olen köyhä ja vihaan joka hetkeä . tuntuu, että lastenkin lapsuus menee pilalle :(

Kuntosaleilla on usein avoimien ovien päiviä. Ota selvää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennemmin se lasten lapsuus menee pilalle jos äiti on jatkuvasti vihainen ja katkera. Eipä kaikilla työssäkäyvilläkään ole varaa käydä New Yorkissa, ostaa aina uusia vaatteita tai juuri niitä silmälaseja mitä haluaa.

Selvitä mitä ilmaista tekemistä kaupungissasi on ja käytä niitä hyödyksi. Käy lasten kanssa retkillä vaikka metsässä, rannalla jne. Monesti lapset kaipaavat enemmän juuri sitä yhteistä aikaa vanhempien kanssa. Uuden ripsarin saat 4 €:lla toknannilta. Poikien vaatteita ja varusteita pystytte varmasti kierrättämään ja ostamaan käytettyinä.

Ilmaista tekemistä...vittu. Jos tämä ap vaikkapa vihaa sellaista tekemistä? Ja nauttisi nimenomaan matkasta New yorkiin? Meitä sellaisiakin ihmisiä on, joille ihana elämä ei todellakaan ole tuollaista köyhäilijöiden ankeuselämää.

No sit se on vaan pakko lakata valittamasta, etsiä lukihäiriöstä ja adhd:sta huolimatta töitä ja ostaa itselleen matkat sinne New Yorkiin. Ei sitä kukaan estä, eikä myöskään maksa kenenkään puolesta.

Onko sulla vähän vaikeaa ymmärtää elämän realiteetteja? Mitä sellaista hyvinpalkattua työtä voi tehdä, jolla pääsee Nykkiin, jos nimenomaan hyvinpalkattua työtä ei voi tehdä, KOSKA on lukihäiriö ja add? Että kyllä sen vaan jokin estää, mutta sun on ilmeisen vaikea tajuta helppoja asioita. Ei ihme, ettet sä oikeasti edes haaveile Nykin matkasta.

Kyllä mä oon saanut matkoihin säästettyä pienestäkin palkasta. Se vaan vaatii enemmän aikaa ja kärsivällisyyttä. Heti mulle kaikki nyt -ihmisillä ei vaan riitä ymmärrystä tän asian tajuamiseen. Kun rahaa saa se käytetään. Mitään vaiva ei nähdä että saataisiin halvemmalla. Kesällä voi poimia vaikka marjoja ja syksyllä sieniä, niistä jo saa ylimäärästä rahaa edes pikkusen.

No osa on ehkä tottunut saamaan asioita vähän helpommin kuin joku saatanan vitun köyhä. Siitä tulis vain paha mieli ainakin mulle, ellei se matka ois sit aivan vitun onnistuneen täydellinen jos oisin perse ruvella saatana raatanut jossain marjametsässä kaikn vapaa-aikani, enkä ois saanut siitäkään nauttia.

Tulee varmaan yllätyksenä sulle että ihmiset tekee aika paljon työtä palkkojensa eteen. Kyllä ne harvoin on niitä työssäkäyviä jotka on tottuneet saamaan kaiken helpolla. Ehkä sunkin kannattais ymmärtää se, että saadaksesi haluamasi joudut oikeesti nostamaan perseen ylös ja tekemään jotain se asian eteen. Muussa tapauksessa lakkaa valittamasta ja tyydy elämääsi.

En ole ap ja mitä vittua sä oikein selität? Mä olen saanut paljon ja helpolla, lapsena, kuvitteletko sä, että se sallii mun olla käymättä töissä? Että vain ne, joille ei ole mikään tullut helpolla, joutuu Suomessa töihin?

On lukuisia syitä, miksi ihminen ei saa työtä, josta saisi 5-6000e/kk palkkaa, joka on summa, jolla mäkään en varmaan valittaisi. Kun en saa niin paljon, vaikka mulle kuuluisi, valitan.

Pakko kysyä että miks sulle kuuluisi 5000-6000 € palkka? Jos vaatimus on toi niin ei ihme ettet löydä töitä.

Erin Brockovichin sanoin oln fiksu, kova tekemään töitä ja valmis tekemään mitä tahansa. Ainoa mikä tuli esteeksi oli niin surkea itsetunto, ettei sillä voinut pyrkiä vastaavaan, kotona nuijittu siis.

Lisäksi olisin sen tason ihmisten parissa kuin kotonani, sen sijaan suorittavan alan työntekijöiden seurassa olen vaivaantunut, en jaa heidän maailmaansa ollenkaan. Mutta on mulla töitä, palkka vaan on noin 2000e/kk.

Ilmeisesti sulle kuitenkin on lapsena kotona tullut kaikki kovin helpolla, ja koet että nytkin tulisi niin olla? Harvassa ammatissa palkat ovat tuota luokkaa, ja yleensä ne vaativat pitkän koulutuksen ja sen päälle ammattitaitoa ja osaamista. Sinulla ei näitä selvästi ole ja siksi onkin omituista että kuvittelet silti ansaitsevasi noin kovan palkan. Itsetuntosi ja minäkuvasi tuntuu olevan melkoisen vääristynyt.

Voi jumalauta etkö sä nyt tajua mitään. Eipä oikein kannattanut pyrkiä opiskelemaan pitkän koulutuksen alaa, vaikka äly olisikin riittänyt, henkisten vaurioiden takia. Ensin olisi saattanut opiskelu aiheuttaa burn outin ja miten olisin päässyt ikinä työelämään? En olisi ollut ainoa työkyvytön maisteritason opiskelija. Mulla vain oireet alkoivat niin aikaisin, ettei tullut edes päästyä sisään.

Mulle ois siis kuulunut se koulutus ja sen tasoinen elämä, mutta mahdotontahan se oli, koska narsistivanhempi pilannut itsetunnon ja aiheuttanut masennuksen.

Olis voinut ja olis voinut.... Kuulostaa siltä että et ole viitsinyt edes yrittää kouluttautua ja olet löytänyt omalle saamattomuudellesi hyvän syntipukin vanhemmistasi. Irtaannu niistä vanhemmista ja lähde opiskelemaan jos koet aidosti että susta olis siihen. Jos ei olisi, niin lakkaa kuvittelemasta olevasi parempi kuin suurin osa ihmisistä ja että ansaitsisit enemmän. Hyväksymällä tilanteesi voit ehkä elää elämäsi onnellisena ja vähemmän katkerana.

Miksi olisin yrittänyt kouluttautua, kun olisin siitä siirtynyt kortistoon, koska masennus? Minäkin olin sairas, en huvikseni päättänyt, että enpä yritä. Ja en minä ole vieläkään parantunut. Ei se sitä poista, että tasoni ei ole suorittavissa töissä ja siellä kaltaistesi vajukkien seurassa. Silti olen siellä ja vihaan sitä, koska sinä ja kaltaisesi olette sellaisia saatanan kakkapäitä! Toisia ette rakasta, itseänne vaan, saatanan vittuidiootit!

Vanhmmista irtaantuminen onkin avainsana ja he juuri ovat saaneet minut uskomaan, etten voisi tehdä samantasoisia töitä, mihin he itse kykenivät. Varsinkin äiti, koska oli narsisti. Mutta älä sä kuule vaivaa aivosolujasi tällä, selkeästi liian vaikea aihe sulle.

Oothan sä nytkin töissä, miksi kuvittelet että kouluttautumisen jälkeen et olisi kyennyt töihin? Masennuksesta paranee ihmisiä jatkuvasti, mutta en ihmettele jos tuolla epärealistisella ja pessimistisellä elämänasenteella se on ja pysyy. Kannattaa ehkä mennä itseensä ja miettiä miten omia toimintatapoja voi muuttaa ollakseen onnellinen? Miten voisit muuttaa ajatusmaailmaasi niin että ennakko-oletuksesi kaikkeen ei ole se että mikään ei kuitenkaan onnistu, turha siis edes yrittää. Nyt olet omaksunut uhrin roolin ja vaikutat tyytyväiseltä marttyyrina joka voi sysätä syyn omaan saamattomuuteensa kaikkeen ulkopuolella olevaan, ottamatta lainkaan vastuuta omasta toiminnastaan.

En ole myöskään enää masentunut, mutta se ei auta siihen, ettei haavat, joita vanhemmat aiheuttivat ole silti vieläkään parantuneet. Ei niillä suoriuduttaisi töistä, jotka olisivat älylliselle tasolleni sopivia, kiinnostavia ja mielekkäitä.

Nyt joudun katselemaan töissä yksinkertaista sakkia ja turhautumaan. Mutta äiti halusi sen näin, narsistillehan se olisi iso vääryys, jos joku onnistuisi häntä paremmin.

Loppukädessähän sä oot itse päättänyt tehdä niin kuin äitisi halusi. Jos et koe pärjääväsi vaativammissa töissä, niin eikö olisi parempi sitten vain tyytyä siihen työhön jota teet? Sulla on kyllä erikoinen kuvitelma itsestäsi. Et yritä ja syytät äitiäsi tästä. Et enää ole masentunut, mutta sinulla on huono itsetunto. Sitä pystyy harjoittamaan jos haluaa, ja usein koulutuksen ja ammatin myötä itsetunto kohoaa, oli äiti sanonut mitä tahansa.

Sulla ei ole mitään käsitystä narsistisen ihmisen kanssa elämisestä, jos sä väität, että mä olen itse valinnut tehdä niin kuin äitini halusi. Jos narsistin puoliso antaa narsistikumppanin rajoittaa menemisiään, niin valitseeko hän sen siis ihan itse? Vai tekeekö sen välttääkseen pahemman seurauksen? Joten haista sä vain täysi kasa paskaa, en välitä sinusta YHTÄÄN. VÄHÄTTELE sä vain mun asioita, siihenhän sä vain kykenetkin, et sen enempään.

Valitsee. Hänhän on se joka antaa narsistille vallan ja päättää itse toimia tämän tahdon mukaan. Se että et ole opiskellut ja pyrkinyt haluamaasi ammattiin on oma päätöksesi, ei äitisi päätös. Sinulla on mahdollisuus katkaista välit äitiisi ja tehdä juuri niin kuin haluat. Mutta kun et halua. On niin paljon kivempi olla uhri ja kuvitella mitä kaikkea voisi olla jos ei sitä ja jos ei tätä... Haukkua ja vähätellä muita ihmisiä, kiroilla ja kuvitella olevansa älykkäämpi kuin oikeasti onkaan. News flash: sä et oo siinä 6000 € duunissa koska sulla ei kapasiteetti riitä, ei se sun äitisi vika ole. Moni narsistin lapsi pärjää vallan hyvin elämässä ja kykenee jättämään vanhempiensa aiheuttamat arvet taakseen. Sä et tähän pysty koska se tarkoittaisi että sun pitäisi alkaa ottamaan vastuuta omasta elämästäsi ja omista valinnoistasi.

Nyt varoitan sua vittupää sanomasta enää yhtään mitään narsistin uhrien syyllisyydestä kärsimyksiinsä narsistin kanssa. Sä siis puolustat narsistia? Olet itse siis sellainen? Lapsi ei tee MITÄÄN päätöstä pelätä vihaista vanhempaansa jottei tulisi pahmpaa, sama aikuisella narsistin uhrilla. Olet sairas sadisti väittäessäsi, että narsistin uhriksi joutuminen edes aikuisiällä olisi uhrin vika, mutta mites selität lapsen joutumisen narsistin uhriksi??? Saatana, selitäpä nyt, vitun aivokääpiö!!! AV:n paskin kirjoittaja ikinä olet sinä!!!

Sinä et tiedä kapaisteetistani yhtikäs mitään, älä arvioi sellaista, mihin tietosi ei riitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennemmin se lasten lapsuus menee pilalle jos äiti on jatkuvasti vihainen ja katkera. Eipä kaikilla työssäkäyvilläkään ole varaa käydä New Yorkissa, ostaa aina uusia vaatteita tai juuri niitä silmälaseja mitä haluaa.

Selvitä mitä ilmaista tekemistä kaupungissasi on ja käytä niitä hyödyksi. Käy lasten kanssa retkillä vaikka metsässä, rannalla jne. Monesti lapset kaipaavat enemmän juuri sitä yhteistä aikaa vanhempien kanssa. Uuden ripsarin saat 4 €:lla toknannilta. Poikien vaatteita ja varusteita pystytte varmasti kierrättämään ja ostamaan käytettyinä.

Ilmaista tekemistä...vittu. Jos tämä ap vaikkapa vihaa sellaista tekemistä? Ja nauttisi nimenomaan matkasta New yorkiin? Meitä sellaisiakin ihmisiä on, joille ihana elämä ei todellakaan ole tuollaista köyhäilijöiden ankeuselämää.

No sit se on vaan pakko lakata valittamasta, etsiä lukihäiriöstä ja adhd:sta huolimatta töitä ja ostaa itselleen matkat sinne New Yorkiin. Ei sitä kukaan estä, eikä myöskään maksa kenenkään puolesta.

Onko sulla vähän vaikeaa ymmärtää elämän realiteetteja? Mitä sellaista hyvinpalkattua työtä voi tehdä, jolla pääsee Nykkiin, jos nimenomaan hyvinpalkattua työtä ei voi tehdä, KOSKA on lukihäiriö ja add? Että kyllä sen vaan jokin estää, mutta sun on ilmeisen vaikea tajuta helppoja asioita. Ei ihme, ettet sä oikeasti edes haaveile Nykin matkasta.

Kyllä mä oon saanut matkoihin säästettyä pienestäkin palkasta. Se vaan vaatii enemmän aikaa ja kärsivällisyyttä. Heti mulle kaikki nyt -ihmisillä ei vaan riitä ymmärrystä tän asian tajuamiseen. Kun rahaa saa se käytetään. Mitään vaiva ei nähdä että saataisiin halvemmalla. Kesällä voi poimia vaikka marjoja ja syksyllä sieniä, niistä jo saa ylimäärästä rahaa edes pikkusen.

No osa on ehkä tottunut saamaan asioita vähän helpommin kuin joku saatanan vitun köyhä. Siitä tulis vain paha mieli ainakin mulle, ellei se matka ois sit aivan vitun onnistuneen täydellinen jos oisin perse ruvella saatana raatanut jossain marjametsässä kaikn vapaa-aikani, enkä ois saanut siitäkään nauttia.

Tulee varmaan yllätyksenä sulle että ihmiset tekee aika paljon työtä palkkojensa eteen. Kyllä ne harvoin on niitä työssäkäyviä jotka on tottuneet saamaan kaiken helpolla. Ehkä sunkin kannattais ymmärtää se, että saadaksesi haluamasi joudut oikeesti nostamaan perseen ylös ja tekemään jotain se asian eteen. Muussa tapauksessa lakkaa valittamasta ja tyydy elämääsi.

En ole ap ja mitä vittua sä oikein selität? Mä olen saanut paljon ja helpolla, lapsena, kuvitteletko sä, että se sallii mun olla käymättä töissä? Että vain ne, joille ei ole mikään tullut helpolla, joutuu Suomessa töihin?

On lukuisia syitä, miksi ihminen ei saa työtä, josta saisi 5-6000e/kk palkkaa, joka on summa, jolla mäkään en varmaan valittaisi. Kun en saa niin paljon, vaikka mulle kuuluisi, valitan.

Pakko kysyä että miks sulle kuuluisi 5000-6000 € palkka? Jos vaatimus on toi niin ei ihme ettet löydä töitä.

Erin Brockovichin sanoin oln fiksu, kova tekemään töitä ja valmis tekemään mitä tahansa. Ainoa mikä tuli esteeksi oli niin surkea itsetunto, ettei sillä voinut pyrkiä vastaavaan, kotona nuijittu siis.

Lisäksi olisin sen tason ihmisten parissa kuin kotonani, sen sijaan suorittavan alan työntekijöiden seurassa olen vaivaantunut, en jaa heidän maailmaansa ollenkaan. Mutta on mulla töitä, palkka vaan on noin 2000e/kk.

Ilmeisesti sulle kuitenkin on lapsena kotona tullut kaikki kovin helpolla, ja koet että nytkin tulisi niin olla? Harvassa ammatissa palkat ovat tuota luokkaa, ja yleensä ne vaativat pitkän koulutuksen ja sen päälle ammattitaitoa ja osaamista. Sinulla ei näitä selvästi ole ja siksi onkin omituista että kuvittelet silti ansaitsevasi noin kovan palkan. Itsetuntosi ja minäkuvasi tuntuu olevan melkoisen vääristynyt.

Voi jumalauta etkö sä nyt tajua mitään. Eipä oikein kannattanut pyrkiä opiskelemaan pitkän koulutuksen alaa, vaikka äly olisikin riittänyt, henkisten vaurioiden takia. Ensin olisi saattanut opiskelu aiheuttaa burn outin ja miten olisin päässyt ikinä työelämään? En olisi ollut ainoa työkyvytön maisteritason opiskelija. Mulla vain oireet alkoivat niin aikaisin, ettei tullut edes päästyä sisään.

Mulle ois siis kuulunut se koulutus ja sen tasoinen elämä, mutta mahdotontahan se oli, koska narsistivanhempi pilannut itsetunnon ja aiheuttanut masennuksen.

Olis voinut ja olis voinut.... Kuulostaa siltä että et ole viitsinyt edes yrittää kouluttautua ja olet löytänyt omalle saamattomuudellesi hyvän syntipukin vanhemmistasi. Irtaannu niistä vanhemmista ja lähde opiskelemaan jos koet aidosti että susta olis siihen. Jos ei olisi, niin lakkaa kuvittelemasta olevasi parempi kuin suurin osa ihmisistä ja että ansaitsisit enemmän. Hyväksymällä tilanteesi voit ehkä elää elämäsi onnellisena ja vähemmän katkerana.

Miksi olisin yrittänyt kouluttautua, kun olisin siitä siirtynyt kortistoon, koska masennus? Minäkin olin sairas, en huvikseni päättänyt, että enpä yritä. Ja en minä ole vieläkään parantunut. Ei se sitä poista, että tasoni ei ole suorittavissa töissä ja siellä kaltaistesi vajukkien seurassa. Silti olen siellä ja vihaan sitä, koska sinä ja kaltaisesi olette sellaisia saatanan kakkapäitä! Toisia ette rakasta, itseänne vaan, saatanan vittuidiootit!

Vanhmmista irtaantuminen onkin avainsana ja he juuri ovat saaneet minut uskomaan, etten voisi tehdä samantasoisia töitä, mihin he itse kykenivät. Varsinkin äiti, koska oli narsisti. Mutta älä sä kuule vaivaa aivosolujasi tällä, selkeästi liian vaikea aihe sulle.

Oothan sä nytkin töissä, miksi kuvittelet että kouluttautumisen jälkeen et olisi kyennyt töihin? Masennuksesta paranee ihmisiä jatkuvasti, mutta en ihmettele jos tuolla epärealistisella ja pessimistisellä elämänasenteella se on ja pysyy. Kannattaa ehkä mennä itseensä ja miettiä miten omia toimintatapoja voi muuttaa ollakseen onnellinen? Miten voisit muuttaa ajatusmaailmaasi niin että ennakko-oletuksesi kaikkeen ei ole se että mikään ei kuitenkaan onnistu, turha siis edes yrittää. Nyt olet omaksunut uhrin roolin ja vaikutat tyytyväiseltä marttyyrina joka voi sysätä syyn omaan saamattomuuteensa kaikkeen ulkopuolella olevaan, ottamatta lainkaan vastuuta omasta toiminnastaan.

En ole myöskään enää masentunut, mutta se ei auta siihen, ettei haavat, joita vanhemmat aiheuttivat ole silti vieläkään parantuneet. Ei niillä suoriuduttaisi töistä, jotka olisivat älylliselle tasolleni sopivia, kiinnostavia ja mielekkäitä.

Nyt joudun katselemaan töissä yksinkertaista sakkia ja turhautumaan. Mutta äiti halusi sen näin, narsistillehan se olisi iso vääryys, jos joku onnistuisi häntä paremmin.

Loppukädessähän sä oot itse päättänyt tehdä niin kuin äitisi halusi. Jos et koe pärjääväsi vaativammissa töissä, niin eikö olisi parempi sitten vain tyytyä siihen työhön jota teet? Sulla on kyllä erikoinen kuvitelma itsestäsi. Et yritä ja syytät äitiäsi tästä. Et enää ole masentunut, mutta sinulla on huono itsetunto. Sitä pystyy harjoittamaan jos haluaa, ja usein koulutuksen ja ammatin myötä itsetunto kohoaa, oli äiti sanonut mitä tahansa.

Sulla ei ole mitään käsitystä narsistisen ihmisen kanssa elämisestä, jos sä väität, että mä olen itse valinnut tehdä niin kuin äitini halusi. Jos narsistin puoliso antaa narsistikumppanin rajoittaa menemisiään, niin valitseeko hän sen siis ihan itse? Vai tekeekö sen välttääkseen pahemman seurauksen? Joten haista sä vain täysi kasa paskaa, en välitä sinusta YHTÄÄN. VÄHÄTTELE sä vain mun asioita, siihenhän sä vain kykenetkin, et sen enempään.

Valitsee. Hänhän on se joka antaa narsistille vallan ja päättää itse toimia tämän tahdon mukaan. Se että et ole opiskellut ja pyrkinyt haluamaasi ammattiin on oma päätöksesi, ei äitisi päätös. Sinulla on mahdollisuus katkaista välit äitiisi ja tehdä juuri niin kuin haluat. Mutta kun et halua. On niin paljon kivempi olla uhri ja kuvitella mitä kaikkea voisi olla jos ei sitä ja jos ei tätä... Haukkua ja vähätellä muita ihmisiä, kiroilla ja kuvitella olevansa älykkäämpi kuin oikeasti onkaan. News flash: sä et oo siinä 6000 € duunissa koska sulla ei kapasiteetti riitä, ei se sun äitisi vika ole. Moni narsistin lapsi pärjää vallan hyvin elämässä ja kykenee jättämään vanhempiensa aiheuttamat arvet taakseen. Sä et tähän pysty koska se tarkoittaisi että sun pitäisi alkaa ottamaan vastuuta omasta elämästäsi ja omista valinnoistasi.

Et edes tajua motä se vaatii, että joku pääsisi 5-6000 palkattuun työhön. Ei siihn tosiaankaan riitä vähättely lapsuusaikana, vaan pitäisi havaita lapsen vahvuuksia, havaitsiko mun äitini minussa yhäkään?! Kannustiko niihin? EI! Olisi kyllä kuulunut!!! Siksi, että on itse sanonut, että hänessä ei ole syytä, että mä masennuin. Kyllä on, se on tasan tarkkaan hänen syytään.

Ja äiti on itseään kehunut kasvattajana, että on täysin hänen ansiotaan kaikki mitä saan ja kaikki! Että on täydellinen kasvattaja! Vittu, eikä oo, jos olisi, olisi havainnut vahvuuteni, tukenut niissä, kannustanut kehittymään niissä ja mä tekisin 5-6000 e kk työtä. Kevyesti.

Olipas paljon samoja juttuja mum elämän kans :D mäkin asun mamu alueella,oon työtön ja lukihäiriöö ja add.

Oon 29v oon aina ollu työtön,ammatti mulla on mutta töitä ei vaan oo tarjottu. 2 lasta jotka 1kk ja 3v. Eronnu

Mutta toisaalta sinun ei tarvitse käydä töissä eikä kokea sitä stressiä. Yhteiskunnan turvaverkko varmaan takaa sinulle riittävän perusturvan kuitenkin. Lapsesi ovat terveitä, ja ehkä he voivat jonain päivänä auttaa äitiään.

Kuluttamisesta on tehty aivan turhaan välttämättömyys. Olisiko matkailu ihan mahdotonta, jos vaikka pikku hiljaa säästäisit sitä  matkaa varten?

Se on väärin, että Suomessa ei yksityinen ihminen saa kerätä rahaa. Mitä se viranomaisille kuuluu jos joku haluaisi lahjoittaa vähävaraiselle? Aina meitä holhotaan kuin pikkulapsia...

Jenkeissä on ihan tavallista että kerätään rahaa ja tavaraa lahjoituksina, vaikka opiskeluun.

https://en.wikipedia.org/wiki/GoFundMe

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennemmin se lasten lapsuus menee pilalle jos äiti on jatkuvasti vihainen ja katkera. Eipä kaikilla työssäkäyvilläkään ole varaa käydä New Yorkissa, ostaa aina uusia vaatteita tai juuri niitä silmälaseja mitä haluaa.

Selvitä mitä ilmaista tekemistä kaupungissasi on ja käytä niitä hyödyksi. Käy lasten kanssa retkillä vaikka metsässä, rannalla jne. Monesti lapset kaipaavat enemmän juuri sitä yhteistä aikaa vanhempien kanssa. Uuden ripsarin saat 4 €:lla toknannilta. Poikien vaatteita ja varusteita pystytte varmasti kierrättämään ja ostamaan käytettyinä.

Ilmaista tekemistä...vittu. Jos tämä ap vaikkapa vihaa sellaista tekemistä? Ja nauttisi nimenomaan matkasta New yorkiin? Meitä sellaisiakin ihmisiä on, joille ihana elämä ei todellakaan ole tuollaista köyhäilijöiden ankeuselämää.

No sit se on vaan pakko lakata valittamasta, etsiä lukihäiriöstä ja adhd:sta huolimatta töitä ja ostaa itselleen matkat sinne New Yorkiin. Ei sitä kukaan estä, eikä myöskään maksa kenenkään puolesta.

Onko sulla vähän vaikeaa ymmärtää elämän realiteetteja? Mitä sellaista hyvinpalkattua työtä voi tehdä, jolla pääsee Nykkiin, jos nimenomaan hyvinpalkattua työtä ei voi tehdä, KOSKA on lukihäiriö ja add? Että kyllä sen vaan jokin estää, mutta sun on ilmeisen vaikea tajuta helppoja asioita. Ei ihme, ettet sä oikeasti edes haaveile Nykin matkasta.

Kyllä mä oon saanut matkoihin säästettyä pienestäkin palkasta. Se vaan vaatii enemmän aikaa ja kärsivällisyyttä. Heti mulle kaikki nyt -ihmisillä ei vaan riitä ymmärrystä tän asian tajuamiseen. Kun rahaa saa se käytetään. Mitään vaiva ei nähdä että saataisiin halvemmalla. Kesällä voi poimia vaikka marjoja ja syksyllä sieniä, niistä jo saa ylimäärästä rahaa edes pikkusen.

No osa on ehkä tottunut saamaan asioita vähän helpommin kuin joku saatanan vitun köyhä. Siitä tulis vain paha mieli ainakin mulle, ellei se matka ois sit aivan vitun onnistuneen täydellinen jos oisin perse ruvella saatana raatanut jossain marjametsässä kaikn vapaa-aikani, enkä ois saanut siitäkään nauttia.

Tulee varmaan yllätyksenä sulle että ihmiset tekee aika paljon työtä palkkojensa eteen. Kyllä ne harvoin on niitä työssäkäyviä jotka on tottuneet saamaan kaiken helpolla. Ehkä sunkin kannattais ymmärtää se, että saadaksesi haluamasi joudut oikeesti nostamaan perseen ylös ja tekemään jotain se asian eteen. Muussa tapauksessa lakkaa valittamasta ja tyydy elämääsi.

En ole ap ja mitä vittua sä oikein selität? Mä olen saanut paljon ja helpolla, lapsena, kuvitteletko sä, että se sallii mun olla käymättä töissä? Että vain ne, joille ei ole mikään tullut helpolla, joutuu Suomessa töihin?

On lukuisia syitä, miksi ihminen ei saa työtä, josta saisi 5-6000e/kk palkkaa, joka on summa, jolla mäkään en varmaan valittaisi. Kun en saa niin paljon, vaikka mulle kuuluisi, valitan.

Pakko kysyä että miks sulle kuuluisi 5000-6000 € palkka? Jos vaatimus on toi niin ei ihme ettet löydä töitä.

Erin Brockovichin sanoin oln fiksu, kova tekemään töitä ja valmis tekemään mitä tahansa. Ainoa mikä tuli esteeksi oli niin surkea itsetunto, ettei sillä voinut pyrkiä vastaavaan, kotona nuijittu siis.

Lisäksi olisin sen tason ihmisten parissa kuin kotonani, sen sijaan suorittavan alan työntekijöiden seurassa olen vaivaantunut, en jaa heidän maailmaansa ollenkaan. Mutta on mulla töitä, palkka vaan on noin 2000e/kk.

Ilmeisesti sulle kuitenkin on lapsena kotona tullut kaikki kovin helpolla, ja koet että nytkin tulisi niin olla? Harvassa ammatissa palkat ovat tuota luokkaa, ja yleensä ne vaativat pitkän koulutuksen ja sen päälle ammattitaitoa ja osaamista. Sinulla ei näitä selvästi ole ja siksi onkin omituista että kuvittelet silti ansaitsevasi noin kovan palkan. Itsetuntosi ja minäkuvasi tuntuu olevan melkoisen vääristynyt.

Voi jumalauta etkö sä nyt tajua mitään. Eipä oikein kannattanut pyrkiä opiskelemaan pitkän koulutuksen alaa, vaikka äly olisikin riittänyt, henkisten vaurioiden takia. Ensin olisi saattanut opiskelu aiheuttaa burn outin ja miten olisin päässyt ikinä työelämään? En olisi ollut ainoa työkyvytön maisteritason opiskelija. Mulla vain oireet alkoivat niin aikaisin, ettei tullut edes päästyä sisään.

Mulle ois siis kuulunut se koulutus ja sen tasoinen elämä, mutta mahdotontahan se oli, koska narsistivanhempi pilannut itsetunnon ja aiheuttanut masennuksen.

Olis voinut ja olis voinut.... Kuulostaa siltä että et ole viitsinyt edes yrittää kouluttautua ja olet löytänyt omalle saamattomuudellesi hyvän syntipukin vanhemmistasi. Irtaannu niistä vanhemmista ja lähde opiskelemaan jos koet aidosti että susta olis siihen. Jos ei olisi, niin lakkaa kuvittelemasta olevasi parempi kuin suurin osa ihmisistä ja että ansaitsisit enemmän. Hyväksymällä tilanteesi voit ehkä elää elämäsi onnellisena ja vähemmän katkerana.

Miksi olisin yrittänyt kouluttautua, kun olisin siitä siirtynyt kortistoon, koska masennus? Minäkin olin sairas, en huvikseni päättänyt, että enpä yritä. Ja en minä ole vieläkään parantunut. Ei se sitä poista, että tasoni ei ole suorittavissa töissä ja siellä kaltaistesi vajukkien seurassa. Silti olen siellä ja vihaan sitä, koska sinä ja kaltaisesi olette sellaisia saatanan kakkapäitä! Toisia ette rakasta, itseänne vaan, saatanan vittuidiootit!

Vanhmmista irtaantuminen onkin avainsana ja he juuri ovat saaneet minut uskomaan, etten voisi tehdä samantasoisia töitä, mihin he itse kykenivät. Varsinkin äiti, koska oli narsisti. Mutta älä sä kuule vaivaa aivosolujasi tällä, selkeästi liian vaikea aihe sulle.

Oothan sä nytkin töissä, miksi kuvittelet että kouluttautumisen jälkeen et olisi kyennyt töihin? Masennuksesta paranee ihmisiä jatkuvasti, mutta en ihmettele jos tuolla epärealistisella ja pessimistisellä elämänasenteella se on ja pysyy. Kannattaa ehkä mennä itseensä ja miettiä miten omia toimintatapoja voi muuttaa ollakseen onnellinen? Miten voisit muuttaa ajatusmaailmaasi niin että ennakko-oletuksesi kaikkeen ei ole se että mikään ei kuitenkaan onnistu, turha siis edes yrittää. Nyt olet omaksunut uhrin roolin ja vaikutat tyytyväiseltä marttyyrina joka voi sysätä syyn omaan saamattomuuteensa kaikkeen ulkopuolella olevaan, ottamatta lainkaan vastuuta omasta toiminnastaan.

En ole myöskään enää masentunut, mutta se ei auta siihen, ettei haavat, joita vanhemmat aiheuttivat ole silti vieläkään parantuneet. Ei niillä suoriuduttaisi töistä, jotka olisivat älylliselle tasolleni sopivia, kiinnostavia ja mielekkäitä.

Nyt joudun katselemaan töissä yksinkertaista sakkia ja turhautumaan. Mutta äiti halusi sen näin, narsistillehan se olisi iso vääryys, jos joku onnistuisi häntä paremmin.

Loppukädessähän sä oot itse päättänyt tehdä niin kuin äitisi halusi. Jos et koe pärjääväsi vaativammissa töissä, niin eikö olisi parempi sitten vain tyytyä siihen työhön jota teet? Sulla on kyllä erikoinen kuvitelma itsestäsi. Et yritä ja syytät äitiäsi tästä. Et enää ole masentunut, mutta sinulla on huono itsetunto. Sitä pystyy harjoittamaan jos haluaa, ja usein koulutuksen ja ammatin myötä itsetunto kohoaa, oli äiti sanonut mitä tahansa.

Sulla ei ole mitään käsitystä narsistisen ihmisen kanssa elämisestä, jos sä väität, että mä olen itse valinnut tehdä niin kuin äitini halusi. Jos narsistin puoliso antaa narsistikumppanin rajoittaa menemisiään, niin valitseeko hän sen siis ihan itse? Vai tekeekö sen välttääkseen pahemman seurauksen? Joten haista sä vain täysi kasa paskaa, en välitä sinusta YHTÄÄN. VÄHÄTTELE sä vain mun asioita, siihenhän sä vain kykenetkin, et sen enempään.

Valitsee. Hänhän on se joka antaa narsistille vallan ja päättää itse toimia tämän tahdon mukaan. Se että et ole opiskellut ja pyrkinyt haluamaasi ammattiin on oma päätöksesi, ei äitisi päätös. Sinulla on mahdollisuus katkaista välit äitiisi ja tehdä juuri niin kuin haluat. Mutta kun et halua. On niin paljon kivempi olla uhri ja kuvitella mitä kaikkea voisi olla jos ei sitä ja jos ei tätä... Haukkua ja vähätellä muita ihmisiä, kiroilla ja kuvitella olevansa älykkäämpi kuin oikeasti onkaan. News flash: sä et oo siinä 6000 € duunissa koska sulla ei kapasiteetti riitä, ei se sun äitisi vika ole. Moni narsistin lapsi pärjää vallan hyvin elämässä ja kykenee jättämään vanhempiensa aiheuttamat arvet taakseen. Sä et tähän pysty koska se tarkoittaisi että sun pitäisi alkaa ottamaan vastuuta omasta elämästäsi ja omista valinnoistasi.

Nyt varoitan sua vittupää sanomasta enää yhtään mitään narsistin uhrien syyllisyydestä kärsimyksiinsä narsistin kanssa. Sä siis puolustat narsistia? Olet itse siis sellainen? Lapsi ei tee MITÄÄN päätöstä pelätä vihaista vanhempaansa jottei tulisi pahmpaa, sama aikuisella narsistin uhrilla. Olet sairas sadisti väittäessäsi, että narsistin uhriksi joutuminen edes aikuisiällä olisi uhrin vika, mutta mites selität lapsen joutumisen narsistin uhriksi??? Saatana, selitäpä nyt, vitun aivokääpiö!!! AV:n paskin kirjoittaja ikinä olet sinä!!!

Sinä et tiedä kapaisteetistani yhtikäs mitään, älä arvioi sellaista, mihin tietosi ei riitä.

En missään nimessä puolusta narsistia, eikä lapsella tietenkään ole mahdollisuutta vaikutta vanhempansa käytökseen. Mutta aikuisella ihmisellä on mahdollisuus. Narsistin puolisolla on mahdoliisuus valita haluaako jäädä suhteeseen vai lähteä. Narsistin aikuisella lapsella on myös mahdollisuus valita antaako vanhemman päättää elämästään, vai tekeekö itse päätökset oman elämänsä suhteen. Sä olet itse tehnyt omat päätöksesi, päättänyt olla menemättä opiskelemaan tai hakeutumaan siihen ammattiin kuin haluat. Tämä on oma päätöksesi. Jos sanot äitisi edelleen kontrolloivan elämääsi, se on myös oma päätöksesi ja sen päätöksen kanssa sinun tulee elää. Hyvin paljon pystyy päättelemään kirjoitustyylistäsi, se on ala-arvoinen ja antaa kuvan siitä että sinulla ei kovinkaan paljon ole älyllistä kapasiteettia. Myös se miten puhut toisista ihmisistä ja miten vähättelet toisia kertoo paljon perusluonteestasi. Sanot suorittavaa työtä tekeviä vajakeiksi ym. ja koet olevasi parempi vaikka et ole. Inhottava luonteesi, itsekkyytesi ja uhrin roolissa riutuminen ei ole äitisi vikaa vaan sinusta itsestäsi kiinni.

Epävarmuus jne kaikki on äidin aiheuttamaa, siksi se on hänen syytään, miten mulla elämässä menee. Vanhemmilla on suuri vastuu. Ei tietenkään kun ollaan jo valmiiksi ihan pohjalla ja on jee jee jos lapsi pääsee kaupan kassalle tai varastomieheksi töihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennemmin se lasten lapsuus menee pilalle jos äiti on jatkuvasti vihainen ja katkera. Eipä kaikilla työssäkäyvilläkään ole varaa käydä New Yorkissa, ostaa aina uusia vaatteita tai juuri niitä silmälaseja mitä haluaa.

Selvitä mitä ilmaista tekemistä kaupungissasi on ja käytä niitä hyödyksi. Käy lasten kanssa retkillä vaikka metsässä, rannalla jne. Monesti lapset kaipaavat enemmän juuri sitä yhteistä aikaa vanhempien kanssa. Uuden ripsarin saat 4 €:lla toknannilta. Poikien vaatteita ja varusteita pystytte varmasti kierrättämään ja ostamaan käytettyinä.

Ilmaista tekemistä...vittu. Jos tämä ap vaikkapa vihaa sellaista tekemistä? Ja nauttisi nimenomaan matkasta New yorkiin? Meitä sellaisiakin ihmisiä on, joille ihana elämä ei todellakaan ole tuollaista köyhäilijöiden ankeuselämää.

No sit se on vaan pakko lakata valittamasta, etsiä lukihäiriöstä ja adhd:sta huolimatta töitä ja ostaa itselleen matkat sinne New Yorkiin. Ei sitä kukaan estä, eikä myöskään maksa kenenkään puolesta.

Onko sulla vähän vaikeaa ymmärtää elämän realiteetteja? Mitä sellaista hyvinpalkattua työtä voi tehdä, jolla pääsee Nykkiin, jos nimenomaan hyvinpalkattua työtä ei voi tehdä, KOSKA on lukihäiriö ja add? Että kyllä sen vaan jokin estää, mutta sun on ilmeisen vaikea tajuta helppoja asioita. Ei ihme, ettet sä oikeasti edes haaveile Nykin matkasta.

Kyllä mä oon saanut matkoihin säästettyä pienestäkin palkasta. Se vaan vaatii enemmän aikaa ja kärsivällisyyttä. Heti mulle kaikki nyt -ihmisillä ei vaan riitä ymmärrystä tän asian tajuamiseen. Kun rahaa saa se käytetään. Mitään vaiva ei nähdä että saataisiin halvemmalla. Kesällä voi poimia vaikka marjoja ja syksyllä sieniä, niistä jo saa ylimäärästä rahaa edes pikkusen.

No osa on ehkä tottunut saamaan asioita vähän helpommin kuin joku saatanan vitun köyhä. Siitä tulis vain paha mieli ainakin mulle, ellei se matka ois sit aivan vitun onnistuneen täydellinen jos oisin perse ruvella saatana raatanut jossain marjametsässä kaikn vapaa-aikani, enkä ois saanut siitäkään nauttia.

Tulee varmaan yllätyksenä sulle että ihmiset tekee aika paljon työtä palkkojensa eteen. Kyllä ne harvoin on niitä työssäkäyviä jotka on tottuneet saamaan kaiken helpolla. Ehkä sunkin kannattais ymmärtää se, että saadaksesi haluamasi joudut oikeesti nostamaan perseen ylös ja tekemään jotain se asian eteen. Muussa tapauksessa lakkaa valittamasta ja tyydy elämääsi.

En ole ap ja mitä vittua sä oikein selität? Mä olen saanut paljon ja helpolla, lapsena, kuvitteletko sä, että se sallii mun olla käymättä töissä? Että vain ne, joille ei ole mikään tullut helpolla, joutuu Suomessa töihin?

On lukuisia syitä, miksi ihminen ei saa työtä, josta saisi 5-6000e/kk palkkaa, joka on summa, jolla mäkään en varmaan valittaisi. Kun en saa niin paljon, vaikka mulle kuuluisi, valitan.

Pakko kysyä että miks sulle kuuluisi 5000-6000 € palkka? Jos vaatimus on toi niin ei ihme ettet löydä töitä.

Erin Brockovichin sanoin oln fiksu, kova tekemään töitä ja valmis tekemään mitä tahansa. Ainoa mikä tuli esteeksi oli niin surkea itsetunto, ettei sillä voinut pyrkiä vastaavaan, kotona nuijittu siis.

Lisäksi olisin sen tason ihmisten parissa kuin kotonani, sen sijaan suorittavan alan työntekijöiden seurassa olen vaivaantunut, en jaa heidän maailmaansa ollenkaan. Mutta on mulla töitä, palkka vaan on noin 2000e/kk.

Ilmeisesti sulle kuitenkin on lapsena kotona tullut kaikki kovin helpolla, ja koet että nytkin tulisi niin olla? Harvassa ammatissa palkat ovat tuota luokkaa, ja yleensä ne vaativat pitkän koulutuksen ja sen päälle ammattitaitoa ja osaamista. Sinulla ei näitä selvästi ole ja siksi onkin omituista että kuvittelet silti ansaitsevasi noin kovan palkan. Itsetuntosi ja minäkuvasi tuntuu olevan melkoisen vääristynyt.

Voi jumalauta etkö sä nyt tajua mitään. Eipä oikein kannattanut pyrkiä opiskelemaan pitkän koulutuksen alaa, vaikka äly olisikin riittänyt, henkisten vaurioiden takia. Ensin olisi saattanut opiskelu aiheuttaa burn outin ja miten olisin päässyt ikinä työelämään? En olisi ollut ainoa työkyvytön maisteritason opiskelija. Mulla vain oireet alkoivat niin aikaisin, ettei tullut edes päästyä sisään.

Mulle ois siis kuulunut se koulutus ja sen tasoinen elämä, mutta mahdotontahan se oli, koska narsistivanhempi pilannut itsetunnon ja aiheuttanut masennuksen.

Olis voinut ja olis voinut.... Kuulostaa siltä että et ole viitsinyt edes yrittää kouluttautua ja olet löytänyt omalle saamattomuudellesi hyvän syntipukin vanhemmistasi. Irtaannu niistä vanhemmista ja lähde opiskelemaan jos koet aidosti että susta olis siihen. Jos ei olisi, niin lakkaa kuvittelemasta olevasi parempi kuin suurin osa ihmisistä ja että ansaitsisit enemmän. Hyväksymällä tilanteesi voit ehkä elää elämäsi onnellisena ja vähemmän katkerana.

Miksi olisin yrittänyt kouluttautua, kun olisin siitä siirtynyt kortistoon, koska masennus? Minäkin olin sairas, en huvikseni päättänyt, että enpä yritä. Ja en minä ole vieläkään parantunut. Ei se sitä poista, että tasoni ei ole suorittavissa töissä ja siellä kaltaistesi vajukkien seurassa. Silti olen siellä ja vihaan sitä, koska sinä ja kaltaisesi olette sellaisia saatanan kakkapäitä! Toisia ette rakasta, itseänne vaan, saatanan vittuidiootit!

Vanhmmista irtaantuminen onkin avainsana ja he juuri ovat saaneet minut uskomaan, etten voisi tehdä samantasoisia töitä, mihin he itse kykenivät. Varsinkin äiti, koska oli narsisti. Mutta älä sä kuule vaivaa aivosolujasi tällä, selkeästi liian vaikea aihe sulle.

Oothan sä nytkin töissä, miksi kuvittelet että kouluttautumisen jälkeen et olisi kyennyt töihin? Masennuksesta paranee ihmisiä jatkuvasti, mutta en ihmettele jos tuolla epärealistisella ja pessimistisellä elämänasenteella se on ja pysyy. Kannattaa ehkä mennä itseensä ja miettiä miten omia toimintatapoja voi muuttaa ollakseen onnellinen? Miten voisit muuttaa ajatusmaailmaasi niin että ennakko-oletuksesi kaikkeen ei ole se että mikään ei kuitenkaan onnistu, turha siis edes yrittää. Nyt olet omaksunut uhrin roolin ja vaikutat tyytyväiseltä marttyyrina joka voi sysätä syyn omaan saamattomuuteensa kaikkeen ulkopuolella olevaan, ottamatta lainkaan vastuuta omasta toiminnastaan.

En ole myöskään enää masentunut, mutta se ei auta siihen, ettei haavat, joita vanhemmat aiheuttivat ole silti vieläkään parantuneet. Ei niillä suoriuduttaisi töistä, jotka olisivat älylliselle tasolleni sopivia, kiinnostavia ja mielekkäitä.

Nyt joudun katselemaan töissä yksinkertaista sakkia ja turhautumaan. Mutta äiti halusi sen näin, narsistillehan se olisi iso vääryys, jos joku onnistuisi häntä paremmin.

Loppukädessähän sä oot itse päättänyt tehdä niin kuin äitisi halusi. Jos et koe pärjääväsi vaativammissa töissä, niin eikö olisi parempi sitten vain tyytyä siihen työhön jota teet? Sulla on kyllä erikoinen kuvitelma itsestäsi. Et yritä ja syytät äitiäsi tästä. Et enää ole masentunut, mutta sinulla on huono itsetunto. Sitä pystyy harjoittamaan jos haluaa, ja usein koulutuksen ja ammatin myötä itsetunto kohoaa, oli äiti sanonut mitä tahansa.

Sulla ei ole mitään käsitystä narsistisen ihmisen kanssa elämisestä, jos sä väität, että mä olen itse valinnut tehdä niin kuin äitini halusi. Jos narsistin puoliso antaa narsistikumppanin rajoittaa menemisiään, niin valitseeko hän sen siis ihan itse? Vai tekeekö sen välttääkseen pahemman seurauksen? Joten haista sä vain täysi kasa paskaa, en välitä sinusta YHTÄÄN. VÄHÄTTELE sä vain mun asioita, siihenhän sä vain kykenetkin, et sen enempään.

Valitsee. Hänhän on se joka antaa narsistille vallan ja päättää itse toimia tämän tahdon mukaan. Se että et ole opiskellut ja pyrkinyt haluamaasi ammattiin on oma päätöksesi, ei äitisi päätös. Sinulla on mahdollisuus katkaista välit äitiisi ja tehdä juuri niin kuin haluat. Mutta kun et halua. On niin paljon kivempi olla uhri ja kuvitella mitä kaikkea voisi olla jos ei sitä ja jos ei tätä... Haukkua ja vähätellä muita ihmisiä, kiroilla ja kuvitella olevansa älykkäämpi kuin oikeasti onkaan. News flash: sä et oo siinä 6000 € duunissa koska sulla ei kapasiteetti riitä, ei se sun äitisi vika ole. Moni narsistin lapsi pärjää vallan hyvin elämässä ja kykenee jättämään vanhempiensa aiheuttamat arvet taakseen. Sä et tähän pysty koska se tarkoittaisi että sun pitäisi alkaa ottamaan vastuuta omasta elämästäsi ja omista valinnoistasi.

Nyt varoitan sua vittupää sanomasta enää yhtään mitään narsistin uhrien syyllisyydestä kärsimyksiinsä narsistin kanssa. Sä siis puolustat narsistia? Olet itse siis sellainen? Lapsi ei tee MITÄÄN päätöstä pelätä vihaista vanhempaansa jottei tulisi pahmpaa, sama aikuisella narsistin uhrilla. Olet sairas sadisti väittäessäsi, että narsistin uhriksi joutuminen edes aikuisiällä olisi uhrin vika, mutta mites selität lapsen joutumisen narsistin uhriksi??? Saatana, selitäpä nyt, vitun aivokääpiö!!! AV:n paskin kirjoittaja ikinä olet sinä!!!

Sinä et tiedä kapaisteetistani yhtikäs mitään, älä arvioi sellaista, mihin tietosi ei riitä.

Minä vähän veikkaan, että sulla on sellainen persoonallisuushäiriö, että kaikki sun kanssa eri mieltä olevat ovat narsisteja ja sadisteja ja mitä näitä nyt on.

Miksi sinä varoitat toisia jatkamasta juttua? Koska koet oikeudeksesi "rangaista" ja "opettaa" muita? Onko sulla jotain perusteluja sille, miksi olet niin erikoislaatuinen, että sulla on oikeus lopettaa keskustelupalstalta keskustelukin, jos se ei sua miellytä. 😂

Build Barbara Garcia a Home $73,810  After losing her home during the 2013 Moore tornado in Oklahoma, Barbara Garcia was shocked to discover her dog among the wreckage in a live news interview. Moved by her story, Erin DeRuggiero of Minneapolis created this fund to build her a new home.

McCroskey Family Fund  $101,350  This fundraiser was created to help the McCroskey family of Boulder, Colorado, after they lost their home in the 2013 Colorado floods.

https://en.wikipedia.org/wiki/GoFundMe

Vierailija kirjoitti:

Se on väärin, että Suomessa ei yksityinen ihminen saa kerätä rahaa. Mitä se viranomaisille kuuluu jos joku haluaisi lahjoittaa vähävaraiselle? Aina meitä holhotaan kuin pikkulapsia...

Jenkeissä on ihan tavallista että kerätään rahaa ja tavaraa lahjoituksina, vaikka opiskeluun.

https://en.wikipedia.org/wiki/GoFundMe

Jenkeissä on myös tapana, että ap:n kaltaiset ovat kodittomia ja kerjäävät kadulla rahaa ruokaan. Kyllä Suomessa on huonosti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennemmin se lasten lapsuus menee pilalle jos äiti on jatkuvasti vihainen ja katkera. Eipä kaikilla työssäkäyvilläkään ole varaa käydä New Yorkissa, ostaa aina uusia vaatteita tai juuri niitä silmälaseja mitä haluaa.

Selvitä mitä ilmaista tekemistä kaupungissasi on ja käytä niitä hyödyksi. Käy lasten kanssa retkillä vaikka metsässä, rannalla jne. Monesti lapset kaipaavat enemmän juuri sitä yhteistä aikaa vanhempien kanssa. Uuden ripsarin saat 4 €:lla toknannilta. Poikien vaatteita ja varusteita pystytte varmasti kierrättämään ja ostamaan käytettyinä.

Ilmaista tekemistä...vittu. Jos tämä ap vaikkapa vihaa sellaista tekemistä? Ja nauttisi nimenomaan matkasta New yorkiin? Meitä sellaisiakin ihmisiä on, joille ihana elämä ei todellakaan ole tuollaista köyhäilijöiden ankeuselämää.

No sit se on vaan pakko lakata valittamasta, etsiä lukihäiriöstä ja adhd:sta huolimatta töitä ja ostaa itselleen matkat sinne New Yorkiin. Ei sitä kukaan estä, eikä myöskään maksa kenenkään puolesta.

Onko sulla vähän vaikeaa ymmärtää elämän realiteetteja? Mitä sellaista hyvinpalkattua työtä voi tehdä, jolla pääsee Nykkiin, jos nimenomaan hyvinpalkattua työtä ei voi tehdä, KOSKA on lukihäiriö ja add? Että kyllä sen vaan jokin estää, mutta sun on ilmeisen vaikea tajuta helppoja asioita. Ei ihme, ettet sä oikeasti edes haaveile Nykin matkasta.

Kyllä mä oon saanut matkoihin säästettyä pienestäkin palkasta. Se vaan vaatii enemmän aikaa ja kärsivällisyyttä. Heti mulle kaikki nyt -ihmisillä ei vaan riitä ymmärrystä tän asian tajuamiseen. Kun rahaa saa se käytetään. Mitään vaiva ei nähdä että saataisiin halvemmalla. Kesällä voi poimia vaikka marjoja ja syksyllä sieniä, niistä jo saa ylimäärästä rahaa edes pikkusen.

No osa on ehkä tottunut saamaan asioita vähän helpommin kuin joku saatanan vitun köyhä. Siitä tulis vain paha mieli ainakin mulle, ellei se matka ois sit aivan vitun onnistuneen täydellinen jos oisin perse ruvella saatana raatanut jossain marjametsässä kaikn vapaa-aikani, enkä ois saanut siitäkään nauttia.

Tulee varmaan yllätyksenä sulle että ihmiset tekee aika paljon työtä palkkojensa eteen. Kyllä ne harvoin on niitä työssäkäyviä jotka on tottuneet saamaan kaiken helpolla. Ehkä sunkin kannattais ymmärtää se, että saadaksesi haluamasi joudut oikeesti nostamaan perseen ylös ja tekemään jotain se asian eteen. Muussa tapauksessa lakkaa valittamasta ja tyydy elämääsi.

En ole ap ja mitä vittua sä oikein selität? Mä olen saanut paljon ja helpolla, lapsena, kuvitteletko sä, että se sallii mun olla käymättä töissä? Että vain ne, joille ei ole mikään tullut helpolla, joutuu Suomessa töihin?

On lukuisia syitä, miksi ihminen ei saa työtä, josta saisi 5-6000e/kk palkkaa, joka on summa, jolla mäkään en varmaan valittaisi. Kun en saa niin paljon, vaikka mulle kuuluisi, valitan.

Pakko kysyä että miks sulle kuuluisi 5000-6000 € palkka? Jos vaatimus on toi niin ei ihme ettet löydä töitä.

Erin Brockovichin sanoin oln fiksu, kova tekemään töitä ja valmis tekemään mitä tahansa. Ainoa mikä tuli esteeksi oli niin surkea itsetunto, ettei sillä voinut pyrkiä vastaavaan, kotona nuijittu siis.

Lisäksi olisin sen tason ihmisten parissa kuin kotonani, sen sijaan suorittavan alan työntekijöiden seurassa olen vaivaantunut, en jaa heidän maailmaansa ollenkaan. Mutta on mulla töitä, palkka vaan on noin 2000e/kk.

Ilmeisesti sulle kuitenkin on lapsena kotona tullut kaikki kovin helpolla, ja koet että nytkin tulisi niin olla? Harvassa ammatissa palkat ovat tuota luokkaa, ja yleensä ne vaativat pitkän koulutuksen ja sen päälle ammattitaitoa ja osaamista. Sinulla ei näitä selvästi ole ja siksi onkin omituista että kuvittelet silti ansaitsevasi noin kovan palkan. Itsetuntosi ja minäkuvasi tuntuu olevan melkoisen vääristynyt.

Voi jumalauta etkö sä nyt tajua mitään. Eipä oikein kannattanut pyrkiä opiskelemaan pitkän koulutuksen alaa, vaikka äly olisikin riittänyt, henkisten vaurioiden takia. Ensin olisi saattanut opiskelu aiheuttaa burn outin ja miten olisin päässyt ikinä työelämään? En olisi ollut ainoa työkyvytön maisteritason opiskelija. Mulla vain oireet alkoivat niin aikaisin, ettei tullut edes päästyä sisään.

Mulle ois siis kuulunut se koulutus ja sen tasoinen elämä, mutta mahdotontahan se oli, koska narsistivanhempi pilannut itsetunnon ja aiheuttanut masennuksen.

Olis voinut ja olis voinut.... Kuulostaa siltä että et ole viitsinyt edes yrittää kouluttautua ja olet löytänyt omalle saamattomuudellesi hyvän syntipukin vanhemmistasi. Irtaannu niistä vanhemmista ja lähde opiskelemaan jos koet aidosti että susta olis siihen. Jos ei olisi, niin lakkaa kuvittelemasta olevasi parempi kuin suurin osa ihmisistä ja että ansaitsisit enemmän. Hyväksymällä tilanteesi voit ehkä elää elämäsi onnellisena ja vähemmän katkerana.

Miksi olisin yrittänyt kouluttautua, kun olisin siitä siirtynyt kortistoon, koska masennus? Minäkin olin sairas, en huvikseni päättänyt, että enpä yritä. Ja en minä ole vieläkään parantunut. Ei se sitä poista, että tasoni ei ole suorittavissa töissä ja siellä kaltaistesi vajukkien seurassa. Silti olen siellä ja vihaan sitä, koska sinä ja kaltaisesi olette sellaisia saatanan kakkapäitä! Toisia ette rakasta, itseänne vaan, saatanan vittuidiootit!

Vanhmmista irtaantuminen onkin avainsana ja he juuri ovat saaneet minut uskomaan, etten voisi tehdä samantasoisia töitä, mihin he itse kykenivät. Varsinkin äiti, koska oli narsisti. Mutta älä sä kuule vaivaa aivosolujasi tällä, selkeästi liian vaikea aihe sulle.

Oothan sä nytkin töissä, miksi kuvittelet että kouluttautumisen jälkeen et olisi kyennyt töihin? Masennuksesta paranee ihmisiä jatkuvasti, mutta en ihmettele jos tuolla epärealistisella ja pessimistisellä elämänasenteella se on ja pysyy. Kannattaa ehkä mennä itseensä ja miettiä miten omia toimintatapoja voi muuttaa ollakseen onnellinen? Miten voisit muuttaa ajatusmaailmaasi niin että ennakko-oletuksesi kaikkeen ei ole se että mikään ei kuitenkaan onnistu, turha siis edes yrittää. Nyt olet omaksunut uhrin roolin ja vaikutat tyytyväiseltä marttyyrina joka voi sysätä syyn omaan saamattomuuteensa kaikkeen ulkopuolella olevaan, ottamatta lainkaan vastuuta omasta toiminnastaan.

En ole myöskään enää masentunut, mutta se ei auta siihen, ettei haavat, joita vanhemmat aiheuttivat ole silti vieläkään parantuneet. Ei niillä suoriuduttaisi töistä, jotka olisivat älylliselle tasolleni sopivia, kiinnostavia ja mielekkäitä.

Nyt joudun katselemaan töissä yksinkertaista sakkia ja turhautumaan. Mutta äiti halusi sen näin, narsistillehan se olisi iso vääryys, jos joku onnistuisi häntä paremmin.

Loppukädessähän sä oot itse päättänyt tehdä niin kuin äitisi halusi. Jos et koe pärjääväsi vaativammissa töissä, niin eikö olisi parempi sitten vain tyytyä siihen työhön jota teet? Sulla on kyllä erikoinen kuvitelma itsestäsi. Et yritä ja syytät äitiäsi tästä. Et enää ole masentunut, mutta sinulla on huono itsetunto. Sitä pystyy harjoittamaan jos haluaa, ja usein koulutuksen ja ammatin myötä itsetunto kohoaa, oli äiti sanonut mitä tahansa.

Sulla ei ole mitään käsitystä narsistisen ihmisen kanssa elämisestä, jos sä väität, että mä olen itse valinnut tehdä niin kuin äitini halusi. Jos narsistin puoliso antaa narsistikumppanin rajoittaa menemisiään, niin valitseeko hän sen siis ihan itse? Vai tekeekö sen välttääkseen pahemman seurauksen? Joten haista sä vain täysi kasa paskaa, en välitä sinusta YHTÄÄN. VÄHÄTTELE sä vain mun asioita, siihenhän sä vain kykenetkin, et sen enempään.

Valitsee. Hänhän on se joka antaa narsistille vallan ja päättää itse toimia tämän tahdon mukaan. Se että et ole opiskellut ja pyrkinyt haluamaasi ammattiin on oma päätöksesi, ei äitisi päätös. Sinulla on mahdollisuus katkaista välit äitiisi ja tehdä juuri niin kuin haluat. Mutta kun et halua. On niin paljon kivempi olla uhri ja kuvitella mitä kaikkea voisi olla jos ei sitä ja jos ei tätä... Haukkua ja vähätellä muita ihmisiä, kiroilla ja kuvitella olevansa älykkäämpi kuin oikeasti onkaan. News flash: sä et oo siinä 6000 € duunissa koska sulla ei kapasiteetti riitä, ei se sun äitisi vika ole. Moni narsistin lapsi pärjää vallan hyvin elämässä ja kykenee jättämään vanhempiensa aiheuttamat arvet taakseen. Sä et tähän pysty koska se tarkoittaisi että sun pitäisi alkaa ottamaan vastuuta omasta elämästäsi ja omista valinnoistasi.

Nyt varoitan sua vittupää sanomasta enää yhtään mitään narsistin uhrien syyllisyydestä kärsimyksiinsä narsistin kanssa. Sä siis puolustat narsistia? Olet itse siis sellainen? Lapsi ei tee MITÄÄN päätöstä pelätä vihaista vanhempaansa jottei tulisi pahmpaa, sama aikuisella narsistin uhrilla. Olet sairas sadisti väittäessäsi, että narsistin uhriksi joutuminen edes aikuisiällä olisi uhrin vika, mutta mites selität lapsen joutumisen narsistin uhriksi??? Saatana, selitäpä nyt, vitun aivokääpiö!!! AV:n paskin kirjoittaja ikinä olet sinä!!!

Sinä et tiedä kapaisteetistani yhtikäs mitään, älä arvioi sellaista, mihin tietosi ei riitä.

En missään nimessä puolusta narsistia, eikä lapsella tietenkään ole mahdollisuutta vaikutta vanhempansa käytökseen. Mutta aikuisella ihmisellä on mahdollisuus. Narsistin puolisolla on mahdoliisuus valita haluaako jäädä suhteeseen vai lähteä. Narsistin aikuisella lapsella on myös mahdollisuus valita antaako vanhemman päättää elämästään, vai tekeekö itse päätökset oman elämänsä suhteen. Sä olet itse tehnyt omat päätöksesi, päättänyt olla menemättä opiskelemaan tai hakeutumaan siihen ammattiin kuin haluat. Tämä on oma päätöksesi. Jos sanot äitisi edelleen kontrolloivan elämääsi, se on myös oma päätöksesi ja sen päätöksen kanssa sinun tulee elää. Hyvin paljon pystyy päättelemään kirjoitustyylistäsi, se on ala-arvoinen ja antaa kuvan siitä että sinulla ei kovinkaan paljon ole älyllistä kapasiteettia. Myös se miten puhut toisista ihmisistä ja miten vähättelet toisia kertoo paljon perusluonteestasi. Sanot suorittavaa työtä tekeviä vajakeiksi ym. ja koet olevasi parempi vaikka et ole. Inhottava luonteesi, itsekkyytesi ja uhrin roolissa riutuminen ei ole äitisi vikaa vaan sinusta itsestäsi kiinni.

Sinä et taida edes tajuta, mitä narsismi on kun kuvittelet, että siitä voi noin vain lähteä? Narsisti kasvattaa muut riippuvaisiksi itsestään, varsinkin lapsen, aikuisella taas on sellaisia haavoja, jotka sopivat narsistin luomaan vankilaan eikä niistä pääse irti ainakaan ilman suuria menetyksiä ja on ihmisen voimista (tai ukijoukoista) kiinni, kestääkö ne. Sinä se vasta ilkeä oletkin ja se on itseltäsi piilossa, ja luulet itseäsi hyväksi ihmiseksi. Ilkeys ja inhottavuus ei ole esteenä uralle 5-6000 euron palkalla. Se, että niistä on syyllistetty minua on jo enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennemmin se lasten lapsuus menee pilalle jos äiti on jatkuvasti vihainen ja katkera. Eipä kaikilla työssäkäyvilläkään ole varaa käydä New Yorkissa, ostaa aina uusia vaatteita tai juuri niitä silmälaseja mitä haluaa.

Selvitä mitä ilmaista tekemistä kaupungissasi on ja käytä niitä hyödyksi. Käy lasten kanssa retkillä vaikka metsässä, rannalla jne. Monesti lapset kaipaavat enemmän juuri sitä yhteistä aikaa vanhempien kanssa. Uuden ripsarin saat 4 €:lla toknannilta. Poikien vaatteita ja varusteita pystytte varmasti kierrättämään ja ostamaan käytettyinä.

Ilmaista tekemistä...vittu. Jos tämä ap vaikkapa vihaa sellaista tekemistä? Ja nauttisi nimenomaan matkasta New yorkiin? Meitä sellaisiakin ihmisiä on, joille ihana elämä ei todellakaan ole tuollaista köyhäilijöiden ankeuselämää.

No sit se on vaan pakko lakata valittamasta, etsiä lukihäiriöstä ja adhd:sta huolimatta töitä ja ostaa itselleen matkat sinne New Yorkiin. Ei sitä kukaan estä, eikä myöskään maksa kenenkään puolesta.

Onko sulla vähän vaikeaa ymmärtää elämän realiteetteja? Mitä sellaista hyvinpalkattua työtä voi tehdä, jolla pääsee Nykkiin, jos nimenomaan hyvinpalkattua työtä ei voi tehdä, KOSKA on lukihäiriö ja add? Että kyllä sen vaan jokin estää, mutta sun on ilmeisen vaikea tajuta helppoja asioita. Ei ihme, ettet sä oikeasti edes haaveile Nykin matkasta.

Kyllä mä oon saanut matkoihin säästettyä pienestäkin palkasta. Se vaan vaatii enemmän aikaa ja kärsivällisyyttä. Heti mulle kaikki nyt -ihmisillä ei vaan riitä ymmärrystä tän asian tajuamiseen. Kun rahaa saa se käytetään. Mitään vaiva ei nähdä että saataisiin halvemmalla. Kesällä voi poimia vaikka marjoja ja syksyllä sieniä, niistä jo saa ylimäärästä rahaa edes pikkusen.

No osa on ehkä tottunut saamaan asioita vähän helpommin kuin joku saatanan vitun köyhä. Siitä tulis vain paha mieli ainakin mulle, ellei se matka ois sit aivan vitun onnistuneen täydellinen jos oisin perse ruvella saatana raatanut jossain marjametsässä kaikn vapaa-aikani, enkä ois saanut siitäkään nauttia.

Tulee varmaan yllätyksenä sulle että ihmiset tekee aika paljon työtä palkkojensa eteen. Kyllä ne harvoin on niitä työssäkäyviä jotka on tottuneet saamaan kaiken helpolla. Ehkä sunkin kannattais ymmärtää se, että saadaksesi haluamasi joudut oikeesti nostamaan perseen ylös ja tekemään jotain se asian eteen. Muussa tapauksessa lakkaa valittamasta ja tyydy elämääsi.

En ole ap ja mitä vittua sä oikein selität? Mä olen saanut paljon ja helpolla, lapsena, kuvitteletko sä, että se sallii mun olla käymättä töissä? Että vain ne, joille ei ole mikään tullut helpolla, joutuu Suomessa töihin?

On lukuisia syitä, miksi ihminen ei saa työtä, josta saisi 5-6000e/kk palkkaa, joka on summa, jolla mäkään en varmaan valittaisi. Kun en saa niin paljon, vaikka mulle kuuluisi, valitan.

Pakko kysyä että miks sulle kuuluisi 5000-6000 € palkka? Jos vaatimus on toi niin ei ihme ettet löydä töitä.

Erin Brockovichin sanoin oln fiksu, kova tekemään töitä ja valmis tekemään mitä tahansa. Ainoa mikä tuli esteeksi oli niin surkea itsetunto, ettei sillä voinut pyrkiä vastaavaan, kotona nuijittu siis.

Lisäksi olisin sen tason ihmisten parissa kuin kotonani, sen sijaan suorittavan alan työntekijöiden seurassa olen vaivaantunut, en jaa heidän maailmaansa ollenkaan. Mutta on mulla töitä, palkka vaan on noin 2000e/kk.

Ilmeisesti sulle kuitenkin on lapsena kotona tullut kaikki kovin helpolla, ja koet että nytkin tulisi niin olla? Harvassa ammatissa palkat ovat tuota luokkaa, ja yleensä ne vaativat pitkän koulutuksen ja sen päälle ammattitaitoa ja osaamista. Sinulla ei näitä selvästi ole ja siksi onkin omituista että kuvittelet silti ansaitsevasi noin kovan palkan. Itsetuntosi ja minäkuvasi tuntuu olevan melkoisen vääristynyt.

Voi jumalauta etkö sä nyt tajua mitään. Eipä oikein kannattanut pyrkiä opiskelemaan pitkän koulutuksen alaa, vaikka äly olisikin riittänyt, henkisten vaurioiden takia. Ensin olisi saattanut opiskelu aiheuttaa burn outin ja miten olisin päässyt ikinä työelämään? En olisi ollut ainoa työkyvytön maisteritason opiskelija. Mulla vain oireet alkoivat niin aikaisin, ettei tullut edes päästyä sisään.

Mulle ois siis kuulunut se koulutus ja sen tasoinen elämä, mutta mahdotontahan se oli, koska narsistivanhempi pilannut itsetunnon ja aiheuttanut masennuksen.

Olis voinut ja olis voinut.... Kuulostaa siltä että et ole viitsinyt edes yrittää kouluttautua ja olet löytänyt omalle saamattomuudellesi hyvän syntipukin vanhemmistasi. Irtaannu niistä vanhemmista ja lähde opiskelemaan jos koet aidosti että susta olis siihen. Jos ei olisi, niin lakkaa kuvittelemasta olevasi parempi kuin suurin osa ihmisistä ja että ansaitsisit enemmän. Hyväksymällä tilanteesi voit ehkä elää elämäsi onnellisena ja vähemmän katkerana.

Miksi olisin yrittänyt kouluttautua, kun olisin siitä siirtynyt kortistoon, koska masennus? Minäkin olin sairas, en huvikseni päättänyt, että enpä yritä. Ja en minä ole vieläkään parantunut. Ei se sitä poista, että tasoni ei ole suorittavissa töissä ja siellä kaltaistesi vajukkien seurassa. Silti olen siellä ja vihaan sitä, koska sinä ja kaltaisesi olette sellaisia saatanan kakkapäitä! Toisia ette rakasta, itseänne vaan, saatanan vittuidiootit!

Vanhmmista irtaantuminen onkin avainsana ja he juuri ovat saaneet minut uskomaan, etten voisi tehdä samantasoisia töitä, mihin he itse kykenivät. Varsinkin äiti, koska oli narsisti. Mutta älä sä kuule vaivaa aivosolujasi tällä, selkeästi liian vaikea aihe sulle.

Oothan sä nytkin töissä, miksi kuvittelet että kouluttautumisen jälkeen et olisi kyennyt töihin? Masennuksesta paranee ihmisiä jatkuvasti, mutta en ihmettele jos tuolla epärealistisella ja pessimistisellä elämänasenteella se on ja pysyy. Kannattaa ehkä mennä itseensä ja miettiä miten omia toimintatapoja voi muuttaa ollakseen onnellinen? Miten voisit muuttaa ajatusmaailmaasi niin että ennakko-oletuksesi kaikkeen ei ole se että mikään ei kuitenkaan onnistu, turha siis edes yrittää. Nyt olet omaksunut uhrin roolin ja vaikutat tyytyväiseltä marttyyrina joka voi sysätä syyn omaan saamattomuuteensa kaikkeen ulkopuolella olevaan, ottamatta lainkaan vastuuta omasta toiminnastaan.

En ole myöskään enää masentunut, mutta se ei auta siihen, ettei haavat, joita vanhemmat aiheuttivat ole silti vieläkään parantuneet. Ei niillä suoriuduttaisi töistä, jotka olisivat älylliselle tasolleni sopivia, kiinnostavia ja mielekkäitä.

Nyt joudun katselemaan töissä yksinkertaista sakkia ja turhautumaan. Mutta äiti halusi sen näin, narsistillehan se olisi iso vääryys, jos joku onnistuisi häntä paremmin.

Loppukädessähän sä oot itse päättänyt tehdä niin kuin äitisi halusi. Jos et koe pärjääväsi vaativammissa töissä, niin eikö olisi parempi sitten vain tyytyä siihen työhön jota teet? Sulla on kyllä erikoinen kuvitelma itsestäsi. Et yritä ja syytät äitiäsi tästä. Et enää ole masentunut, mutta sinulla on huono itsetunto. Sitä pystyy harjoittamaan jos haluaa, ja usein koulutuksen ja ammatin myötä itsetunto kohoaa, oli äiti sanonut mitä tahansa.

Sulla ei ole mitään käsitystä narsistisen ihmisen kanssa elämisestä, jos sä väität, että mä olen itse valinnut tehdä niin kuin äitini halusi. Jos narsistin puoliso antaa narsistikumppanin rajoittaa menemisiään, niin valitseeko hän sen siis ihan itse? Vai tekeekö sen välttääkseen pahemman seurauksen? Joten haista sä vain täysi kasa paskaa, en välitä sinusta YHTÄÄN. VÄHÄTTELE sä vain mun asioita, siihenhän sä vain kykenetkin, et sen enempään.

Valitsee. Hänhän on se joka antaa narsistille vallan ja päättää itse toimia tämän tahdon mukaan. Se että et ole opiskellut ja pyrkinyt haluamaasi ammattiin on oma päätöksesi, ei äitisi päätös. Sinulla on mahdollisuus katkaista välit äitiisi ja tehdä juuri niin kuin haluat. Mutta kun et halua. On niin paljon kivempi olla uhri ja kuvitella mitä kaikkea voisi olla jos ei sitä ja jos ei tätä... Haukkua ja vähätellä muita ihmisiä, kiroilla ja kuvitella olevansa älykkäämpi kuin oikeasti onkaan. News flash: sä et oo siinä 6000 € duunissa koska sulla ei kapasiteetti riitä, ei se sun äitisi vika ole. Moni narsistin lapsi pärjää vallan hyvin elämässä ja kykenee jättämään vanhempiensa aiheuttamat arvet taakseen. Sä et tähän pysty koska se tarkoittaisi että sun pitäisi alkaa ottamaan vastuuta omasta elämästäsi ja omista valinnoistasi.

Nyt varoitan sua vittupää sanomasta enää yhtään mitään narsistin uhrien syyllisyydestä kärsimyksiinsä narsistin kanssa. Sä siis puolustat narsistia? Olet itse siis sellainen? Lapsi ei tee MITÄÄN päätöstä pelätä vihaista vanhempaansa jottei tulisi pahmpaa, sama aikuisella narsistin uhrilla. Olet sairas sadisti väittäessäsi, että narsistin uhriksi joutuminen edes aikuisiällä olisi uhrin vika, mutta mites selität lapsen joutumisen narsistin uhriksi??? Saatana, selitäpä nyt, vitun aivokääpiö!!! AV:n paskin kirjoittaja ikinä olet sinä!!!

Sinä et tiedä kapaisteetistani yhtikäs mitään, älä arvioi sellaista, mihin tietosi ei riitä.

Minä vähän veikkaan, että sulla on sellainen persoonallisuushäiriö, että kaikki sun kanssa eri mieltä olevat ovat narsisteja ja sadisteja ja mitä näitä nyt on.

Miksi sinä varoitat toisia jatkamasta juttua? Koska koet oikeudeksesi "rangaista" ja "opettaa" muita? Onko sulla jotain perusteluja sille, miksi olet niin erikoislaatuinen, että sulla on oikeus lopettaa keskustelupalstalta keskustelukin, jos se ei sua miellytä. 😂

Se oli vain minun mielipiteeni, tietenkään se ei siitä mihinkään lopu, jos tämä toinen ei ymmärrä tai tahdo lopettaa.

Eikä ole persoonallisuushäiriötä, tänään juuri joku toisessa ketjussa palstalla sanoikin, ettei sellaista (juuri koskaan) diagnosoida henkilölle joka käy töissä. Mä olen vain vihainen, that's all. Ja ihan syystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on väärin, että Suomessa ei yksityinen ihminen saa kerätä rahaa. Mitä se viranomaisille kuuluu jos joku haluaisi lahjoittaa vähävaraiselle? Aina meitä holhotaan kuin pikkulapsia...

Jenkeissä on ihan tavallista että kerätään rahaa ja tavaraa lahjoituksina, vaikka opiskeluun.

https://en.wikipedia.org/wiki/GoFundMe

Jenkeissä on myös tapana, että ap:n kaltaiset ovat kodittomia ja kerjäävät kadulla rahaa ruokaan. Kyllä Suomessa on huonosti?

No meillä on leipäjonot. Rahankeräyksen pitäisi olla yksityisasia. Pois liika kansalaisten holhous.

Miksi hankit äpäriä?

Vierailija kirjoitti:

On aina riski tehdä lapsia tietäen, että joku muu - puoliso tai yhteiskunta - ne lapset elättää. Olet kuitenkin ollut eläkkeellä jo ennenkuin tapasit lastesi isän ja sen vuoksi aikoinaan ottanut melkoisen riskin. Jos olisit edelleen lastesi isän kanssa, en usko, että teillä viisihenkisenä perheenä olisi yhtään enempää varaa New Yorkin matkaan kuin nytkään. Teillä kun ei olisi tuloina kuin sun eläke, lapsilisät ja miehen palkka. Elatustukia, asumistukea ja toimeentulotukea ette saisi tai ainakin näiden tukien määrä olisi merkittävästi pienempi kuin nyt. 

Ymmärrän silti, miten vähävaraisuus kaivertaa. Lapsiperheiden tuloerot ovat kasvaneet parissakymmenessä vuodessa. Vielä 80-luvulla oli aika tavallista, että keskituloisen perheen elämäntapa ei kovin paljoa poikennut vähävaraisen perheen elämäntavasta. Ei ollut samassa määrin kulutettavaa eikä samanlaisia uusia tarpeita esim elektroniikan suhteen kuin nykyisin. Yksi puhelin ja yksi televisio per talous riitti kaikille varallisuustasosta riippumatta. Kaikissa perheissä syötiin arkisin makkarakeittoa, makaroonilaatikkoa jne eikä kukaan vielä sanonut, että ne ruuat olisivat "hiilaripaskaa" tms. Asuntolainojen korot olivat korkeita ja laina-ajat lyhyitä, joten paremmin tienaavalla asuntovelkaisella ei käyttörahaa jäänyt juuri sen enempää kuin pienituloisella vuokralla asuvallakaan ennenkuin laina oli maksettu pois. Vauvanvaunuja, vaatteita, leluja yms kierrätettiin sisarukselta, serkukselta ja ystävien lapsilta toiselle. Vanhalla autonrämällä ajettiin mahdollisimman pitkään. Ulkomaanmatkoista haaveiltiin, kunhan asuntolainat olisi ensin maksettu pois. Ei myöskään ollut sosiaalista mediaa eikä blogeja, joissa toiset olsisivat hehkuttaneet loisteliasta elämäänsä New Yorkin matkoineen ja kuohuviiniaamiaisineen. Vain rikkaat elivät loisteliaasti ja heistä joskus naistenlehdistä saattoi lukeakin,  mutta tavallinen suomalainen ei verrannut itseään ja omaa elämäänsä rikkaiden elämään vaan toisten tavallisten suomalaisten elämään.  

Hitsin hyvä kirjoitus!

Vierailija kirjoitti:

Epävarmuus jne kaikki on äidin aiheuttamaa, siksi se on hänen syytään, miten mulla elämässä menee. Vanhemmilla on suuri vastuu. Ei tietenkään kun ollaan jo valmiiksi ihan pohjalla ja on jee jee jos lapsi pääsee kaupan kassalle tai varastomieheksi töihin.

Siis töihin aikuisuralleen. En tajua ihmisiä, jotka tykkää suorittavan tason töistä! Ja joku vielä luuli, ettei ne eroa korkeastikoulutettujen työhön pääsyn vaatimuksista mitenkään!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on väärin, että Suomessa ei yksityinen ihminen saa kerätä rahaa. Mitä se viranomaisille kuuluu jos joku haluaisi lahjoittaa vähävaraiselle? Aina meitä holhotaan kuin pikkulapsia...

Jenkeissä on ihan tavallista että kerätään rahaa ja tavaraa lahjoituksina, vaikka opiskeluun.

https://en.wikipedia.org/wiki/GoFundMe

Jenkeissä on myös tapana, että ap:n kaltaiset ovat kodittomia ja kerjäävät kadulla rahaa ruokaan. Kyllä Suomessa on huonosti?

No meillä on leipäjonot. Rahankeräyksen pitäisi olla yksityisasia. Pois liika kansalaisten holhous.

Nimenomaan näin, pois turha holhous kuten asumistuki ja toimeentulotuki ja muu ihmisten yksityisasioihin puuttuminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennemmin se lasten lapsuus menee pilalle jos äiti on jatkuvasti vihainen ja katkera. Eipä kaikilla työssäkäyvilläkään ole varaa käydä New Yorkissa, ostaa aina uusia vaatteita tai juuri niitä silmälaseja mitä haluaa.

Selvitä mitä ilmaista tekemistä kaupungissasi on ja käytä niitä hyödyksi. Käy lasten kanssa retkillä vaikka metsässä, rannalla jne. Monesti lapset kaipaavat enemmän juuri sitä yhteistä aikaa vanhempien kanssa. Uuden ripsarin saat 4 €:lla toknannilta. Poikien vaatteita ja varusteita pystytte varmasti kierrättämään ja ostamaan käytettyinä.

Ilmaista tekemistä...vittu. Jos tämä ap vaikkapa vihaa sellaista tekemistä? Ja nauttisi nimenomaan matkasta New yorkiin? Meitä sellaisiakin ihmisiä on, joille ihana elämä ei todellakaan ole tuollaista köyhäilijöiden ankeuselämää.

No sit se on vaan pakko lakata valittamasta, etsiä lukihäiriöstä ja adhd:sta huolimatta töitä ja ostaa itselleen matkat sinne New Yorkiin. Ei sitä kukaan estä, eikä myöskään maksa kenenkään puolesta.

Onko sulla vähän vaikeaa ymmärtää elämän realiteetteja? Mitä sellaista hyvinpalkattua työtä voi tehdä, jolla pääsee Nykkiin, jos nimenomaan hyvinpalkattua työtä ei voi tehdä, KOSKA on lukihäiriö ja add? Että kyllä sen vaan jokin estää, mutta sun on ilmeisen vaikea tajuta helppoja asioita. Ei ihme, ettet sä oikeasti edes haaveile Nykin matkasta.

Kyllä mä oon saanut matkoihin säästettyä pienestäkin palkasta. Se vaan vaatii enemmän aikaa ja kärsivällisyyttä. Heti mulle kaikki nyt -ihmisillä ei vaan riitä ymmärrystä tän asian tajuamiseen. Kun rahaa saa se käytetään. Mitään vaiva ei nähdä että saataisiin halvemmalla. Kesällä voi poimia vaikka marjoja ja syksyllä sieniä, niistä jo saa ylimäärästä rahaa edes pikkusen.

No osa on ehkä tottunut saamaan asioita vähän helpommin kuin joku saatanan vitun köyhä. Siitä tulis vain paha mieli ainakin mulle, ellei se matka ois sit aivan vitun onnistuneen täydellinen jos oisin perse ruvella saatana raatanut jossain marjametsässä kaikn vapaa-aikani, enkä ois saanut siitäkään nauttia.

Tulee varmaan yllätyksenä sulle että ihmiset tekee aika paljon työtä palkkojensa eteen. Kyllä ne harvoin on niitä työssäkäyviä jotka on tottuneet saamaan kaiken helpolla. Ehkä sunkin kannattais ymmärtää se, että saadaksesi haluamasi joudut oikeesti nostamaan perseen ylös ja tekemään jotain se asian eteen. Muussa tapauksessa lakkaa valittamasta ja tyydy elämääsi.

En ole ap ja mitä vittua sä oikein selität? Mä olen saanut paljon ja helpolla, lapsena, kuvitteletko sä, että se sallii mun olla käymättä töissä? Että vain ne, joille ei ole mikään tullut helpolla, joutuu Suomessa töihin?

On lukuisia syitä, miksi ihminen ei saa työtä, josta saisi 5-6000e/kk palkkaa, joka on summa, jolla mäkään en varmaan valittaisi. Kun en saa niin paljon, vaikka mulle kuuluisi, valitan.

Pakko kysyä että miks sulle kuuluisi 5000-6000 € palkka? Jos vaatimus on toi niin ei ihme ettet löydä töitä.

Erin Brockovichin sanoin oln fiksu, kova tekemään töitä ja valmis tekemään mitä tahansa. Ainoa mikä tuli esteeksi oli niin surkea itsetunto, ettei sillä voinut pyrkiä vastaavaan, kotona nuijittu siis.

Lisäksi olisin sen tason ihmisten parissa kuin kotonani, sen sijaan suorittavan alan työntekijöiden seurassa olen vaivaantunut, en jaa heidän maailmaansa ollenkaan. Mutta on mulla töitä, palkka vaan on noin 2000e/kk.

Ilmeisesti sulle kuitenkin on lapsena kotona tullut kaikki kovin helpolla, ja koet että nytkin tulisi niin olla? Harvassa ammatissa palkat ovat tuota luokkaa, ja yleensä ne vaativat pitkän koulutuksen ja sen päälle ammattitaitoa ja osaamista. Sinulla ei näitä selvästi ole ja siksi onkin omituista että kuvittelet silti ansaitsevasi noin kovan palkan. Itsetuntosi ja minäkuvasi tuntuu olevan melkoisen vääristynyt.

Voi jumalauta etkö sä nyt tajua mitään. Eipä oikein kannattanut pyrkiä opiskelemaan pitkän koulutuksen alaa, vaikka äly olisikin riittänyt, henkisten vaurioiden takia. Ensin olisi saattanut opiskelu aiheuttaa burn outin ja miten olisin päässyt ikinä työelämään? En olisi ollut ainoa työkyvytön maisteritason opiskelija. Mulla vain oireet alkoivat niin aikaisin, ettei tullut edes päästyä sisään.

Mulle ois siis kuulunut se koulutus ja sen tasoinen elämä, mutta mahdotontahan se oli, koska narsistivanhempi pilannut itsetunnon ja aiheuttanut masennuksen.

Olis voinut ja olis voinut.... Kuulostaa siltä että et ole viitsinyt edes yrittää kouluttautua ja olet löytänyt omalle saamattomuudellesi hyvän syntipukin vanhemmistasi. Irtaannu niistä vanhemmista ja lähde opiskelemaan jos koet aidosti että susta olis siihen. Jos ei olisi, niin lakkaa kuvittelemasta olevasi parempi kuin suurin osa ihmisistä ja että ansaitsisit enemmän. Hyväksymällä tilanteesi voit ehkä elää elämäsi onnellisena ja vähemmän katkerana.

Miksi olisin yrittänyt kouluttautua, kun olisin siitä siirtynyt kortistoon, koska masennus? Minäkin olin sairas, en huvikseni päättänyt, että enpä yritä. Ja en minä ole vieläkään parantunut. Ei se sitä poista, että tasoni ei ole suorittavissa töissä ja siellä kaltaistesi vajukkien seurassa. Silti olen siellä ja vihaan sitä, koska sinä ja kaltaisesi olette sellaisia saatanan kakkapäitä! Toisia ette rakasta, itseänne vaan, saatanan vittuidiootit!

Vanhmmista irtaantuminen onkin avainsana ja he juuri ovat saaneet minut uskomaan, etten voisi tehdä samantasoisia töitä, mihin he itse kykenivät. Varsinkin äiti, koska oli narsisti. Mutta älä sä kuule vaivaa aivosolujasi tällä, selkeästi liian vaikea aihe sulle.

Oothan sä nytkin töissä, miksi kuvittelet että kouluttautumisen jälkeen et olisi kyennyt töihin? Masennuksesta paranee ihmisiä jatkuvasti, mutta en ihmettele jos tuolla epärealistisella ja pessimistisellä elämänasenteella se on ja pysyy. Kannattaa ehkä mennä itseensä ja miettiä miten omia toimintatapoja voi muuttaa ollakseen onnellinen? Miten voisit muuttaa ajatusmaailmaasi niin että ennakko-oletuksesi kaikkeen ei ole se että mikään ei kuitenkaan onnistu, turha siis edes yrittää. Nyt olet omaksunut uhrin roolin ja vaikutat tyytyväiseltä marttyyrina joka voi sysätä syyn omaan saamattomuuteensa kaikkeen ulkopuolella olevaan, ottamatta lainkaan vastuuta omasta toiminnastaan.

En ole myöskään enää masentunut, mutta se ei auta siihen, ettei haavat, joita vanhemmat aiheuttivat ole silti vieläkään parantuneet. Ei niillä suoriuduttaisi töistä, jotka olisivat älylliselle tasolleni sopivia, kiinnostavia ja mielekkäitä.

Nyt joudun katselemaan töissä yksinkertaista sakkia ja turhautumaan. Mutta äiti halusi sen näin, narsistillehan se olisi iso vääryys, jos joku onnistuisi häntä paremmin.

Loppukädessähän sä oot itse päättänyt tehdä niin kuin äitisi halusi. Jos et koe pärjääväsi vaativammissa töissä, niin eikö olisi parempi sitten vain tyytyä siihen työhön jota teet? Sulla on kyllä erikoinen kuvitelma itsestäsi. Et yritä ja syytät äitiäsi tästä. Et enää ole masentunut, mutta sinulla on huono itsetunto. Sitä pystyy harjoittamaan jos haluaa, ja usein koulutuksen ja ammatin myötä itsetunto kohoaa, oli äiti sanonut mitä tahansa.

Sulla ei ole mitään käsitystä narsistisen ihmisen kanssa elämisestä, jos sä väität, että mä olen itse valinnut tehdä niin kuin äitini halusi. Jos narsistin puoliso antaa narsistikumppanin rajoittaa menemisiään, niin valitseeko hän sen siis ihan itse? Vai tekeekö sen välttääkseen pahemman seurauksen? Joten haista sä vain täysi kasa paskaa, en välitä sinusta YHTÄÄN. VÄHÄTTELE sä vain mun asioita, siihenhän sä vain kykenetkin, et sen enempään.

Valitsee. Hänhän on se joka antaa narsistille vallan ja päättää itse toimia tämän tahdon mukaan. Se että et ole opiskellut ja pyrkinyt haluamaasi ammattiin on oma päätöksesi, ei äitisi päätös. Sinulla on mahdollisuus katkaista välit äitiisi ja tehdä juuri niin kuin haluat. Mutta kun et halua. On niin paljon kivempi olla uhri ja kuvitella mitä kaikkea voisi olla jos ei sitä ja jos ei tätä... Haukkua ja vähätellä muita ihmisiä, kiroilla ja kuvitella olevansa älykkäämpi kuin oikeasti onkaan. News flash: sä et oo siinä 6000 € duunissa koska sulla ei kapasiteetti riitä, ei se sun äitisi vika ole. Moni narsistin lapsi pärjää vallan hyvin elämässä ja kykenee jättämään vanhempiensa aiheuttamat arvet taakseen. Sä et tähän pysty koska se tarkoittaisi että sun pitäisi alkaa ottamaan vastuuta omasta elämästäsi ja omista valinnoistasi.

Nyt varoitan sua vittupää sanomasta enää yhtään mitään narsistin uhrien syyllisyydestä kärsimyksiinsä narsistin kanssa. Sä siis puolustat narsistia? Olet itse siis sellainen? Lapsi ei tee MITÄÄN päätöstä pelätä vihaista vanhempaansa jottei tulisi pahmpaa, sama aikuisella narsistin uhrilla. Olet sairas sadisti väittäessäsi, että narsistin uhriksi joutuminen edes aikuisiällä olisi uhrin vika, mutta mites selität lapsen joutumisen narsistin uhriksi??? Saatana, selitäpä nyt, vitun aivokääpiö!!! AV:n paskin kirjoittaja ikinä olet sinä!!!

Sinä et tiedä kapaisteetistani yhtikäs mitään, älä arvioi sellaista, mihin tietosi ei riitä.

Minä vähän veikkaan, että sulla on sellainen persoonallisuushäiriö, että kaikki sun kanssa eri mieltä olevat ovat narsisteja ja sadisteja ja mitä näitä nyt on.

Miksi sinä varoitat toisia jatkamasta juttua? Koska koet oikeudeksesi "rangaista" ja "opettaa" muita? Onko sulla jotain perusteluja sille, miksi olet niin erikoislaatuinen, että sulla on oikeus lopettaa keskustelupalstalta keskustelukin, jos se ei sua miellytä. 😂

Se oli vain minun mielipiteeni, tietenkään se ei siitä mihinkään lopu, jos tämä toinen ei ymmärrä tai tahdo lopettaa.

Eikä ole persoonallisuushäiriötä, tänään juuri joku toisessa ketjussa palstalla sanoikin, ettei sellaista (juuri koskaan) diagnosoida henkilölle joka käy töissä. Mä olen vain vihainen, that's all. Ja ihan syystä.

Voi apua, työssäkäyvillä ei ole persoonallisuushäiriöitä? Sinä elät kyllä ihan omassa maailmassasi, et reaalimaailmassa.