Lapsen jatkuva lähelläolo ahdistaa!

Isompi lapsi taitaa olla mustasukkainen. Mitä jos kokeilisit järjestää kahdenkeskistä aikaa esikoisen kanssa? 

Meillä on joku vaihe juurikin viisivuotiaalla, on tällä hetkellä koko ajan kiinni minussa, jos ei istu sylissä, kulkee sentin päässä perässä joka paikkaan. Menee se ohi, ei meillä nuo kaksi vanhempaa sitä enää tee. Mutta pakko myöntää ahdistaa välillä muakin.

Vierailija kirjoitti:

Isompi lapsi taitaa olla mustasukkainen. Mitä jos kokeilisit järjestää kahdenkeskistä aikaa esikoisen kanssa? 

Niin taitaa olla. En vaan kykene enää repeämään joka suuntaan, ei minusta riitä tämän enempää, mitä enemmän annan sitä enemmän ne vaatii. Olen lasteni kanssa pitkiä päiviä kun mies käy reissutöissä, sillon kun hän palaa, saan hypätä hänen kainaloon ja "romahtaa". Vaan ei, en ole lasteni mielestä sitä ansainnut vaan minun pitäisi vaan olla heille olemassa.

Saisitko hänet innostumaan lähtemään jonkun kaverin luokse leikkimään? Tai johonkin yökylään? Sitten vastavuoroisesti pyytäisit sen kaverin teille yökylään tai leikkimään. Kuulostaa tosi ahdistavalta jos tuo jatkuvaa. Jotain pitäisi keksiä niin kivaa tekemistä että viihtyisi eikä osaisi silloin kaivata äitiä. Sitten tietysti kahdenkeskistä aikaa myös lapsen kanssa. Mutta sen jälkeen voi sanoa taas että nyt (Kun on leikitty) on äidin vuoro levätä hetki ja olla rauhassa, että nyt lapsen vuoro keksiä jotain puuhaa itsekseen tai kaverin kanssa.

Tuo(kin) oli ihan hirveä vaihe. Meillä myös tyttö kulki sentin päässä ja kun istuin, änkesi aina syliin. Muutaman kerran jouduin sanomaan "annatko äidin hetken aikaa levätä rauhassa" ja pikkuhiljaa kausi meni ohi.

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen että jätä halusi miestä kohtaan, teillä on pirkule lapsi kuitenkin yhdessä. Jos lapsi tarvitsee lähelläoloa se sitä tarvitsee! Nyt kasvattamaan sitä lastasi saatana ja pois täältä Internetistä ettimässä keinoja päästäksesi eroon siitä

Todella huono neuvo.

Rakastan miestäni, olen valinnut hänet elämänkumppanikseni ja välillä tunnen syvää vihaa lastani kohtaan kun hän vie kaiken aikani miehenikin läsnäollessa. Harmittaa kun en saa olla kaksin koskaan niinkuin ennen lapsiakin, nyt täytyy sietää sitä että samalla kun olet miehen kainalossa, joku vetää tukasta tai hyppii päällä.

Vierailija kirjoitti:

Saisitko hänet innostumaan lähtemään jonkun kaverin luokse leikkimään? Tai johonkin yökylään? Sitten vastavuoroisesti pyytäisit sen kaverin teille yökylään tai leikkimään. Kuulostaa tosi ahdistavalta jos tuo jatkuvaa. Jotain pitäisi keksiä niin kivaa tekemistä että viihtyisi eikä osaisi silloin kaivata äitiä. Sitten tietysti kahdenkeskistä aikaa myös lapsen kanssa. Mutta sen jälkeen voi sanoa taas että nyt (Kun on leikitty) on äidin vuoro levätä hetki ja olla rauhassa, että nyt lapsen vuoro keksiä jotain puuhaa itsekseen tai kaverin kanssa.

Kuulostaa järkevältä. Lapsi vaan on aika huono ystävystymään, kerhokavereita ei halua kutsua kotiin eikä kerhossa leiki toisten kanssa. Valikoi tarkkaan kaverinsa. Yksi serkku kelpaa ja hänet haluaisi vaan kaveriksi, asuu kaukana joten ei ole monesti mahdollista tavata ainakaan viikottain. Olen itse yksineläjätyyppiä, tutustun uusiin ihmisiin aika huonosti joten sekin varmasti vaikuttaa ettei lapsi näe esimerkkiä tai saa kotiin leikkikavereita kun ei meillä käy kuin lapsettomat ystäväni.

Tarviit omaa tilaa ja aikaa. Lähde lenkille/jumppaan/kaupoille kun mies tulee kotiin. Ja kyllä tuon ikäiselle voi sanoa, että äiti tarvii hetken omaa rauhaa että jaksaa.

Vierailija kirjoitti:

Tarviit omaa tilaa ja aikaa. Lähde lenkille/jumppaan/kaupoille kun mies tulee kotiin. Ja kyllä tuon ikäiselle voi sanoa, että äiti tarvii hetken omaa rauhaa että jaksaa.

Sanonkin aina kun siltä tuntuu, siitä vaan seuraa EI-huuto ja kiukuttelu vaikka yritän houkutella mukaviin puuhiin että saan hetken rauhan. Siitä onkin lyhyt matka arestiin kun rupeaa sitten kiusaamaan pikkusisarustaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen että jätä halusi miestä kohtaan, teillä on pirkule lapsi kuitenkin yhdessä. Jos lapsi tarvitsee lähelläoloa se sitä tarvitsee! Nyt kasvattamaan sitä lastasi saatana ja pois täältä Internetistä ettimässä keinoja päästäksesi eroon siitä

Todella huono neuvo.

Rakastan miestäni, olen valinnut hänet elämänkumppanikseni ja välillä tunnen syvää vihaa lastani kohtaan kun hän vie kaiken aikani miehenikin läsnäollessa. Harmittaa kun en saa olla kaksin koskaan niinkuin ennen lapsiakin, nyt täytyy sietää sitä että samalla kun olet miehen kainalossa, joku vetää tukasta tai hyppii päällä.

Miksi ihmeessä siedät sitä, että joku vetää tukasta tai hyppii päällä?? Ei tuollaista tarvitse eikä SAA sietää, edes lapselta!

Sinulla siis saa olla läheisyyskiintiö lapsen suhteen. Ja kun olet saanut tarpeeksesi, niin kiintiö täyttyy. Mutta lapsen läheisyyskiintiö ei saa perustua siihen miltä lapsesta tuntuu. Vaan lapsen kiintiön on täytyttävä samassa tahdissa äidin kiintiön kanssa.

Kuulostaako loogiselta? Entä kuulostaako reilulta?

Lapsen on kyettävä joustoon, mihin aikuinen ei kykene. Aika paljon vaadittu lapselta.

Mitä enemmän työnnät lasta pois sitä tiukemmin hän sinuun takertuu. Tuohan on itsestäänselvää. Noin toimii ihan jokainen kuilun reunalla oleva.

Eikö teillä olisi mummolaa/kummilaa johon lapsi pääsisi hetkeksi? Muistan kyllä kuinka oma äitini välillä sanoi suoraan ollessani pieni että annappa nyt mun lukea tää lehti rauhassa tai katsoa kauniit ja rohkeat. Sitten kunnioitin sitä, enkä olisi kehdannut IKINÄ kokeilla mitään päällehyppimistä! Sun täytyy yrittää tehdä enemmän rajoja että jaksat :) Kyllä se siitä!

Kun mies tulee kotiin haluat päästä hänen kainaloonsa. Oletko ikinä edes miettinyt miltä lapsesta tuntuu, kun isä tulee reissusta vihdoin kotiin? Oudompaa olisi, jos lapsi ei haluaisi isän lähelle.

Annat selvän ajan jonka aikana sinuun ei kosketa. Laita jokin lastenlaulu soimaan ja sinä aikana äitiin ei kosketa. Kasvata aikaa kahteen lauluun jne. Naamioi leikiksi

Miksi sä hyvä nainen siedät että joku hyppii päällä? Ei se lapsi mene rikki siitä, että käsket istua nätisti tai sohvalta joutuu pois. Jos alkaa kiukutella niin sitten vaan nostat sen alas sohvalta, että äiti ei kuuntele kiukuttelua ja takas saa tulla kun on rauhoittunut.

Vierailija kirjoitti:

Sinulla siis saa olla läheisyyskiintiö lapsen suhteen. Ja kun olet saanut tarpeeksesi, niin kiintiö täyttyy. Mutta lapsen läheisyyskiintiö ei saa perustua siihen miltä lapsesta tuntuu. Vaan lapsen kiintiön on täytyttävä samassa tahdissa äidin kiintiön kanssa.

Kuulostaako loogiselta? Entä kuulostaako reilulta?

Lapsen on kyettävä joustoon, mihin aikuinen ei kykene. Aika paljon vaadittu lapselta.

Tiedostan tämän, en vain tiedä miten ratkaista. En kykene antamaan lapselleni niin paljon hellyyttä ja huomiota kuin hän tarvisi. En kerkeä enkä lopulta edes enää jaksa. Päivän olen antanut kaikkeni molemmille, sekään ei riitä. En tiedä mikä ratkaisuksi.

Hyvänen aika,nuorempi nukkunee päivä unet?isompi hetkeksi katsomaan elokuvaa,juot kupin kahvia tai teetä ja rentoudut,otan liikaa paineita äitiydestäsi.tarvitset aikaa itsellesikin ja se on vain järjestelyistä kiinni,tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen että jätä halusi miestä kohtaan, teillä on pirkule lapsi kuitenkin yhdessä. Jos lapsi tarvitsee lähelläoloa se sitä tarvitsee! Nyt kasvattamaan sitä lastasi saatana ja pois täältä Internetistä ettimässä keinoja päästäksesi eroon siitä

Todella huono neuvo.

Rakastan miestäni, olen valinnut hänet elämänkumppanikseni ja välillä tunnen syvää vihaa lastani kohtaan kun hän vie kaiken aikani miehenikin läsnäollessa. Harmittaa kun en saa olla kaksin koskaan niinkuin ennen lapsiakin, nyt täytyy sietää sitä että samalla kun olet miehen kainalossa, joku vetää tukasta tai hyppii päällä.

Miksi ihmeessä siedät sitä, että joku vetää tukasta tai hyppii päällä?? Ei tuollaista tarvitse eikä SAA sietää, edes lapselta!

Oli huono sana tuo sietää, emme tietenkään anna hyppiä päälle, komennetaan kyllä mutta siitä seuraa aina jumalaton tappelu kun hän nyt vaan haluaa olla äitissä kiinni ja jos en huomaa häntä koko ajan ja juttele hänelle, hän rupeaa riehumaan. En siis saisi jutella mieheni kanssa vaan hänen kanssa ainoastaan. Ja kyllä, juttelen tietenkin mieheni kanssa vaikka lapsi ei siitä pidäkkään, se on vaan kaikille raskas tilanne kun yhtä kannetaan lopuksi jäähylle kun aina menee yli kun ei usko suusanaa.

Vierailija kirjoitti:

Kun mies tulee kotiin haluat päästä hänen kainaloonsa. Oletko ikinä edes miettinyt miltä lapsesta tuntuu, kun isä tulee reissusta vihdoin kotiin? Oudompaa olisi, jos lapsi ei haluaisi isän lähelle.

Lapsella on kyllä montakin tilaisuutta mennä isän kainaloon ja meneekin, minulle vaan ei sitä mahdollisuutta ole suotu. Ja lapsi haluaa juuri minun kylkeen kun menen miehen lähelle, annetaan tullakkin, vaan kun juttelen miehelle niin lapsi puhuu isoon ääneen päälle eikä anna meidän jutella keskenään. Neuvotaan että puhutaan vuorotellen ja kerrotaan kenen vuoro nyt on puhua, silti hän rupea huutamaan pissakakka juttuja yoisten päälle ja muuta älytöntä ettei me pystytä juttelemaan ja olemaan huomioimatta häntä. Jos emme anna huomiota, hän menee kiusaamaan pienempää.

Nimenomaan kaipaan apua tähän tilanteeseen, kiitos hyvistä kommenteista ja neuvoista!