "löydettyäni elämäni miehen", kun siitä nyt tässä vaiheessa ei ollut kyse eikä edes tarvita enää yhtään kippoa tai kuppia nurkkiin pyörimään.
Alue: Aihe vapaa
Jätä hänet. Löydät paremman