Lue keskustelun säännöt.
olen köyhä ja vihaan joka hetkeä . tuntuu, että lastenkin lapsuus menee pilalle :(
03.12.2016 |
lapset eivät ikinä pääse reissuun, eivätkä voi harrastaa mitään. rahan puutteen lisäksi tähän vaikuttaa se, ettei mulla ole autoa. kortti on, mutta auton ylläpitäminen oli ihan liian kallista :(
olen eronnut ja sosku avustaa mm. vuokrassa, mutta silti tässä ei juhlita. kolme 5-9v poikaa joille pitää ostaa ihan kaikkea koko ajan ! ja itse saa laahustaa siinä 5v vanhassa talvitakissa itse saksittu tukka pystyssä ja silmät kipeinä vanhaksi menneestä ripsarista.. kuvitelkaa kaupassa, että teidän on valittava vessanpaperi tai meikkivoide!
mun kroppa on ihan paskana. notkoselkä ja eri pituiset jalat, joku kuntosali varmaan tekis hyvää mutta milläs maksat? multa puuttui useita hampaita ja loput on vinksallaan, kärsin niiden vuoksi kivuista korvissa ja hammaslääkärin asenne on että no voi voi" uudet rillit sentään sain sosku avustuksella, en tosin juuri niitä haluamani kun olivat liian kalliit mutta onpahan nyt jotkut....
vituttaa ja itkettää, tunnen itseni täysin epäonnistuneeksi jä välillä mietin miks vitussa piti tehdä nuo lapset tänne kärsimään? :( poikien isästä ei ole apua, juoppo peliriippuvainen joka tajus toisen synnyttyä ettei hänestä ole "kotileikkiin" ja tuosta kolmannesta väittää ettei ole oma, vaikka siitä on mustaa valkoisella... joo ja mikään teinipariskunta ei tosiaan oltu, tavattiin kun olin 22 ja ex 26 ja siitä vuosi etenpäin olinkin raskaana!
mut exä sentään on käynyt töissä. nykyisin vissiin makaa sohvalla vetämässä kaljaa, mutta joskus kävi. mulle taas napsahti työkyvyttömyys-eläke kun olin just täyttänyt 21, moni ihmettelee miten sen oikein tein? no olemalla oma itseni, luulisin... mulla on siis lukihäiriö, laaja-alainen hahmottamiskyvyn häiriö ja aikusena todettu ahdh .
olisi ihanaa jos voisi lähteä poikien kanssa reissuun, vaikka New Yorkiin ! jos voisi käydä kampaajalla ja ostaa silmää räpäyttämällä uusia vaatteita... jos pääsi pois tästä kaksiosta, jonka seinän takana naapurin somalit (en ole rasisti mutta kuuluuko kulttuuriin okeasti olla noin kovaääninen?!) kailottaa aamusta iltaan, pyykkituvalta nyysitään pyykkejä ja hissin ovi on potkittu paskaksi.
Kommentit (407)
Vierailija kirjoitti:
Siis sinulla on ihan paperilla todettu kyvyttömäksi selviämään työelämästä? Miksi ihmeessä hankit lapsia? Niissähän sitä työtä ei olekaan kuin 24/7...
Lisäksi noilla ongelmilla (geeneillä) ymmärtäisin yhden (vahinko)lapsen mutta miksi ihmisen pitää tietentahtoen siirtää nuo ongelmat jälkipolville?
Esim. ADHD todellakin periytyy tai ainakin "periytyy" kun lapset ottavat mallia vanhempiensa käytöksestä. On nähty.
ADHD on kuule neurologinen sairaus eikä sitä voi oppia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Valitakko wcpaperi vai meikkivoide, et oo tosissas.. :D lopeta se meikkaaminen, siihen ei oo mitään tarvetta. Eikä kannata sillä vanhalla ripsarillakaan itelleen silmätulehdusta aiheuttaa.
Jaa että ihan New Yorkiin ois kiva päästä? Ois varmaan monen muunkin työssäkäyvänkin mielestä, se nyt vaan on aika kallis matkakohde ja sinne ei ihan hetkessä säästämällä normaali ihminenkään pääse! Lopeta se valitus, ja oo kiitollinen että sun ja sun poikien koko elämä kaikkine tarpeellisine (+tarpeettomine) kuluineen maksetaan, vaikkei susta mitään hyötyä yhteiskunnalle olekaan.
Tähän mennessä 41 ylänuolta mielipiteelle, jonka mukaan työkyvyttömän pitää olla kiitollinen siitä, että hänen annetaan juuri ja juuri pysyä hengissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennemmin se lasten lapsuus menee pilalle jos äiti on jatkuvasti vihainen ja katkera. Eipä kaikilla työssäkäyvilläkään ole varaa käydä New Yorkissa, ostaa aina uusia vaatteita tai juuri niitä silmälaseja mitä haluaa.
Selvitä mitä ilmaista tekemistä kaupungissasi on ja käytä niitä hyödyksi. Käy lasten kanssa retkillä vaikka metsässä, rannalla jne. Monesti lapset kaipaavat enemmän juuri sitä yhteistä aikaa vanhempien kanssa. Uuden ripsarin saat 4 €:lla toknannilta. Poikien vaatteita ja varusteita pystytte varmasti kierrättämään ja ostamaan käytettyinä.Ilmaista tekemistä...vittu. Jos tämä ap vaikkapa vihaa sellaista tekemistä? Ja nauttisi nimenomaan matkasta New yorkiin? Meitä sellaisiakin ihmisiä on, joille ihana elämä ei todellakaan ole tuollaista köyhäilijöiden ankeuselämää.
No sit se on vaan pakko lakata valittamasta, etsiä lukihäiriöstä ja adhd:sta huolimatta töitä ja ostaa itselleen matkat sinne New Yorkiin. Ei sitä kukaan estä, eikä myöskään maksa kenenkään puolesta.
Onko sulla vähän vaikeaa ymmärtää elämän realiteetteja? Mitä sellaista hyvinpalkattua työtä voi tehdä, jolla pääsee Nykkiin, jos nimenomaan hyvinpalkattua työtä ei voi tehdä, KOSKA on lukihäiriö ja add? Että kyllä sen vaan jokin estää, mutta sun on ilmeisen vaikea tajuta helppoja asioita. Ei ihme, ettet sä oikeasti edes haaveile Nykin matkasta.
Kyllä mä oon saanut matkoihin säästettyä pienestäkin palkasta. Se vaan vaatii enemmän aikaa ja kärsivällisyyttä. Heti mulle kaikki nyt -ihmisillä ei vaan riitä ymmärrystä tän asian tajuamiseen. Kun rahaa saa se käytetään. Mitään vaiva ei nähdä että saataisiin halvemmalla. Kesällä voi poimia vaikka marjoja ja syksyllä sieniä, niistä jo saa ylimäärästä rahaa edes pikkusen.
No osa on ehkä tottunut saamaan asioita vähän helpommin kuin joku saatanan vitun köyhä. Siitä tulis vain paha mieli ainakin mulle, ellei se matka ois sit aivan vitun onnistuneen täydellinen jos oisin perse ruvella saatana raatanut jossain marjametsässä kaikn vapaa-aikani, enkä ois saanut siitäkään nauttia.
Tulee varmaan yllätyksenä sulle että ihmiset tekee aika paljon työtä palkkojensa eteen. Kyllä ne harvoin on niitä työssäkäyviä jotka on tottuneet saamaan kaiken helpolla. Ehkä sunkin kannattais ymmärtää se, että saadaksesi haluamasi joudut oikeesti nostamaan perseen ylös ja tekemään jotain se asian eteen. Muussa tapauksessa lakkaa valittamasta ja tyydy elämääsi.
En ole ap ja mitä vittua sä oikein selität? Mä olen saanut paljon ja helpolla, lapsena, kuvitteletko sä, että se sallii mun olla käymättä töissä? Että vain ne, joille ei ole mikään tullut helpolla, joutuu Suomessa töihin?
On lukuisia syitä, miksi ihminen ei saa työtä, josta saisi 5-6000e/kk palkkaa, joka on summa, jolla mäkään en varmaan valittaisi. Kun en saa niin paljon, vaikka mulle kuuluisi, valitan.Pakko kysyä että miks sulle kuuluisi 5000-6000 € palkka? Jos vaatimus on toi niin ei ihme ettet löydä töitä.
Erin Brockovichin sanoin oln fiksu, kova tekemään töitä ja valmis tekemään mitä tahansa. Ainoa mikä tuli esteeksi oli niin surkea itsetunto, ettei sillä voinut pyrkiä vastaavaan, kotona nuijittu siis.
Lisäksi olisin sen tason ihmisten parissa kuin kotonani, sen sijaan suorittavan alan työntekijöiden seurassa olen vaivaantunut, en jaa heidän maailmaansa ollenkaan. Mutta on mulla töitä, palkka vaan on noin 2000e/kk.Ilmeisesti sulle kuitenkin on lapsena kotona tullut kaikki kovin helpolla, ja koet että nytkin tulisi niin olla? Harvassa ammatissa palkat ovat tuota luokkaa, ja yleensä ne vaativat pitkän koulutuksen ja sen päälle ammattitaitoa ja osaamista. Sinulla ei näitä selvästi ole ja siksi onkin omituista että kuvittelet silti ansaitsevasi noin kovan palkan. Itsetuntosi ja minäkuvasi tuntuu olevan melkoisen vääristynyt.
Voi jumalauta etkö sä nyt tajua mitään. Eipä oikein kannattanut pyrkiä opiskelemaan pitkän koulutuksen alaa, vaikka äly olisikin riittänyt, henkisten vaurioiden takia. Ensin olisi saattanut opiskelu aiheuttaa burn outin ja miten olisin päässyt ikinä työelämään? En olisi ollut ainoa työkyvytön maisteritason opiskelija. Mulla vain oireet alkoivat niin aikaisin, ettei tullut edes päästyä sisään.
Mulle ois siis kuulunut se koulutus ja sen tasoinen elämä, mutta mahdotontahan se oli, koska narsistivanhempi pilannut itsetunnon ja aiheuttanut masennuksen.
Olis voinut ja olis voinut.... Kuulostaa siltä että et ole viitsinyt edes yrittää kouluttautua ja olet löytänyt omalle saamattomuudellesi hyvän syntipukin vanhemmistasi. Irtaannu niistä vanhemmista ja lähde opiskelemaan jos koet aidosti että susta olis siihen. Jos ei olisi, niin lakkaa kuvittelemasta olevasi parempi kuin suurin osa ihmisistä ja että ansaitsisit enemmän. Hyväksymällä tilanteesi voit ehkä elää elämäsi onnellisena ja vähemmän katkerana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennemmin se lasten lapsuus menee pilalle jos äiti on jatkuvasti vihainen ja katkera. Eipä kaikilla työssäkäyvilläkään ole varaa käydä New Yorkissa, ostaa aina uusia vaatteita tai juuri niitä silmälaseja mitä haluaa.
Selvitä mitä ilmaista tekemistä kaupungissasi on ja käytä niitä hyödyksi. Käy lasten kanssa retkillä vaikka metsässä, rannalla jne. Monesti lapset kaipaavat enemmän juuri sitä yhteistä aikaa vanhempien kanssa. Uuden ripsarin saat 4 €:lla toknannilta. Poikien vaatteita ja varusteita pystytte varmasti kierrättämään ja ostamaan käytettyinä.Ilmaista tekemistä...vittu. Jos tämä ap vaikkapa vihaa sellaista tekemistä? Ja nauttisi nimenomaan matkasta New yorkiin? Meitä sellaisiakin ihmisiä on, joille ihana elämä ei todellakaan ole tuollaista köyhäilijöiden ankeuselämää.
No sit se on vaan pakko lakata valittamasta, etsiä lukihäiriöstä ja adhd:sta huolimatta töitä ja ostaa itselleen matkat sinne New Yorkiin. Ei sitä kukaan estä, eikä myöskään maksa kenenkään puolesta.
Onko sulla vähän vaikeaa ymmärtää elämän realiteetteja? Mitä sellaista hyvinpalkattua työtä voi tehdä, jolla pääsee Nykkiin, jos nimenomaan hyvinpalkattua työtä ei voi tehdä, KOSKA on lukihäiriö ja add? Että kyllä sen vaan jokin estää, mutta sun on ilmeisen vaikea tajuta helppoja asioita. Ei ihme, ettet sä oikeasti edes haaveile Nykin matkasta.
Kyllä mä oon saanut matkoihin säästettyä pienestäkin palkasta. Se vaan vaatii enemmän aikaa ja kärsivällisyyttä. Heti mulle kaikki nyt -ihmisillä ei vaan riitä ymmärrystä tän asian tajuamiseen. Kun rahaa saa se käytetään. Mitään vaiva ei nähdä että saataisiin halvemmalla. Kesällä voi poimia vaikka marjoja ja syksyllä sieniä, niistä jo saa ylimäärästä rahaa edes pikkusen.
No osa on ehkä tottunut saamaan asioita vähän helpommin kuin joku saatanan vitun köyhä. Siitä tulis vain paha mieli ainakin mulle, ellei se matka ois sit aivan vitun onnistuneen täydellinen jos oisin perse ruvella saatana raatanut jossain marjametsässä kaikn vapaa-aikani, enkä ois saanut siitäkään nauttia.
Ajattelin nuorempana ihan samalla tavalla. Tiedätkö mitä tein? Mä pääsin töihin. En missään nimessä hyväpalkkaiseen, mutta sillä tulee toimeen. Toinen asia oli oppia olemaan välittämättä mistään. Nykyään olen iloinen, koska en välitä paskan vertaa mistään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennemmin se lasten lapsuus menee pilalle jos äiti on jatkuvasti vihainen ja katkera. Eipä kaikilla työssäkäyvilläkään ole varaa käydä New Yorkissa, ostaa aina uusia vaatteita tai juuri niitä silmälaseja mitä haluaa.
Selvitä mitä ilmaista tekemistä kaupungissasi on ja käytä niitä hyödyksi. Käy lasten kanssa retkillä vaikka metsässä, rannalla jne. Monesti lapset kaipaavat enemmän juuri sitä yhteistä aikaa vanhempien kanssa. Uuden ripsarin saat 4 €:lla toknannilta. Poikien vaatteita ja varusteita pystytte varmasti kierrättämään ja ostamaan käytettyinä.Ilmaista tekemistä...vittu. Jos tämä ap vaikkapa vihaa sellaista tekemistä? Ja nauttisi nimenomaan matkasta New yorkiin? Meitä sellaisiakin ihmisiä on, joille ihana elämä ei todellakaan ole tuollaista köyhäilijöiden ankeuselämää.
Sitten ap:n olisi pitänyt järjestään elämänsä toisin. Nyt ei auta kuin elää niillä reunaehdoilla, jotka itse on itselleen luonut.
Äläpä vääristele. Ap:n reunaehtona on neurologiset häiriöt, niiden aiheuttama työkyvyttömyys, sosiaaliturvan matala taso ja monet muut rakenteelliset ongelmat. Itse hän ei tuota loukkua ole luonut. Vammaisena hän putosi siihen, ei luonut sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitakko wcpaperi vai meikkivoide, et oo tosissas.. :D lopeta se meikkaaminen, siihen ei oo mitään tarvetta. Eikä kannata sillä vanhalla ripsarillakaan itelleen silmätulehdusta aiheuttaa.
Jaa että ihan New Yorkiin ois kiva päästä? Ois varmaan monen muunkin työssäkäyvänkin mielestä, se nyt vaan on aika kallis matkakohde ja sinne ei ihan hetkessä säästämällä normaali ihminenkään pääse! Lopeta se valitus, ja oo kiitollinen että sun ja sun poikien koko elämä kaikkine tarpeellisine (+tarpeettomine) kuluineen maksetaan, vaikkei susta mitään hyötyä yhteiskunnalle olekaan.Tähän mennessä 41 ylänuolta mielipiteelle, jonka mukaan työkyvyttömän pitää olla kiitollinen siitä, että hänen annetaan juuri ja juuri pysyä hengissä.
Tätä juuri tarkoitin suorittavan tason ihmisten henkisellä köyhyydellä. Hyvä esimerkki siitä. Kun ei itselläkään paljon mitään ole, niin herranen aika, jos joku kokee, että kärsii siitä. Ei, kun pitäisi vain olla kiitollinen, että on pahasti. Kun samaan aikaan toisella ei ole sitä työkyvyttömyyttä, tai narsistivanhempaa, vaan on sellainen elämä, jonka tahtoikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitakko wcpaperi vai meikkivoide, et oo tosissas.. :D lopeta se meikkaaminen, siihen ei oo mitään tarvetta. Eikä kannata sillä vanhalla ripsarillakaan itelleen silmätulehdusta aiheuttaa.
Jaa että ihan New Yorkiin ois kiva päästä? Ois varmaan monen muunkin työssäkäyvänkin mielestä, se nyt vaan on aika kallis matkakohde ja sinne ei ihan hetkessä säästämällä normaali ihminenkään pääse! Lopeta se valitus, ja oo kiitollinen että sun ja sun poikien koko elämä kaikkine tarpeellisine (+tarpeettomine) kuluineen maksetaan, vaikkei susta mitään hyötyä yhteiskunnalle olekaan.Tähän mennessä 41 ylänuolta mielipiteelle, jonka mukaan työkyvyttömän pitää olla kiitollinen siitä, että hänen annetaan juuri ja juuri pysyä hengissä.
Tässäon aika paljon kyse perspektiivistä, mihin verrataan. Moni tässä maailmassa olisi kiitollinen tietäessään pysyvänsä hengissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko kivikissaäiti hereillä? Vanhemmat ovat syypäitä kaikkeen, omaa vastuuta tai näyttöjä mistään ei ole, kaikki muut ovat rajoittuneita eikä hän saa ilmiselvästi ansaitsemaansa 6000 euron kuukausipalkkaa ja on siksi katkera. Miten ihmeessä siinä niin kävikään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitakko wcpaperi vai meikkivoide, et oo tosissas.. :D lopeta se meikkaaminen, siihen ei oo mitään tarvetta. Eikä kannata sillä vanhalla ripsarillakaan itelleen silmätulehdusta aiheuttaa.
Jaa että ihan New Yorkiin ois kiva päästä? Ois varmaan monen muunkin työssäkäyvänkin mielestä, se nyt vaan on aika kallis matkakohde ja sinne ei ihan hetkessä säästämällä normaali ihminenkään pääse! Lopeta se valitus, ja oo kiitollinen että sun ja sun poikien koko elämä kaikkine tarpeellisine (+tarpeettomine) kuluineen maksetaan, vaikkei susta mitään hyötyä yhteiskunnalle olekaan.Tähän mennessä 41 ylänuolta mielipiteelle, jonka mukaan työkyvyttömän pitää olla kiitollinen siitä, että hänen annetaan juuri ja juuri pysyä hengissä.
Tätä juuri tarkoitin suorittavan tason ihmisten henkisellä köyhyydellä. Hyvä esimerkki siitä. Kun ei itselläkään paljon mitään ole, niin herranen aika, jos joku kokee, että kärsii siitä. Ei, kun pitäisi vain olla kiitollinen, että on pahasti. Kun samaan aikaan toisella ei ole sitä työkyvyttömyyttä, tai narsistivanhempaa, vaan on sellainen elämä, jonka tahtoikin.
Lakkaa nyt nostamasta itseäsi jalustalle ja avaa silmäsi. Et todellakaan ole ainut jonka elämä ei ole mennyt niin kuin piti, tai jolla on lapsuuden traumaa tai narsistivanhempaa. Työkyvyttömyyttäkin on useammalla ihmisellä. Silti moni elää onnellista elämää, iloiten siitä mitä on elämässään saanut eikä käytä kaikkea aikaansa miettien mistä jää paitsi. Esimerkiksi ap:lla on kolme tervettä lasta ja on itse fyysisesti terve ja kykeneväinen touhuamaan lastensa kanssa. Miksi ei yrittäisi iloita siitä mitä on vaan antaa koko lasten lapsuuden valua ohi miettimällä miten paljon kivempaa olisi jos olisi enemmän rahaa. Sä oot vaan niin lintukodossa kasvanut kaiken helpolla saanut ihminen, että sulla ei oo minkäänlaista käsitystä siitä minkälaisten ongelmien kanssa osa ihmisistä painii. Siinä jää narsistivanhempien aiheuttama itsetuntopula helposti kakkoseks.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitakko wcpaperi vai meikkivoide, et oo tosissas.. :D lopeta se meikkaaminen, siihen ei oo mitään tarvetta. Eikä kannata sillä vanhalla ripsarillakaan itelleen silmätulehdusta aiheuttaa.
Jaa että ihan New Yorkiin ois kiva päästä? Ois varmaan monen muunkin työssäkäyvänkin mielestä, se nyt vaan on aika kallis matkakohde ja sinne ei ihan hetkessä säästämällä normaali ihminenkään pääse! Lopeta se valitus, ja oo kiitollinen että sun ja sun poikien koko elämä kaikkine tarpeellisine (+tarpeettomine) kuluineen maksetaan, vaikkei susta mitään hyötyä yhteiskunnalle olekaan.Tähän mennessä 41 ylänuolta mielipiteelle, jonka mukaan työkyvyttömän pitää olla kiitollinen siitä, että hänen annetaan juuri ja juuri pysyä hengissä.
Tässäon aika paljon kyse perspektiivistä, mihin verrataan. Moni tässä maailmassa olisi kiitollinen tietäessään pysyvänsä hengissä.
Siitä nimenomaan ei kannata olla kiitollinen. Mä olisin mieluummin kuollut, kuin voisin oikein, oikein pahoin (ja olisin hehkuttamanasi hengissä).
Minä olen ammatiltani sosiaalityöntekijä. Siis se parjattu sossuntäti, joka yhtenä osana työtään jakaa tai on jakamatta rahaa yhteiskunnan "huono-osaisille". Mainittakoon nyt vielä, että koulutukseni on valtiotieteiden maisteri, eli olen kouluttautunut pitkään ja huolella.
- Asun yksin vuokralla (Ei ole vanhempia/muita sukulaisia, jotka pystyisivät takaamaan asuntolainaa, ja pk-seudun vuokratasolla en saa riittävästi rahaa säästöön kuukausittain kasvattaakseni minkäänlaista pesämunaa omaa asuntoa varten. Työsuhdeasuntoa en ole lukuisista hakemuksista huolimatta onnistunut saamaan. )
- En pysty ostamaan läheskään kaikkea mitä haluaisin - tai edes tarvitsisin. Isompia ostoksia varten minun on säästettävä kuukausia tai vingutettava visaa hätätapauksissa.
- Olen suosiolla jättänyt matkustamishaaveet, koska säästääkseni riittävästi matkustamiseen minun pitäisi tinkiä entisestään jo nyt varsin vaatimattomasta elämäntavastani. Mielummin esim. ostan uusia vaatteita suht säännöllisesti. Tiedostan, että minun on tehtävä valintoja - kaikkea en voi näillä tuloilla saada.
- Valtaosa harrastuksistani on ilmaisia, pystyn valitsemaan 1-2 maksullista (mutta edullista) harrastusta - kuntosaliin ei näiden lisäksi ole varaa. Liikun ulkona ilmaiseksi.
- Palkkani ostovoima hupenee vuosi vuodelta, palkankorotukset ovat jäissä. Päinvastoin, ensi vuonna saan tehdä enemmän töitä samalla palkalla ja lomarahoistani leikataan kolmannes.
- Autoon minulla ei olisi varaa, mutta onneksi julkisetkin kulkevat täällä päin hyvin. Jos asuisin pk-seudun ulkopuolella, ehkä pystyisinkin auton hankkimaan halvempien asuinkustannusten vuoksi. Valintoja, valintoja.
En ole katkera tai vihainen, mielestäni elän ihan ok elämää. Ja verrattuna ihmisiin esim. kolmansissa maissa, elän suorastaan yltäkylläisyyden keskellä. Voin silti sanoa suoraan, että joskus mieleni tekisi huutaa ääneen, kun kuuntelen asiakkaideni odotuksia elämältä ja sosiaaliturvajärjestelmältä. Tämä aloitus sai samanlaisen tunteen aikaan.
Aloittajan ei mielestäni tarvitse olla erityisen kiitollinen - tiedän, että minimitoimeentulolla eläminen vuodesta toiseen on kuormittavaa. Siitä huolimatta toivoisin jonkinlaista suhteellisuudentajua näihin valituksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitakko wcpaperi vai meikkivoide, et oo tosissas.. :D lopeta se meikkaaminen, siihen ei oo mitään tarvetta. Eikä kannata sillä vanhalla ripsarillakaan itelleen silmätulehdusta aiheuttaa.
Jaa että ihan New Yorkiin ois kiva päästä? Ois varmaan monen muunkin työssäkäyvänkin mielestä, se nyt vaan on aika kallis matkakohde ja sinne ei ihan hetkessä säästämällä normaali ihminenkään pääse! Lopeta se valitus, ja oo kiitollinen että sun ja sun poikien koko elämä kaikkine tarpeellisine (+tarpeettomine) kuluineen maksetaan, vaikkei susta mitään hyötyä yhteiskunnalle olekaan.Tähän mennessä 41 ylänuolta mielipiteelle, jonka mukaan työkyvyttömän pitää olla kiitollinen siitä, että hänen annetaan juuri ja juuri pysyä hengissä.
Tätä juuri tarkoitin suorittavan tason ihmisten henkisellä köyhyydellä. Hyvä esimerkki siitä. Kun ei itselläkään paljon mitään ole, niin herranen aika, jos joku kokee, että kärsii siitä. Ei, kun pitäisi vain olla kiitollinen, että on pahasti. Kun samaan aikaan toisella ei ole sitä työkyvyttömyyttä, tai narsistivanhempaa, vaan on sellainen elämä, jonka tahtoikin.
Lakkaa nyt nostamasta itseäsi jalustalle ja avaa silmäsi. Et todellakaan ole ainut jonka elämä ei ole mennyt niin kuin piti, tai jolla on lapsuuden traumaa tai narsistivanhempaa. Työkyvyttömyyttäkin on useammalla ihmisellä. Silti moni elää onnellista elämää, iloiten siitä mitä on elämässään saanut eikä käytä kaikkea aikaansa miettien mistä jää paitsi. Esimerkiksi ap:lla on kolme tervettä lasta ja on itse fyysisesti terve ja kykeneväinen touhuamaan lastensa kanssa. Miksi ei yrittäisi iloita siitä mitä on vaan antaa koko lasten lapsuuden valua ohi miettimällä miten paljon kivempaa olisi jos olisi enemmän rahaa. Sä oot vaan niin lintukodossa kasvanut kaiken helpolla saanut ihminen, että sulla ei oo minkäänlaista käsitystä siitä minkälaisten ongelmien kanssa osa ihmisistä painii. Siinä jää narsistivanhempien aiheuttama itsetuntopula helposti kakkoseks.
Niin mutta jos hän kokee, että hänen lapsuutensa olisi ollut hirveä, jos se olisi sellainen, minkä hän nyt enää kykenee omille lapsilleen tarjoamaan? Niin revi ja juhli sitten siitä. Lapsilla on hirveä lapsuus, koska kaikesta on puutetta. Kyllä se kuule sille voi ihan tuntua, jos itse on saanut elää hyvää lapsuutta vailla puuttta.
Kannattaa miettiä, millaisen suhtautumistavan köyhyyteen opetat lapsillesi. Jos he oppivat, ettei ilman rahaa ole hauskaa, heille tulee vaikea aikuisuus. Ei kannata haaveilla mistään ökyrikkaan elämästä, vaan asettaa realistisia tavoitteita. Vaikka olet työkyvytön, vaikutat olevan kykenevä huolehtimaan lapsistasi. Tuohon huolehtimiseen kuuluu myös kasvatus ja lasten tulevaisuuden ajatteleminen.
On olemassa erilaista tukitoimintaa köyhille perheille, mm. avustuksia kesäloman viettoa varten ja jotain sellaista. Saattaisitte päästä sitä kautta vaikka jonnekin lomakylään viikoksi ensi kesänä. En itse tiedä tarkemmin, mutta varmaan tietoa niistä löytyy netistä (mm. Kotimaanapu, Hope jne.) Jos voit silloin tällöin lainata jonkun autoa, voitte käydä vaikka päivän reissuilla toisessa kaupungissa tai hankkia muuta pientä vaihtelua autoilemalla. Voitte vaikka käydä kesällä jossakin kauempana olevalla uimarannalla, tai ihan vain kävelyllä luonnonpuistossa. Miksi ainoa oikea lomakohde olisi New York?
Jos olet huolissasi lastesi mahdollisesta tulevasta köyhyydestä, korosta heille koulunkäynnin tärkeyttä, ja pidä huolta siitä, että heidän koulutodistuksensa pysyy edes sillä tasolla, että he saavat ammatillisen koulutuksen peruskoulun jälkeen. Tuollaisella taustalla on hyvä saavutus saada mikä tahansa tutkinto ja päästä työelämään. Haluat lapsillesi sellaisen aikuisuuden, että heidän toimeentulonsa on turvattu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ammatiltani sosiaalityöntekijä. Siis se parjattu sossuntäti, joka yhtenä osana työtään jakaa tai on jakamatta rahaa yhteiskunnan "huono-osaisille". Mainittakoon nyt vielä, että koulutukseni on valtiotieteiden maisteri, eli olen kouluttautunut pitkään ja huolella.
- Asun yksin vuokralla (Ei ole vanhempia/muita sukulaisia, jotka pystyisivät takaamaan asuntolainaa, ja pk-seudun vuokratasolla en saa riittävästi rahaa säästöön kuukausittain kasvattaakseni minkäänlaista pesämunaa omaa asuntoa varten. Työsuhdeasuntoa en ole lukuisista hakemuksista huolimatta onnistunut saamaan. )
- En pysty ostamaan läheskään kaikkea mitä haluaisin - tai edes tarvitsisin. Isompia ostoksia varten minun on säästettävä kuukausia tai vingutettava visaa hätätapauksissa.
- Olen suosiolla jättänyt matkustamishaaveet, koska säästääkseni riittävästi matkustamiseen minun pitäisi tinkiä entisestään jo nyt varsin vaatimattomasta elämäntavastani. Mielummin esim. ostan uusia vaatteita suht säännöllisesti. Tiedostan, että minun on tehtävä valintoja - kaikkea en voi näillä tuloilla saada.
- Valtaosa harrastuksistani on ilmaisia, pystyn valitsemaan 1-2 maksullista (mutta edullista) harrastusta - kuntosaliin ei näiden lisäksi ole varaa. Liikun ulkona ilmaiseksi.
- Palkkani ostovoima hupenee vuosi vuodelta, palkankorotukset ovat jäissä. Päinvastoin, ensi vuonna saan tehdä enemmän töitä samalla palkalla ja lomarahoistani leikataan kolmannes.
- Autoon minulla ei olisi varaa, mutta onneksi julkisetkin kulkevat täällä päin hyvin. Jos asuisin pk-seudun ulkopuolella, ehkä pystyisinkin auton hankkimaan halvempien asuinkustannusten vuoksi. Valintoja, valintoja.
En ole katkera tai vihainen, mielestäni elän ihan ok elämää. Ja verrattuna ihmisiin esim. kolmansissa maissa, elän suorastaan yltäkylläisyyden keskellä. Voin silti sanoa suoraan, että joskus mieleni tekisi huutaa ääneen, kun kuuntelen asiakkaideni odotuksia elämältä ja sosiaaliturvajärjestelmältä. Tämä aloitus sai samanlaisen tunteen aikaan.
Aloittajan ei mielestäni tarvitse olla erityisen kiitollinen - tiedän, että minimitoimeentulolla eläminen vuodesta toiseen on kuormittavaa. Siitä huolimatta toivoisin jonkinlaista suhteellisuudentajua näihin valituksiin.
Ehkä ap:n kirjoitus oli nimenomaan reaktio näiden keskinkertaisten kirjoittajien ajatuksiin siitä, miten kiitollinen ap:n tulee olla. Paskat tarvii, minunkaan mielestäni. Kamalaahan tuollainen on, työkyvyttömyys ym.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitakko wcpaperi vai meikkivoide, et oo tosissas.. :D lopeta se meikkaaminen, siihen ei oo mitään tarvetta. Eikä kannata sillä vanhalla ripsarillakaan itelleen silmätulehdusta aiheuttaa.
Jaa että ihan New Yorkiin ois kiva päästä? Ois varmaan monen muunkin työssäkäyvänkin mielestä, se nyt vaan on aika kallis matkakohde ja sinne ei ihan hetkessä säästämällä normaali ihminenkään pääse! Lopeta se valitus, ja oo kiitollinen että sun ja sun poikien koko elämä kaikkine tarpeellisine (+tarpeettomine) kuluineen maksetaan, vaikkei susta mitään hyötyä yhteiskunnalle olekaan.Tähän mennessä 41 ylänuolta mielipiteelle, jonka mukaan työkyvyttömän pitää olla kiitollinen siitä, että hänen annetaan juuri ja juuri pysyä hengissä.
Tätä juuri tarkoitin suorittavan tason ihmisten henkisellä köyhyydellä. Hyvä esimerkki siitä. Kun ei itselläkään paljon mitään ole, niin herranen aika, jos joku kokee, että kärsii siitä. Ei, kun pitäisi vain olla kiitollinen, että on pahasti. Kun samaan aikaan toisella ei ole sitä työkyvyttömyyttä, tai narsistivanhempaa, vaan on sellainen elämä, jonka tahtoikin.
Lakkaa nyt nostamasta itseäsi jalustalle ja avaa silmäsi. Et todellakaan ole ainut jonka elämä ei ole mennyt niin kuin piti, tai jolla on lapsuuden traumaa tai narsistivanhempaa. Työkyvyttömyyttäkin on useammalla ihmisellä. Silti moni elää onnellista elämää, iloiten siitä mitä on elämässään saanut eikä käytä kaikkea aikaansa miettien mistä jää paitsi. Esimerkiksi ap:lla on kolme tervettä lasta ja on itse fyysisesti terve ja kykeneväinen touhuamaan lastensa kanssa. Miksi ei yrittäisi iloita siitä mitä on vaan antaa koko lasten lapsuuden valua ohi miettimällä miten paljon kivempaa olisi jos olisi enemmän rahaa. Sä oot vaan niin lintukodossa kasvanut kaiken helpolla saanut ihminen, että sulla ei oo minkäänlaista käsitystä siitä minkälaisten ongelmien kanssa osa ihmisistä painii. Siinä jää narsistivanhempien aiheuttama itsetuntopula helposti kakkoseks.
Niin mutta jos hän kokee, että hänen lapsuutensa olisi ollut hirveä, jos se olisi sellainen, minkä hän nyt enää kykenee omille lapsilleen tarjoamaan? Niin revi ja juhli sitten siitä. Lapsilla on hirveä lapsuus, koska kaikesta on puutetta. Kyllä se kuule sille voi ihan tuntua, jos itse on saanut elää hyvää lapsuutta vailla puuttta.
Jos lapsena on saanut kaiken mitä haluaa,niin varmasti aikuisena voi tuntua vaikealta sisäistää realistisia oletuksia elämästä. Faktaa kuitenkin on se, että lapsille jää onnellisesta lapsuudesta paremmin mieleen tunnetilat ja yhdessä vietetty aika, ei se kuinka paljon mikäkin on maksanut. Vaikka jatkuvassa rahapulassa eläminen onkin raskasta, on ap:lla silti hyvät mahdollisuudet tarjota lapsilleen onnellinen elämä ja olla hyvä äiti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitakko wcpaperi vai meikkivoide, et oo tosissas.. :D lopeta se meikkaaminen, siihen ei oo mitään tarvetta. Eikä kannata sillä vanhalla ripsarillakaan itelleen silmätulehdusta aiheuttaa.
Jaa että ihan New Yorkiin ois kiva päästä? Ois varmaan monen muunkin työssäkäyvänkin mielestä, se nyt vaan on aika kallis matkakohde ja sinne ei ihan hetkessä säästämällä normaali ihminenkään pääse! Lopeta se valitus, ja oo kiitollinen että sun ja sun poikien koko elämä kaikkine tarpeellisine (+tarpeettomine) kuluineen maksetaan, vaikkei susta mitään hyötyä yhteiskunnalle olekaan.Tähän mennessä 41 ylänuolta mielipiteelle, jonka mukaan työkyvyttömän pitää olla kiitollinen siitä, että hänen annetaan juuri ja juuri pysyä hengissä.
Tätä juuri tarkoitin suorittavan tason ihmisten henkisellä köyhyydellä. Hyvä esimerkki siitä. Kun ei itselläkään paljon mitään ole, niin herranen aika, jos joku kokee, että kärsii siitä. Ei, kun pitäisi vain olla kiitollinen, että on pahasti. Kun samaan aikaan toisella ei ole sitä työkyvyttömyyttä, tai narsistivanhempaa, vaan on sellainen elämä, jonka tahtoikin.
Lakkaa nyt nostamasta itseäsi jalustalle ja avaa silmäsi. Et todellakaan ole ainut jonka elämä ei ole mennyt niin kuin piti, tai jolla on lapsuuden traumaa tai narsistivanhempaa. Työkyvyttömyyttäkin on useammalla ihmisellä. Silti moni elää onnellista elämää, iloiten siitä mitä on elämässään saanut eikä käytä kaikkea aikaansa miettien mistä jää paitsi. Esimerkiksi ap:lla on kolme tervettä lasta ja on itse fyysisesti terve ja kykeneväinen touhuamaan lastensa kanssa. Miksi ei yrittäisi iloita siitä mitä on vaan antaa koko lasten lapsuuden valua ohi miettimällä miten paljon kivempaa olisi jos olisi enemmän rahaa. Sä oot vaan niin lintukodossa kasvanut kaiken helpolla saanut ihminen, että sulla ei oo minkäänlaista käsitystä siitä minkälaisten ongelmien kanssa osa ihmisistä painii. Siinä jää narsistivanhempien aiheuttama itsetuntopula helposti kakkoseks.
Sitä paitsi tämäkin minkälaisten ongelmien kanssa muut ihmiset painii. Tarttis hetkauttaa mun elämää miten? En minä tuomitse heitä, kutn te tuomitsette aloittajan, mutta ei muiden ongelmat mitenkään voi tässä maailmassa olla minun harteillani. Se ei tarkoita sitä, ettenkö voisi auttaa, mutta puhun nyt omasta elämästäni. Ja siinä ongelmana todellakin on se, että joudun tekmään paskaa työtä paskalla palkalla paskojen alemman tason ihmisten seurassa, joihin en tunne hengnheimolaisuutta, eivätkä he minuun. He tulisivat kateellisiksi, jos mainitsisin kaikesta mitä olen elämäni aikana saanut, eivät osaisi iloita siitä jne. Se mitä olen saanut lohduttaa minua kyllä, mutta siitäkään ei saa iloita, koska jollain on aina asiat ollut huonommin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitakko wcpaperi vai meikkivoide, et oo tosissas.. :D lopeta se meikkaaminen, siihen ei oo mitään tarvetta. Eikä kannata sillä vanhalla ripsarillakaan itelleen silmätulehdusta aiheuttaa.
Jaa että ihan New Yorkiin ois kiva päästä? Ois varmaan monen muunkin työssäkäyvänkin mielestä, se nyt vaan on aika kallis matkakohde ja sinne ei ihan hetkessä säästämällä normaali ihminenkään pääse! Lopeta se valitus, ja oo kiitollinen että sun ja sun poikien koko elämä kaikkine tarpeellisine (+tarpeettomine) kuluineen maksetaan, vaikkei susta mitään hyötyä yhteiskunnalle olekaan.Tähän mennessä 41 ylänuolta mielipiteelle, jonka mukaan työkyvyttömän pitää olla kiitollinen siitä, että hänen annetaan juuri ja juuri pysyä hengissä.
Tätä juuri tarkoitin suorittavan tason ihmisten henkisellä köyhyydellä. Hyvä esimerkki siitä. Kun ei itselläkään paljon mitään ole, niin herranen aika, jos joku kokee, että kärsii siitä. Ei, kun pitäisi vain olla kiitollinen, että on pahasti. Kun samaan aikaan toisella ei ole sitä työkyvyttömyyttä, tai narsistivanhempaa, vaan on sellainen elämä, jonka tahtoikin.
Lakkaa nyt nostamasta itseäsi jalustalle ja avaa silmäsi. Et todellakaan ole ainut jonka elämä ei ole mennyt niin kuin piti, tai jolla on lapsuuden traumaa tai narsistivanhempaa. Työkyvyttömyyttäkin on useammalla ihmisellä. Silti moni elää onnellista elämää, iloiten siitä mitä on elämässään saanut eikä käytä kaikkea aikaansa miettien mistä jää paitsi. Esimerkiksi ap:lla on kolme tervettä lasta ja on itse fyysisesti terve ja kykeneväinen touhuamaan lastensa kanssa. Miksi ei yrittäisi iloita siitä mitä on vaan antaa koko lasten lapsuuden valua ohi miettimällä miten paljon kivempaa olisi jos olisi enemmän rahaa. Sä oot vaan niin lintukodossa kasvanut kaiken helpolla saanut ihminen, että sulla ei oo minkäänlaista käsitystä siitä minkälaisten ongelmien kanssa osa ihmisistä painii. Siinä jää narsistivanhempien aiheuttama itsetuntopula helposti kakkoseks.
Sitä paitsi tämäkin minkälaisten ongelmien kanssa muut ihmiset painii. Tarttis hetkauttaa mun elämää miten? En minä tuomitse heitä, kutn te tuomitsette aloittajan, mutta ei muiden ongelmat mitenkään voi tässä maailmassa olla minun harteillani. Se ei tarkoita sitä, ettenkö voisi auttaa, mutta puhun nyt omasta elämästäni. Ja siinä ongelmana todellakin on se, että joudun tekmään paskaa työtä paskalla palkalla paskojen alemman tason ihmisten seurassa, joihin en tunne hengnheimolaisuutta, eivätkä he minuun. He tulisivat kateellisiksi, jos mainitsisin kaikesta mitä olen elämäni aikana saanut, eivät osaisi iloita siitä jne. Se mitä olen saanut lohduttaa minua kyllä, mutta siitäkään ei saa iloita, koska jollain on aina asiat ollut huonommin.
Ja alemman tason ihmisiä heistä tekee juurikin se, että kadehtivat sitä, mitä heillä ei ole ollut jne.
no se New York oli nyt vain esimerkki ! pari yötä Tallinnaskin kelpaisi.. elämä on yhtä kituuttamista ja lauseen "ei ole rahaa"-hokemista lapsille. ok, kirjastoon pääsee ilmaiseksi ja leikkipuistot ovat ilmaisia mutta esim. leffaan meno.. yksi lippu tyyliin 8 e ja niitä pitäisi olla neljä! olisi myös ihanaa sisustaa kotia, päästä eroon 20vuotta vanhasta kirjahyllystä ja tekonahkasohvasta joka repii ihon irti kesäisin ja jossa moni yövieras on kipeyttänyt itsensä. . olisi ihanaa saada astianpesukone.
joku kysyi miksi tein lapsia? koska olin rakastunut , minulla oli vauvakuume ja luulin löytäneeni vakaan, turvallisen miehen. adhd ei myöskään huolettanut, ajattelin että saan lääkkeet ja skoutsin ! sainkin, mutta kävi ilmi että olin odottanut vähän liikoja... ja sitten kun aloin saada streesiä, oireet pahenivat potenssin kymmenen :/ siinä se selkäkin meni kait loppuelämäksi. kun yritin muuttopäivänä repiä pesukonetta yksin hissiin...
ja tässä ollaan nyt! sinkkuna, kroppa paskana, elämää kädestä suuhun, lapset valittavat että " ei meillä oo ikinä rahaa.. ihan tyhmää". välillä tuntuu, että olisi parempi kun vetäisi itsensä kiikkuun ;(
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitakko wcpaperi vai meikkivoide, et oo tosissas.. :D lopeta se meikkaaminen, siihen ei oo mitään tarvetta. Eikä kannata sillä vanhalla ripsarillakaan itelleen silmätulehdusta aiheuttaa.
Jaa että ihan New Yorkiin ois kiva päästä? Ois varmaan monen muunkin työssäkäyvänkin mielestä, se nyt vaan on aika kallis matkakohde ja sinne ei ihan hetkessä säästämällä normaali ihminenkään pääse! Lopeta se valitus, ja oo kiitollinen että sun ja sun poikien koko elämä kaikkine tarpeellisine (+tarpeettomine) kuluineen maksetaan, vaikkei susta mitään hyötyä yhteiskunnalle olekaan.Tähän mennessä 41 ylänuolta mielipiteelle, jonka mukaan työkyvyttömän pitää olla kiitollinen siitä, että hänen annetaan juuri ja juuri pysyä hengissä.
Tätä juuri tarkoitin suorittavan tason ihmisten henkisellä köyhyydellä. Hyvä esimerkki siitä. Kun ei itselläkään paljon mitään ole, niin herranen aika, jos joku kokee, että kärsii siitä. Ei, kun pitäisi vain olla kiitollinen, että on pahasti. Kun samaan aikaan toisella ei ole sitä työkyvyttömyyttä, tai narsistivanhempaa, vaan on sellainen elämä, jonka tahtoikin.
Lakkaa nyt nostamasta itseäsi jalustalle ja avaa silmäsi. Et todellakaan ole ainut jonka elämä ei ole mennyt niin kuin piti, tai jolla on lapsuuden traumaa tai narsistivanhempaa. Työkyvyttömyyttäkin on useammalla ihmisellä. Silti moni elää onnellista elämää, iloiten siitä mitä on elämässään saanut eikä käytä kaikkea aikaansa miettien mistä jää paitsi. Esimerkiksi ap:lla on kolme tervettä lasta ja on itse fyysisesti terve ja kykeneväinen touhuamaan lastensa kanssa. Miksi ei yrittäisi iloita siitä mitä on vaan antaa koko lasten lapsuuden valua ohi miettimällä miten paljon kivempaa olisi jos olisi enemmän rahaa. Sä oot vaan niin lintukodossa kasvanut kaiken helpolla saanut ihminen, että sulla ei oo minkäänlaista käsitystä siitä minkälaisten ongelmien kanssa osa ihmisistä painii. Siinä jää narsistivanhempien aiheuttama itsetuntopula helposti kakkoseks.
Niin mutta jos hän kokee, että hänen lapsuutensa olisi ollut hirveä, jos se olisi sellainen, minkä hän nyt enää kykenee omille lapsilleen tarjoamaan? Niin revi ja juhli sitten siitä. Lapsilla on hirveä lapsuus, koska kaikesta on puutetta. Kyllä se kuule sille voi ihan tuntua, jos itse on saanut elää hyvää lapsuutta vailla puuttta.
Jos lapsena on saanut kaiken mitä haluaa,niin varmasti aikuisena voi tuntua vaikealta sisäistää realistisia oletuksia elämästä. Faktaa kuitenkin on se, että lapsille jää onnellisesta lapsuudesta paremmin mieleen tunnetilat ja yhdessä vietetty aika, ei se kuinka paljon mikäkin on maksanut. Vaikka jatkuvassa rahapulassa eläminen onkin raskasta, on ap:lla silti hyvät mahdollisuudet tarjota lapsilleen onnellinen elämä ja olla hyvä äiti.
Jos on lapsena saanut paljon niin ei sekään automaattisesti tarkoita sitä, että on saanut kaiken mitä haluaa. Ehkä sitä haluaisi juuri aikuisuudessa sitten jatkaa. Niin mitn jatkat, kun tuleekin masennus, työkyvyttömyys, muu ongelma?
Puhuin tuosta aloittajasta kylläkin... Toisen asemaan asettuminen.. Onnistuuko?