Vanhenemisen merkit ahdistavat

Olen paininut samojen kysymysten äärellä, vaikka olenkin 8 vuotta sinua nuorempi. Kuitenkin sama elämätilanne (vaativa työ ja pienet lapset, verottaa kyllä ulkonäöstä).

Mutta sitten tein sen elinikätestin ja tiedätkö mitä? Se laittoi kaiken jotenkin perspektiiviin. Minulla on tilastollisesti 54 vuotta elinaikaa jäljellä. Eikö olisi vähän hassua surkutella seuraavat 54 vuotta sitä, etten näytä enää samalta kuin parikymppisenä? Elämä se on vielä edessä meilläkin, vaikkei enää parikymppisen kropalla. Mutta aika hemmetin monta vuotta kuitenkin ja ehkä niistä pitäisi oppia nauttimaan muutenkin kuin peilin kautta. Parikymppisenä se oma ulkonäkö oli jotenkin niin selviö, mutta onneksi koko elämää ei tullut koskaan rakennettua vain sen ympärille.

Tää on tabu, jota kukaan ei ääneen myönnä. Kukaan nainen ei kehtaa ääneen sanoa et ikääntyminen ärsyttää ja nuorten tyttöjen rypyttömyys kyrsii.

Ette ole tosissanne! Elämä on mukavaa ja ei tässä vielä mitään hätää ole. Terveellinen ruokavalio, itselle sopiva liikunta, uni ja positiivinen asenne pitävät ihmisen nuorena pitkään :). N50

Olen itse 41, ja mua ei kyllä haittaa ollenkaan, jos paikat nyt vähän alkaa vetää maata kohti :) Paljon tärkeämpää on kokonaisvaltainen hyvä olo (sekä fyysinen että psyykkinen). Suosittelen vähentämään hiilareita ja punaista lihaa, lisäämään kuitupitoisia hedelmiä ja kasviksia ruokavalioon, ja juomaan paljon (2 litraa) vettä päivässä. Ja niin kuin N50 myös sanoi, nukkumaan tarpeeksi. Korvatulpat korviin ja ukko hoitamaan lapset muutaman kerran viikossa. 

Henkiseen seesteisyyteen auttoi meditaatio. 

(Tuohon nuoremman etsimiseen - ainakin mun etsi vanhempaa, ikäeroa 10 vuotta :) )

Toki iän myötä elämän prioriteetit on siirtyny ulkonäöstä oman kropan ulkopuolelle, mutta harmittaa se rypistyminen silti. Oma mieskin vilkuilee muka huomaamattomasti nuorempia naisia. Kai pitää vaan uskoa palstamammoja et miesten tehtävä on etsiä "nuorta vakoa". :´(

Voi että, mä en ole kyllä kenellekään katellinen mistään. Jos on kateellinen nuorten kauneudesta, niin sitten pitäisi ottaa koko se nuoren ihmisen elämä. Mä elän paljon mieluummin omaa nykyelämääni, kuin elämääni 20-vuotiaana tai kenenkään muunkaan elämää tuossa iässä. Kertakaikkiaan rakastan elämääni, olen tasapainoinen, itsevarma, onnellinen. Mulla on ihana aviomies, rakkaat lapset, unelmieni koti, rahatkin riittää, ei ole velkaa ja olen terve. Miehen kanssa yhdessä kaikessa rauhassa mummoonnutaan ja pappaannutaan. Toivottavasti saadaan joskus lapsenlapsiakin. Tuossa mies nytkin tekee lasten kanssa ruokaa, esikoinenkin tuli viikonlopuksi kotiin opiskelupaikkakunnalta. Ruuan päälle lauletaan porukalla karaokea. Perjantai-illan huumaa!

Ihailen suuresti fiksua ja äärimmäisen kaunista tytärtäni ja hänellä on myös ihania ystäviä. Voi että ihaillen katselen heidän elämäänsä ja toivon heille kaikkea mahdollista hyvää, kuten ihan kaikille nuorille. Työssäni autan nuoria, eikä tulisi mieleenkään olla heille kateellinen. Päinvastoin yritän heistä kaikista nostaa esiin hyviä puolia, vahvistaa heidän itsetuntoaan ja saada heidät itsensäkin huomaan sekä sisäisen että ulkoisen kauneutensa, sillä niitä on meissä kaikissa. Nuoret <3.

Vierailija kirjoitti:

Toki iän myötä elämän prioriteetit on siirtyny ulkonäöstä oman kropan ulkopuolelle, mutta harmittaa se rypistyminen silti. Oma mieskin vilkuilee muka huomaamattomasti nuorempia naisia. Kai pitää vaan uskoa palstamammoja et miesten tehtävä on etsiä "nuorta vakoa". :´(

Ja itsekö katselet vain omaa miestäsi? Mä ainakin katson kaikkia komeita miehiä ja tietysti niistä suurin osa on alle 40-v. Ihan luonnollista haluta katsoa kauniita ja komeita nuoria ihmisiä!

Rupsahtaneita mammoja palata täynnä

Vierailija kirjoitti:

Sinulla on sentään mies ja lapset. Kuvittelepa hetki miten inhottavaa on rypistyä ja rapistua ja tietää että samalla menettää viimeisenkin mahdollisuuden omaan perheeseen ja onneen.

Oma perhe ei tutkitusti lisää onnellisuutta. Oikeastaan mikään asia ei tuo pysyvää onnea.

Vierailija kirjoitti:

Täällä toinen 40 v. Eniten naamassa jurppii tummat ja kuopalla olevat silmänaluset. Ihan yhtäkkiä tulleet. Rasva kadonnu silmien alta. Näytän aivan kamalalle. Uskaltaisko mennä ottaa täyteainetta silmien alle? Tuntuu, etten enää kehtaa edes kulkea missään, kun silmänaluset on niin rumat.

Why not

Mä olen 41v ja mua luullaan aina paljon nuoremmaksi. Kroppa on yhtä tikissä kuin parikymppisenä, treenaan säännöllisesti ja syön terveellisesti. Ryppyjä ei ole paljon ja iho on sileä (hyvät geenit?). Lapset 17v, 16v ja 11v, elän ihanaa jaksoa nyt. Lapset kasvaa ja nykyään on yhteistä aikaa miehen kanssa. Oon kyllä aina ollut nauravainen ja positiivinen, ehkä oma elämänasenne vaikuttaa myös?

Vierailija kirjoitti:

Tää on tabu, jota kukaan ei ääneen myönnä. Kukaan nainen ei kehtaa ääneen sanoa et ikääntyminen ärsyttää ja nuorten tyttöjen rypyttömyys kyrsii.

No jo on surkea elämä, jos nuorten tyttöjen rypyttöömyys kyrsii! Haloo, eikö teillä ole omaa elämää ollenkaan? Ottakaa nyt hyvät ihmiset vaikka sukankudelma käteen taikka kirja tai menkää vaikka sauvakävelylle, saatte jotain muuta sisältöä elämäänne kuin rypyt / rypyttömyys. Kamalaa, jos vielä keski-iässä ulkonäkö on noin tärkeällä sijalla elämässä! Hankkikaa se elämä, kohta on jo myöhäistä.

Vierailija kirjoitti:

Voi että, mä en ole kyllä kenellekään katellinen mistään. Jos on kateellinen nuorten kauneudesta, niin sitten pitäisi ottaa koko se nuoren ihmisen elämä. Mä elän paljon mieluummin omaa nykyelämääni, kuin elämääni 20-vuotiaana tai kenenkään muunkaan elämää tuossa iässä. Kertakaikkiaan rakastan elämääni, olen tasapainoinen, itsevarma, onnellinen. Mulla on ihana aviomies, rakkaat lapset, unelmieni koti, rahatkin riittää, ei ole velkaa ja olen terve. Miehen kanssa yhdessä kaikessa rauhassa mummoonnutaan ja pappaannutaan. Toivottavasti saadaan joskus lapsenlapsiakin. Tuossa mies nytkin tekee lasten kanssa ruokaa, esikoinenkin tuli viikonlopuksi kotiin opiskelupaikkakunnalta. Ruuan päälle lauletaan porukalla karaokea. Perjantai-illan huumaa!

Ihailen suuresti fiksua ja äärimmäisen kaunista tytärtäni ja hänellä on myös ihania ystäviä. Voi että ihaillen katselen heidän elämäänsä ja toivon heille kaikkea mahdollista hyvää, kuten ihan kaikille nuorille. Työssäni autan nuoria, eikä tulisi mieleenkään olla heille kateellinen. Päinvastoin yritän heistä kaikista nostaa esiin hyviä puolia, vahvistaa heidän itsetuntoaan ja saada heidät itsensäkin huomaan sekä sisäisen että ulkoisen kauneutensa, sillä niitä on meissä kaikissa. Nuoret <3.

Tämä on totta. Vuorovaikutus nuorten kanssa on minulle yksi parhaita asioita.

Ihmisten pitää tajuta, että eri sukupolvet ovat rikkaus toinen toisilleen ja jokaisella ikäkaudella on omat ainutlaatuiset vahvuutensa. Nuorilla aikuistuvilla ihmisillä on paljon sopeutumista ja oppimista tähän maailmaan, oman roolin ja paikan hakemista maailmassa ja heillä tunteet ovat myös paljon viiltävämmät kuin meillä pitempään eläneillä. Ainakin itse olin nuorena niin herkkä ja haavoittuva, että yhtä kärsimystä se oli siloposkista huolimatta. Olisin tarvinnut paljon enemmän tukea, aikuistuminen kesti kauan ja teki kipeää. Nyt voin arvostaa, hyväksyä ja rohkaista tuntemiani nuoria kokemukseni pohjalta. Ja totta kai nuorten pitääkin olla kauniita ja kauniimpia kuin keski-ikäiset. Minut se tekee pelkästään iloiseksi heidän puolestaan. Vaikka minusta kyllä keski-ikäiset ja vanhatkin ovat kauniita, kaikki omalla tavallaan :). N50 muutaman viestin takaa

Feel You, Ap!

Vierailija kirjoitti:

Mua raskaudet vaan kaunisti, tulin vihdoin naisen malliseksi, eli rinnat kasvoi monta kuppikokoa pysyvästi ja lantio leveni

Onko kiva levittää asennetta, että naiseuden tekee vain tietynlainen ruumiinrakenne? 

Typerys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua raskaudet vaan kaunisti, tulin vihdoin naisen malliseksi, eli rinnat kasvoi monta kuppikokoa pysyvästi ja lantio leveni

Onko kiva levittää asennetta, että naiseuden tekee vain tietynlainen ruumiinrakenne? 

Typerys.

Niin ja etenkin, onko kiva levennellä että painoakin jäi vain muutama kilo :D

Vierailija kirjoitti:

Mä olen 41v ja mua luullaan aina paljon nuoremmaksi. Kroppa on yhtä tikissä kuin parikymppisenä, treenaan säännöllisesti ja syön terveellisesti. Ryppyjä ei ole paljon ja iho on sileä (hyvät geenit?). Lapset 17v, 16v ja 11v, elän ihanaa jaksoa nyt. Lapset kasvaa ja nykyään on yhteistä aikaa miehen kanssa. Oon kyllä aina ollut nauravainen ja positiivinen, ehkä oma elämänasenne vaikuttaa myös?

Sulla on kyllä ollut onneakin. Kukaan ei oo kuollu, eronnu tai kriiseilly. Mäkin olin hemmetin iloinen ja hyvännäköinen kunnes elämän nurjat puolet meinas uuvuttaa mut täysin. Treenasin myös säännöllisesti.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ihana aviomies, rakkaat lapset, unelmieni koti, rahatkin riittää, ei ole velkaa ja olen terve.

Plaaplaaplaaplaa. Mitä, jos ei olisikaan kaikkea tuota?

Vierailija kirjoitti:

Mä olen 41v ja mua luullaan aina paljon nuoremmaksi. Kroppa on yhtä tikissä kuin parikymppisenä, treenaan säännöllisesti ja syön terveellisesti. Ryppyjä ei ole paljon ja iho on sileä (hyvät geenit?). Lapset 17v, 16v ja 11v, elän ihanaa jaksoa nyt. Lapset kasvaa ja nykyään on yhteistä aikaa miehen kanssa. Oon kyllä aina ollut nauravainen ja positiivinen, ehkä oma elämänasenne vaikuttaa myös?

Plaaplaaplaaplaa. Mitä, jos ei olisikaan kaikkea tuota?

Mun mielestä olette aivan kiittämättömiä, itse menetin hedelmällisyyteni ja hyvän ulkonäköni sairaudelle alle 3-kymppisenä. Itselleni kelpaisi jos nelikymppiseksi ois saanut olla "pienen krempan" ja ryppyjen vaivaama.