Miten kertoa miehelle?

omassa suvussani on juuri tuollaista salailua ja asioista ei kerrota edes lähimmille ihmisille. sitten muut saavat arvailla missä mennään. Kerro miehellesi ja korosta miten sinulle on tärkeää ettei asia vuoda ulkopuolisille.

Mutta hän on tehnyt rikoksen toista ihmistä vastaan ja joutuu nyt vastaamaan teoistaan, niin kuin pitääkin.

En vain tiedä miten pystyisin kertomaan tapahtuneesta miehelleni kun en pysty edes ajattelemaan tapahtunutta, yritän vain sivuuttaa sen vaikka se on täysin mahdotonta.

Hävettää olla sukua hänenlaiselleen miehelle.

Antasin tilanteen tasoittua hetken.

Ja varsinkin se, ettei toinen puoliso edes osaa ottaa toisen tunteita huomioon ja kailottaa kipeät asiat eteenpäin loukaten omaa puolisoaan. Ehkä sinun pitäisi myös miettiä, onko parisuhteesi kunnossa ja vasta sen jälkeen huolehtia jostakin kriminaalista...

Vierailija:

Perheeni (vanhempani, sisarukseni) on tällähetkellä aikamoisessa kriisissä.

Ukkini on tehnyt jotain niin peruuttamatonta pahaa ettemme voi millään niellä sitä, saati sitten antaa anteeksi.

Tämä asia tuli ilmi pari päivää sitten enkä ole pystynyt sanomaan vielä asiasta miehelleni, niin shokkina tämä tuli itsellenikin.

Tilanne on niin vakava, että käänsimme selkämme ukille lopullisesti.

Tämä ei ollut ensimmäinen kerta kun hän tekee jotain rikollista, mutta nyt hän meni liian pitkälle ja teki jotain niin pahaa ettemme halua enää tavata häntä.

Ukki on itsekin niin shokissa jäätyään kiinni, että pelkään hänen vielä pahentavan tilannetta tekemällä jotain pahaa..

Miten voin kertoa miehelleni kaikesta tästä mitä on meneillään?

En pysty edes itse sisäistämään kaikkea mitä on tapahtunut, saati sitten että voisin kertoa tästä jollekin.. edes omalle miehelleni.

Pelkään, että mies ei pysty hillitsemään itseään vaan kertoo jollenkin.. ja sana leviää pienissä ympyröissä nopeasti..

Tiedän, että minun ei kuulu hävetä ukin puolesta, mutten halua että kaikki tietävät millainen hän on.. en halua puhua hänestä kenenkään " ulkopuolisen kanssa" .. haluaisin hänet vain lopullisesti pois elämästämme.

Mieheni ei osaa/halua hävetä ukin käytöksen takia joten hän ei myöskään sulje suutaan asiasta kun saa tietää uusimmat käänteet..

Ahdistaa =' (

Mutta jos et voi luottaa ettei pyydettyäsikää pitäisi suutaan kiinni, silloin elä kerro, ainakaan vielä.

Luotan mieheeni, mutta hän ei todellakaan suostu häpeämään ukkini puolesta ja tiedän, että hänen olisi hyvin vaikea olla puhumatta tapahtuneesta ainakin omalle perheelleen (vanhemmat+sisarukset).

Juttu jatkaisi etenemistään siinä tapauksessa koska tiedän, etta anoppini puhuisi sisaruksilleen ja todennäköisesti myös omalle äidilleen asiasta.



Mieheni ei tosiaan ole ulkopuolinen, hänen kuuluu tietää.

Haluaisin ensin itse selvitä shokistani, ennen kun joudun puhumaan tapahtuneesta ääneen.. mutten voi odottaa enää pitkään koska jos en itse kerro, mieheni saa kyllä tietää muuta kautta tapahtuneesta ja sitä en todellakaan halua tapahtuvan!

Kyllähän mieheni älyää kertomattakin että jotain on tekeillä kun koko suku kääntää selkänsä ukille (vaikka kyllähän mieskin tietää mikä ukki on miehiään) ja ukki häviää lopullisesti kuvioistamme.



En siis kysynyt voinko jättää asian kertomatta vaan miten voisin saada omasta shokkitilastani riippumatta asiat kerrottua niin kuin ne on ja saada miehen ymmärtämään, että vaikkei hän häpeä niin minä häpeän enkä haluaisi että asiasta tietäisi heidänkin puoleltaan koko suku ennen kun olisin itse käsitellyt asian niin että voisin puhua tästä ääneen..

He eivät (sattuneesta syystä..) ole enää yhdessä, mutta mummo rakastaa ukkia ja hänen kuuluu tietää mitä on tapahtunut.

Mummo on kuitenkin yli seitsemänkymppinen ihminen ja pelkäämme todella äitini kanssa että hänen sydämensä pettää..

Mummo asuu ihan toisella puolella suomea, mutta puhelimessa tätä emme ole voineet puida hänen kanssaan joten hän ei vielä ole tietoinen tapahtumista.

Hän joutuu odottamaan ensi viikonloppuun jolloin äitini menee paikanpäälle ja kertoo tapahtumista kahden kesken.



Meillä on muuten niin hyvin asiat ja perhesuhteet kunnossa, mutta ukki on aiheuttanut sydänsuruja ja vihantunteita jo vuosikausia.. ja näköjään asiat vain pahenee kun ikää tulee lisää =' (

keskusteluapua, soita anonyymisti Rikosuhripäivystykseen!!



Meillä vähän sama homma, että suku halusi vaieta ja itse halusin suojella heitä ilkeiltä puheilta (ts kunnioitin heidän toivettaan, ettei asiasta puhuta). Päätin siksi puhua jollekin ammattilaiselle, että itse jaksan.

No, omalle aviomiehelleni puhuin kyllä silti tapahtuneesta, enkä koskaan epäillyt että hän sanoisi asiasta sanaakaan eli luotan täysin mieheeni.

Kaipaan todella nyt jotain jolle jutella, sitten voin puhua mieheni kanssa asiasta kun saan nyt ajatukseni jotenkin kokoon.

Olen ihan shokissa vieläkin, melkein jopa nauratti kun joku kysyi onko ukkini pedofiili vai onko hänellä avioton lapsi.

Avioton lapsi ei mielestäni ole rikos jonka takia sulkea oma ukki pois elämästä. Pedofiilikään ukki ei tietääkseni ole, mutta yhtä sairas kai mieleltään kun on mikä on..

Kiitos kun kuuntelitte, taidan nyt soittaa sen puhelun, että saisin tämän ahdistuksen purettua jollain tapaa.. Huomenna kun mies tulee töistä, kerron hänelle kaiken mitä itse tapahtuneesta tiedän.

Ukki on taparikollinen joka ei opi virheistään.

Hän menee teoistaan vankilaan vaikkei sillä pystykään pyyhkimään pois sitä mitä on tehnyt toiselle ihmiselle.

vähän vakavempaa...