Lue keskustelun säännöt.
Lapsen jatkuva lähelläolo ahdistaa!
03.12.2016 |
Kyseessä 5vuotias esikoinen joka hakeutuu iholle jatkuvasti. Miehen kanssa haluaisin olla lähekkäin kun "harvoin" nähdään, lapsi ei lähde vaikka yritetään houkutella erilaisiin tekemisiin. Siinä hän istuu kolmantena pyöränä minun ihossa kiinni kun istun miehen kainalossa sohvalla. Aamulla tunkeutuu saman peiton alle, tuntuu että yksityisyyttäni rikotaan kun tullaan toistuvasti kiinni vaikka tahtoisin olla kauempana ilman että kukaan koskee. Toki on hetkiä paljonkin pitkin päivää jolloin silittelen ja pidän sylissä. Sitten kun oma kiintiö on täynnä ja lähelläolo alkaa ahdistaa, en saa olla ilman että reviiriäni rikotaan jatkuvasti. En pääse edes kävelemään kun lapsi on parkeerannut jalkojeni juureen ja kiinnittyy niin että hermo menee lopulta. Mikä avuksi?! 1vuotiaan kanssa ei ahdista vaikka häntä joutuu hoivaamaan paljon. Se tuntuu vielä tosi luontevalta, isompi on jo niin ison oloinen että sekin ahdistaa. En käy enää vessassakaan ovi auki koska isompaa kiinnostaa nähdä kun äiti pissaa ja yrittää kurkkia pönttöön.
Kommentit (89)
Saman kokenut kirjoitti:
Hyvänen aika,nuorempi nukkunee päivä unet?isompi hetkeksi katsomaan elokuvaa,juot kupin kahvia tai teetä ja rentoudut,otan liikaa paineita äitiydestäsi.tarvitset aikaa itsellesikin ja se on vain järjestelyistä kiinni,tsemppiä!
Saan kyllä päivässä taukoja kun nuorempi nukkuu. Joskus puuhaillaan isomman kanssa jotakin mutta aika nopeasti alkaa ruikutus että ei halua tehdä jotain eikä edes istua sohvalla vieressä ja kaikki on tylsää, sitten se taas takertuu roikkumaan joten en saa isommasta sitäkään taukoa kun hän ei niitä päiväunia nuku. Sitten kun hän on päivän siinä roikkunut ja valitellut tylsyyttään, illalla olen ihan poikki ja haluaisin jutella toisen aikuisen kanssa mutta tämä roikkuva ruikuttaja estää senkin. Yritän keksiä siis kovasti tekemistä ja rauhoittumista, mikään ei vaan kelpaa. Yhdessä kun pelataan lautapelejä, hän kyllästyy yhtäkkiä ja sotkee koko pelin ja lähtee muihin touhuihin. Ei tee mieli aloittaa edes enää mitään peliä kun toinen lyö lekkeriksi saman tien. Osaisikohan ne päiväkodissa kasvattaa paremmin kun minulla ei näköjään rahkeet riitä tuon kanssa :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei näköjään rahkeet riitä. Tästähän sinä varmasti loukkaannut, mutta eipä ole minulta pois: Puhut koko ajan vain siitä mitä sinä tarvitset. Etkä sanaakaan siitä mitä lapsi tarvitsee. Siis oikeasti. Ei ihme, että lapsi marisee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen että jätä halusi miestä kohtaan, teillä on pirkule lapsi kuitenkin yhdessä. Jos lapsi tarvitsee lähelläoloa se sitä tarvitsee! Nyt kasvattamaan sitä lastasi saatana ja pois täältä Internetistä ettimässä keinoja päästäksesi eroon siitä
Todella huono neuvo.
Rakastan miestäni, olen valinnut hänet elämänkumppanikseni ja välillä tunnen syvää vihaa lastani kohtaan kun hän vie kaiken aikani miehenikin läsnäollessa. Harmittaa kun en saa olla kaksin koskaan niinkuin ennen lapsiakin, nyt täytyy sietää sitä että samalla kun olet miehen kainalossa, joku vetää tukasta tai hyppii päällä.
Lapsi tuntee vihasi ja yrittää epätoivoisesti saada rakkautta.
Lapsi päivähoitoon puuhaamaan ikäistensä kanssa! Totta ihmeessä tuon ikäinen tylsistyy kotona kuoliaaksi jos ei ole leikkiseuraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen että jätä halusi miestä kohtaan, teillä on pirkule lapsi kuitenkin yhdessä. Jos lapsi tarvitsee lähelläoloa se sitä tarvitsee! Nyt kasvattamaan sitä lastasi saatana ja pois täältä Internetistä ettimässä keinoja päästäksesi eroon siitä
Todella huono neuvo.
Rakastan miestäni, olen valinnut hänet elämänkumppanikseni ja välillä tunnen syvää vihaa lastani kohtaan kun hän vie kaiken aikani miehenikin läsnäollessa. Harmittaa kun en saa olla kaksin koskaan niinkuin ennen lapsiakin, nyt täytyy sietää sitä että samalla kun olet miehen kainalossa, joku vetää tukasta tai hyppii päällä.Lapsi tuntee vihasi ja yrittää epätoivoisesti saada rakkautta.
Tämä.
Jopa 24 tuntia huomiota vuorokaudessa on liian vähän, jos lapsi kokee, että hän on sen joutunut ottamaan, ruinaamaan ja varastamaan vanhemmalta. Tuohon tunteeseen on helppo samaistua ajattelemalla vaikkapa, miltä tuntuisi, jos esimerkiksi oma puoliso ei koskaan tai vain harvoin antaisi huomiota oma-alotteisesti, ja itse pitäisi aina olla se, joka lähestyy, pyytää ja ehdottaa. Tällainen huomio ei tyydytä rakkaudenkaipuuta, vaan ennemminkin johtaa ikävään oravanpyörään, jossa A pyytää huomiota, B antaa sitä vaivoin, A aistii B:n epämukavuuden ja kokee olonsa hylätyksi -> ruinaa huomiota vielä enemmän, B taas väsyy ja ärtyy enemmän jnejne. Voisiko olla, että teidän tilanteenne on juuri tällainen?
Mikäli näin, suosittelen, että pohdit syvällisesti lapsesi tuntoja, todella eläytyen siihen, miltä tilanteenne hänestä tuntuu, ja kuinka stressaavaa tuollainen jatkuva äidin huomion näpistely hänelle on - kuinka voimakkaita hylätyksi tulemisen ja riittämättömyyden tunteita se hänessä herättää. Itseäsi sinun ei kuitenkaan tule syyttää, sillä varmastikaan et tahallasi halua minkäänlaista stressiä lapsellesi aiheuttaa. Kuitenkin mikäli tulet siihen tulokseen, että jostakin tuollaisesta voisi olla kyse, on sinun varmasti jopa helppoa korjata tilanne - lähestymällä lasta aidosta halusta viettää aikaa tämän kanssa (vrt. ajan vietto siinä toivossa, että lapsi pysyisi poissa jaloista kun mies tulee kotiin).
Lapsesi varmasti aistii tämän muutoksen sinussa, minkä johdosta hän ennen pitkää oppii luottamaan siihen, että äidiltä saa huomiota ja rakkautta ihan "ilmaiseksikin". Tällöin voit huomata marisevasta takiaisesta kuoriutuvan luottavainen ja rauhallinen lapsi, ja teidän välisen suhteenne saavuttavan kokonaan uuden luottamuksen ja yhteisymmärryksen tason.
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen että jätä halusi miestä kohtaan, teillä on pirkule lapsi kuitenkin yhdessä. Jos lapsi tarvitsee lähelläoloa se sitä tarvitsee! Nyt kasvattamaan sitä lastasi saatana ja pois täältä Internetistä ettimässä keinoja päästäksesi eroon siitä
Todella huono neuvo.
Rakastan miestäni, olen valinnut hänet elämänkumppanikseni ja välillä tunnen syvää vihaa lastani kohtaan kun hän vie kaiken aikani miehenikin läsnäollessa. Harmittaa kun en saa olla kaksin koskaan niinkuin ennen lapsiakin, nyt täytyy sietää sitä että samalla kun olet miehen kainalossa, joku vetää tukasta tai hyppii päällä.Lapsi tuntee vihasi ja yrittää epätoivoisesti saada rakkautta.
Tämä.
Jopa 24 tuntia huomiota vuorokaudessa on liian vähän, jos lapsi kokee, että hän on sen joutunut ottamaan, ruinaamaan ja varastamaan vanhemmalta. Tuohon tunteeseen on helppo samaistua ajattelemalla vaikkapa, miltä tuntuisi, jos esimerkiksi oma puoliso ei koskaan tai vain harvoin antaisi huomiota oma-alotteisesti, ja itse pitäisi aina olla se, joka lähestyy, pyytää ja ehdottaa. Tällainen huomio ei tyydytä rakkaudenkaipuuta, vaan ennemminkin johtaa ikävään oravanpyörään, jossa A pyytää huomiota, B antaa sitä vaivoin, A aistii B:n epämukavuuden ja kokee olonsa hylätyksi -> ruinaa huomiota vielä enemmän, B taas väsyy ja ärtyy enemmän jnejne. Voisiko olla, että teidän tilanteenne on juuri tällainen?
Mikäli näin, suosittelen, että pohdit syvällisesti lapsesi tuntoja, todella eläytyen siihen, miltä tilanteenne hänestä tuntuu, ja kuinka stressaavaa tuollainen jatkuva äidin huomion näpistely hänelle on - kuinka voimakkaita hylätyksi tulemisen ja riittämättömyyden tunteita se hänessä herättää. Itseäsi sinun ei kuitenkaan tule syyttää, sillä varmastikaan et tahallasi halua minkäänlaista stressiä lapsellesi aiheuttaa. Kuitenkin mikäli tulet siihen tulokseen, että jostakin tuollaisesta voisi olla kyse, on sinun varmasti jopa helppoa korjata tilanne - lähestymällä lasta aidosta halusta viettää aikaa tämän kanssa (vrt. ajan vietto siinä toivossa, että lapsi pysyisi poissa jaloista kun mies tulee kotiin).
Lapsesi varmasti aistii tämän muutoksen sinussa, minkä johdosta hän ennen pitkää oppii luottamaan siihen, että äidiltä saa huomiota ja rakkautta ihan "ilmaiseksikin". Tällöin voit huomata marisevasta takiaisesta kuoriutuvan luottavainen ja rauhallinen lapsi, ja teidän välisen suhteenne saavuttavan kokonaan uuden luottamuksen ja yhteisymmärryksen tason.
Tsemppiä!
Tämä oli hyvä teksti. Jään tätä pohtimaan.. vielä kun keksisi hyvä tavan olla lapsen kanssa, sellaisen joka kumpaakin miellyttää niin ettei väkisten tarvi.. yleensä juurikin vietän aikaa lapsen kanssa "pakosta", toivon että se riittää jotta saan sen jälkeen olla hetken itsekseen. Sitten kun se ei auta, väsyn taas, vaikka juuri aikaa kanssasi vietin, et anna minun olla.. todella surullinen mieli. ap
Onko miehesi 5v:n isä? Kannusta häntä viettämään aikaa lapsensa kanssa silloin kun on kotona. Jos lapsi kokee, että sinä olet hänen ainut vanhempansa, hän on varmaan mustasukkainen siitä, että annat huomiota miehellesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ei näköjään rahkeet riitä. Tästähän sinä varmasti loukkaannut, mutta eipä ole minulta pois: Puhut koko ajan vain siitä mitä sinä tarvitset. Etkä sanaakaan siitä mitä lapsi tarvitsee. Siis oikeasti. Ei ihme, että lapsi marisee.
En loukkaannu. Siinäpäs se asian ydin, mitä se lapsi sitten tarvitsee, sitä kun en tiedä! Olen heidän kanssa tosi pitkiä päiviä ja viikkoja, en osaa nähdä tilannetta ulkopuolisen silmin, siispä toivon että te annatte hyviä neuvoja niinkuin jotkut on jo tehneet. Kun antaa itsestään joka päivä paljon, tulee katkeruus kun se ei riitä. Haluan lapsilleni parasta mutta tiedostan myös omat täyttymättömät tarpeeni jotka huutaa pään sisällä milloin pääsevät ulos. Siksi myös paineet kasaantuu arkena kun suoritan päiviä jotta selviän iltaan saakka. Teen asioita mekaanisesti koska ne on vaan tehtävä. Pyykit ei peseydy itsestään, tiskit ei hypi kaappiin itsestään, jos en laita ruokaa silloin ollaan nälässä, siinä kaiken keskellä leikitän lapsia ja puhallan pipejä, yritän selvitä raivokohtauksista ja yrittää syödä itse jossain välissä että jaksan. Illalla olen ihan poikki, ja tiedän että huomisesta tulee samanlainen.. ap
Meillä samaa, poika on nyt 4,5 v. Tuntuu olevan joku ihme vauvavaihe, haluaa syödä tissimaitoa (yök) ja syö esim. koko ajan paitaansa. Yöt haluaa nukkua vieressä, isä hoitaa onneksi pääsääntöisesti yöt, mutta sitten kun on minun vuoro niin en saa nukuttua kun muksu retkottaa puoliksi minun päällä. Ja hipelöi hiuksia ja selkää ja nuuhkuttelee ja... aaargghhh!
Ja tunnen myös itseinhoa koska tunnen näin. Olen aina kasvattanut lapsia tosi lapsentahtisesti, pitänyt lähellä, sylissä, imettänyt suht pitkään (no 1,5 vuotta vain), on nukuttu perhepedissä.... Että minulla ei olisi oikeutta nyt yhtäkkiä vaatia lasta olemaan isompi ja reippaampi jo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollaista se on pienten lasten kanssa. Päivät on yhtä rutiinia ja toistoa. Aikuiselle on tylsää, lapsille tärkeää. Ei sun nyt auta kun jaksaa, lapset kuitenkin kasvaa koko ajan. Ensi talvena sulla on jo eskarilainen ja vähän helpompaa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä samaa, poika on nyt 4,5 v. Tuntuu olevan joku ihme vauvavaihe, haluaa syödä tissimaitoa (yök) ja syö esim. koko ajan paitaansa. Yöt haluaa nukkua vieressä, isä hoitaa onneksi pääsääntöisesti yöt, mutta sitten kun on minun vuoro niin en saa nukuttua kun muksu retkottaa puoliksi minun päällä. Ja hipelöi hiuksia ja selkää ja nuuhkuttelee ja... aaargghhh!
Ja tunnen myös itseinhoa koska tunnen näin. Olen aina kasvattanut lapsia tosi lapsentahtisesti, pitänyt lähellä, sylissä, imettänyt suht pitkään (no 1,5 vuotta vain), on nukuttu perhepedissä.... Että minulla ei olisi oikeutta nyt yhtäkkiä vaatia lasta olemaan isompi ja reippaampi jo.
Kuulostaa samalta tuo vauvavaihe.. tuo meidän lapsi haluaisi vaipan niinkuin pikkuveljellä, söi tuttia salaa.. tunteekohan että saisi huomiota enemmän jos olisi kuin pikkusisarus. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko nämä tarrautuuat aina tyttöjä? Tuntuu siltä.
T. Poikien äiti
Miksei 5v ole päiväkodissa? Tai molemmat sinne ja sinä töihin? Eikö elämä muuttuisi mielekkäämmäksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan normaalia varmasti. Meillä myös 5v olisi paljon kiinni, mutta leikkii niin paljon sisarusten kanssa, että ei kokoaikaa ole minussa kiinni. Jos isommat sisarukset on poissa, niin silloin kyllä käytännössä istuu jatkuvasti sylissä tai haluaa olla kainalossa.
Mitä jos yrität etsiä lapselle kavereita naapurista sen lisäksi, että pyrit viettämään paljon kahdenkeskistä aikaa lapsen kanssa. Meillä ainakin 5-vuotiaat osaavat itse käydä kysymässä kaveria naapurista tai sitten aikuinen lähtee mukaan kysymään/saattamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen että jätä halusi miestä kohtaan, teillä on pirkule lapsi kuitenkin yhdessä. Jos lapsi tarvitsee lähelläoloa se sitä tarvitsee! Nyt kasvattamaan sitä lastasi saatana ja pois täältä Internetistä ettimässä keinoja päästäksesi eroon siitä
Todella huono neuvo.
Rakastan miestäni, olen valinnut hänet elämänkumppanikseni ja välillä tunnen syvää vihaa lastani kohtaan kun hän vie kaiken aikani miehenikin läsnäollessa. Harmittaa kun en saa olla kaksin koskaan niinkuin ennen lapsiakin, nyt täytyy sietää sitä että samalla kun olet miehen kainalossa, joku vetää tukasta tai hyppii päällä.
Tulet vielä yllättymään miten kauan lapset vievät sinun privaattiaikasi... juuri kun kuvittelet pääseväsi leffaan miehesi kanssa oksentaa lapsi ja menot peruuntuu - juuri kun teini on jossain kavereilla ja teillä on kynttilät sytytettynä ja viini kaadettuna soittaa hän että ajoi mopolla ojaan jmejnejne Tämä on se mitä ennen vanhemmuutta ei kerrota sillä muuten olisimme jo kuolleet sukupuuttoon...
Ja juuri kun lapset on muuttaneet pois kotoa ja suunnittelet vaikka mitä kivaa soittavat he vuoronperään ja tarvitsevat hoitoapua tai muut aikaa vievää...
Tsemppiä kuitenkin kyllä tuokin vaihe ohi menee :)
Ensinnäkin lapsi alkaa olla oidipaalivaiheessa kehityksessään.
Toiseksi, tuon ikäisen pitäisi saada jo enemmän omanikäistä seuraa.
Kolmanneksi, lapsia ei tarvitse leikittää, ne leikkii ihan itsekseen kun niiden antaa olla rauhassa. Jos ei ole leikittävää, annat katsoa piirrettyjä. Eikä ole todellakaan mikään pakko pelata mitään lautapelejä, anna pelata jotain angry birdsiä tietokoneella tai kännykällä niin saat heti omaa aikaa kun nuorempi nukkuu.
Vierailija kirjoitti:
En käy enää vessassakaan ovi auki koska isompaa kiinnostaa nähdä kun äiti pissaa ja yrittää kurkkia pönttöön.
Kuka nyt muutenkaan käy vessassa ovi auki?
Vierailija kirjoitti:
Onko nämä tarrautuuat aina tyttöjä? Tuntuu siltä.
T. Poikien äiti
Lapseni on poikia.. ap
Ihan näin alan ammattilaisena olen pöyristynyt.
Aikuinen nainen ja äiti selittää täällä kuinka lapsi häiritsee miehen kainalossa oloa?
Oletko laskenut ne hetket jolloin lapsella on oikeus saada rakkaita ja hellyyttä?
Tottakai äidillä on oikeus levätä mutta että lapsi pilaa sinulta yhteisen ajan miehen kanssa? Voi herranenaika. Kaikenlaisia äitejä lapsille siunaantuu. Pelottaa ajatella mitä kotonanne oikeasti tapahtuu tekstisi ja mielipiteidesi perusteella. Olet hyvin itsekäs.
hassu ajatus, vaikka tavallaan ymmärrettävä. Mutta kun isi palaa, niin lapsilla pitäisi olla siinä ensisijainen oikeus saada iskän aikaa, huomiota, läheisyyttä, peuhua yms. Eikä niin että aikuiset romahtavat ja lapset hyllytetään. Kai nyt heillä on ollut puolin ja toisin ikävä toisiaan, siis isällä lapsiaan ja vice versa?
Ei pienet lapset osaa ajatella, että äitiä väsyttää heidän seura ja äiti on romahtamispisteessä... sorry. Olen käynyt nämä kivut itsekin läpi, sain lapset kun olin itse vielä lapsellinen ja miehestä tuolla tavalla riippuvainen. Paradoksaalista kyllä, nyt kun olen kasvanut tuon tarvitsevuuteni ohi, myös lapset ovat kasvaneet jo paljon isommiksi ja minusta itsenäisemmiksi koululaisiksi, jotka eivät koko ajan ole iholla.