Lapset avasivat joulukalenterin luukut, suutuin
Nyt kurja mieli kun suutuin kesken jouluvalmistelujen. Olin säästänyt ihanaa joulukalenteria lapsille ja kun kävin keittiössä olivat availleet monta monta luukkua vaikka kielsin.
Suutuin ja karjahdin tosi lujaa, 5v alkoi itkeä.
Että miten tämä nyt olisi pitänyt hoitaa kaikkien kasvatusoppien mukaan koska mua harmitti ihan kamalasti. Lapsilla on kuitenkin myös omat hienot lelukalenterit. Lapset 4 ja 5.
Kommentit (24)
No ehkä kannattaa vähän pipoa löysätä jos joulun valmistelu aiheuttaa pinnan kiristymistä jo kolmantena päivänä joulukuuta. Ei ole niin vakavaa.
Se on vaan joulukalenteri. Nykyään meillä lapsi jaksaa odottaa ja tajuaa, että yksi luukku päivässä avataan. Pienemmillä se on vähän hakusassa vielä.
Ehkä lapsille on ihan aiheellistakin joskus suuttua. Ei siitä rikki mene, ja saattaa jopa oppia ettei jatkossa tee niitä kiellettyjä asioita.
Miksi teit Persehedelmät jos menee koko ajan hermot
Viimeisimmässä kotivinkissä oli todella hyvä juttu suuttumisesta. Käyppä hakee se kiskalta tai kurkkaa netistä, jos löytyis sieltä. :)
No oon yksin lasten kanssa, ei minusta johtuvista syistä. Oon aika väsynyt kun työt ja lapset. Hermo on välillä kirempi välillä ei. Harmittaa tosi paljon kun suutuin, meillä oli niin hauskaa. He pääsivät onneksi siitä yli nopeasti ja jatkettiin taas.
Se on vain joulukalenteri. Relaa, varmasti moni muukin asia menee vähän sinnepäin.
Meillä päinvastainen "ongelma", 5 v varmasti pahoinpitelisi 3 v:n jos tämä yrittäisi avata liikaa luukkuja.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä lapsille on ihan aiheellistakin joskus suuttua. Ei siitä rikki mene, ja saattaa jopa oppia ettei jatkossa tee niitä kiellettyjä asioita.
No tavallaan ajattelen näinkin. Kun olin jo sanonut asiasta useamman kerran, että ei saa vielä avata kalenterin muovia, koristellaan koti ensin. Että en sit vaan löytänyt lempeyttä että olisin ohjannut lapsia oikeaan vaan huusin lujaa.
Sit kyllä yhdessä esikoisen kanssa teipattiin avatut luukut ja kaikki yhdessä avattiin ne kolme jotka saa avata.
Silti, tosi huonoäitifiilis.
Vierailija kirjoitti:
Olin säästänyt ihanaa joulukalenteria lapsille --- Lapsilla on kuitenkin myös omat hienot lelukalenterit. Lapset 4 ja 5.
Vierailija kirjoitti:
No ehkä kannattaa vähän pipoa löysätä jos joulun valmistelu aiheuttaa pinnan kiristymistä jo kolmantena päivänä joulukuuta. Ei ole niin vakavaa.
Mikään ei muuten ärsytä niin paljon kuin se, että joku toteaa "ei se ole niin vakavaa". Jos joku juttu ärsyttää, taustalla on usein kaikkea muutakin, esim. väsymystä ja stressiä. Aikuinen ihminen tietää kyllä, ettei se ole niin vakavaa, mutta tollasessa tilanteessa asian toteaminen ei auta niin yhtään mitään. Sinä et tiedä, mikä toisten elämässä on vakavaa etkä sitä, mikä toisia ottaa oikeasti päähän. Ehkä vähän lisää empatiaa seuraavalla kerralla näin joulunaluksen kunniaksi?
Ohis kai.
Vierailija kirjoitti:
Se on vain joulukalenteri. Relaa, varmasti moni muukin asia menee vähän sinnepäin.
Meillä päinvastainen "ongelma", 5 v varmasti pahoinpitelisi 3 v:n jos tämä yrittäisi avata liikaa luukkuja.
Ja koska lapsilla on omat kalenterit niin olishan tämä voinut olla mun oma koska pidän siitä niin paljon. Ostin sen siis monta vuotta sitten ja ollut säästössä. Että oma moka kun annoin lapsille sen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin säästänyt ihanaa joulukalenteria lapsille --- Lapsilla on kuitenkin myös omat hienot lelukalenterit. Lapset 4 ja 5.
Siis tähän piti kommentoida, että kuulostaa siltä, että ostit ne kalenterit, koska sinä itse pidit niistä niin paljon. Seuraavan kerran osta itsellesi tällainen lempikalenteri ja pidä se lapsilta piilossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ehkä kannattaa vähän pipoa löysätä jos joulun valmistelu aiheuttaa pinnan kiristymistä jo kolmantena päivänä joulukuuta. Ei ole niin vakavaa.
Mikään ei muuten ärsytä niin paljon kuin se, että joku toteaa "ei se ole niin vakavaa". Jos joku juttu ärsyttää, taustalla on usein kaikkea muutakin, esim. väsymystä ja stressiä. Aikuinen ihminen tietää kyllä, ettei se ole niin vakavaa, mutta tollasessa tilanteessa asian toteaminen ei auta niin yhtään mitään. Sinä et tiedä, mikä toisten elämässä on vakavaa etkä sitä, mikä toisia ottaa oikeasti päähän. Ehkä vähän lisää empatiaa seuraavalla kerralla näin joulunaluksen kunniaksi?
Ohis kai.
Kiitos tästä. Mulla on ollut karsea vuosi. Silti haluisin olla pitkäpinnainen ja lempeä äiti. Jos saisi yhden vapaan viikonlopun niin ehkä tulis mittasuhteita joulukalenteriin 😊
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
j
Vierailija kirjoitti:
Olin säästänyt ihanaa joulukalenteria lapsille --- Lapsilla on kuitenkin myös omat hienot lelukalenterit. Lapset 4 ja 5.
Siis tähän piti kommentoida, että kuulostaa siltä, että ostit ne kalenterit, koska sinä itse pidit niistä niin paljon. Seuraavan kerran osta itsellesi tällainen lempikalenteri ja pidä se lapsilta piilossa.
No just laitoin tätä samaa. Hyvää pohdintaa, kiitos. Oon joutunut elämään niin lasten ehdoilla että miksi en tosiaan itsellenikin ihanaa joulunodotusta laittaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on vain joulukalenteri. Relaa, varmasti moni muukin asia menee vähän sinnepäin.
Meillä päinvastainen "ongelma", 5 v varmasti pahoinpitelisi 3 v:n jos tämä yrittäisi avata liikaa luukkuja.
Ja koska lapsilla on omat kalenterit niin olishan tämä voinut olla mun oma koska pidän siitä niin paljon. Ostin sen siis monta vuotta sitten ja ollut säästössä. Että oma moka kun annoin lapsille sen.
En tiedä, olenko curling-äiti, mutta jos mulla olisi joulukalenteri, jota en raaskisi avata, kehystäisin sen seinälle joulutauluksi. Tai pitäisin ylähyllyllä. En ainakaan antaisi lasten käsiin.
Laita itsellesi seinälle iso viesti "ole positiivinen" ja vedä tekohymy naamalle......
Vierailija kirjoitti:
Nyt kurja mieli kun suutuin kesken jouluvalmistelujen. Olin säästänyt ihanaa joulukalenteria lapsille ja kun kävin keittiössä olivat availleet monta monta luukkua vaikka kielsin.
Suutuin ja karjahdin tosi lujaa, 5v alkoi itkeä.
Että miten tämä nyt olisi pitänyt hoitaa kaikkien kasvatusoppien mukaan koska mua harmitti ihan kamalasti. Lapsilla on kuitenkin myös omat hienot lelukalenterit. Lapset 4 ja 5.
Pyrin miettimään mikä on järkevin tapa toimia, vaikka tunnen toisinaan pettymystä siitä että lapsille ei mene perille mitä sanon heille, tunteet harvoin ohjaa toimintaan. Tunteet pyrin purkamaan muuhun kuin lapsiin tai ylipäätään toisiin ihmisiin.
Väsyneenä tunteet toisinaan kuitenkin ohjaa sitä toimintaa. Kun huomaan että niin käy tai huomaan toimineeni ei niin järkevällä tavalla myönnän eka itselleni sen että jäkevämpää olisi ollut toimia jollakin toisella tavalla. Vääriä toiminta tapoja pyydän myös anteeksi, en sitä että olen väsynyt tai että minua esim. harmittaa kun lapset toimivat minun mielestäni väärin tai ohjeiden vastaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on vain joulukalenteri. Relaa, varmasti moni muukin asia menee vähän sinnepäin.
Meillä päinvastainen "ongelma", 5 v varmasti pahoinpitelisi 3 v:n jos tämä yrittäisi avata liikaa luukkuja.
Ja koska lapsilla on omat kalenterit niin olishan tämä voinut olla mun oma koska pidän siitä niin paljon. Ostin sen siis monta vuotta sitten ja ollut säästössä. Että oma moka kun annoin lapsille sen.
En tiedä, olenko curling-äiti, mutta jos mulla olisi joulukalenteri, jota en raaskisi avata, kehystäisin sen seinälle joulutauluksi. Tai pitäisin ylähyllyllä. En ainakaan antaisi lasten käsiin.
No mä olin varmaan luonut sellaisen haaveen, että me yhdessä kynttilän valossa ihastellaan sen kauniita kuvia. Heh. Sit se revittiinkin auki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt kurja mieli kun suutuin kesken jouluvalmistelujen. Olin säästänyt ihanaa joulukalenteria lapsille ja kun kävin keittiössä olivat availleet monta monta luukkua vaikka kielsin.
Suutuin ja karjahdin tosi lujaa, 5v alkoi itkeä.
Että miten tämä nyt olisi pitänyt hoitaa kaikkien kasvatusoppien mukaan koska mua harmitti ihan kamalasti. Lapsilla on kuitenkin myös omat hienot lelukalenterit. Lapset 4 ja 5.Pyrin miettimään mikä on järkevin tapa toimia, vaikka tunnen toisinaan pettymystä siitä että lapsille ei mene perille mitä sanon heille, tunteet harvoin ohjaa toimintaan. Tunteet pyrin purkamaan muuhun kuin lapsiin tai ylipäätään toisiin ihmisiin.
Väsyneenä tunteet toisinaan kuitenkin ohjaa sitä toimintaa. Kun huomaan että niin käy tai huomaan toimineeni ei niin järkevällä tavalla myönnän eka itselleni sen että jäkevämpää olisi ollut toimia jollakin toisella tavalla. Vääriä toiminta tapoja pyydän myös anteeksi, en sitä että olen väsynyt tai että minua esim. harmittaa kun lapset toimivat minun mielestäni väärin tai ohjeiden vastaisesti.
Tää on hyvä. Mulle on joskus vaikeeta väsyneenä vetää henkeä ja olla vaan järkevä. Jos on nukkunut, onnistuu mut väsyneenä ei. Pyydän myös aina anteeksi jos olen toiminut väärin, ja lapsetkin osaavat kyllä pyytää.
Comments? Miten te muut pidätte hermonne kun väsyttää ja harmittaa?