Lue keskustelun säännöt.
Nipotanko turhasta (miehen raivostuttava tapa)
nnnnn
02.12.2016 |
Miehelläni on siis sellainen raivostuttava tapa, että hän ei laita tavaroita niiden oikeille paikoille vaan pudottaa ne käsistään lähimpänä olevaan tasoon. Tästä johtuen kotimme on aina kaaoksessa, kun kaikki tasot ovat peitettynä roinalla. Aina kun olen siivonnut ja laittanut tavarat sinne minne ne kuuluu, niin menee korkeintaan kaksi päivää kunnes kaikki paikat ovat taas ihan sekaisin. Esimerkiksi olkkarissa meillä on muutama seinähyllyä, jotka on tarkoitettu valokuville ja koristeille (olemme siis yhdessä sopineet että hyllyt ovat vain niitä valokuvia ja koristeita varten), mutta mies täyttää ne aina kaikella muulla roinalla. Myös vitriini, TV-taso, keittiönpöytä ja muut keittiötasot ovat aina kaaoksessa miehen takia, kuten myös kylppäri ja makuuhuone. Kaikkialla on työkaluja, ruuveja, paristoja, vaatteita, lehtiä, lippuja ja lappuja, kuppeja, laseja, kolikoita, purkkeja ynnä muuta, ynnä muuta. Varsinkin niitä ruuveja ja työkaluja on joka tasolla ja mä en ymmärrä mistä ne aina ilmestyy, koska ei tuo mies nyt jatkuvasti ole jotain korjailemassa ja ruuvaamassa!
Itse pidän mahdollisimman paljaista tasoista, en vain siksi että se näyttää siistiltä, vaan myös siksi että silloin on helpompi siivota ja pyyhkiä pölyjä. Nyt tuntuu että siivoan ihan turhaan, kun mies sotkee paikat heti. Meillä on myös pieni lapsi, joka tekee oman osuutensa kaaoksesta ja minulla on ihan tarpeeksi tekemistä siinä, että siivoan lapsen jälkiä.
Typerintä tässä on että myös mies pitää järjestyksestä ja kerran hän sanoi, että häntä masentaa kun meillä on aina niin sotkuista. Argh!
Olen lukuisia kertoja pyytänyt miestäni olla laittamasta tavaroita joka hyllylle ja tasolle ja mies vastaa aina "joo joo", mutta mitään ei tapahdu.
Niin että sanokaa nyt nipotanko minä turhaan vai onko mies välinpitämätön vai mitä?
Kommentit (66)
Mulla ihan samanlainen otus täällä. Tosin hän on kyllä tosi pahoillaan ja ahdistuu itsekin tavaroiden levittelystä, mutta mikään ei muutu. Kolikoita pitkin tasoja, märkä pyyhe homehtumassa sängyn päällä, kaikki kahvikupit likaisina pitkin keittiötä ja yöpöydälle kerääntyy pientä tilpehööriä kuulokkeista tyhjään käsirasvatuubiin ja pinsetteihin. Joka ikinen päivä keräilen kamoja ja asettelen niitä paikoilleen, vain jotta mieheni voi sitten levitellä ne uudestaan. Argh!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässäpä idea: Sitä mukaa kun miehesi jättää tavaroita lojumaan, nosta ne pahvilaatikkoon jossa lukee että järjesteltävää tavaraa. Sitten laita pahvilaatikko jonnekkin kaappiin missä miehesi ei näe sitä. Pikkuhiljaa miehellä ei ole enää tavaroita, joilla sotkea. Sitten kun mies kyselee tavaroidensa perään, näytä hänelle laatikko, ja sano miehelle, että "Voit ottaa tästä tavarat, ja vie lopuksi omalle paikalleen. Jos et jaksa viedä niitä oikealle paikalle, niin tiputa takaisin tähän laatikkoon." Ja sano vielä että jos mies toistuvasti jättää tavaran lojumaan, sinä saatat joutua heittämään sen roskiin, koska et jaksa koko ajan siivota miehen jälkiä. Luulis että mies ymmärtää pointin, eikä halua rasittaa sinua sotkulla. Kokeile ainakin, jos puhuminen miehen kanssa ei tuota tulosta. Tule kertomaan auttoiko :)
Voi ei, meillä juuri minä (nainen) olen tuollainen ja mies tarkka järjestyksenvartija ja siivouksen rakastaja. Mulla se on synnynnäinen piirre: en kerta kaikkiaan huomaa minne ja milloin lasken tavaroita, se vain käy niin ja sitten taas etsin niitä. Mun on vaikea ymmärtää, että jotkut ihmiset osaa ajatella niin toisella tavalla, että ne koko ajan kiinnittää huomiota siihen, mitä ne tekee = mihin, mikäkin kynä ja lasi asetetaan. Mä en vain toimi niin, olen vain niin erilainen. Varmaan mun mies on ihan hulluuden partaalla mun kanssa. Itse en edes tykkäisi asua jossain täydellisessä sisustuskatalogissa, vaan siedän omaa sotkuani hienosti :D Mies taas järjestää kaiken nätisti perfektionismivimmalla, mikä on musta jopa ärsyttävää, voih, miesparka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä on hankalia juttuja. Esim. itselleni on äärimmäisen vaikeaa pitää koti koko ajan siistinä, koska mielessäni ei yksinkertaisesti ole tavaroille "oikeaa" paikkaa.
Vaatekaapin nimi on juu vaatekaappi, mutta vaate voi olla myös sohvalla, sängyllä, tuolilla tai lattialla. Ja aivoni eivät näe tässä ongelmaa. Kerran viikossa siivoan ja sitten taas tulee kasoja. Ja ne kasat eivät haittaa! En edes omista pyykkikoria :).
Jos minulla olisi puoliso, joka vaatisi minun laittavan jokaisen tavaran aina HÄNEN mielestään oikealle paikalle, yhteiselo olisi varmasti ainakin aluksi melko hankalaa. Nämä "oikeat" paikat vaatisivat minulta jatkuvaa tietoista keskittymistä, ja arkielämän keskellä tiedän, että unohtaisin ainakin joskus, vaikka kuinka tsemppaisin.
Se tsemppaaminen olisi kuitenkin vähintä, mitä minun tulisi tehdä. Samalla tavalla hänelle olisi minun tapani hankalaa kuin minulle olisi vaatimus, että laitan tavarat hänen sanelemilleen paikoille. Kummankin pitäisi tulla vastaan. Tuntuu, että nämä puolusot, joista täällä purnataan, eivät tosiaan edes yritä.
Olen niin samanlainen. Jos tuo tavaroiden paikalleen laittaminen ei ole itselle luontainen ominaisuus, se on hirvittävän vaikea oppia. Roskat kyllä laitan heti roskiin, siivoan ja tiskaan, mutta kaikki mille ei ole sitä yhtä ja ainoaa oikeaa paikkaa on usein missä sattuu.
Ap:n tapauksessa hänellä on kyllä mielestäni oikeus vaikka nalkuttaa asiasta, koska hän on se joka kotia siivoaa. Itsekin siivoaisin useammin, jos tavarat olisivat paikoillaan, joten tiedän miten rasittavaa se on aloittaa kun kaikki on hujan hajan. Jos tavarat eivät mene helposti paikoilleen, miehen pitää ottaa pidempiä rupeamia jolloin keskittyy asiaan. Laittaa vaikka munakellon soimaan. Ei voi olettaa, että toinen tekee ylimääräistä työtä kun jo muutenkin siivoaa kotia enemmän kuin hän.
Joten: älä luule että voit muuttaa hänen luontaista ominaisuuttaan. Se ei tule onnistumaan. Voit kuitenkin vaatia että hän skarppaa ja järjestää tavaransa säännöllisin väliajoin.
No tai edes lakkaa valittamasta että masentaa kun on sotkuista.
Asun poikaystävän luona jonka koti on täys kaaos, pahvilaatikoita, jogurttipurkkeja, tyhjiä ruokapakkauksia, vaatteita ja elektroniikkaromua löytyy joka paikasta. Pahinta on, että haluaisin siivota mutta en saa, pahvilaatikoita voi tarvita pakkausmateriaaliksi, kukkiin ei saa koskea vaikka olisivat kuolleita, jogurttipurkkeja voi käyttää kukkapurkkeina taimille ym... Masentaa. Niin ja talvellakin sitten lentää niitä pikkukärpäsiä joka paikassa, raivostuttavaa. Ja olen ystävällisesti yrittänyt saada sitä siivoamaan, tarjoutunut siivoamaan itse, mutta ei. Ja en halua nalkuttaa! Tuntuu että vaihtoehdot on enää vain hyväksyä elää tässä paskassa tai lähteä pois. Mutta kun muuten kaikki asiat niin hyvin, ähhh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kertokaa minulle, miksi TE keräätte tavaraa miehen jäljiltä kaiken aikaa ja mies kävelee samaa vauhtia perässä levittämässä niitä takaisin?
Saatteko te jotain kummallista tyydytystä siitä, kun olette niin erinomaisia vai miksi ihmeessä ette hyppää seinälle ja vaadi MIESTÄ keräämään itse niitä tavaroita saman tien?
Sinänsä sotkuinen koti ei ole ongelma, jos se ei ole epäterveellinen. Silloin se muuttuu ongelmaksi, jos TOINEN tekee siitä ahdistavaa toiselle asukkaalle tavalla tai toisella. Siis joko koko ajan sotkemalla ikään kuin kiusantekona sille, joka ne siivoaa taikka siivoamalla kaiken aikaa, vaikka tietää sen täysin toivottomaksi.
Kaikki tavarat mitkä ovat väärässä paikassa laitatte sellaiseen kannelliseen muovilaatikkoon.
Sitten kun se mies niitä tavaroita kaipailee niin voipi kaivaa ne sieltä laatikosta. Muuten saa loppuelämänsä järjestellä toisen sotkuja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikelle tilpehöörille ei ole oikeaa paikkaa. Hommasin meille lipaston, jonka toisen puolen laatikot ovat minun roinalle ja toisen puolen miehen krääsälle. Ylimpään vetolaatikkoon on helppo tiputtaa tavaraa ohimennen :D Keskustelun myötä mies on sentään oppinut pitämään pöytiä tyhjänä. Lipaston ja eteisen laatikoston päälle jää välillä kolikoita ja muuta pientä.
Vaatteiden kanssa tein toimivan ratkaisun vaatekaappiin, eli kirjoitin teipillä hyllyihin ohjeet. Eli hyllyissä lukee selkeästi, mihin mikäkin kuuluu. Oven sisäpuolella on koukku niille puoliksi käytetyille.
Sitä "oikeaa" paikkaa tavaroille on vaikea opettaa toiselle. Siksi hyvä ratkaisu on jokin tavarakippo pöydällä tai roinalaatikko. On helpompi opettaa toinen laskemaan tavarat johonkin kippoon ja sietää sitä kippoa sitten...
Et nipota turhasta mutta todennäköisesti aivan turhaan. Mä olen miehesi kaltainen, ollut aina, ja olen todella yrittänyt muuttaa tapojani. Se ei vain onnistu, ja aina jossain vaiheessa havahdun, että taas on kaikki tasot täynnä tavaraa. Siivoan sitten aika ajoin niin, että kippaan kaikki irtokamat muovipussiin ja tungen kaappiin. Joskus parin vuoden päästä sitten ehkä käyn niitä muovipusseja läpi ja heittelen roskiin tavaroita.
Mä en tiedä miksi olen tällainen, mutta muuttuminen ei ainakan minulta ole onnistunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa minulle, miksi TE keräätte tavaraa miehen jäljiltä kaiken aikaa ja mies kävelee samaa vauhtia perässä levittämässä niitä takaisin?
Saatteko te jotain kummallista tyydytystä siitä, kun olette niin erinomaisia vai miksi ihmeessä ette hyppää seinälle ja vaadi MIESTÄ keräämään itse niitä tavaroita saman tien?
Sinänsä sotkuinen koti ei ole ongelma, jos se ei ole epäterveellinen. Silloin se muuttuu ongelmaksi, jos TOINEN tekee siitä ahdistavaa toiselle asukkaalle tavalla tai toisella. Siis joko koko ajan sotkemalla ikään kuin kiusantekona sille, joka ne siivoaa taikka siivoamalla kaiken aikaa, vaikka tietää sen täysin toivottomaksi.
Ai että pitäisi ruveta nalkuttamaan? Sitähän se jatkuva saman asian sanominen on.
Ei siinä ole muita vaihtoehtoja kuin sietää sotkua tai siivota jatkuvasti. Sotkun sietäminen menee hyvin niin kauan, kun ei käy vieraita. Sotkuinen koti kun edelleen pistetään naisen syyksi, pahimmassa tapauksessa mies vielä vitsailee, että "meidän mamma ei ole jaksanut siivota vaan katsoo mieluummin telkkaria".
Vierailija kirjoitti:
Et nipota turhasta mutta todennäköisesti aivan turhaan. Mä olen miehesi kaltainen, ollut aina, ja olen todella yrittänyt muuttaa tapojani. Se ei vain onnistu, ja aina jossain vaiheessa havahdun, että taas on kaikki tasot täynnä tavaraa. Siivoan sitten aika ajoin niin, että kippaan kaikki irtokamat muovipussiin ja tungen kaappiin. Joskus parin vuoden päästä sitten ehkä käyn niitä muovipusseja läpi ja heittelen roskiin tavaroita.
Mä en tiedä miksi olen tällainen, mutta muuttuminen ei ainakan minulta ole onnistunut.
Ai miten ihanaa kuulla että on muitakin muovipussittelijoita! :)
Tälläkin hetkellä yöpöydälläni on näköjään kännykkä, kampa, käsituet, kuulokkeet, kolme hiusmuotoilutuotetta, tonnikalapurkki, hainhammas, kasa koruja, kynsilakkaa, vesilasi, aurinkolasit, ipod ja lamppu. Lamppu on siinä aina, muista tavaroista ei ole oikein minkäänlaista muistikuvaa, että miksi olen nämä tähän käsistäni laskenut. Yöpöydän laatikko myös on täynnä sekalaista roinaa.
Kuten joku tuolla aiemmin mainitsi, tavaroiden laittaminen muka jotenkin oikeille paikoilleen vaatisi jatkuvaa itsensä tarkkailua. Jos elelen vain rennosti omana itsenäni, tavarat leviävät. Sitten siivoan, ja sitten ne leviävät taas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen myös miehesi kaltainen. Paras ratkaisu siihen on se, että sisustustyyliin ei juurikaan kuulu avohyllyjä, valokuvahyllyjä, ylimääräisiä tasoja joille sitten kerääntyy kolikoita, kuulakärkikyniä jne. pikkuroinaa. Tai jos kuuluu, ne sijaitsevat paikoissa, joiden vieressä en ikinä tyhjennä esimerkiksi taskujani. Olen yrittänyt muuttaa tapojani, en vaan millään opi pysyvästi.
Meillä on miehellä oma huone ja minulla myös, jonne molemmat raahaamme omia ja toistemme tavaroita ihan vaan lattialle heittäen, eli kunhan pois yleisistä tiloista. Omat huoneemme ovat itsemme vastuulla ja siellä toistemme sekaiset tavarat eivät ärsytä kuin omaa itseä omat tavarat. Hyvä ratkaisu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota etälamautin käyttöön. Joka kerta, kun se kolikko kilahtaa valokuvahyllylle, säteilytät miestä kovenevin annoksin. Tai sitten otat suutinpullon, täytät etikalla ja ruiskit aina, kun näet kaman kerääntyvän väärään paikkaan. En sano tätä ollakseni julma, mutta aina ihmettelen, miksi naiset hankkivat jälkikasvua sellaisten miesten kanssa, joiden olemassaoloa eivät oikeastaan voi sietää. Eikö olisi mieluummin löytynyt spermanluovuttajaa? Ja en tätä pahalla tarkoita, mutta kun siinä parisuhteessa ei ole pakko olla, kun se on epäsopivan kanssa kidutusta.
Meillä on täysin sama ongelma, kun mies on maailman epäsiistein ihminen. Olen alkanut sanoa, että ennen kuin lähtee esim. keittiöstä, katsoo että kaikki on samalla tavalla ennen kuin hän sinne meni. Ei kylläkään toimi, mutta helpottaa komentamista kun voi vaan sanoa, että olikohan kaikki tällä tavalla ennen hänen menemistään paikalle. Toisinaan laitan post-it lappuja eksyneisiin tavaroihin. Esim. "onko minun paikkani tässä?" tai jotain humoristisempaa kuten "että mitähän vittua, mulla alkaa huumori loppua". Mies on sanonut, että tämä on erittäin ärsyttävää, mutta ainakin toimii.
Ei haittaa jos joku sanoo natsiks, arvostan vain siistiä ympäristöä.
Mitäs otitte miehen, yksin vois katsoa kissavideoita ja paikat pysyisi siisteinä!
Meillä mies tekee samaa.. vielä jonkin verran. Kerran keräsin sohvalle hänen paikalleen joka ikisen lapun, patterit, ruuvit, vaatteet, johtoja eli kaiken roinan mitä oli levitellyt parin päivän aikana vääriin paikkoihin. Tätä rojukasaa ei voinut kiertää eikä ohittaa, sillä oli metri x puoli metriä kokoinen pino. Hän ei päässyt sohvalle röhnöämään, kun ei voinut sikolättiään siirtää siististi sivummalle. Siinä oli huvittavan näköinen tilanne, kun raivosi ja hihitteli samaan aikaan, että mitä tämä on :D Ei aivot meinannu ymmärtää, kun haluaa sohvalle mutta kun ei pääse kun on tärkeitä hilppeitä siinä sohvalla levällään ja siivota ei halua.
Sanoin, että seuraava kasa lentää tuonne pihalle terassille, jos ei opi laittamaan tavaroita sinne minne ne kuuluu. Aina voi kysyä, jos ei tiedä minne laittaa jonkin tavaran. Yhteen väliin laitoin miehen puolesta tavarat omiin paikkoihin, mutta siitä ei tullut mitään, kun sitten kuuluu: "kuuuultaa, miiissä on se yks sellanen pikkunen ruuvi jne" Nyt olen sanonut, että laittaa tavarat HETI omille paikoille ja muistin kanssa, ettei tarvi kysyä minulta enää.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on täysin sama ongelma, kun mies on maailman epäsiistein ihminen. Olen alkanut sanoa, että ennen kuin lähtee esim. keittiöstä, katsoo että kaikki on samalla tavalla ennen kuin hän sinne meni. Ei kylläkään toimi, mutta helpottaa komentamista kun voi vaan sanoa, että olikohan kaikki tällä tavalla ennen hänen menemistään paikalle. Toisinaan laitan post-it lappuja eksyneisiin tavaroihin. Esim. "onko minun paikkani tässä?" tai jotain humoristisempaa kuten "että mitähän vittua, mulla alkaa huumori loppua". Mies on sanonut, että tämä on erittäin ärsyttävää, mutta ainakin toimii.
Ei haittaa jos joku sanoo natsiks, arvostan vain siistiä ympäristöä.
Eli pakotat hänet toimimaan SINUN tavallasi ja teet sen vielä naurettavan lapsellisella tavalla? Kiva.
Mies heitteli aikansa likaiset sukat ym. vaatteet pitkin kämppää. Rupesin kasaamaan niitä keskelle olohuoneen lattiaa. Jossain vaiheessa ukko havahtui, että perkele, mulla ei ole puhtaita sukkia! No voi että, tuossa lattialla niitä on. Ei taida olla puhtaita, mutta ne ei itsestään sinne pyykkikoppaan juokse!
Olen selkävaivainen, enkä tämänikäisenä enää mielelläni kyyristele keräilemässä sottapytyn tavaroita.
Olemme 25-avioliittovuoden ja tämän koulutuksen ansiosta edistyneet vaiheeseen, jossa mies tajuaa viedä paskaiset vaatteensa vallan kylppärin lattialle, ei suinkaan pyykkikoppaan. Lattialta löytyvät jatkossa.
Myös tämä rojujen levittely kaikille tasoille on miehen sydäntä lähellä.
Hulluinta tässä on se, että hän tykkää siivota. Hänen maailmassaan se tarkoittaa sitä, että niitit, maalipurkit, työkalut, naulat, vanhat patterit, joita varmasti tarvitaan,menevät lähimpään kaappiin, esim astiakaappiin.
Tarvitsemmeko terapiaa? Emme! Minä tarvitsen lomaa tästä kaaoksesta.