Pitkäaikainen avovaimo ei halua naimisiin kanssani, mitä tehdä tässä tilanteessa?

Vierailija kirjoitti:

Jos avovaimosi on niin kuin minä... Niin se toivoi sitä kosintaa jo ennen lapsia. Odotti viimeistään esikoisen syntyessä. Mies "suunnitteli" ja "valmisteli". Joulut, vuosipäivät ja synttärit kuluivat, aina välillämies vihjaili mua odottavasta yllätyksestä. Kerroin suorasanaisesti haluavani naimisiin. Mies: "Eiii älä pilaa mun kosintaa, mä haluan kosia!" Kului kuusi vuotta (tässä vaiheessa oli seurusteltu 10 vuotta) ja mies kosi - oikein kivasti ja näyttävästi. Jouduin valitettavasti vastaamaan ei, koska mulla oli kaiken odotuksen ja pettymysten takia mennyt maku koko avioliittotouhusta. Mies pettyimutta ymmärsi, edelleen ollaan yhdessä. Tarkoitus olla loppuun asti.

Kertoiko mies syytä, että miksi laittoi sinut odottamaan kosintaa kuusi vuotta? Ei ollut varma haluaako naimisiin?

Yhdeksän vuoden yhdessäolon jälkeen kihlat ja häät eivät tunnu enää miltään juhlimisen arvoiselta. Kyllä ne olisi pitänyt tapahtua siinä 3-5 ensimmäisen vuoden aikana. Nyt puhun siis omasta puolestani. Kymmeniä kertoja odotin, toivoin, haaveilin... Sitten en enää jaksanut odottaa. Annoin olla.

Jos se nyt kosisi, ja vaikka kosinta olisi sellainen kuin aikoinaan haaveilin ja vaikka olisi kuinka upea sormus ja kaikki mitä vaan voi siihen tilanteeseen toivoa, niin eipä se tuntuisi enää miltään. "Ihan kiva".

Juna meni jo ja 10 vuotta näkyy naamassakin. Olisi kiva jos olisi voinut olla 26 vuotias morsian, kesähäät, painoindeksi 21, jäntevä ja hyvä ryhti. Varmaan vieraatkin ajattelevat että "säälistä se taisi sen vihille viedä".