Lue keskustelun säännöt.
Nipotanko turhasta (miehen raivostuttava tapa)
nnnnn
02.12.2016 |
Miehelläni on siis sellainen raivostuttava tapa, että hän ei laita tavaroita niiden oikeille paikoille vaan pudottaa ne käsistään lähimpänä olevaan tasoon. Tästä johtuen kotimme on aina kaaoksessa, kun kaikki tasot ovat peitettynä roinalla. Aina kun olen siivonnut ja laittanut tavarat sinne minne ne kuuluu, niin menee korkeintaan kaksi päivää kunnes kaikki paikat ovat taas ihan sekaisin. Esimerkiksi olkkarissa meillä on muutama seinähyllyä, jotka on tarkoitettu valokuville ja koristeille (olemme siis yhdessä sopineet että hyllyt ovat vain niitä valokuvia ja koristeita varten), mutta mies täyttää ne aina kaikella muulla roinalla. Myös vitriini, TV-taso, keittiönpöytä ja muut keittiötasot ovat aina kaaoksessa miehen takia, kuten myös kylppäri ja makuuhuone. Kaikkialla on työkaluja, ruuveja, paristoja, vaatteita, lehtiä, lippuja ja lappuja, kuppeja, laseja, kolikoita, purkkeja ynnä muuta, ynnä muuta. Varsinkin niitä ruuveja ja työkaluja on joka tasolla ja mä en ymmärrä mistä ne aina ilmestyy, koska ei tuo mies nyt jatkuvasti ole jotain korjailemassa ja ruuvaamassa!
Itse pidän mahdollisimman paljaista tasoista, en vain siksi että se näyttää siistiltä, vaan myös siksi että silloin on helpompi siivota ja pyyhkiä pölyjä. Nyt tuntuu että siivoan ihan turhaan, kun mies sotkee paikat heti. Meillä on myös pieni lapsi, joka tekee oman osuutensa kaaoksesta ja minulla on ihan tarpeeksi tekemistä siinä, että siivoan lapsen jälkiä.
Typerintä tässä on että myös mies pitää järjestyksestä ja kerran hän sanoi, että häntä masentaa kun meillä on aina niin sotkuista. Argh!
Olen lukuisia kertoja pyytänyt miestäni olla laittamasta tavaroita joka hyllylle ja tasolle ja mies vastaa aina "joo joo", mutta mitään ei tapahdu.
Niin että sanokaa nyt nipotanko minä turhaan vai onko mies välinpitämätön vai mitä?
Kommentit (66)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on kotona laatikoita joihin voin miehen tavarat lakaista tasoilta. Humps, sinne vaan pois silmistä. Sieltä sit löytyy jos mies etsii.
Sukkien kanssa on sama juttu ja sit ihmetellään kun pitää likasissa sukissa mennä töihin kun ei puhtaita ole pyykkikeiju tuonut. Mä hoidan siis pyykkihuollon, kotona kun olen, mutta pesen vain ne vaatteet jotka on pyykkikorissa.
On hankalaa kun toinen pitää siististä ja avarasta ja toinen on boheemi kaaoksessa eläjä. Paljon vaatii päästä kompromissiin. Mutta onneksi sinne pääsee!
Itse aloin laittaa sotkuisen puolison lojumaan jätettyjä tavaroita roskiin/ varastoon enkä sanonut sotkusta enää mitään. Jotkut eivät vaan opi tai välitä, kun heillä joka tapauksessa on ilmainen kotiorja.
Ei mitenkään epätavallista. Kerää hänen tavaransa johonkin laatikkoon/isoon roskikseen/koriin ja kori eteiseen. Etsiköön sieltä. Tiedän erään huushollin jossa kyllä voisin silloin tällöin siivota mutta kun mihinkään ei saa koskea kun omistajat muistaa tarkkaan missä mikäkin on ja mistä etsiä: on just tuota ruuvia piuhaa laturia pikkupahvilaatikoita lippua lappua mainospostia tärkeää postia muistiinpanoja koulujen/lasten tiedotuksia....
Itselläni on kotona melkoisesti samanlainen tapa. Jos en jotain korjattavaa vaatetta jätä näkyville, en muista sitä korjata. Puolipitoisia vaatteita lojuu tuoleilla, tosin vaan makuuhuoneessa. Kerran päivässä korjailen ne kaappeihin/pyykkiin mutta joka aamu on taas niitä kasoja. Mutta asun yksin ja jos joku tulossa kylään, pikasiivous on nopea tehdä pienessä asunnossa. En antaisi kenenkään muun siirrellä näitä tavaroita. Eteisessä on lähtevää ja saapuvaa tavaraa. Nytkin roikkuu eräs takki niin näkyvällä paikalla eteisessä että varmasti muistaisin sen tänä viikonloppuna vihdoin pestä. Elämä on sellaista. Ja tyylejä on monenlaisia. Välillä innostun laittamaan pinnat lähes tyhjiksi mutta ei tarvitse kuin pyörähtää tässä niin jo on taas saman näköistä. Väitän että asuntoni on liian pieni mutta tosiasiassa minulla ehkä on liikaa tavaraa.
Aika ei riitä kokoaikaiseen järjestyksen ylläpitoon, maailmassa on niin paljon muuta kiinnostavampaa. Olen varmaan vähän adhd.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Typerintä tässä on että myös mies pitää järjestyksestä ja kerran hän sanoi, että häntä masentaa kun meillä on aina niin sotkuista."
Masentaa kun itse sotkee?!! Onko sillä joku vamma ettei kykene tajuamaan syy-yhteyksiä?
Wait... kirjotinko mä tän unissani? Mulla on ihan sama tilanne, kaks lasta (toinen taapero ja toinen mies) 😥
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi perse täällä samaa. Se on ärsyttävää. Keittiön tasot täyttyy porakoneen akuista ja ruuveista, lompakoista ja puhelimista. Yksittäisiä sukkia kaikkialla.
Lisäksi hän hamstraa kaiken. Alkaen kalsareista joita hän on käyttänyt alakoulussa, kaikki toimimattomat sytkärit eikä hän edes polta. 15v vanha lompakko pitää ehdottomasti säästää, samoin äitin lahjaksi antama paita 10 vuoden takaa eikä se ole päälle mahtunut vuosiin. Hoh hoh..
Mulla oli eksän kaa samanlaista. Siivosin yhteenmuuttomme alussa kuin orja, niin kuulin silti yhdellä syötöllä olevani sotkuinen ihminen. Lopetin siihen paikkaan miehen perässä juoksemisen, hänen vaatteidensa viikkailut sekä illanviettojen jälkien siivoamisen. Kun lopetin tämän, mies otti mut tiukkaan puhutteluun ja ilmoitti että meidän asuntomme räjähtää niin nopeasti että mitä tekisimme asialle. Ehdotin, että siivoaisi useammin itse eikä marisisi joka asiasta.
Erosimme muuten siksi, että tyypillä oli huomattavia vaikeuksia yhteispelissä, ei osannut hahmottaa syy-yhteyksiä ja marisi täsmälleen kaikesta. Tyyppi jolle mikään ei ole koskaan hyvin on aika raskasta seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä myös. Melkeen teki mieli itkeä yks päivä kun tulin kotiin viikon reissusta. Lattialla oli karkkipapereita, pöydät täynnä noutoruuan paketteja, kaikki 20 kahvikuppia likaisina pöydillä, ei yhtään puhdasta lautasta, miehen vaatteet mun puolella sänkyä kasana, joka pöytä täynnä ties mitä jugurttipurkkia. Mies kaiken keskellä nolona, että en ehtiny siivota. Voi vittu oikeesti. Käännyin ovella ja menin mun vanhemmille yöksi. Aamulla tuli viesti mieheltä, että suutuinko mä ja kyllä me voitas yhdessä siivota. Vastasin että siivoaa ihan yksinään vaan ja mä tuun kotiin vasta kun mahdun sänkyyni ja on kuppi josta juoda kahvia.
Voi ei, siivosi sitten lopulta yksin ja pääsit kotiin? Mua kyllä nauratti tää vaikka ei saisi, ikävää toimintaa.
Mun mies oli kerran lukenut miten antaa rakentavasti palautetta. Esimerkki: nainen on lihonut eikä mies kehtaa sanoa vaan alkaa pyytää mukaan lenkille yms.. no herra totesi, että tarvitsee tietyt vaatteet reissuun mukaan ja voidaan yhdessä katsoa miten ne pestään. Ajattelin, että mikä hittoa toi ukkeli selittää?! Voidaan yhdessä katsoa? Totesin, että herra on hyvä ja pistää vaan haluamansa vaatteet koneeseen ja päälle.
Minä keräisin kaikki tuollaiset tavarat jätesäkkiin ja laittaisin ulko-oven pieleen odottamaan. Sitten huikkaisin miehelle että vietkö roskat kun menet ulos. Kun mies sitten myöhemmin etsisi näitä sinne tänne kylvämiään tavaroita, muistuttaisin että ihan itse on kiikuttanut ne jätekatokseen.Veikkaan että viesti menisi perille kerralla.
Yhden tuollaisen jätin keskelle omia sotkujaan ja muutin veks joten mulla on moiseen käytökseen nykyisin lähes nollatoleranssi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä aloitus toi valtavan suurta lohtua mun sydämeen!!! Voi kiitos!!!
Olen surullisena miettinyt, lähes päivittäin, kuinka on pakko erota vuosien jälkeen, kun ei vaan jaksa tätä sotkuhelvettiä. Olen ihan loppuun kulunut "logistiikko", kuljetan, kuskaan ja taas kuljetan. Toinen kiertää perässä ja asettelee samat tavarat takaisin.
Juuri noin se menee, eteisessä, kulkuväylillä, pöydillä, tasoilla mittanauhat, listanpätkät, johtoniput, vasarat ja jiirisaha, sukkia, 46-numeroisia jumalattoman suuria kenkiä nurkat täynnä, vaikka paikka on niilleKIN, sakset, ruuvit, meisselit, ja se saatanan pahvisesta mehupurkista leikattu nurkkapala, kuten valkoinen muovinen leipäpussinsulkijakin AINA ja JOKA IKINEN PÄIVÄ keittiön altaassa. Kahden sentin päässä roskis, jonne nämä voisi pudottaa!! SIIS PUDOTTAA, ei lähteä viemään mihinkään kauemmas keräysastialle!!!
Puolustuksekseen sanoo, että imuroi. Joo, kerran viikossa pari m2 olohuoneen lattialta, just siitä keskeltä.
En ole näköjään ainoa, voi siskot, ehkä jaksan vielä. Pian se makaa liikuntakyvyttömänä sängyssä vanhuuttaan (tupakkaa kuluu ), ja kotiavustaja saa katsella perään. Rojut heitän mäkeen. Huokaus.
esim. Masennus tai adhd voi aiheuttaa sotkemista ilman tarkoitusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun mieheni ei ole noin paha. Mutta välillä jättää tavaroita ajelemaan. Tänäaamuna siivosin jotain mainoksia makkarin lattialta. Onneksi olen laittanut ison muovilaatikon makuuhuoneeseen miehen puolelle sänkyä. Sinne lensi mainokset vanhojen lottokuponkien ja 10 v vanhan sykemittarin päälle. Eipä tuo ole vielä kertaakaan siivonnut laatikkoa mutta toistaiseksi laatikkoon on mahtunut joten en ole valittanut. Kohta joudun ehdottaa laatikon tyhjennystä tai sitten tuon toisen samanlaisen päälle ja jatkan sen täyttämistä. Mies kyllä järjestää kamansa kun on sopiva hetki. Niitä sopivia hetkiä ei vaan tule joka kuukausi tai ei aina joka vuosikaan... Siksi nautin laatikosta jonka mies saa siivota kun siltä tuntuu...
Nämä on hankalia juttuja. Esim. itselleni on äärimmäisen vaikeaa pitää koti koko ajan siistinä, koska mielessäni ei yksinkertaisesti ole tavaroille "oikeaa" paikkaa.
Vaatekaapin nimi on juu vaatekaappi, mutta vaate voi olla myös sohvalla, sängyllä, tuolilla tai lattialla. Ja aivoni eivät näe tässä ongelmaa. Kerran viikossa siivoan ja sitten taas tulee kasoja. Ja ne kasat eivät haittaa! En edes omista pyykkikoria :).
Jos minulla olisi puoliso, joka vaatisi minun laittavan jokaisen tavaran aina HÄNEN mielestään oikealle paikalle, yhteiselo olisi varmasti ainakin aluksi melko hankalaa. Nämä "oikeat" paikat vaatisivat minulta jatkuvaa tietoista keskittymistä, ja arkielämän keskellä tiedän, että unohtaisin ainakin joskus, vaikka kuinka tsemppaisin.
Se tsemppaaminen olisi kuitenkin vähintä, mitä minun tulisi tehdä. Samalla tavalla hänelle olisi minun tapani hankalaa kuin minulle olisi vaatimus, että laitan tavarat hänen sanelemilleen paikoille. Kummankin pitäisi tulla vastaan. Tuntuu, että nämä puolusot, joista täällä purnataan, eivät tosiaan edes yritä.
Vierailija kirjoitti:
Minun mieheni ei ole noin paha. Mutta välillä jättää tavaroita ajelemaan. Tänäaamuna siivosin jotain mainoksia makkarin lattialta. Onneksi olen laittanut ison muovilaatikon makuuhuoneeseen miehen puolelle sänkyä. Sinne lensi mainokset vanhojen lottokuponkien ja 10 v vanhan sykemittarin päälle. Eipä tuo ole vielä kertaakaan siivonnut laatikkoa mutta toistaiseksi laatikkoon on mahtunut joten en ole valittanut. Kohta joudun ehdottaa laatikon tyhjennystä tai sitten tuon toisen samanlaisen päälle ja jatkan sen täyttämistä. Mies kyllä järjestää kamansa kun on sopiva hetki. Niitä sopivia hetkiä ei vaan tule joka kuukausi tai ei aina joka vuosikaan... Siksi nautin laatikosta jonka mies saa siivota kun siltä tuntuu...
Haha, hyvä systeemi! Mutta ehkä ei kannata pinota. Jos muutatte, kantaa mies nämä lootat (muuttolaatikot) kylmänrauhallisesti uuteen kotiin, jos et ehdi kohdentaa kaatikselle. Mies tietenkin tappelee hanakasti ja kaikin voimin rakkaiden tavaroidensa puolesta :D Eli salaa aina vähän kerrallaan voi tyhjentää boxia, että homma toimii.
Vierailija kirjoitti:
Nämä on hankalia juttuja. Esim. itselleni on äärimmäisen vaikeaa pitää koti koko ajan siistinä, koska mielessäni ei yksinkertaisesti ole tavaroille "oikeaa" paikkaa.
Vaatekaapin nimi on juu vaatekaappi, mutta vaate voi olla myös sohvalla, sängyllä, tuolilla tai lattialla. Ja aivoni eivät näe tässä ongelmaa. Kerran viikossa siivoan ja sitten taas tulee kasoja. Ja ne kasat eivät haittaa! En edes omista pyykkikoria :).
Jos minulla olisi puoliso, joka vaatisi minun laittavan jokaisen tavaran aina HÄNEN mielestään oikealle paikalle, yhteiselo olisi varmasti ainakin aluksi melko hankalaa. Nämä "oikeat" paikat vaatisivat minulta jatkuvaa tietoista keskittymistä, ja arkielämän keskellä tiedän, että unohtaisin ainakin joskus, vaikka kuinka tsemppaisin.
Se tsemppaaminen olisi kuitenkin vähintä, mitä minun tulisi tehdä. Samalla tavalla hänelle olisi minun tapani hankalaa kuin minulle olisi vaatimus, että laitan tavarat hänen sanelemilleen paikoille. Kummankin pitäisi tulla vastaan. Tuntuu, että nämä puolusot, joista täällä purnataan, eivät tosiaan edes yritä.
Olen niin samanlainen. Jos tuo tavaroiden paikalleen laittaminen ei ole itselle luontainen ominaisuus, se on hirvittävän vaikea oppia. Roskat kyllä laitan heti roskiin, siivoan ja tiskaan, mutta kaikki mille ei ole sitä yhtä ja ainoaa oikeaa paikkaa on usein missä sattuu.
Ap:n tapauksessa hänellä on kyllä mielestäni oikeus vaikka nalkuttaa asiasta, koska hän on se joka kotia siivoaa. Itsekin siivoaisin useammin, jos tavarat olisivat paikoillaan, joten tiedän miten rasittavaa se on aloittaa kun kaikki on hujan hajan. Jos tavarat eivät mene helposti paikoilleen, miehen pitää ottaa pidempiä rupeamia jolloin keskittyy asiaan. Laittaa vaikka munakellon soimaan. Ei voi olettaa, että toinen tekee ylimääräistä työtä kun jo muutenkin siivoaa kotia enemmän kuin hän.
Joten: älä luule että voit muuttaa hänen luontaista ominaisuuttaan. Se ei tule onnistumaan. Voit kuitenkin vaatia että hän skarppaa ja järjestää tavaransa säännöllisin väliajoin.
Itse kokeilisin välinpitämättömyyttä, jota muistan jonkun joskus kokeilleen tällä palstalla. Koitat kestää kaaoksen keskellä pidempään, kuin mies. Jos peset teillä pyykit, peset ne vaatteet, jotka päätyvät pyykkikoriin. Kyllä ne puhtaat bokserit jossain vaiheessa loppuu ja vaatteiden on löydettävä pyykkikoriin. Tsemppiä, ei varmaan helppoa ole varsinkin, jos arvostaa siisteyttä. Nyt ole pari-kolme viikkoa siivoomatta miehen sotkuja ja katso, huomaako mies mitään.
Hah, mä olen naisena yhtä paha... Ton miehen puoli sohvasta ja sohvapöydästä on aina järjestyksessä tai ainakin siinä kunnossa, että parit tavarat kun vie paikoilleen niin siistiä on... Oma puoli taas on aina täynnä vaatekasoja, papereita, tavaroita joita olen viimeksi käyttänyt...
Kyllähän minä sitten aina välillä raivaan tämän oman tilani ja nakkailen aina pyykkejä vaatekasasta pyykkikoriin sitä mukaa kun totean, että jotain niistä ei enää voi käyttää pesemättä, mutta ei minusta koskaan siistiä saa. Kyllähän minä siivoan jos kaadan kahvit lattialle, mutta sitten taas kahvimuki saattaakin löytyä vaatekaapista jos olenkin etsinyt villapaitaa päälle... Siistiä miestä tämä ei onneksi saa raivon partaalle, kunhan vaan välillä sanoo, että järjestetään nyt vähän näitä tavaroita niin voi pestä lattiat.
Itsepä hän akkansa valitsi ja tiesi, että olen tällainen sotkija. Kuitenkin autan siivoamisessa sentään, eli en pelkästään vain sotke ja oleta että se siistimpi aina siivoaa. Itse siivoaisin varmasti harvemmin, mutta kun se on toiselle tärkeää niin miksipä ei? Toisaalta taas hän on tehnyt kompromisseja minun suhteeni eli siivoaa varmasti jopa vähemmän kuin siivoaisi yksin ja sietää sekasotkua.
Mä olen kans tälläne luova, mutta nainen. Ja olen hyväksyny, et jossain on aina se kasa,mihin kasaantuu vaatteita, joita on pidetty, mutta ei vielä ole varsinaisesti likasia. Ei siis pyykkikoriin,muttei myöskään kaappiin niitä. Lattialla/tuolilla ok. Oon ymmärtäny,että mua on yritetty pienestä asti aivopestä siihen, että naisen velvollisuus on jynssätä ja kiillottaa. No nyt mä en enää jaksa,kun oon aikuinen ja saan itse valita,miten elämäni käytän. Normi elämään kuuluu aina pieni kaaos, miksi se ei saisi näkyä kotona. On älytöntä käyttää aikaa siihen,että kaikki olis koko ajan tip top. Turhaa kontrollointia ja häiriintynyttä hallinnan tarvetta. Eihän elämääkään voi täysin hallita, antaa soljua vaan eteenpäin.
En silti pidä liasta, mutta epäjärjestys ei haittaa,jos tavaraa ei ole paljon ja kaikki tarpeellinen löytyy tarvittaessa.
Nutturaa voi löysätä näissä asioissa ja keskittyä vaikka kehittämään itseään luovasti jollain saralla.