Aikuinen kotona asuva tytär yrittää kiristää vanhempien välejä

Miten?

Meillä äiti oli isän kimpussa henkisesti usein, purki onaa pahaa tuultaan. Isä ei pitänyt riitelemisestä ja oli hiljaa, itse en jaksanut sitä vääntämistä kuunnella vaan huusin äidille... kotoa muutin heti lukion jälkeen.

Tuo ap:n kirjoitus voisi olla äitini, hän yleensä näki asiat vain omasta näkökulmastaan.

Jouduin itse lapsena vanhempien parisuhdeterapeutiksi, se ei ole edes aikuisen lapsen rooli. Saati sitten se syyllistäminen, etten asettunut äitini puolelle syyttämään isääni ihan kaikesta.

Ja millä tapaa tämä tapahtuu, kerro esimerkki.

Missäs sitä asuttaisiin jos ei kotona. Huoh.

Tyttö on itsenäistynyt, ei enää halua tanssia mamman pillin mukaan. Ja haluu pelastaa tossun alla joutuneen isänsäkin. Ja isällehän se sopii. Mietihän sinä, miten paljon päällepäsmäröit siellä ja "tiedät kaiken".

Heitä se pihalle!

Minä olen se joka kotimme on rakentanut, joten tottakai siellä toimitaan säännöilläni. Mies ei ole tehnyt kodin/sisustamisen eteen yhtään mitään. Minun koti minun säännöt. Lapsi on lapsi ja lies on hiljaisesti luopunut päätöksenteosta kodissa.

ap

Onko miehelläsi miesluolaa?

Jospa tyttäresi näkee, kuinka huonosti kohtelet miestäsi/tyttären isää. Hän on aikuistuessaan ymmärtänyt, että olet perheen tyranni ja kohtelet "mitään tekemätöntä" puolisoasi väärin.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen se joka kotimme on rakentanut, joten tottakai siellä toimitaan säännöilläni. Mies ei ole tehnyt kodin/sisustamisen eteen yhtään mitään. Minun koti minun säännöt. Lapsi on lapsi ja lies on hiljaisesti luopunut päätöksenteosta kodissa.

ap

Jos et ole provo, niin kuulostaako se mielestäsi hyvältä, että koti on ainoastaan yhden siellä asuvan ihmisen oma?

Vierailija kirjoitti:

Minä olen se joka kotimme on rakentanut, joten tottakai siellä toimitaan säännöilläni. Mies ei ole tehnyt kodin/sisustamisen eteen yhtään mitään. Minun koti minun säännöt. Lapsi on lapsi ja lies on hiljaisesti luopunut päätöksenteosta kodissa.

ap

Onnea valitsemallesi tielle ja yksinäiselle vanhuudelle!

Minun koti, minun sisustus, minun säännöt, minun, minun, minun...

Vierailija kirjoitti:

Minä olen se joka kotimme on rakentanut, joten tottakai siellä toimitaan säännöilläni. Mies ei ole tehnyt kodin/sisustamisen eteen yhtään mitään. Minun koti minun säännöt. Lapsi on lapsi ja lies on hiljaisesti luopunut päätöksenteosta kodissa.

ap

Oletko rakennusalan ammattilainen?

Seiska ei ole ap. Myönnän kyllä,että olen aina ollut perheessä se päättäväisempi.Mies on ollut tyytyväinen,kun on saanut olla kiva isukki ja minä olen ollut se määräävä pahis.Toki olen tiennyt,että lapsia kasvatetaan myös kielloilla,eikä aina anneta kaikkea periksi.Ilmeisesti tämä ainakin tälle tyttärellemme on näyttäytynyt sellaisena,että äiti jyrää. Tuo kommentti itsenäistyvästä tyttärestä,joka yrittää pelastaa isänsä,on kyllä osuva. : )

Miksi tyttären kanssa ei voi keskustella ihan rauhassa asiasta? Ettekö osaa keskustella vai ettekö ole puheväleissä?

Vierailija kirjoitti:

Miksi tyttären kanssa ei voi keskustella ihan rauhassa asiasta? Ettekö osaa keskustella vai ettekö ole puheväleissä?

Äiti voisi puhua ihan miehensä kanssa ja kantaa vastuunsa oman parisuhteensa tilasta.

Meillä on hieman samanlainen tilanne. Mies on ollut aina tossu. Aluksi pidin häntä kilttinä,mutta totuus on se,että hän ei pysty olemaan jämäkkä ja määräävää koskaan. Lapset ovat siis tottuneet siihen,että äiti kieltää ja isä sallii.Ketuttaa.Pitäisi varmaan vaihtaa ukko toisenlaiseen,mutta lapsien takia en haluaisi,että erottaisiin.

Toivottavasti tytär muuttaa pian omilleen. Niitä pelastettavia miehiä tyttärelläsi tulee elämässään riittämään. Kiva nähdä miten hänen oma parisuhde aikanaan toimii tai saako sellaista edes aikaiseksi. Ei ole tyttären asia puuttua teidän väleihinne. Kyllä se elämä kuule opettaa. Sen olen omista aikuisista lapsistani huomannut. Samat ongelmat ovat itse läpikäyneet, vaikka silloin nuorena olivat niin tietävinään kuka teki oikein ja kuka teki väärin. Anna ajan kulua ja iloitse elämästä perheesi kanssa ja siitä huolimatta.

Eli tyttäresi on aikuistunut ja ymmärtänyt itsekkään, alistavan ja kontrollinhaluisen minäminä-äitinsä toiminnan olevan väärin, ja nyt sua harmittaa kun et enää ole vallassa? Katso peiliin ja mieti miten olet tilanteen aiheuttanut. Todennäköisesti miehesi on elättänyt perhettä kun olet ollut lasten kanssa kotona, ja maksanut nuo sisustuksesi. Eli koti on miehen koti yhtälailla kuin sinun, eikä siellä päde sinun yksinään laatimat sääntösi. Kuulostat hirveältä äidiltä ja vaimolta!

Seiska ei edelleenkään ole ap. Eksyi joku provoilija ketjuun. Kiitos nro 16 kirjoituksestasi. Ymmärsit hyvin tilanteen.Ap.

Tunnistan itseni: jossain vaiheessa elämää koin äitini olevan todella epäreilu isääni kohtaan, ja hänen sukuaan (esim vähättelemällä kaikkia ja nostamalla esiinsukulaisten huonoja puolia; hänen sukulaisistaan oli vain hyviä puolia ja lapset olivat aina perineet kaikki hyvät ominaisuudet hänen geeneistään ja huonot taas isän puolelta tyyliin "sä olet niin kova kiukuttelemaan se on tuolla isän suvussa tollanen ominaisuus. T-setäkin (juristi, kelvoton) on aina ollut sellainen, Mä muistan silloin kun isän kanssa seurusteltiin ja oltiin heidän mökillä blablabla....

Niin ärsyttävää! Älkää sortuko tuollaiseen, ikinä!

Jossain vaiheessa sitten myös tajusin olevani paljon enemmän isäni suvun kaltainen, joten toki myös asetuin isän puolelle (epäreilustikin, ihan kaikessa) ja ymmärsin isääni alkoholiongelmineen ja syyllistyin äitiäni.

AP, teidän tilannetta en tiedä, mutta puhukaa kolmistaan ja kuuntele myös tarkkaan mitä tytär sanoo. Ja joskus myös itsereflektointi voi auttaa ymmärtämään lapsiaan.