Kuinka monta kylaantulokutsua esitat henkilolle, jolle ei joko koskaan sovi tai joka ennemmin tai myohemmin peruu sovitunkin tapaamisen (usein edellisena tai samana paivana)?

Ajattelin sanoa, että hän voi seuraavaksi ehdottaa, milloin heille sopisi vierailla meillä.

tyttäreni kummit lupasivat tulla tytön syntymäpäiville ennen joulua. Sovimme että HE ilmoittavat milloin ehtivät tulla, kun eivät päässeet silloin kun oli oikeat synttärit. Soittoa ei ole kuulunut. Olen päättänyt että enää en soita perään. (Tämä ei ole ensimmäinen kerta.) Jossain vaiheessa se on pääsetettävä irti jos toisilla ei ole aikaa tai kiinnostusta olla tekemisissä Vaikka kyse olisi lapsen kummeista.

Kolmannella kerralla olen sanonut, että ovat tervetulleita kyläilemään kun heille sopii, ja pyytänyt ilmoittamaan etukäteen että saadaan päivä sovittua!



Harvemmin on mitään sen jälkeen enää kuulunut, tai vain pahoitteluja " kun on nyt niin kiire" . Kyllä mä olen tulkinnut nämä aina niin, ettei toista vain kiinnosta.

Eräitä sukulaisia lakkasin kutsumasta, kun selitykset oli niin ihanan rehellisiä. " Ei me nyt voidaan tulla kun tolle Reijolle tuli kuntosalille meno" . Tai " harmi että ei päästä teidän häihin, mutta kun ton Reijon pikkuserkun naapurin mökin harjakaiset on just silloin" ja " sori nyt pitää perua se huominen kun Reijon serkkupojat tulevatkin tänään saunomaan, niin ei huomenna jaksa tulla" .



Noh, elämä on valintoja. Viesti tuli selväksi.

Mieheni veljen perhe ei varmaan halua olla kanssamme tekemisissä. Olemme saaneet kaksi vauvaa kahden vuoden sisällä, kumpaakaan eivät ole käyneet katsomassa ja ei edes korttia ole tullut.



Ovat 5 vuotiaan tyttömme kummeja, eivätkä ole tulleet synttäreillekään. Harmittaa kovasti. Enää emme ole pyytäneet heitä ollenkaan. Soittakoot kun heille sopii.



Elämä näyttää olevan niin kiireistä yhden lapsen uravanhemmilla. Eri asia se on meillä kotiäideillä, jotka saamme löhötä koko päivän kotona.

elämä on valintojen tekemistä!

Ja aina löytyy aikaa sille, mikä on tärkeää!



Jos siis aina perutaan tulo, niin sehän tarkoittaa sitä, että eivät halua olla missäään tekemisissä!

Syystä että sekä äiti että isä ovat oman alansa yksityisyrittäjiä (sunnuntai ainoa vapaapäivä). Lapsia 3 kpl ja koiria 4. Pitkäksi aikaa emme voi lähteä kyläilemään (esim. yöksi) koska on koirat. Niitä ei voi ottaa mukaan eikä niitä voi jättää yksinkään ilman hoitajaa. Toisekseen lapsemme ovat olleet nyt jo marraskuusta asti yksi toisensa jälkeen kipeinä. Ensin oli vanhin flunsassa, sitten keskimmäinen, sitten isä, sitten äiti ja viimein nuorinkin. Sen jälkeen oli tasan viikko terveenä ja iski vatsatautiepidemia, joka jatkuu edelleen. Lisänä pari korvatulehdusta ja keuhkoputkentulehdus. Ystäväperheemme ei varmaan enää koskaan soita meille... : (

Uskon että monet jäädyttävät suhteet vain Reijon tapaisiin, jotka osoittavat selvästi, että teidän seuranne kiinnostaa vain silloin kun muuta ei ole tarjolla. Tosi epäkohteliasta perua sovittu tapaaminen siksi että jotain parempia vieraita on tulossa, etenkin jos kyse ei ole mistään Amerikan serkun kerran 10:ssä vuodessa vierailusta.

kieltäytyä. Olisi pitänyt. Tapaamme kaksi kertaa vuodessa ja sen kestän juuri ja juuri. Ennen tavattiin useammin, mutta sitten päätin, ettei minun tarvitse uhrautua ja viettää aikaa perheen kanssa, jonka elämänpiiri ja arvomaailma on täysin toinen kuin omani. Heillä lapset on kaiken aa jo oo ja keskipiste ja lapsista jauhetaan vaikka viisi tuntia yhtä soittoa. (Myös meillä on lapsia). He tekevät työtä lähinnä vain rahan vuoksi, meillä molemmilla on työt, joista nautimme ja joista saamme paljon iloa elämämäämme. He vain odottavat lomia ja viikonloppuja. Tämän perheen äiti on myös hyvin mustavalkoinen ihminen: ei hyväksy homoseksuaalisuutta, eikä sitä eikä tätä. Miksi siis vastaisin kyläkutsuun myöntävästi?

Vierailija:

Syystä että sekä äiti että isä ovat oman alansa yksityisyrittäjiä (sunnuntai ainoa vapaapäivä). Lapsia 3 kpl ja koiria 4. Pitkäksi aikaa emme voi lähteä kyläilemään (esim. yöksi) koska on koirat. Niitä ei voi ottaa mukaan eikä niitä voi jättää yksinkään ilman hoitajaa. Toisekseen lapsemme ovat olleet nyt jo marraskuusta asti yksi toisensa jälkeen kipeinä. Ensin oli vanhin flunsassa, sitten keskimmäinen, sitten isä, sitten äiti ja viimein nuorinkin. Sen jälkeen oli tasan viikko terveenä ja iski vatsatautiepidemia, joka jatkuu edelleen. Lisänä pari korvatulehdusta ja keuhkoputkentulehdus. Ystäväperheemme ei varmaan enää koskaan soita meille... : (

Olemme soittaneet yhdelle tuttavaperheelle monesti aj kysyneet että voidaanko tulla kylään. Ja joka kerta heillä on vaikka sun mitä tekemistä eikä käy. Eikä heillä ole edes yhtään lapsia!

Takuulla ei soiteta enää kertaakaan!

Vaikka miten yrittää vihjata ettei huvita tulla kylään, niin aina vaan tulee uutta ja uutta kutsua. Kun ei huvita olla tekemisissä, niin ei huvita. Täytynee sanoa vissiin heille suoraan että ei kiinnosta. Joskus voi nähdä, mutta mulle riittäisi vaikka kerta vuoteen...

Jää sitten nähtäväksi, haluaako kutsujat olla niin paljon seuraanne, että nöyrtyvät kutsumaan teitä vain teille sopivan määrän. Mä itse tosiaan mielelläni kuulisin, että jos ne kahvipöydässä hymisijät oikeasti olisivat mielummin tulematta, niin en toki sitten pyydä kylään ketään väkisin. Mutta vaikeahan sitä on tietää, jos annetaan ymmärtää toista ja selän takana puhutaan. Yksi tuttavapari on tosin tehnyt aika selväksi, että he kaipaavat meiltä vain apua lastenhoitoon tai lainaksi jotain konetta. Muuten he eivät halua vaivata.

Nyt en enää pyydä. Osaahan hän ottaa puhelimen itsekin kauniiseen käteensä ja soittaa, kysyä voiko tulla käymään?

Harmittaa silti!..kun ei ole vieläkään ensivierailua uuteen kotiimme tehnyt.

jotka ovat tunkeneet meille tasan kolme kertaa: kihlajaisiimme ja vauvaa katsomaan x2. Kumpaakin kertaa motivoi myös silloinen uusi kotimme, uteliaita kun ovat. Kihlajaisiin tulivat ihan kutsuttuina, vauvaa katsomaan omatoimisesti siitä ilmottaen (noin 2-3 päivää kotiin päästyämme). Heillä olen kerran käynyt ruokkimassa pihassa olevan koiran, taloon en ole tämän 10 vuoden aikana päässyt koskaan. Ei ole kutsuttu, vaikka isompia juhlia heilläkin olisi ollut. Satunnaisesti poikkeavista 50% saa lähteä ovelta takaisin, koska " heille ei nyt oikein sovi" .



Vähän OT, mutta tällaisia ei kyllä juuri tule kylään kutsuttua, vaikka sitä joskus kerjäisivätkin.

Yhden kerran..

Kun ei puoleen vuoteen kuulu yhtään mitään, on turha syyttää kiireitä. Kukaan ei ole niin kiireinen ettei puoleen vuoteen ehdi edes kysymään kuulumisia. Ei ole pakko haluta seuraan, mutta turha selittely ärsyttää. No se oli siinä sitten.

[quote author="Vierailija" time="17.02.2014 klo 13:33"]

Kun ei puoleen vuoteen kuulu yhtään mitään, on turha syyttää kiireitä. Kukaan ei ole niin kiireinen ettei puoleen vuoteen ehdi edes kysymään kuulumisia. Ei ole pakko haluta seuraan, mutta turha selittely ärsyttää. No se oli siinä sitten.

[/quote]

Ja tätä ennen viitisen kertaa kyselin esim. kahville.

Mä lopetin yhteydenpidon ja näkemisen yhteen perheeseen, koska perhe peruutti tapaamisen melkein säännönmukaisesti. Lopulta kuitenkin aina tavattiin. Vuosien jälkeen siihen vain kypsyi, että edellisenä iltana leivottu mansikkakakku jäikin oman perheen syötäväksi ja parin päivän päästä piti tehdä sitten kahvin kanssa taas joku uusi tarjottava.

Perheen perumisten syynä oli usein jotain tällaista "minulla on nuha", "en olekaan päässyt aikoihin salille ja nyt olisi into", "näemme sukulaisia" tai "menen lounaalle toisen ihmisen kanssa".

Aluksi ajattelin, että aina ei voi pitää lupaustaan, että sattuuhan sitä. Sitten alkoi harmittamaan se aika, mitä kulutin leipomiseen perhettä varten, joka sitten perui. Tässä vaiheessa kokeilin, että vahvistamme tulemisen samana päivänä, jotta välttyisin turhalta työltä. Kävi sitten niin, että heihin ei saanut yhteyttä kun vasta illalla, tunti ennen sovittua aikaa, että tulemme pian, nähdään.

Muutamat kaljupääkahvit siis tuli juotua kun en ollut osannut varautua heidän tuloonsa. 12-vuoden jälkeen totesin, että minulla on myös ystäviä, jotka kunnioittavat perheemme kiireitä sen verran, että tulevat tai peruvat ainakin hyvän syyn vuoksi, eikä siksi, että "lounastamme toisen perheen kanssa".