Onko teillä kaikilla "tiivis naisporukka"?

Ei. Meillä on naisporukka, jota pitää toisinaan tavata ja se on ihan hauskaa.

Mä en oikein jaksa aina noita naisten juttuja, että toisinaan jään uloskin niistä menoista. Olen alkanut vanhiten viihtyä omassa rauhassa.

Ei ole.

Mun lapsuudenajan kaveriporukka on hajonnut, yksittäisten ihmisten kanssa olen tekemisissä mutta porukalla vain luokkakokouksissa. Sama opiskeluajan kaveriporukan kanssa. Työpaikalla on kuuden naisen porukka, jonka kanssa käydään kerran vuodessa mökkireissulla ja silloin tällöin syömässä ja whatsappaillaan, mutta sekin on kaukana tiiviistä kaveriporukasta. 

Mulla on; me on opiskeltu yliopistossa yhtä aikaa kohta 30 vuotta sitten. Tämä porukka ei ole pysynyt kasassa vahingossa; me on hyvin tietoisesti rakennettu perinteitä, tilanteita ja kohtaamisia. On sallittu ulkomaille muuttoja, paluumuuttoja, sairauksia, on ollut kuolemaakin.

Erityisesti se aika kun porukka valmistui ja lähti töiden perässä maailmalle ja toinen vaihe kun monella oli pienet lapset olivat hyvin kriittisiä kohtia. Niissä piti tehdä ihan töitä, että porukka ei hajoa.

Meillä varmaan kaikilla on myös muitakin kaverpiirejä, mutta tänä porukka on se kotipesä. M

Ei, mulla on muutama ystävä, jotka on kaikki tosi erilaisia keskenään ja oon tavannut kaikki erilaisissa elämäntilanteissa. En voisi kuvitellakaan yhdistäväni näitä ystäviä samaan porukkaan.

Ei ole enkä  kaipaakaa sellaista, erakkoluonne kun olen.

Ei. Mulla on tasan yksi ystävä, jonka kanssa nähdään nykyään n.3-4kk välein vaikka välimatkaa meidän kotien välillä on 1 kilometri :/ Mulla olisi aikaa vaikka joka päivä nähdä ja tehdä kaikkea, mutta hänellä sitten taas ei... On myös lapseni kummi ja ovat nähneet kahden vuoden aikana max. 10 kertaa.

On. 10hengen tyttöporukka. Osan olen tuntenut jo 2vuotiaasta hiekkalaatikolta ja muut tarttuneet ala asteelta yläasteelle ja pari lukiosta:) ollaan lähes kolmekymppisiä ja tapaamiset vähenee vuosi vuodelta,osa asuu ulkomailla,osa eri kaupungeissa yms. Onneksi on whats upp! Siellä jutellaan päättömiä juttuja päivittäin. Kaikki ollaan erilaisia mutta silti hyviä ystäviä keskenään. Tulipas niitä nyt ikävä,pitäis taas nähdä. Olen kyllä aina ollut onnellinen näistä mun "sinkkuelämää"kavereista

Kuuluin aikoinaan lukiossa tiiviiseen kuuden hengen porukkaan, joka valitettavasti hajosi lukion päättymisen jälkeen. Kaksi henkilöä päätti silloin ihan yhtäkkiä, etteivät halua olla enää tekemisissä meidän muiden kanssa. Vuosien varrella me jäljelle jääneet olemme myös hajaantuneet, yksi on muuttanut ihan toiselle puolelle Suomea, toinen on aina kiinni perheessään, eikä halua enää osallistua. Välillä surettaa tosi paljon, että miten ryhmän hajoaminen on edes mahdollista. Ajan myötä olen jotenkin hyväksynyt sen, että niin vain kävi, eikä sitä enää takaisin saa. Olisi kuitenkin tosi ihanaa, jos olisi tiivis porukka. Tällä hetkellä kaikki ystäväni ovat irrallisia henkilöitä, jotka olen tavannut elämän varrella.

Itsekin olen viimeaikoin kaipaillut sellaista kaveriporukkaa, jota täällä on kuvailtu.

Oman käsitykseni mukaan tiiviit kaveriporukat, joiden kanssa vietetään mökkiviikonoppuja, pikkujouluja ja häitä on muodostunut lukiossa tai opiskelun aikana.

Harmittaa vietävän paljon, että en ymmärtänyt kaveriPORUKAN merkitystä nuorempana. Nykyään minulla on ihania ystäviä ja kavereita, mutta monet heistä elävät ruuhkavuosia, eikä "ystäväpiirin" luomiselle ole oikein aikaa. Pikkujoulujen ja synttärien järjestäminen kerran vuodessa ei vielä saa aikuista porukkaa lähentymään....

Vierailija kirjoitti:

Siis tiivis ystäväporukka, ja puuhaatte yhdessä kaikkea kivaa? Musta tuntuu, että kaikilla paitsi minulla, on sellainen. On minulla pari ystävää, ei siis montaa mutta olen heistä tosi iloinen, mutta ei mitään sellaista tiivistä kaveri/ystäväporukkaa, joiden kanssa tehdä asioita. Ystäviä voisi olla paljon enemmänkin. Missä te olette ystävänne tavanneet, kun tuntuu etten ikinä tapaa uusia ihmisiä tai jos tapaan niin he sitten pysyvät juuri niissä harrastus-yms. kuvioissa eikä muuta tule. Olen mielestäni erittäin hyvä ystävä, vaikka itse sanonkin.

Jos teillä on tuollainen tiivis ystäväporukka niin olkaa onnellisia siitä :)

Kiitos tästä. Olet ihana ihminen:)

Minulla oli joskus nuorempana sellainen ystäväporukka, johon tunsin kuuluvani. Sitten aikuisiällä, lähdin eri paikkakunnalle opiskelemaan, ja sieltä myöhemmin vielä toisaalle töihin. Ystävät karisivat näiden muuttojen myötä, eikä aikuisiällä uuden ystävän löytäminen ollut enää kovin helppoa. Myös naimisiin meno, lapset ja arkikiireet vähensivät ehkä omaa haluani (aikaani) etsiä uusia ystäviä. Nykyään työkollegat ja pari pidempiaikaista ystävää ovat jäljellä. Harrastan paljon ja olen iloinen ja ystävällinen, mutta todella vaikeaa "päästä" enää mukaan mihinkään tiiviiseen naisporukkaan.

Ei ole. Pari yksittäistä ystävää, mutta ei kaveriporukkaa. Haluaisin enemmän ystäviä mutta näin aikuisena tuntuu olevan vaikea ystävystyä. Tuttuja tulee kyllä mutta ei kavereita.

Oli kolmen hengen ystäväporukka, mutta nyt alkaa vaikuttaa siltä, ettei yhtä enää kiinnosta olla osa sitä. Ei enää ikinä nähdä, koska hän vetoaa aina kiireeseen, vaikka toisaalta kaikkeen muuhun tuntuu olevan aikaa. Surettaa ihan hirveästi, mutta ehkä tässä on vain luovutettava ja todettava, että ystävyys ei kestä, jos siihen ei jokainen osapuoli panosta.

No siis periaatteessa joo, mutta ei kyllä enää nähdä kuin kerran tai pari vuodessa kun ollaan levittäydytty ympäri Suomea :D Viestitellään kyllä päivittäin ryhmäkeskustelussa.

Sen lisäksi mulla ei kyllä kamalasti kavereita ole, eikä varsinkaan mitään tiettyä porukkaa jonka kanssa tekisin kaikkea.

Minulla on ollut sellainen tiivis kaveriporukka, joka koostui kesätyökavereista. Enää ei ole, mutta en ole luopunut toivosta, että joskus tulevaisuudessa löytyisi vielä tarpeeksi samanhenkisiä tyyppejä porukaksi:)

Mulla on kolme akkaporukkaa. 

Eka on opiskeluajoilta. Tapaamme pari kolme kertaa vuodessa. Asumme niin hajallaan. Yksittäin perheiden kesken useammin, mutta kaikki akat kerralla vain tuon pari kolme kertaa vuodessa. Vietämme viikonlopun yhdessä. Aivan huippua, että jutut jatkuu aina siitä, mihin ne on viimeksi jäänyt. 

Toinen porukka on duuniporukka. Ollaan oltu vuosikaudet samassa duunissa ja meillä keski-ikäsillä on oma viiden akan porukka. Tällä porukalla syödään lounaat yhdessä, käydään töiden jälkeen yksillä ja useamman kerran vuodessa risteilyllä. Tällä porukalla emme tapaa perheiden kesken. 

Kolmas porukka on harrastusporukka. Tällä porukalla nähdään treeneissä se pari kolme kertaa viikossa. Sitten vietämme yhdessä pikkujoulut yms.

Harrastusporukan kanssa vietän eniten aikaa, vaikka noi opiskelukaverit on kyllä aidosti kaikkein läheisimpiä. Heidän kanssa tulee jaettua niin ilot kuin surut. 

 

Naiset ovat erittäin vaativia ystäviä, ne ei vain tule toimeen keskenään, jos asia ei näin olisi olisi maailma ja suomi täynnä nauravia isoja naisten kaveriporukoita. Kukaan mies ei varmasti ole sitä kieltänyt, eli tämä johtuu kyllä naisista itsestään.

Asuin pitkään Kaliforniassa ja siellä on ihan normaalia että vaimot ovat kotona ja siellä naisilla oli monenmoisia yhteisiä menoja ja harrastuksia ja he näkivät toisiaan päivisin (koska eivät olleet töissä) milloin missäkin, lounaalla, tenniskentällä, kahvilassa, vapaaehtoistyössä, golf kerholla, milloin missäkin.....mutta ainakin minun käsitys on se että eivät he nyt niin hyviä ystäviä oikeasti olleet...selän takana mekin kuulimme yhtä jos toista kerrotun.

Miesten ja naisten kaveripiirit ovat täysin erilaisia, jokainen mies ja jokainen nainen tietää tämän kyllä. Ei mies soita miehelle 3 tunnin puhelua siitä että mitä se vaimo tarkoitti kun se sano lenkin jälkeen että huh huh ja sillä oli hiukset erilailla kuin lähtiessä ja katsoin kaapista ja sillä oli uusi kravatti ja kalenterin mukaantänään tuli täyteen 38 päivää siitä kun yhdessä kävimme puistossa X ja mitään lahjaa en saanut tänään, mitä se tarkoitti tällä ja tällä ja tällä....lapsetkin sano että ja että....ja naapuri sano että jotta ja jotta

Ei ole minullakaan mitään kaveriporukkaa ja välillä tuntuu, että kaikilla muilla on tyttöjen iltoja ja tyttöporukan tapaamisia.

Ala-asteella pyörin lähinnä yhden tytön kanssa, joka halusi omia minut kokonaan itselleen. Olin vielä siihen aikaan niin ylikiltti ja ujo, etten uskaltanut laittaa vastaan, vaikka olisin hirveästi halunnut olla myös muiden luokkakavereiden seurassa. Mutta joo, ei siis jäänyt kavereita ala-asteelta, koska tähän omistushaluiseen tyttöönkin laitoin sitten yläasteaikoina välit poikki (mentiin eri yläasteille kouluun ja kyseisen tytön omistushalu ja mustasukkaisuus kärjistyi, kun sain uusia kavereita).

Yläasteella meillä oli neljän tai välillä viiden tytön porukka. Nähtiin vapaa-ajallakin paljon. Näiden kanssa ystävyys jatkui vielä lukioaikana, mutta kaksi porukan tyttöä eivät enää tulleet kunnolla toimeen keskenään. Myöhemmin tästä porukasta kaksi on muuttanut ulkomaille ja yhteen pidän edelleen yhteyttä.

Lukiossa oli myös jonkinlainen kaveriporukka, mutta se hajaantui lukion jälkeen. Yksi lukioaikainen ystävä on edelleen läheinen, mutta asuu kaukana, joten näemme harvoin.

Lukion jälkeen pyrin monta kertaa opiskelemaan, mutta en päässyt ja ajauduin tekemään erilaisia pätkätöitä. Kouluun hakeminen jäi muutamaksi vuodeksi taka-alalle, koska en enää uskonut kykyihini. Työkuvioista on tullut muutamia kaverisuhteita ja yhdellä pienellä ex-työporukalla tapaamme pari kertaa vuodessa.

Nyt ikää on 27 ja pääsin vihdoin opiskelemaan. Toivon että opintojen parista löytyisi ainakin kavereita tai jopa joku hyvä ystävä. Miksei mukava tyttöporukkakin, jossa kaikilla kemiat synkkaisi.

Ei, tuollaisia on vain Frendeissä. Ja siitäkin on jo aikaa.

Ei ole, eikä ole kellään tutullakaan. Serkkutytöllä oli ainakin nuorempana, kun oli aviomiehensä kanssa samaa nuoruuden kaveriporukkaa kai jo yläasteella, niin tuntevat muita pariskuntia jne. mutta ei ole kyllä viimeaikoina enää näkynyt päivityksiä porukoista, että ehkä heilläkin on se porukka levinnyt, muuttanut eri paikkakunnalle jne.

En tiedä kuin Vappu Pimiän jolla on "tiivis" kaveriporukka, tosin en usko että niin iso porukka on oikeasti niin hyviä kavereita kaikki.