Onko teillä kaikilla "tiivis naisporukka"?

Vierailija kirjoitti:

Ei, mulla on muutama ystävä, jotka on kaikki tosi erilaisia keskenään ja oon tavannut kaikki erilaisissa elämäntilanteissa. En voisi kuvitellakaan yhdistäväni näitä ystäviä samaan porukkaan.

Sama juttu. En ymmärrä mitään kaveriporukoita, että mistä sellaisia muka edes tulisi.

Ei vaan tiivis miesporukka. Miksi olisi tiettyä sukupuolta?

Mulla ei ole. Jossain vaiheessa nuorempana olin osa harrastusporukkaa, mutta vähän sellaisena ulkojäsenenä. En ole koskaan tuntenut kuuluvani tiiviisti mihinkään porukkaan, ja se on mulle ihan ok.

Ei ole, eikä oikeastaan ystäviä. Yhden porukan kanssa näimme melko usein, kunnes sain lapsen. Minua ei huolittu mukaan silloin, kun lapsi oli mukana, joten en pitkään aikaan päässyt osallistumaan mihinkään. Sitten, kun lapsen sai järkevästi jätettyä hoitoon, minua ei enää kutsuttu mukaan. Ystävyys kesti sen, että useampi meistä asui ulkomailla muutaman vuoden, mutta ei minun lastani. Olen porukan ainoa, jolla on lapsia, nyt ollaan jo nelikymppisiä. Yhden lapsuuden kaverin kanssa soitellaan kerran vuodessa.

Ei ole. Suurimman osan elämästä olen ollut ilman ystävää.

50+

Itselle on jäänyt opiskeluajoilta sellainen neljän naisen porukka, jonka kanssa käydään välillä syömässä tms. Muuten on yksittäisiä ystäviä joitakin. Olen vain sen verran erakkomainen luonne, että ei tahdo enää jaksaa monen päivän reissuja joissa pitää jaksaa olla sosiaalinen. Ajatuksena yhdessä viipottava naisporukka on tietysti kiva, mutta vaatii vähän erilaista luonnetta kuin itsellä. :)

Vierailija kirjoitti:

Olen seurannut siskoni ystävyyssuhteita. Sillä on aina ollut bestis ja kolmatta ei joukkoon ole sopinut. Naiset näyttävät loukkaantuvan ja anteeksiantoa ei löydy. Kun välit on kerran poikki, se on sitten siinä. On ystäviä sieltä täältä, mutta ne kaverit eivät ole kavereita keskenään. Mahtuvat samoihin bileisiin, mutta muu kaveruus on korkeintaan Facebook-tasolla.

Verrattuna omaan kaveripiiriini, jossa on aina tapeltu ja annettu anteeksi. On viety kaverilta tyttöystävä, tapeltu ja taas mahduttu samaan kaveripiiriin. Minusta miesten ja naisten ystävyyssuhteissa on suuri ero.

Melkoisia draamailijoita tunnutte olevan molemmat. Ei minun ystävyyssuhteisiin sisälly mitään tappelua tai riitelyä. Eikä kyllä oikein kenenkään kaverini tai vaikka mieheni. Kun vertaan omia ystävyyssuhteitani mieheeni niin ei siinä niin suurta eroa ole, hän on kyllä sosiaalisempi että kavereita on enemmän, mutta muuten. Ei kukaan vie kenenkään tyttöystävää, tappele, pistä välejä poikki tai mitään semmoista. 

Minulla on pari semmoista ystäväporukkaa. Yksi on lukioaikaisten kavereitten porukka, se on se jonka koen läheisimmäksi ja eniten nähdään. Ei tosin kovin usein koska kaikki elää niitä ruuhkavuosia ja on enemmän introverttiin päin kallellaan... Sitten on opiskelukavereitten porukka, mutta asutaan hajallaan ympäri Suomen ja on myös pieniä lapsia monilla niin ei ole helppo nähdä. Pidetään tiiviisti viesteillä yhteyttä kyllä. Ja sitten äitiporukka jonka kanssa nähdään lasten kanssa, meillä on ihan saman ikäiset lapset. Juttu luistaa hyvin kyllä sittenkin kun lapset on nukkumassa ja joskus satunnaisesti on käyty ulkona ilman lapsiakin. Näitten lisäksi on työkavereita joitten kanssa on tietysti eniten tekemisissä, mutta se on pinnallisempaa. 

Ei ole. Tavallaan olen aikuisikäni haaveillut sellaisesta porukasta, mutta eihän sellaista voi pakottaa syntymään. 

Lukioaikana oli jonkinlainen porukka jossa kaikki olivat kavereita keskenään. Se ei kuitenkaan kestänyt porukan hajaantumista ylioppilaskirjoitusten jälkeen eri paikkakunnille.

Mulla on yksittäisiä ystäviä, jotka eivät ole ystävystyneet toistensa kanssa vaikka olen järjestänyt esimerkiksi synttäreitä koko porukalle. Pari näistä naisista on myös keskenään kavereita mutta ei mistään läheisestä porukasta voi puhua. Työkavereista on muodostunut yksi vapaa-ajallakin välillä kokoontuva porukka, ja aika näyttää, tuleeko tästä pitkäikäinen ja kestävä porukka.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä näin pikkujoulukaudella tämä asia korostuu. Tuntuu, että kaikki on menossa bilettämään kaveriporukalla, paitsi minä. On mulla harrastuksen ja työpaikan pikkujouluja, mutta ei se ole sama asia, kun niitä ihmisiä näkee vain niissä kuvioissa muuten. Olen 35-vuotias ja muutanut miehen työn perässä usein ja pysyviä ystävyyssuhteita ei juurikaan ole jäänyt. En tiedä missä vika. Olen empaattinen, hyvä keskustelija, luotettava, rehellinen, kiinnostunut eri asioista, avarakatseinen, ja tiedän että ystävyyden eteen täytyy nähdä vaivaa. Mielestäni aika hyvä ystävä siis. Jospa jossain vaiheessa elämään ilmaantuisi hyviä ystäviä lisää ja ehkä pääsisi johonkin porukkaankin mukaan. 

No näistä ne ystävyydet saattaa syventyä, työkavereista, harrastuksista tavatuissa ihmisistä

Ei ole enkä sellaista kaipaa.

Ylsi naisporukka löytyy, ei kauhean tiivis mutta ehkä kerran vuodessa nähdään. Hauskaa on yhdessä

 Minulla on tiivis ystäväporukka, ollaan lähes kaikki lapsuudesta asti ystäviä. Osa nuoruudessa pariutui aikaisi ja jäi matkasta, mutta sinkuilla ystävyys vain tiivistyi. Matkalla tuli muutamia muitakin porukkaan, kun ystävystyttiin esim tupareissa. Toki nykyään on kiireitä ja asutaan eri puolilla mutta ystävyys säilyy. Yleensä ne joilla ei ole porukkaa ovat niitä jotka kieltäytyivät aina kaikesta. 

Ei ole. Minulla ei ole lainkaan ystäviä tai kavereita miesystävän ja työkavereiden lisäksi enkä kyllä niitä kaipaakaan.

Minulla on pari hyvää ystävää ja lisäksi muutama läheinen kaveri ja pari työkaveria joihin pidän yhteyttä vapaa-ajallani, mutta eivät he enimmäkseen tunne toisiaan eikä vietetä aikaa porukalla. Ensi vuonna olisi ajankohtaista juhlia nelikymppiset ja tavallaan haluaisin järjestää jonkinlaiset juhlat, mutta kuulostaa tosi kankealta ajatus että muut eivät tunne toisiaan juuri lainkaan, tuskin olisi kovin rento tunnelma. Ehkä käyn vain jonkun heistä kanssa ulkona syömässä tai jotain. 

Ei ole, ja olen aika onnellinen ettei ole. Olisi vaan huono omatunto kun ei olisi aikaa tavata.

Ei ole. Yläasteella taisi viimeksi olla. Sen jälkeen en ole vastaavaa löytänyt. 

Vierailija kirjoitti:

Ei. Olen muuttanutkin sen verran paljon, ettei ole paljoa tiiviitä pitkiä ystävyyssuhteita. Kateeksi käy ihmiset, joilla on hyviä ystäviä.

Tämäpä se. Somen perusteella tiiviitä porukoita on lähinnä niillä jotka ovat jääneet asumaan pienelle lapsuuden paikkakunnalle tai lähelle sitä.

Aikuisena helpointa on kerätä porukka lasten kautta. Eli olla aktiivisesti yhteydessä lasten kavereiden vanhempiin, etenkin leikki-iässä. 

Ei onneksi ole. Ei ole eikä tule, mikäli se itsestäni on kiinni. Minulla ei ole naisporukoiden kanssa mitään yhteistä. 

Ei ole. En osaa ilmeisesti olla tarpeeksi avoin ja jutella niistä asioista, joista naiset on kiinnostuneita. Olen kai jotenkin outo. 

Mulla on aikuisiällä ollut lähes aina parisuhde ja mies on ollut mulle myös paras ystävä.